Cascais / viikko 51

Aurinkoisessa ja kesäisessä säässä vietetty jouluviikko on takana. Illat ja yöt ovat olleet viileitä, lämpötila alimmillaan jopa 7-8 astetta. Päivisin olemme saaneet nauttia auringonpaisteessa noin 20 asteen lämpötiloista.

Jääkaappiepisodi jatkui. Selvisi, että 12 V ohjausyksikköä jääkaappiimme ei enää ole saatavissa. Ratkaisuehdotuksena oli hankkia 12 V -> 24 V muunnin. Onneksemme sellainen löytyi marinakompleksin sähköliikkeestä. Hinta tosin yskitti: 244 € plus VAT 23 %. Saimme kuitenkin tingattua veron osuuden pois hinnasta. Kari askarteli kiitettävän kärsivällisesti jääkaappiviritysten kanssa kokonaisen päivän. Lopputulema oli se, että jääkaappi kyllä toimii mutta sen tuuletin oli ilmeisesti ottanut nokkiinsa vääränvahvuisesta sähköstä eikä suostunut pyörimään jääkaapin koneiston kautta. Kari joutui siis asentamaan sille oman sähköjohdon ja katkaisimen. No, saimme kuin saimmekin ”purkkavirityksin” jääkaapin jouluksi kuntoon. Sähkömiehemme tilaa meille uuden laitteiston.

Seuraava ratkaistava pulma onkin se, miten saamme sen Suomesta tänne Portugaliin. Oli nimittäin käynyt ilmi, että se on ”vaarallinen” eikä sitä saa kuljettaa lentorahtina…

Flunssa tai pikemminkin nuha piinasi ensin Karia ja sitten minua, mutta näyttää siltä, että selvisimme siitä aika vähällä. Olemme molemmat jo kunnossa.

Karin puhelinkin ”sairasti” muutaman päivän. Erkanimme eräänä päivänä tosistamme (!!!) jouluostosten takia. Kun sitten yritin soittaa Karille, että nyt on homma hoidettu, puhelu ei mennyt perille. Laitoin useamman tekstarin – ei vastausta. Melkein jo huolestuin! Olin jo kävelemässä veneelle päin, kun Kari soitti minulle ja ihmetteli, että missä minä oikein luuraan. Kävi ilmi, että Kari pystyi kyllä soittamaan puhelimellaan, mutta puhelut eivät tulleet perille eivätkä tekstarit tulleet eivätkä menneet. Mobiilidata ja WiFi kyllä toimivat. Koska meillä molemmilla on Soneran liittymä, ei epäilys ensin kohdistunut liittymään vaan itse puhelimeen. Jo vähän harmittikin… Todennäköinen syykin luultavasti lopulta selvisi. Ilmeisesti jotain häikkää Soneralla oli ollut 18.12. mutta Soneran sivuilla ilmoitettiin ongelman korjaantuneen jo samana päivänä. Karin puhelin tokeni kyllä vasta jouluaattona!

Jouluaattona olimme Skype-yhteydessä Tampereelle, jossa äitini oli veljeni perheen luona joulua viettämässä. Tärkeintä oli kuitenkin Skype-yhteys Suviin ja Lauriin. Joulupukki oli käynyt saunan aikana jättämässä lahjat ja niitä meille riemusta loistaen meille esiteltiin.

Nautimme jouluaterian sitloorassa kynttilöiden valossa illan hämärtyessä. Ruokalista oli melko suppea: Alkupalaksi paistettuja katkarapuja. Sitten kinkkua (1,3 kilon luullinen sianlihapala), itse tehtyä porkkanalaatikkoa, herneitä, keitettyjä perunoita, kinkkukastike. Joulupukkikin kävi ja toi tarpeellisia lahjoja: lompakon, pienen bluetooth-kaiuttimen, led-valon läppärin näppäimistölle ja jakoavaimen. Kari varmaankin muistaa ikuisesti Cascais-joulun tästä jakoavainlahjasta : )

Olemme seuranneet kiinnostuksella portugalilaisten ravintolassakäyntejä. Siihen meillä on nimittäin näyteikkunapaikka, sillä marinassa ihan vieressämme on yhteensä 10 näin talvisaikaan auki olevaa ravintolaa ja vielä useita, jotka ovat nyt olleet suljettuina. Varsinkin viime viikolla ravintolat näyttivät olevan melkein täynnä iltapäivisin lounasaikaan ja illallakin hyvin miehitettyjä. Paljon näytetään ruokailtavan perhekunnittain tai suuremmissa seurueissa.

Lyhyet olivat täällä jouluvapaat, sillä ainoastaan joulupäivänä kaupat ja osa ravintoloista näytti olevan kiinni. 26.12. on täällä jo ihan tavallinen työpäivä. Lapsiperheitä oli kuitenkin tänään maanantaina aika paljon liikkeellä ihan päiväsaikaan, joten luultavasti nyt kuitenkin vietetään talvilomaa.

Teimme onnekkaan löydön vahingossa kauppareissullamme: Kari löysi ja osti itselleen käytetyn polkupyörän 35 eurolla. Hän on nyt muutaman kerran jo käynyt pyöräilemässä ja nauttinut siitä kovasti.

Hyvää joulua!

Tontut matkasivat Suomesta asti jouluamme ilahduttamaan.

Cascais / viikko 50

Ja taasen on viikko vierähtänyt. Säät ovat vaihdelleet äärestä laitaan. Välillä aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja joinakin päivinä on satanut niin, ettemme ole juuri nenäämme ulos pistäneet. Monena päivänä on tuullut kovaa, satamassakin jopa 13 m/s. Merellä aallot ovat olleet valtavan suuria ja yläveden aikaan lyöneet mahtavasti aallonmurtajaan. Yritän saada videoklipin liitettyä tähän blogiin. Jää nähtäväksi, onnistuuko.

Ei onnistunut näillä yhteyksillä, mutta alla valokuva kuitenkin. Yritän joskus uudelleen.

Yhtenä sateisena päivänä läksimme käymään Estorilin CascaisShopping ostoskeskuksessa. Tällä kertaa bussimatkat sujuivat kommelluksitta. Kiertelimme kauppoja ja teimme pikkuostoksia. Alennusmyynneistä huolimatta monien liikkeiden hinnat tuntuivat aika korkeilta. Söimme lounaan suositussa pikaruokalassa. Ei erityisen herkullista, mutta vatsa täyttyi edullisesti (vähän yli 6 € / annos, sisältäen ruokajuomat eli oluet ja jälkiruokakahvit.)

Tällä viikolla saimme ommeltua Suomesta ostetusta muovikankaasta suojapussin pelastuslautalle. Lisäksi asensimme paikoilleen isopurjeen, johon olimme teettäneet 3-reivin. Homma sujui Ilman mitään häslinkiä – ällistyttävää!

Häslinkiä sen sijaan on ollut enemmän kuin riittävästi jääkaapin kanssa. Se hiukan jo retuili keväällä Suomessa, mutta toimi kuitenkin. Ostimme Suomesta kuitenkin varalle (ja otimme mukaan) uuden koneiston, joten emme nyt asiasta juurikaan harmistuneet. Harmitus alkoi vasta siinä vaiheessa, kun uusi koneisto ei asennuksen jälkeen alkanutkaan toimia! Kari tutki moneen kertaan sähköasennukset ja minä tavailin ruotsinkielistä manuaalia – tuloksetta. Karin käytyä vilkasta sähköpostikeskustelua laitteen myyjän kanssa selvisi viimein, että koneiston mukana olikin tullut 24 V ohjausyksikkö 12 V yksikön sijaan. Nyt myyjä yrittää etsiä meille 12 V yksikköä ja me olemme ilman toimivaa jääkaappia. Todennäköisesti menee yli joulun… No, eipä tässä nyt niin kovin kummoisia jouluruokia ollut tarkoituskaan värkkäillä. Muutenkin selviämme kyllä jonkin aikaa ilman jääkaappiakin, kun kaupat ovat kuitenkin järkevän matkan päässä. Lääkkeet saimme onneksi kylmään marinan konttorin jääkaappiin.

Tuntuu omituiselta kun ei ole isompia kiireitä jouluvalmisteluiden kanssa. Joulukortteja lähetimme kaksi kappaletta ja niihin jouduimme jonottelemaan merkkejä puolisen tuntia. Lapsille tilasimme verkkokaupasta joululahjat ja siinäpä se sitten melkein on ollutkin. Glögiä yritimme kaupasta etsiä tuloksetta eikä valmista torttutaikinaakaan näytä olevan saatavilla. Saa nähdä tuleeko värkättyä voitaikina ihan omin pikku kätösin…

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Cascais / viikko 49

Emme menneet Faroon vaan Lagosiin. Olin sotkenut asiat, kun Jussi kertoi heidän lentävän Faroon…

Päätimme ajaa Lagosiin pitkin moottoriteitä. Nopeasti ja mukavasti matka sujuikin. Lissabonin luona Tejo-joen ylittävän sillan luona oli pohjoiseen päin useiden kilometrien pituiset monen autokaistan levyiset jonot, mutta etelään päin pääsimme etenemään ilman viiveitä. Saimme ihailla monenlaisia portugalilaisia maisemia: välillä tasaista ja karuakin maisemaa, välillä erittäin vehmaita metsiä.

Lammaslaumoja oli useita ja muutama todella suuri nautakarjakin laidunsi tien vieressä. Haikarat olivat keksineet itselleen kerrostaloasumismuodon: joissakin suurjännitesähköpylväissä oli jopa kymmenkunta pesää.Lagosiin tultua teimme melkoisia kiemuroita ja käännöksiä, ennen kuin osuimme Tuulan ja Jussin hotellille.

Juhlistimme iloista tapaamistamme ja Suomen 99. itsenäisyyspäivää kuohujuomin ja kiinnittämällä Suomen lipun (Nereidin perälipun) hotellihuoneiston parvekkeen kaiteeseen.

Sää oli lämmin ja aurinkoinen, joten söimme myöhäisen lounaan terassilla Lagosin marinan vieressä. Jälkiruoan jälkeen nautimme vielä virkistävät juomat. Minulle tuli niin valtavan suuri, että pyysin Tuulaa avuksi…

Ilta sujui rattoisasti rupatellen ja syötyämme vielä herkullista salaattia ja juustoja olikin mukava keikahtaa nukkumaan.

Aamulla kävimme kävelyllä Lagosissa. Katsastimme kalahallin ja kuljeskelimme pitkin kapeita kujia kauniita rakennuksia ja näyteikkunoita katsellen. Kävelykaduissa oli se erikoisuus, että niihin oli kiinnitetty punaiset matot!

Paluumatkan Cascaisiin ajelimme pienempiä (=kapeita, mutkaisia, mäkisiä!) teitä pitkin. Hienoja maisemia. Portugali on kaunis maa.

Torstaina läksimme ajelemaan tutustuaksemme Obidosin linnaan. Valitsimme navigaattoriin ”ei moottoriteitä” ja niinpä Kari joutui taas ajamaan kieli keskellä suuta mutkaisia ja mäkisiä teitä.

Navigaattori (mokoma!!!!) ohjasi meidät ajamaan pienen Malveira-nimisen kaupungin läpi. Meille selvisi kantapään kautta, miten Portugalissa (tai ainakin Malveirassa) vietetään ”perisynnittömän sikiämisen päivää”. Liikenne oli täysin jumissa kapeilla kaduilla kaikkien halutessa autoillaan mahdollisimman lähelle markkinapaikkaa. Mikään auto ei liikkunut mihinkään suuntaan pitkiin aikoihin, välillä pääsi etenemään muutaman kymmenen senttiä tai metrin. Torvia toitoteltiin…

Yhtään ainutta poliisia tai muuta henkilökuntaa ei ollut missään ohjaamassa liikennettä. Olimme tässä jumissa puolitoista tuntia. Perisynnittömänä päivänä tuli ainakin meidän autossamme tehtyä jos ei nyt ihan perisyntiä niin kiroilusyntiä kuitenkin.

Ruuhkasta selvittyämme etsiskelimme Bombarralin lähistöltä Karin netistä löytämää viinitilaa. Koska – edelleenkin - osoitetiedot ovat Portugalissa varsin suurpiirteisiä, emme sitä löytäneet. jätimme asian sikseen.

Valtavat parkkipaikka-alueet Obidosin linnakkeen luona olivat täpötäynnä, joten Malveiran kokemuksesta oppineina pyörähdimme nopeasti ympäri ja ajoimme hiukan loitommaksi – ja tällä kertaa parkkitilaa löytyi vaikka kuinka.

