Cascais / viikot 11 ja 12

Niinpä niin. Päivät vilahtavat ohi niin nopeasti kaikenlaista touhuillessa.

Olimme tilanneet SVB:ltä lisää polttoainekanistereita, tarvikkeita isopurjeen nostoon ja reivaukseen istumalaatikosta käsin ja muuta pientä. Kari sai nostoviritykset asennetuksi (ja hyvin toimii) minun myllätessäni sisällä ja siivoillessa paikkoja.

Kirjoittelin ja julkaisin myös blogin viimeisiltä neljältä viikolta. Vietin myös muutamana päivänä ”mielenkiintoisia” hetkiä (=tunteja!) yrittäen jumpata sijaintitiedot suoraan SPOTista blogiin kartalle. Askeleen eteenpäin pääsin, mutta ei vielä rokkaa ei. Saa nähdä miten käy!

Toimme mukanamme Suomesta kesällä ostamamme lisäluurin VHF:ään. Kari asenteli sen paikalleen istumalaatikon oven pieleen rappusten seinään, mutta VHF mokoma ei tunnistanut sitä. Olimme yhteydessä luurin myyjään Suomessa, ja hän kertoi plotterimme tarvitsevan päivitystä. Saimme ohjeet, ostimme muistikortin päivitystä varten ja yritimme ja yritimme… ei onnistunut. Koska tarve ei ole akuutti, päätimme jättää päivityksen Azoreille Ponta Delgadaan, jossa näyttää olevan Raymarine-edustus.

Suunnittelin Nereidin ”logon”, jonka maalaamme Hortassa ja Porto Santossa sataman muuriin. Erican logo vuodelta 2006 oli Hortassa vielä viime kesänä näkyvissä. (Kiitos Hannu kuvasta!) Toivottavasti tämä uusi maalaus kestää yhtä hyvin!

Näimme jossain vaiheessa jossain liikkeessä pieniä maalipurkkeja. Emme kuitenkaan voineet vielä ostaa maalia, koska emme tienneet mitä värejä tarvitsemme. Nyt meillä ei ole enää minkäänlaista muistikuvaa siitä, missä kaupassa ne maalit olivat! Kiertelimme jo useita kauppoja ilman tulosta. Muutama vaihtoehto on vielä jäljella – saa nähdä miten meidän käy.

Purjemaakari kävi viimein perjantaina keskiviikkona tapahtuneen ”oharin” jälkeen. Ymmärsi (ehkä?) pulman ja virheen ja lupasi palata asiaan. Tänään keskiviikkona tätä kirjoittaessani ei ole vielä kuulunut mitään!

Sää on ollut pitkään mitä mainioin. Olemme saaneet nauttia monena päivänä jopa helteestä. Nyt tosin on viilentynyt ja vettäkin alkoi juuri sataa. Samaa on luvassa useaksi päiväksi eteenpäin, ikävä kyllä. Eräät ystävämme Suomesta tulivat eilen tänne Cascaisiin golfaamaan. Soisimme heillekin mukavia pelikelejä!

Kevään tuleminen näkyy täällä monella tavalla: uusia kukkia ilmestyy jatkuvasti, ravintolat heräävät talvilevostaan, turisteja on alkanut liikkua ihan ruuhkaksi asti ja täällä marinassakin on käynyt paljon vierasveneitä – suuria katamaraaneja enimmäkseen. Jotkut niistä olivat siirtopurjehduksella veneveistämöltä Ranskasta Välimerelle charter-käyttöön. Yksi ruotsalaisvenekin vietti täällä yhden yön. Se oli ollut useamman vuoden Välimerellä ja oli nyt matkalla takaisin Ruotsiin.

Teimme sunnuntaipäivänä pienen purjehdusretken Cascisin edustalla. Tuuli oli kevyt ja kääntyili sinne tänne. Lisäksi lahdella oli monen eri luokan purjeveneitä kisaamassa, joten saimme vendailla erinäisiä kertoja tällä parin tunnin purjehduksellamme. Ankkuroimme purjehduksen päätteeksi hiekkarannan edustalle nauttimaan auringonpaisteesta ja hienoista maisemista. Muitakin venekuntia oli samassa puuhassa.
-----------------------------------------

Viikkoalkoi ja  jatkui vaihtelevan sään merkeissä. Kylmää pohjoistuulta, kovia tuulenpuuskia, sadekuuroja eli lämpimät vaatteet olivat ahkerassa käytössä. Sitten yht’äkkiä auringon tullessa esiin ja tuulen asettuessa hiki virtasi!

Tuulta on ollut myös merellä. Satamaan tuli Madeiralta saksalaisvene, jonka rullakeulapurje oli revennyt kovassa kelissä. Tuuli oli ollut puuskaista eivätkä he ehtineet pienentää purjetta 23 sekuntimetrin puuskan yllättäessä, vaan se repesi pahasti. Onneksi he saivat sen sitten kuitenkin nopeasti kasaan. Purjeen irrottaminen ei sitten ollutkaan ihan helppo juttu, vaan yksi miehistöstä jouduttiin hiissaamaan ylös purjerullaa avaamaan.


Joukko meripelastajia (noin 20 henkeä) harjoitteli satamassa koko viikon. Opettelivat ajamaan laituriin , hinaamaan ja ”puskemaan” venettä. Ilmeisesti osa heistä kävi myös harjoittelemassa sukellusta jossain lähistöllä.

Yksi päivä meni sukkelasti ompeluhommissa. Ostimme pari vuotta sitten uuden kumiveneen ja sen suojapussi repesi jo varastossa, ennen kuin ehdimme edes viedä koko kapistusta veneeseen. Karin valittaessa asiasta myyjä totesi: ”Olette nostaneet sitä väärin.” Pikkuisen harmitti, mutta emme jaksaneet ruveta asiasta enempää kinaamaan. Nyt kesän ja syksyn aikana on käynyt ilmi, että pussin kangas on aivan lahoa - siihen saa painettua reiän melkeinpä vaikka sormella. Ostimme Suomesta kangasta ja päivän aherruksen jälkeen meillä on uusi hieno suojapussi.

Purjemaakarilta tuli keskiviikkona viesti, että tulevat tulevana maanantaina kello 10 hakemaan purjeen korjattavaksi. Saapa nähdä.

Golfreissulaiset ystävämme Pinni ja Anna-Liisa kävivät meillä syömässä. Oli mukava rupatella ja kuulla sekä heidän että yhteisten ystäviemme kuulumisia.

Sunnuntai (26.3.) oli aivan poikkeuksellisen sateinen päivä - vain muutaman hetken tauko silloin tällöin sateen lomassa. Vietimme siis päivää sadetta pitäen, kunnes mitta tuli täyteen ja päätimme lähteä ”tuulettumaan” ja kävelimme marinan vieressä olevaan ”satulinnaan” eli Museu Condes de Castro Guimaraosiin. Kannatti! Pääsymaksulla (minulta 3 € ja seniorilta eli Karilta 0 €) saimme ihastella henkeäsalpaavan hienoa palatsia. Kauniita kaakeliuuneja ja –seiniä, upeita maalauksia, taidokkaita huonekaluja, mielikuvituksellisia kattoja, hienoja rappukäytäviä ikkunoineen ja niin edelleen. Puhumattakaan mahtavista näkymistä ulos, joita kurkistelimme suljettujen verhojen välistä! Tässä linkki museon sivuille: http://www.cm-cascais.pt/en/equipamento/condes-de-castro-guimaraes-museum

Sisäpiha

Meillä on tämä satamapaikka maksettuna 9.4. saakka. Tarkoituksemme on jatkaa matkaa niinä aikoina.. Joudumme ehkä odottelemaan sopivaa sääikkunaa 800 mailin matkalle Azoreille.

Kiertelemme siellä eri saarilla ja nautimme saarten ihanasta luonnosta ja ilmapiiristä. Mahdollisesti viivymme siellä toukokuun loppupuolelle saakka, jolloin ystävämme Hannu ja Tuija saapuvat Sissi-veneellään Hortaan.

Azoreilta jatkamme Porto Santoon (Madeiran vieressä) ja Madeiralle. Seuraava etappi on Kanarian saaret. Jos aikaa on, kiertelemme sielläkin eri saarilla ennen kuin asetumme Las Palmasiin. Noin heinäkuun  puolivälissä jätämme Neetin Las Palmasiin ja lennämme Suomeen ”kesälomalle”.

Tarkoituksemme on viipyä Suomessa noin kuukauden-puolitoista.Las Palmasiin palattuamme seilailemme taas eri saarilla ja noin lokakuun loppupuolella jatkamme matkaa Kap Verdelle. Sieltä marraskuun loppupuolella keula kohti Karibiaa ja Barbadosta. Ja sitten…emme ole vielä päättäneet jatkosta.

Cascais / viikko 10

Mukanamme Portugaliin lensivät Karin isoveli Tauno Aira-vaimoineen ja pikkusisko Päivi Matti-puolisoineen. Matka sujui mukavasti ja pääsimme etukäteen tilaamallani taksilla vaivattomasti lentokentältä Cascaisiin. Vieraamme jäivät Baia-hotelliin ja me jatkoimme satamaan.

Nereidillä oli onneksi kaikki kunnossa. (Kuulimme myöhemmin, että edellisellä viikolla oli ollut kova myrsky ja aallokko. Muutaman vierekkäisen veneen mastot olivat tuulessa ja aallokossa päässeet hakkaamaan toisiinsa ja jotain vaurioita oli syntynyt.) Meillä oli melkoinen puuha laittaa Nereidi järjestykseen, sillä olimme nostelleet enimmät vaatteet ulos kaapeista tuulettumaan ja levitelleet sohvien istuintyynyt ilmavasti ja niin edelleen. Puhumattakaan nyt sitten kaikesta siitä tavarasta, jota toimme Suomesta mukanamme (ylipainoa matkatavaroissa!) ja joka piti saada paikalleen (tai ainakin jonnekin pois jaloista).

Kevät oli tullut toden teolla poissa ollessamme. Kaikenlaisia kukkia on auennut ja lehtipuissa silmut ovat pullollaan ja muutamia pikku lehtiäkin on jo näkyvissä. Näimme yhdellä kanalla poikasia ja urosriikinkukkojen pyrstöt alkavat olla melkoisen komeita.

Viikko vieraidemme kanssa hurahti melkein huomaamatta. Tutustuimme lähiympäristöön eli kävimme torilla, Boca de Infernossa, Estorilin rantabulevardilla, shoppailimme, kävimme pikku purjehduksella, istuskelimme Neetissä…  

Eräänä päivänä menimme junalla Lissaboniin ja ostimme sieltä HopOnHopOff bussiliput. Olimme Karin kanssa tutustuneet jo aiemmin näihin busseihin ja luulimme, että kaikki sujuisi nyt kuin rasvattu. Väärin luultu! Rautatieaseman luona oleva bussipysäkki oli poistettu tietöiden vuoksi eikä kukaan – poliisikaan - osannut neuvoa meille, minne se oli siirretty. (Myöhemmin selvisi, ettei minnekään, vaan se kerta kaikkiaan oli poistettu). Kävelimme toiselle pysäkille ja odotimme. Ja odotimme. Viimein tuli bussi, joka oli täynnä. Päätimme kävellä seuraavalle pysäkille, jossa väkeä kuulemma jää pois kyydistä. Odotusta. Täynnä.

TukTukissa

Siinä vaiheessa Kari jo hermostui ja hän ”avautui” asiasta paikalla olleelle bussifirman edustajalle. Niinpä saimmekin bussikyydin sijaan TukTuk kyydin vanhaan kaupunkiin. Se vasta olikin riemukasta kyytiä! Mäkeä ylös TukTukin pöristessä lähes henkitoreissaan, mäkeä alas meidän pidätellessämme henkeä ja toivoessamme, että jarrut pitävät, kuopissa iskarit pohjassa, mutkissa melkoisesti kyljelleen kallistuen ja auton vastaan tullessa melkein kyljet toisiaan hipoen. Viime metreillä ylämäessä hihna alkoi luistaa… selvisimme kuitenkin päätepysäkille. Totesimme, että tämä kyyti voitti kyllä sata-nolla tavallisen bussiajelun.

Kävelimme vanhassa kaupungissa, lounastimme ja ajelimme vielä toisen linjan lenkin jokirantaa ja kaupungilla. Sää oli mukavan aurinkoinen vaikkakin tuuli vähän kylmä. Tarkenimme kuitenkin istua bussin yläkerrassa taivasalla. Lissabonin-reissumme päätteeksi kävimme vielä juomassa cappucinot ja nauttimassa pastel de nata-leivonnaiset.

Vuokrasimme tila-auton päiväksi ja teimme retken Obidosiin. Ajomme pieniä, kapeita, mäkisiä ja mutkaisia teitä ensin Sintraan ja kävimme Penan linnan juurella. Vähän isompia, mutta edelleen mäkisiä ja mutkaisia teitä matka jatkui Malveiraan, jossa pidimme tauon. Jaloittelimme torilla, joka oli paljon suurempi kuin Cascaisin ”rättimarkkinat” keskiviikkoisin. Jollain lailla rähjäisemmältä se kylläkin tuntui.

Obidosissa oli todella vähän turisteja verrattuna edelliseen käyntiimme joulun alla. Sää oli helteinen, joten varjoisilla kujilla oli miellyttävä kuljeskella ja katsella rakennuksia ja matkamuistomyymälöiden tarjontaa. Valitsimme lounaspaikan (osittain) sen varjoisuuden perusteella eikä valinta hassumpi ollutkaan. Lihat ja kalat grillattiin hiiligrillillä silmiemme alla ja annokset olivat ISOT. Paluumatkan Cascaisiin hurautimme nopeasti pitkin moottoriteitä.

Toki piti päästä meressä kahlaamaankin ja niinpä me naiset eräänä aurinkoisena ja lämpimänä päivänä riisuimme kengät pois ja läksimme kävelemään pitkin hiekkarantaa. Maininki ei ollut kovin korkeata, joten emme osanneet pitää varaamme. Niinpä siinä sitten kävi, että yksi suurempi maininki pääsi yllättämään. Sen voima kaatoi Airan. Päivi riensi hätiin ja niinpä siinä kävi niin, että molemmat rouvat saivat sitten kävellä märin pöksyin ja paidanhelmoin hotellille. Minä olin hiukan kauempana ja selvisin polvia myöten kastumisella.

Loppuviikolla sää hiukan viileni helteisestä Suomen kesälämpötiloihin ja alkoi tuulla pohjoisesta. Aurinkoisissa ja tuulensuojaisissa paikoissa oli oikein lämmin, mutta tuulessa ja varjossa tuulta pitävät ja lämpimät vaatteet tuntuivat mukavilta. Onneksi tuulta ja maininkia syntyi sen verran, että vieraamme pääsivät näkemään, miten komeasti jysähtäen aallot lyövät rantakallioihin ja aallonmurtajaan.

Lähtöpäivän aamuna Suomesta oli tullut iloisia uutisia: Päivistä ja Matista oli taas tullut isovanhemmat! Onnea vielä kerran!

Saattelimme vieraamme lentoasemalle yölennolle ja aamulla kuulimme iloksemme, että matka oli sujunut mukavasti ja ilman ylimääräisiä viivytyksiä. Nyt me sitten alamme valmistautua matkan jatkamiseen vajaan kuukauden kuluttua.

Viikot 8 - 9 Suomessa

Suomen-reissumme olikin sitten melkoista tohinaa. Lensimme Suomeen yölennolla ja olimme Helsingissä aamulla noin kello viisi. Jukka oli meitä vastassa kentällä ja heitti meidät Askolaan omaa autoamme hakemaan.

Sitten Helsinkiin, matkatavaroiden purku ja mökkikamppeiden pakkaaminen, pikku torkut varaston lattialla ja ruokakauppa. Olimme vuokranneet pariksi yöksi mökin Porvoon lähistöltä ja kävimme hakemassa lapset ja Sulon mukaamme. Lumiukkoja, mäenlaskua, saunomista, lukemista, käsitöitä, pelaamista, makkaranpaistoa…ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Sulo-parka säntäili ensimmäisenä päivänä niin innoissaan pihamaalla ja lenkillä mäkiä ylös ja alas, ettei seuraavana päivänä ollut päästä jaloilleen. No, vertyihän se siitä sitten tietenkin.

Lasten palautuksen ja tavaroiden uuspakkauksen jälkeen suuntasimme Askolassa yöpymisen jälkeen Kuopioon. Jäätie mökille oli onneksi hyvässä kunnossa eikä pakkastakaan ollut liikaa. Lunta tuiskutti muutamana päivänä todella runsaasti, jopa 25 cm vuorokaudessa – tosin kevyttä pakkaslunta. Melkoinen vastakohta Cascaisin olosuhteille…

Kävimme tervehtimässä äitiäni hänen uudessa kodissaan lähes joka päivä. Veljeni vaimoineen tuli viikonlopuksi mökille ja pidimme perinteiset pulkkakisat. Hauskaa oli!

Sitten piti taas piipahtaa Helsingissä silmälääkärissä ja pankkiasioilla. Pääsimme myös käymään Suomi 100 vuotta juhlan kunniaksi Laurin päiväkodissa järjestettyyn isovanhempien tapahtumaan. Ehdimme lisäksi tavata pikisesti muutamia venekerholaisiakin. Kiitos Samulille kannettavan laittamisesta!

Ennen Kuopioon lähtöä totesimme, että autostamme oli alkanut vuotaa öljyä. Emme uskaltaneet lähteä sillä Kuopioon asti, vaan ajoimme Askolaan ja saimme sieltä auton lainaksi. Oma automme vietiin korjaamolle.

Mökkeilimme taas muutaman päivän ja sitten olikin jo aika palata Helsinkiin ja kohti Cascaisia…

Cascais / viikko 7

Viikko ennen Suomeen lähtöä oli puuhakas. Kuten jo mainitsinkin, keräilimme lämpimiä vaatteita pois vietäväksi. Mylläsimme likipitäen koko veneen ja järjestelimme tavaroita uudelleen. Saa nähdä, miten paljon niitä etsitään vielä joskus, kun eivät olekaan entisillä totutuilla paikoillaan!

Maininkia oli edelleen alkuviikon ajan, joten moottorin testi- ja hienosäätöajo voitiin tehdä vasta torstaina. Kaikki oli niin kuin pitikin. Potkurimme on ehkä vähän liian suuri, mutta seuraamme tilannetta ja vaihdamme pienempään jossain vaiheessa jos siltä alkaa tuntua.

Testasimme viimein isopurjeen uutta reiviä ja jouduimme toteamaan, että se oli tehty päin seiniä. Mastoliikkiin tehty reivireikä ei ylettänyt koukkuihin asti ja toisessa päässä reivireikä oli väärässä kohti. Reivattuna puomi on aivan ylöspäin vinossa!

Kari kävi valokuvien kera kertomassa purjemaakarille, ettei homma ollut ihan kohdallaan. Tämä ei millään ”ehtinyt” tulemaan paikan päälle katsomaan tilannetta ja tuntui olevan sitä mieltä, että mitään vikaa ei ole. Selitti vain jotain prosentteja, joiden mukaan oli reivireiät tehnyt.

Seuraavana päivänä firmasta kuitenkin soitti minulle ja kertoi, että joku tulisi katsomaan asiaa. Sovimme ajan, me viritimme purjeen ylös reiviin ja odotimme. Ja odotimme. Puoli tuntia sovitun määräajan jälkeen katsoin puhelintani ja siellä oli viesti, ettei kukaan pääse tulemaan jonkun ”urgent” työtehtävän vuoksi. Harmitti! Sovimme, että palaamme asiaan Suomen-reissumme jälkeen.

Loppuviikon sää oli aurinkoinen ja lämmin, jopa 20 astetta. Nautimme täysin siemauksin auringosta joutohetkinämme!