Biskaja

26.9.

Iltapäivällä satamaan saapui eskaaderi suuria purjealuksia, sekä perinnepaatteja että uusia. Ranskan merivoimien kadetteja kuulemma harjoittelemassa. Hienoja olivat alukset. Ranskalaiset olivat ylpeimpiä Pen Duick VI-aluksesta, jonka omistaja voitti vuonna 74 (?) maapallon ympäripurjehduksen yksinpurjehduksena.
27.9.
1. vuorokausi: Lähtö aamulla klo 8. Pilvistä, vastatuuli, moottoroiden pari ensimmäistä tuntia, sitten purjein epämukavasti kuoppaisella merellä. Parinkymmenen mailin päässä Camaretista oli taasen paha virtapaikka, josta Reedsin opas varoitteli kovasti. Tulimme sinne liian aikaisin, joten jouduimme aluksi vastavirtaan, mutta onneksi se oli jo laantumassa ja pääsimme etenemään asiallisesti.

Meritauti alkoi vaivata minua pari tuntia lähdön jälkeen, joten minulla ei ole alkumatkasta juurikaan kerrottavaa…Kari näki delfiinejä, mutta minulta ne jäivät näkemättä, koska en pystynyt paljon päätäni kääntämään.

Vuorokauden saldo 127 mailia, joista purjein 11,5 tuntia, loput moottoripurjehtien tai moottorilla.

2. vuorokausi: (28.9.) Aurinkoista, merivesi 19,9 astetta, ilma noin 17-18. Tuulta ei juuri laisinkaan. Muutaman tunnin pääsimme etenemään purjein. Maininki oli valtavan korkeata ja merivesi huikaisevan sinistä. (Viime kerralla olin kirjannut saman havainnon suunnilleen samalla alueella -  jännä juttu.)

Yritimme tankata kanisterista polttoainetta tankkiin, mutta se ei oikein onnistunut, koska maininki keikutti venettä niin paljon, että dieseliä loiskahti kannelle.

Aurinko laski klo 19:15. Sitä ennen saimme seurata lintujen taitolentonäytöksiä maininkien välissä ja harjoilla.

Saldo 141 mailia.

3. vuorokausi (29.9.): Pilvistä. Maata näkyvissä klo 11.30, noin 26 mailin päässä. Meriliikenne vilkastui. Alkumatkasta näimme 1 – 2 alusta vuorokaudessa ja AIS:ssa muutaman lisää, nyt saimme jopa väistellä kalastusalusta.

Päivän merkittävin tapahtuma oli lounas: Karin kommentin mukaan huonoin veneruoka ikinä! (Ranskalainen säilykepurkki, jotain hapankaalia ja mautonta makkaraa. Toivottavasti kalat eivät saaneet siitä vatsanpuruja, sillä laidan yli sen jouduimme kippaamaan.)

Delfiinit kävivät taasen meitä moikkailemassa.

La Coruñaa lähestyttäessä meitä vähän säikäytti valkoinen vaahtovana edessämme. Piti moneen kertaan katsoa kartasta, että olemme tosiaankin syvissä vesissä (pääsääntöisesti vettä oli yli neljä kilometriä). Mitä lienee, mutta erikoiselta se näytti.

Klo 21.30 rantauduimme Coruñaan, nautimme kuohuviinit yhden etapin saavuttamisen kunniaksi, söimme myöhäisen illallisen. Ja nukkumaan.

Matkaa kertyi kaikkiaan 344 mailia, aikaa kului kaksi vuorokautta ja 13,5 tuntia. Purjein pääsimme 15,5, tuntia, loppumatkan joutui Volvo meitä kuljettamaan, välillä tosin purjeiden avustamana.

Muista samaan aikaan lähteneistä isompi saksalainen oli ehtinyt satamaan muutaman tunnin ennen meitä, muista ei ole mitään tietoja.

 30.9.

Pilvinen aamu. Kävimme tankkaamassa ja siirryimme ”oikealle” vieraspaikalle.

Ilmoittautuminen marinaan kesti ja kesti. Ensin vastaanoton neitokainen lörpötteli pitkään puhelimessa omia asioitaan ja kun viimein pääsimme asioimaan hänen kanssaan, kiirettä ei pidetty. Entiseen malliin passitkin kysyttiin (ja otettiin valokopiot). Välillä piti kipsutella pitkin konttoria korkokengissä ja sipaista sirosti joku hius hihansuusta pois… siinä vaiheessa satuimme Karin kanssa vilkaisemaan toisimme ja molemmat saimme pinnistellä estääksemme itseämme purskahtamasta nauruun. No, hoituivathan ne asiat viimein.

Vasta sen jälkeen selvisimme aamiaiselle ja kylläpä se maistuikin. Kari paistoi pannulla voissa monta päivää vanhaa patonkia…ahh…

Suihku, Kari teki huoltohommia ja minä näitä kirjallisia töitä. WiFi ei tietenkään täällä laiturilla toimi, joten täytyy kömpiä satamakonttoriin laittamaan tämä juttu liikkeelle.