1200-luvulta peräisin olevan linna ja linnoitus olivat todella viehättävät. Väkeä oli valtavasti liikkeellä, olihan vapaapäivä. Lisäksi alueella oli jonkunlainen ”joulumaa”, johon lapsiperheet jonottivat pääsylippuja satojen metrien pituisissa jonoissa. Totesimme, että palaamme tänne ehkä joskus tammikuussa kun kujilla on vähän väljempää.

Obidos

Paluumatka ajeltiin taas moottoriteitä pitkin. Autoa vuokratessa pohdiskelimme, että mitähän moottoritiemaksut mahtavat olla ja autoa palauttaessamme se selvisi. Meiltä meni maksuja lähes 50 euroa! Kallein pätkä oli parin tunnin moottoritiepätkä Lagosiin (20 €). Ei ole autoilu halpaa Portugalissa ei. Tai jos kärsivällisyys ja aika (noin tuplaten) riittävät pikkuteitä pitkin ajeluun, niin sitten näiltä maksuilta säästyy.

Autoista vielä sen verran, että täällä autojen värimaailma on aika yksitotinen. Musta, harmaa, valkoinen. Siinä se. Värikkäitä autoja on erittäin vähän.

Kävimme paikallisessa turisti-infossa kysymässä joulunajan tapahtumista Cascaisissa saamatta mitään kunnon vastausta – vain saman yleisesitteen. jonka olin jo hankkinut heti Cascaisiin tultuamme.

Itse löysimme lähipuistostamme ”joulumaan”. Aidattu maksullinen alue, jonne lapsiperheet vaeltavat. Ei kallis, mutta ehkä ei ihan meitä varten…

Kari sai vihdoin uudet silmälasinsa, noin puolitoista viikkoa myöhässä sovitusta. Kun jurputimme viiveestä, saimme 10 % alennuksen.

Muista viikon askareista mainittakoon sitlooran ”kattolamppu”, johon saamme virran tupakansytyttimestä. Tori- ja kauppareissut ja pitkät kävelylenkit kuuluvat edelleen ohjelmaan.

Bonsaipuita Estorilissa

Muutamana päivänä on ollut erittäin lämmintä, sitloorassa voi olla ilman paitaa. Koska on pilvetöntä, yöt ovat vastaavasti aika viileitä (noin 10 astetta) ja kosteita. Veden lämpötila on noin 13 astetta.

Olemme naureskelleet vaatetuseroille täällä. Paikalliset kulkevat talvisaappaissa, karvahuppuisissa toppatakeissa ja kaulahuiveissa, koska allakka kertoo, että nyt on talvi. Me (ja muut turistit) katsomme lämpömittaria ja aurinkoa ja sään salliessa siirrymme sandaaleihin, shortseihin ja t-paitoihin.

Aurinko nousi tänään 12.12. klo 7.46 ja laski 17.16. Helsingissä vastaavat ajat olivat 9.14 ja 15.13.  Saamme siis nauttia valoisasta ajasta noin 3,5 tuntia enemmän kuin helsinkiläiset. Ei harmita ei.

Cascais / viikko 48

Niin Neeti saatiin taas onnellisesti omaan elementtiinsä. Näppärästi satamahenkilökunnalta kävi moottorittoman veneen hinaaminen laituriin. Saimme vielä mieleisemme paikankin eli perän etelään päin (saadaksemme nauttia mahdollisimman hyvin auringon lämmöstä ja valosta!)

Tapasin kauppareissullani lenkillä olevan suomalaisen, joka on asunut täällä Cascaisissa jo puolitoista vuotta.

Keskiviikkona roudasimme kaupunkiasunnosta sinne kertyneitä tavaroita takaisin Nereidiin moneen otteeseen. Aamupäivällä vähän satoikin, mutta onneksi sitten aurinko tuli esiin.

Kotiinpaluumalja

Olimme ikionnellisia päästyämme taas ”kotiin”. Ei siellä kaupungissa asuminen hullumpaa ollut, pitkästyttävää vain televisiosta huolimatta. Eräänä iltana naureskelimme pitkään Karin kommentille tiskatessa: ”onneksi täällä ei ole tiskikonetta niin on edes jotakin tekemistä!” Veneessä oleskeltaessa näkymät ovat noin 360 astetta ja ympäristössä on aina jotain katseltavaa tai kuunneltavaa. Ja olemme kotona.

Puolenviikon maissa säätyyppi muuttui kovin sateiseksi ja tuuliseksi. Ukkostakin saimme. Kosteutta oli niin paljon, että veneen seinissäkin – varsinkin keulahytissä, jossa nukumme - oli aamulla kosteutta ihan pyyhkiä asti. Kari keksi kuitenkin, että veneen lämmityslaitteen puhaltimen päälle laittaminen sähköpatterin lisäksi auttaa pitämään kosteuden kurissa.



Viikonloppuna tuuli kovaa, satamassakin jopa 13 m/s. Aallot roiskivat komeasti aallonmurtajaa vasten. Turvassa ja mukavassa suojassa täällä kuitenkin ollaan.

Sadetta riitti toista vuorokautta yhtä soittoa. Täällä piti olla nuorelle väelle purjehduskisat, mutta näytti siltä, että ne jouduttiin perumaan sääolosuhteiden vuoksi. Sunnuntai-iltapäivänä taivas kirkastui ja saimme taas nauttia lämpimästä auringonpaisteesta. Tapasimme taas pari suomalaista (Kuopiosta!) rantakadulla.

Muutamia irtohavaintoja portugalilaisesta elämänmenosta:
   - Poliiseja riittää jopa ohjaamaan liikennettä tietyömailla ja muutekin poliisikunta on näkyvissä sekä jalkaisin että moottoripyörillä ja autoilla. Milloin viimeksi olette Suomessa nähneet jalkaisin liikkeellä olevan poliisin?
   - Netistä eri liikkeiden osoitteita etsiessä osoitetiedoissa ei mainita laisinkaan talonumeroa, vain kadun nimi. Saa siinä sitten vähän kävellä ja etsiä…
   - Pyykkinarut ikkunoiden alla näyttävän kuuluvat kerrostaloissa vakiovarusteisiin. Meillä Suomessa on monissa taloyhtiöissä pyykkien kuivaus parvekkeillakin kiellettyä!
   - Suomalaisittain ylenpalttinen ystävällisyys liikkeissä asioidessa. Meikeläinen menee sisään, sanoo hyvää huomenta ja alkaa selittää asiaansa. Vastaukseksi tulee ”Good morning. How are you?” Eihän siinä sitten auta muu kuin aloittaa uudelleen alusta kohteliaisuuksien kera. Joskohan tämän joskus oppisi!
   - Moottoritiet ovat maksullisia. Me ostimme autoa vuokratessa palvelun, jonka ansioista voimme ajaa suoraan tietulleista läpi pysähtymättä maksamaan. Autosta otetaan (ilmeisestikin) valokuva ja veloitus peritään rekisterinumeron ja valokuvien perusteella. Saa nähdä, millaisen laskun saamme aikaiseksi. (Taksilla lentoasemalta tullessamme meistä näytti, että maksu olisi ollut 70 c, mutta tiedä häntä.)

Maanantaina vuokrasimme auton. Mutkansa siinäkin oli, sillä Karin passi unohtui veneelle ja sitä piti palata hakemaan.

Ajelimme kuuluisan surffirannan kautta Sintraan, joka on kuuluisa historiallisista rakennuksistaan. Kännykän Here yritti ohjata meitä kinttupolkuja pitkin ja nalkutti ahkerasti, kun emme sitä totelleet. Löytyihän se Sintra aikanaan ja hienolta se näytti. Ihmisiä vilisteli pitkin ahtaita katuja kuin Vilkkilässä kissoja. Autoja siellä oli niin valtavasti, ettei parkkipaikkaa kapeilta kujilta löytynyt sitten millään. Päätimme, että palaamme sinne joskus julkisilla kulkuneuvoilla.

Sintrasta suuntasimme rannikolle Ericeiran kaupunkiin. Ajelimme pikkuteitä pitkin, jotka kiemurtelivat yllös ja alas rinteitä ja rotkojen vieruksia. Hienoja maisemia kerta kaikkiaan.

Ericeirassa nautimme välipalaa aurinkoisella penkillä katsellen mahtavia mainikeja ja niissä surffausta harjoittelevia ihmisiä.

Huomenna suuntamme Faroon viettämään itsenäisyyspäivää venekerhoystäviemme Tuulan ja Jussin kanssa.

Mahtavaa itsenäisyyspäivää sinne Suomeenkin!