Emme menneet Faroon vaan Lagosiin. Olin sotkenut asiat, kun
Jussi kertoi heidän lentävän Faroon…
Päätimme ajaa Lagosiin pitkin moottoriteitä.
Nopeasti ja mukavasti matka sujuikin. Lissabonin luona Tejo-joen ylittävän
sillan luona oli pohjoiseen päin useiden kilometrien pituiset monen autokaistan
levyiset jonot, mutta etelään päin pääsimme etenemään ilman viiveitä. Saimme
ihailla monenlaisia portugalilaisia maisemia: välillä tasaista ja karuakin
maisemaa, välillä erittäin vehmaita metsiä.
Lammaslaumoja oli useita ja muutama
todella suuri nautakarjakin laidunsi tien vieressä. Haikarat olivat keksineet
itselleen kerrostaloasumismuodon: joissakin suurjännitesähköpylväissä oli jopa
kymmenkunta pesää.Lagosiin tultua teimme melkoisia kiemuroita ja käännöksiä,
ennen kuin osuimme Tuulan ja Jussin hotellille.
Juhlistimme iloista
tapaamistamme ja Suomen 99. itsenäisyyspäivää kuohujuomin ja kiinnittämällä
Suomen lipun (Nereidin perälipun) hotellihuoneiston parvekkeen kaiteeseen.
Sää
oli lämmin ja aurinkoinen, joten söimme myöhäisen lounaan terassilla Lagosin
marinan vieressä. Jälkiruoan jälkeen nautimme vielä virkistävät juomat. Minulle
tuli niin valtavan suuri, että pyysin Tuulaa avuksi…
Ilta sujui rattoisasti
rupatellen ja syötyämme vielä herkullista salaattia ja juustoja olikin mukava
keikahtaa nukkumaan.
Aamulla kävimme kävelyllä Lagosissa. Katsastimme
kalahallin ja kuljeskelimme pitkin kapeita kujia kauniita rakennuksia ja näyteikkunoita
katsellen. Kävelykaduissa oli se erikoisuus, että niihin oli kiinnitetty
punaiset matot!
Paluumatkan Cascaisiin ajelimme pienempiä (=kapeita, mutkaisia,
mäkisiä!) teitä pitkin. Hienoja maisemia. Portugali on kaunis maa.
Torstaina läksimme
ajelemaan tutustuaksemme Obidosin linnaan. Valitsimme navigaattoriin ”ei
moottoriteitä” ja niinpä Kari joutui taas ajamaan kieli keskellä suuta
mutkaisia ja mäkisiä teitä.
Navigaattori (mokoma!!!!) ohjasi meidät ajamaan
pienen Malveira-nimisen kaupungin läpi. Meille selvisi kantapään kautta, miten
Portugalissa (tai ainakin Malveirassa) vietetään ”perisynnittömän sikiämisen päivää”.
Liikenne oli täysin jumissa kapeilla kaduilla kaikkien halutessa
autoillaan mahdollisimman lähelle markkinapaikkaa. Mikään auto ei liikkunut
mihinkään suuntaan pitkiin aikoihin, välillä pääsi etenemään muutaman kymmenen
senttiä tai metrin. Torvia toitoteltiin…
Yhtään ainutta poliisia tai muuta
henkilökuntaa ei ollut missään ohjaamassa liikennettä. Olimme tässä jumissa
puolitoista tuntia. Perisynnittömänä päivänä tuli ainakin meidän autossamme
tehtyä jos ei nyt ihan perisyntiä niin kiroilusyntiä kuitenkin.
Ruuhkasta
selvittyämme etsiskelimme Bombarralin lähistöltä Karin netistä löytämää
viinitilaa. Koska – edelleenkin - osoitetiedot ovat Portugalissa varsin
suurpiirteisiä, emme sitä löytäneet. jätimme asian sikseen.
Valtavat
parkkipaikka-alueet Obidosin linnakkeen luona olivat täpötäynnä, joten Malveiran
kokemuksesta oppineina pyörähdimme nopeasti ympäri ja ajoimme hiukan
loitommaksi – ja tällä kertaa parkkitilaa löytyi vaikka kuinka.
1200-luvulta peräisin olevan
linna ja linnoitus olivat todella viehättävät. Väkeä oli valtavasti liikkeellä,
olihan vapaapäivä. Lisäksi alueella oli jonkunlainen ”joulumaa”, johon
lapsiperheet jonottivat pääsylippuja satojen metrien pituisissa jonoissa.
Totesimme, että palaamme tänne ehkä joskus tammikuussa kun kujilla on vähän
väljempää.
 |
| Obidos |
Paluumatka ajeltiin taas moottoriteitä pitkin. Autoa vuokratessa
pohdiskelimme, että mitähän moottoritiemaksut mahtavat olla ja autoa palauttaessamme
se selvisi. Meiltä meni maksuja lähes 50 euroa! Kallein pätkä oli parin tunnin
moottoritiepätkä Lagosiin (20 €). Ei ole autoilu halpaa Portugalissa ei. Tai
jos kärsivällisyys ja aika (noin tuplaten) riittävät pikkuteitä pitkin ajeluun,
niin sitten näiltä maksuilta säästyy.
Autoista vielä sen verran, että täällä
autojen värimaailma on aika yksitotinen. Musta, harmaa, valkoinen. Siinä se.
Värikkäitä autoja on erittäin vähän.
Kävimme paikallisessa turisti-infossa
kysymässä joulunajan tapahtumista Cascaisissa saamatta mitään kunnon vastausta –
vain saman yleisesitteen. jonka olin jo hankkinut heti Cascaisiin tultuamme.
Itse löysimme lähipuistostamme ”joulumaan”. Aidattu maksullinen alue, jonne
lapsiperheet vaeltavat. Ei kallis, mutta ehkä ei ihan meitä varten…
Kari sai
vihdoin uudet silmälasinsa, noin puolitoista viikkoa myöhässä sovitusta. Kun
jurputimme viiveestä, saimme 10 % alennuksen.
Muista viikon askareista
mainittakoon sitlooran ”kattolamppu”, johon saamme virran tupakansytyttimestä.
Tori- ja kauppareissut ja pitkät kävelylenkit kuuluvat edelleen ohjelmaan.
 |
| Bonsaipuita Estorilissa |
Muutamana päivänä on ollut erittäin lämmintä, sitloorassa voi olla ilman
paitaa. Koska on pilvetöntä, yöt ovat vastaavasti aika viileitä (noin 10
astetta) ja kosteita. Veden lämpötila on noin 13 astetta.
Olemme naureskelleet
vaatetuseroille täällä. Paikalliset kulkevat talvisaappaissa, karvahuppuisissa
toppatakeissa ja kaulahuiveissa, koska allakka kertoo, että nyt on talvi. Me
(ja muut turistit) katsomme lämpömittaria ja aurinkoa ja sään salliessa
siirrymme sandaaleihin, shortseihin ja t-paitoihin.
Aurinko nousi tänään 12.12.
klo 7.46 ja laski 17.16. Helsingissä vastaavat ajat olivat 9.14 ja 15.13. Saamme siis nauttia valoisasta ajasta noin
3,5 tuntia enemmän kuin helsinkiläiset. Ei harmita ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti