Niin Neeti saatiin taas onnellisesti omaan elementtiinsä. Näppärästi satamahenkilökunnalta kävi moottorittoman veneen hinaaminen laituriin. Saimme vielä mieleisemme paikankin eli perän etelään päin (saadaksemme nauttia mahdollisimman hyvin auringon lämmöstä ja valosta!)
Tapasin kauppareissullani lenkillä olevan suomalaisen, joka on asunut täällä Cascaisissa jo puolitoista vuotta.
Keskiviikkona roudasimme kaupunkiasunnosta sinne kertyneitä tavaroita takaisin Nereidiin moneen otteeseen. Aamupäivällä vähän satoikin, mutta onneksi sitten aurinko tuli esiin.
 |
| Kotiinpaluumalja |
Olimme ikionnellisia päästyämme taas ”kotiin”. Ei siellä kaupungissa asuminen hullumpaa ollut, pitkästyttävää vain televisiosta huolimatta. Eräänä iltana naureskelimme pitkään Karin kommentille tiskatessa: ”onneksi täällä ei ole tiskikonetta niin on edes jotakin tekemistä!” Veneessä oleskeltaessa näkymät ovat noin 360 astetta ja ympäristössä on aina jotain katseltavaa tai kuunneltavaa. Ja olemme kotona.
Puolenviikon maissa säätyyppi muuttui kovin sateiseksi ja tuuliseksi. Ukkostakin saimme. Kosteutta oli niin paljon, että veneen seinissäkin – varsinkin keulahytissä, jossa nukumme - oli aamulla kosteutta ihan pyyhkiä asti. Kari keksi kuitenkin, että veneen lämmityslaitteen puhaltimen päälle laittaminen sähköpatterin lisäksi auttaa pitämään kosteuden kurissa.
Viikonloppuna tuuli kovaa, satamassakin jopa 13 m/s. Aallot roiskivat komeasti aallonmurtajaa vasten. Turvassa ja mukavassa suojassa täällä kuitenkin ollaan.
Sadetta riitti toista vuorokautta yhtä soittoa. Täällä piti olla nuorelle väelle purjehduskisat, mutta näytti siltä, että ne jouduttiin perumaan sääolosuhteiden vuoksi. Sunnuntai-iltapäivänä taivas kirkastui ja saimme taas nauttia lämpimästä auringonpaisteesta. Tapasimme taas pari suomalaista (Kuopiosta!) rantakadulla.
Muutamia irtohavaintoja portugalilaisesta elämänmenosta:
- Poliiseja riittää jopa ohjaamaan liikennettä tietyömailla ja muutekin poliisikunta on näkyvissä sekä jalkaisin että moottoripyörillä ja autoilla. Milloin viimeksi olette Suomessa nähneet jalkaisin liikkeellä olevan poliisin?
- Netistä eri liikkeiden osoitteita etsiessä osoitetiedoissa ei mainita laisinkaan talonumeroa, vain kadun nimi. Saa siinä sitten vähän kävellä ja etsiä…
- Pyykkinarut ikkunoiden alla näyttävän kuuluvat kerrostaloissa vakiovarusteisiin. Meillä Suomessa on monissa taloyhtiöissä pyykkien kuivaus parvekkeillakin kiellettyä!
- Suomalaisittain ylenpalttinen ystävällisyys liikkeissä asioidessa. Meikeläinen menee sisään, sanoo hyvää huomenta ja alkaa selittää asiaansa. Vastaukseksi tulee ”Good morning. How are you?” Eihän siinä sitten auta muu kuin aloittaa uudelleen alusta kohteliaisuuksien kera. Joskohan tämän joskus oppisi!
- Moottoritiet ovat maksullisia. Me ostimme autoa vuokratessa palvelun, jonka ansioista voimme ajaa suoraan tietulleista läpi pysähtymättä maksamaan. Autosta otetaan (ilmeisestikin) valokuva ja veloitus peritään rekisterinumeron ja valokuvien perusteella. Saa nähdä, millaisen laskun saamme aikaiseksi. (Taksilla lentoasemalta tullessamme meistä näytti, että maksu olisi ollut 70 c, mutta tiedä häntä.)
Maanantaina vuokrasimme auton. Mutkansa siinäkin oli, sillä Karin passi unohtui veneelle ja sitä piti palata hakemaan.
Ajelimme kuuluisan surffirannan kautta Sintraan, joka on kuuluisa historiallisista rakennuksistaan. Kännykän Here yritti ohjata meitä kinttupolkuja pitkin ja nalkutti ahkerasti, kun emme sitä totelleet. Löytyihän se Sintra aikanaan ja hienolta se näytti. Ihmisiä vilisteli pitkin ahtaita katuja kuin Vilkkilässä kissoja. Autoja siellä oli niin valtavasti, ettei parkkipaikkaa kapeilta kujilta löytynyt sitten millään. Päätimme, että palaamme sinne joskus julkisilla kulkuneuvoilla.
Sintrasta suuntasimme rannikolle Ericeiran kaupunkiin. Ajelimme pikkuteitä pitkin, jotka kiemurtelivat yllös ja alas rinteitä ja rotkojen vieruksia. Hienoja maisemia kerta kaikkiaan.
Ericeirassa nautimme välipalaa aurinkoisella penkillä katsellen mahtavia mainikeja ja niissä surffausta harjoittelevia ihmisiä.
Huomenna suuntamme Faroon viettämään itsenäisyyspäivää venekerhoystäviemme Tuulan ja Jussin kanssa.
Mahtavaa itsenäisyyspäivää sinne Suomeenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti