Suomessa 18.6. - 5.8.2018


Niin on hujahtanut puolitoista kuukautta kuin siivillä.

Polvi voi jo aika hyvin. Neljän viikon jälkeen sain jättää tuen pois ja alkaa käytellä jalkaa kivun sallimissa rajoissa. Kävely sujuu jo luojan kiitos hyvin, mutta epätasaisessa maastossa ja rappusissa pitää olla vielä varuillaan. Lattialta ylös kömpiminen on melko haastavaa ja kömpelöä. Voimaa kintussa ei ole vielä tarpeeksi ja fysioterapeutin ohjein jumppaan sitä.

Hietasaari. Hieno ankkuripaikka. Moottoriveneillä on tapana ajaa keula hiekkarantaan.

Vääksyn kanava oli mielenkiintoinen juttu!
Olemme joutuneet ajamaan ahkerasti Päijänne – Helsinki –väliä milloin polveni, milloin silmälääkärin, lapsenlasten viemisen/tuomisen, milloin autonkorjauksen takia. Viimeksi mainittua saimmekin odottaa pitkään ja hartaasti. Noin puolentoista kuukauden päästä tapahtumasta tuli vakuutusyhtiöstä tieto, että vakuutusasia on kunnossa ja saimme peilin ja oven korjatuiksi.

Ukko ja lapset ongella
 

Säät ovat hellineet meitä. Varsinkin kun Suvi ja Lauri olivat meillä kaksi ja puoli viikkoa, oli hienoa, kun vesi oli lämmintä. Suvi oppi uimaan ja Laurikin, joka aluksi hädin tuskin tohti kastella varpaansa, oppi uimaan käsipohjaa. Päijänteen vesi oli onneksi kristallinkirkasta. Helsingin Aurinkolahdessa ei uimista voinut harkitakaan sinilevän takia.

Venematkat tenavien kanssa rajoitimme puolentoista-kahden tunnin mittaisiksi ja kävimme vain Kuhmoisten ja Padasjoen läheisissä saaripaikoissa. (Hienoja paikkoja olivatkin, Asikkalan Pursiseuran Pirttisaari ja Kelveneen luonnonsuojelualueen hiekkarantojen edustan ankkuripaikka.) Onneksi olimme älynneet lainata kirjastosta satu-cd-levyjä (Peppi Pitkätossu, Koko kaupungin Vinski ja Kolme iloista rosvoa) ja niiden parissa lasten aika kului mukavasti siirtymämatkojen aikana.

Kävimme lasten kanssa Kuopiossa tervehtimässä Raija-isomummoa. Ryhmäkodista soitettiin minulle ja pyydettiin hankkimaan tuuletin, jos sellaisen jostain onnistuisimme löytämään. (Rakennuksessa on meneillään remontti ja ilmastointi toimii vain puolella teholla!!!) Ei löytynyt koko Kuopion kaupungista. Ei auttanut muu kuin ostaa äidilleni väljä intianpuuvillamekko tukalaa oloa edes hiukan helpottamaan.

Pääsimme tietysti käymään myös mökillä ja lapset olivat revetä riemusta, kun Pepe-eno ajoi moottoriveneellä kovaa, aallokko keinutteli venettä ja ympyräkin tehtiin kovassa vauhdissa! Tukka vain pöllysi ja sekös oli lystiä! Mökillä tietysti paistettiin muurinpohjalettuja, saunottiin ja uitiin. Ongelle emme päässeet, sillä madot entisestä perunapellosta olivat kaivautuneet jonnekin syvälle, syvälle ja saavuttamattomiin.

Nyt seuraavaksi on aika yrittää järjestää tapaamisia sukulaisten ja ystävien kanssa, ennen kuin paluu Guadeloupeen koittaa.