Jonega kuljetettiin rantaan ja saatiin veteen kaikella
kunnialla. Maston nostokin sujui mainiosti. Sitä hiukan jännitimme, sillä emme
ole ennen laittaneet kannen läpi menevää mastoa paikalleen. Pieni kämmi sattui,
kun kuminen mastonkaulus jäi väärään asentoon, mutta saimme sen taituroitua
paikalleen. (Jonegan kipparin) Hannun ystävä Timi – useita kertoja Jonegaa
vesille laittamassa ollut – oli apunamme.
 |
| Uusi sadekatos - vielä ei ole tarvittu... |
Monenlaista puuhaa riitti useiksi päiviksi: siivousta,
sähkökytkennät, purjeet paikalleen, tavarat paikoilleen, sadekatoksen
tekeminen. Jouduimme piipahtamaan Helsingissäkin, koska sadevaatteet eivät
olleet tulleet mukaan. Ei niitä kyllä löytynyt kotoakaan, joten joko ne jäivät
lähtöhässäkässä Neetiin tai sitten olemme hukanneet jossain vaiheessa tavaroita
siirreltäessä yhden kassin.
Oivan päivä 29.5. ei ollut meille kovinkaan oivallinen.
Olimme palanneet edellispäivänä Helsingistä ja valtava kuorma tavaraa oli
onnistuneesti ”piilotettu” Jonegan uumeniin.
Aamupalan jälkeen istuimme salongissa tutkailemassa
merikorttia ja satamaopasta ja suunnittelimme ensimmäistä purjehdustamme.
Keulaan koputettiin ja tavalliseen tapaani nousin reippaasti ylös mennäkseni
katsomaan, kuka koputtelee. Kompastuin salongin ja pentterin väliseen
kynnykseen ja rojahdin voimalla polvilleni. Sattui!
Jäin lattialle makaamaan ja toipumaan tärähdyksestä ja Kari
meni ulos. Timihän se siellä – oli leiponut sämpylöitä ja toi lämpimäisiä.
Polvi oli todella kipeä ja huolimatta Kylmäkallehoidosta ja
koholla pitämisestä kipu paheni ja polvi alkoi turvota. Ei auttanut muu kuin
soittaa Padasjoen terveysasemalle. Sieltä ohjeistettiin menemään Lahteen
Akuutti-poliklinikalle. Kun pääsimme sinne, polvi oli turvonnut pölkyksi ja oli
niin kipeä, että Karin piti käydä hakemassa minulle pyörätuoli.
Lääkäri imi polvesta 0,9 desiä verta ja kipu hiukan
hellitti. Röntgenkuvissa näkyi ”siisti” pystysuora murtuma polvilumpiossa.
Jalkaan laitettiin tuki, jolla jalkaa pystyi taivuttamaan 15 astetta. Kahden
viikon kuluttua pitäisi mennä lääkäriin tarkastuttamaan tilanne. Jalalle saisi
varata kipujen salliessa ja kyynärkepit annettiin mukaan. Että silleen.
En pystynyt kiipeämään jalallani Jonegaan, joten Kari kävi
keräilemässä ruuat ja muut tavarat veneestä ja läksimme Helsinkiin.
Lauantaina 2. kesäkuuta läksimme taas Padasjoelle. Jos en
pystyisi kapuamaan Jonegaan, palaisimme Helsinkiin. Pääsin kuin pääsinkin
veneeseen, tosin avojaloin keulatikkaiden kapeuden vuoksi. Melkoista
keinottelua se oli, mutta onnistui!
Irrotimme köydet ja riemuissamme moottoroimme lähes pläkässä
ulos satamasta. Kari päätti kurkistaa konehuoneeseen ja varmistaa, että kaikki
on OK. Ei ollut. Vesipumpusta tiputteli vähän vettä, joten käännyimme mailin
päässä satamasta takaisin.
Kuluttelimme sunnuntaipäivän satamassa. Kari kävi lenkillä
näköalapaikalla ja kävimme yhdessä vähän kävelemässä lähistöllä. Kepit käytössä
edelleen!
Maanantaina ajoimme ensin Vääksyn konehuoltoon
tiedustelemaan vesipumpun korjausmahdollisuutta. Ei onnistunut. Helsinkiin
siis. Jätimme pumpun Jollaksen Volvo-huoltoon korjattavaksi. Sää oli
viilentynyt hyytävän kylmäksi!
Keskiviikkona lainasimme lapsia ja vietimme heidän kanssaan
mukavia hetkiä leikkipuistossa rullakenkien ja golfin merkeissä. Vesipumppu oli
korjattu ja illalla ajelimme taas Padasjoelle.
Jouduimme vielä odottelemaan satamassa tuulten asettumista
järkeviin lukemiin ja VIHDOIN perjantaina 8.6. pääsimme seilaamaan!
Meillä oli muutama päivä aikaa, sillä maanantaina minun piti
mennä Helsingissä aamulla ensin röntgeniin ja iltapäivällä näyttämään polvea
lääkärille.
Ehdimme kuitenkin päästä sisävesipurjehduksen makuun eli
tuuli tuntui melkein koko ajan olevan vastainen, menimme mihin suuntaan tahansa…
Nautimme kylmästä tuulesta huolimatta täysin siemauksin vesillä olosta ja
kauniista Päijänteen maisemista.
Ensimmäisen yön vietimme ankkurissa kahden pikku saaren
välissä, toisen upeassa Jyväskylän kaupungin ylläpitämässä Mämminiemessä. Karin
sisar Laura Raimo-puolisoineen ja mukanaan ystävänsä Nadja tulivat
Anniina-moottoriveneellään meitä moikkaamaan Mämminiemeen.
 |
| Kotisatamassa |
Seuraavana päivänä moottoroimme Jonegan uuteen kotisatamaan
Rutalahteen ja parkkeerasimme sen Anniinan viereen. Huom! Olen joutunut
pakosta opettelemaan laituriin ajoa, koska suorasäärisenä en pysty hoitamaan
rantautumismanööverejä kannella.
Raimo ja Laura heittivät meidät Padasjoelle autollemme ja
taas ajelimme Helsinkiin.
Lääkäri totesi jalan olevan paranemaan päin ja (kolmen
terveyskeskushenkilön voimin) polvitukeani säädettiin niin, että nyt taivutus
on jo ruhtinaalliset 60 astetta. Helpottaa jonkin verran liikkumista (välillä
kuljen varoen jopa ilman keppiä, välillä yhdellä kepillä). Sain lähetteen
fysioterapeutille viikon päähän.
Ehdimme siis purjehtimaan – ja ihan oikeasti välillä
pääsimme etenemään purjeillakin. Teimme lenkin Korpilahti (hieno satama) –
Kumina (venekerhon paikka, upea!) – Korpilahti (Jonegan katsastus ja
Portugali-Espanja- MM-jalkapallo-ottelu ravintolassa illalla) – Mämminiemi –
Rutalahti.
Huomenna maanantaina siis fysioterapeutti. Saa nähdä miten
asiat polveni suhteen nyt etenevät. Toivottavasti ei alvariinsa tarvitse
hölkätä Helsingissä!