Portimão / 19. - 28.4.2020

Tässä kasvissa on tavattoman terävät piikit!

Ei oikeastaan mitään uutta kerrottavaa. Edelleenkin kävely- ja pyörälenkkejä, muutama kauppareissu, lukemista, Sudokuja, verkkokauppatilausten kanssa tappelua ja pieniä huoltojuttuja Nereidissä. Onneksi puhelut EU:n sisällä ovat halpoja, joten olemme olleet yhteyksissä sukulaisiin ja ystäviin. Tekee hyvää jutella välillä muidenkin kuin tostemme kanssa.

Niin sitä kehutaan, kuinka helppoa ja kätevää on tilata tavaraa netin kautta. Menneiden päivien kokemusten perusteella rohkenen olla eri mieltä – taas kerran.

Koska emme pääse ihan pian lähtemään täältä, päätimme tilata pikku venetarvikkeita SVB:ltä. Ensin oli oma vaivansa löytää tunnukset ja salasanat sinne monen vuoden tilaustauon jälkeen. Olimme etsineet tilattavat tuotteet mukanamme olevasta vuoden 2018 – 2019 katalogista. No eihän tietenkään kaikkia samoja tuotteita enää löytynyt. Toki korvaavat tuotteet löytyivät aikamme etsittyämme. Tilausvaiheessa marinan osoite ei tahtonut millään kelvata järjestelmälle. Yritin ja yritin, ja vihdoin muistin, että Cascaisissa oli olllut sama pulma ja otin vanhasta tilauksestamme mallia osoitteeseen. Sitten kelpasi.

Nyt sitten on ongelmana se, että kaikkia tavaroita ei ollutkaan varastossa. Jos haluamme heti varastossa olevat tuotteet, täytyy soittaa asiakaspalveluun. Ei kai muu auta. SVB:n vastausviestistä ei käynyt ilmi, mitä tilaamaamme jäi puuttumaan. Jos se ei ole mitään kiireellistä (kuten Reedsin Nautical Almanac eli vuorovesikirja), perumme ne puuttuvat ja pyydämme lähettämään sen mitä on heti saatavilla. (Optimistisesti toivomme tässä koko ajan, että pääsisimme kaikesta huolimatta toukokuun aikana lähtemään. Emme todellakaan halua jäädä odottelemaan joitain toisarvoista tavaraa!)

Mummokärrynm hankinta alkoi tuntua yhä vain ajankohtaisemmalta, koska kohta täytyy (edelleen samaa optimismia!) ruveta keräämään ruokatarvikkeita varastoon lähdän varalta. Haluamme, että meillä on kunnon varasto evästä mahdollisten kaupassakäyntirajoitusten ja karanteenien varalta).
Amazonista löytyi muutama meille sopiva kärry. Tilin sain luotua helposti, mutta itse tilaaminen olikin oma juttunsa. Löydettyämme meille sopivan kapistuksen näpyttelin tilauksen espanjan Amazonin sivulle. Toimitusosoite – se sama joka toimi SVB:llä - ei kelvannut. Kun tarpeeksi tahkosin, kävi ilmi, että Amazon ”käänsi” osoitteen Ed.-lyhennyksen Painos-sanaksi. Vihdoin hoksastin tämän ja korjasin Ed:n Edificio.ksi. Asia ratkesi. Seuraavaksi: ”Tätä tuotetta ei voida toimittaa Portugaliin”. Se siitä.

Saksalaisella Amazonin sivustolla (tietysti piti suorittaa tunnistautumisjumpat uudelleen) pääsin jo maksukohtaan. Siinäpä sitten olikin tenkkapoo. Luottokortin kohdalla oli normaalien nimi-, numero-, voimassaolokuukauden ja -päivän lisäksi yksi kenttä voimassaoloaikojen yläpuolella. Siinä olla tökätti ”01” eikä sille voinut tehdä mitään. Järjestelmä herjasi koko ajan, ettei kortin voimassaoloaika ole oikein. Siis ei tilattu tätäkään kautta.

Sitten googlettelin Clas Ohlsonin (vanha kärrymme on sieltä). Samoja oli edelleen saatavilla ja tiedustelin chatin kautta, voiko tavaraa tilata ulkomaille. Vastaus tuli nopeasti. Ei voi. Se sitten siitä.

Uudelleen Amazonille, sinne espanjan sivuille. Löytyi toinen sopiva kärry (meille ei kelpaa mikä tahansa, sen ”varren” pitää olla riittävän korkea, ettei kärry hakkaa kantapäille vedettäessä.) Toimitusaika vain oli armottoman pitkä, vasta 18.5. Kahlasin tarjonnan uudelleen läpi, en löytänyt mieleistä ja oli jo luovuttamassa.

Sattumalta huomasin, että jossain oli valittavissa nopeampi toimitus ja 5,99 euron lisämaksusta toimitus on 6.5.. Toivottavasti pitää paikkansa. Espanjan sivulla maksukin onnistui ilman mitään ylimääräistä kenttää ja onglemitta.

Kolmisen tuntia kesti tämä hankinta eikä kirosanoiltakaan vältytty! Olen ehdottomasti sitä mieltäm että ostaminen on paljon helpompaa ihan kävelemällä kauppaan. Sen etsimisenkin voi ottaa hyötyliikuntana.

Muutaman tunnin kulutimme tekemällä reittisuunnitelmaa Exceliin. Etsimme mahdolliset marinat, etäisyydet niihin, marinoiden yhteystiedot ja muuta tarpeellista. Satamaoppaamme riitti A Coruñaan saakka. Vajaa 500 mailia ja noin kymmenen päivää – teimme suunnitelman ilman yöpurjehduksia. Jatkosuunnitelmat voimme tehdä sitten kun saamme Reedsin oppaan.

Nereidin kirjavalikoima on nyt kaluttu tarkkaan ja käännyimme taas Suomen kirjastolaitoksen puoleen. Aika vähän kirjoja Helmetissä on vapaana, mutta jotain olemme kuitenkin saaneet luettavaksemme. Ensin tosin piti asentaa uudet lukuohjelmat entisten tilalle. Se meni onneksi helposti.

Veneaskareista mainittakoon tällä kertaa muun muassa seuraavaa: Kari hioi ja lakkasi pentterin tasojen reunalistat ja sisäänkäynnin rappusten ovenpielet. Voi että ne nyt ovatkin niin hienot! Ankaran sateen aikana karttapöydän yläpuolella olevasta tuuletusventtiilistä tiputteli taas vähän vettä. Kari irrotteli sen ja tiivisti sen uudelleen. Tulipa lattialevyjen alustojen korjausta varten hankittu puutavarakin käsitellyksi.

Kaivelimme biminin esiin ja tutkimme, miten se asettuu paikalleen uuden pappakuomun kanssa. Mitään ongelmaa ei näyttäisi olevan, minun täytyy vain vaihtaa uusi vetoketju vanhan tilalle. Onnekkaasti uuden pappakuomun vetoketjussa on sama hammastus kuin vanhassakin. Saan siitä vaihtovetoketjut.

"Valehtelijoiden klubi":
Mitä näillä tehdään?
Vastaus lopussa.

Saatuani ajankuluksi aloittamani hartiahuivin valmiiksi ajattelin aloittaa asuntoauton ikkunaverhojen virkkaamisen. Olin saanut Tainalta Monninkylästä langat tähän tarkoitukseen. Nyt niitä vain ei löytynyt mistään! Aivan varmasti ne tuotiin Suomesta tänne, mutta ne on tullut laitetuksi niin varmaan talteen että! Pengoimme kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, mutta ei löytynyt. Paitsi että tietysti joku kolonen ilmiselvästi jäi vielä tutkimatta. Onneksi löytyi kauan sitten ostettua puuvillalankaa, josta pääsin aloittamaan topin virkkauksen paremman puutteessa.

Kävelyretkillämme olemme nähneet useita kulkukissoja. Meitä alkoi säälittää, kun ravintolat ovat nyt kiinni. Niistä ne varmaankin normaalisti kerjäävät ruokansa asiakkailta ja ehkä henkilökuntakin niitä muistaa. Ostimme kissanruokaa ja nyt kuljen kävelylenkeillämme kissaneväspussi mukana.

Pussissa on kahdenlaista nappulaa ja toiset eivät taida olla kovin herkullisia. Joku kissa on syönyt kiltisti kaiken, joku toinen taas tyrkkii sivuun tietyt nappulat. (Ilmeisesti ei sitten ihan nälkäkuolema ole kuitenkaan kolkuttelemassa.) Muurahaisille näytti kyllä kelpaavan kisun hylkäämät nappulat!









Väkeä liikuskelee nykyään vähän enemmän. Olemme nähneet kadulla yhtä aikaa jopa 12 henkeä… ruuhkasta ei siis vieläkään tarvitse puhua. Satamaankin on muutamaan veneeseen ilmestynyt ihmisiä. Useimmat veneet ovat kuitenkin vielä tyhjillään.

Edelleenkin nautimme kävelylenkeillämme uusien kukkien ja kukkivien puiden löytämisestä. Tuoksut ovat välillä aivan huumaavat. Valkoapilaakin olemme bonganneet ja pääskysiä!

Säätä olemme saaneet monenlaista. Enimmäkseen toki aurinkoista ja lämmintä, shortsi- ja sitloorassa bikinikeliä. Muutamana iltana ja yönä satoi oikein rivakasti ja yhden kokonaisen iltapäivän tuli vettä vähän väliä. Lämpötilat ovat liikkuneet öiden 12 – 16 asteesta päivien 19 – 21 asteeseen (varjossa).

Vapunvieton valmisteluiksi kävimme etsiskelemässä sopivan vapunpäivän piknik-paikan. Jännä nähdä, miten täällä vietetään vappua – vai vietetäänkö mitenkään näin poikkeustilan vallitessa. Kaikki rajoitukset ovat vielä voimassa 2.5. asti.

Olen lukenut vihjeitä siitä, että joitan lievennyksiä rajoituksiin olisi tulossa. Meitä ne eivät juurikaan liikuta. Rannalle tietysti olisi kiva päästä varpaita uittelemaan tai vaikka jo uimaankin. Marinassa Neeti alla veden lämpötila on ollut jo 21 – 22 astetta.

Hauskaa vappua!



---------
Valehtelijoiden klubi: Näillä kumiläpysköillä saa kätevästi muovipussit auki kaupassa. Täällä ei ole sellaisia sangallisia, jotka saa auki vetämällä sangoista eri suuntiin, vaan tositositiukkasuisia pusseja.

Portimão / 9. - 18.4.2020

Kieloja puussa?

Kolmas kahden viikon jakso poikkeustilaa alkoi. Sitä jatkuu nyt 2.5. saakka. Hiukan helpotuksia saattaa olla jossain vaiheessa tulossa, mikäli tulkitsen oikein ”portugalresident”-sivuston kirjoituksia. Luultavasti ne eivät kuitenkaan juurikaan vaikuta meidän elämäämme. Samaa rataa täällä mennään: kävelylenkkejä, pyörälenkkejä, pientä puuhastelua veneessä, lukemista ja kauppareissuja harvakseltaan normaalien arkipäivän askareiden lisäksi.

Symposium (josta kirjoitin edellisessä blogissa) pääsi Sinesiin ankkuriin. Vastaanotto oli ollut – toisin kuin täällä Portimãossa - oikein ystävällinen. Täältä käännytettiin eräänä päivänä myös suuri brittikuunari. Se purjehti sisään aallonmurtajasta rinnallaan viranomaisten rib-vene, joutui kääntymään takaisin ja ribin saattelemana jatkoi matkaansa länttä kohti.

Emme tiedä, onko tämän tapahtuman jälkeen täkäläisten virkamiesten ohjeistustulkinta muuttunut, sillä yksi katamaraani kävi vastaanottolaiturissa tankkaamassa ja meni sen jälkeen ankkuriin eikä sitä ajettu pois.

Pääsiäinen Nereidissä meni ilman mitään erityisiä juhlallisuuksia. Lammaspihvit sentään söimme. Lisäksi nautimme kokonaisena paistettuja valkosipuleita (siis minä nautin) ja Tavino-perunoita.

Tavino-perunoilla on oma historiansa: Ostimme vuosia, vuosia sitten venekerhomme Tavino-Vindö-veneen kapteenilta teräksestä tehtyjä matalia, neliskulmaisia, kahvalla varustettuja astioita. Niillä olemme paistaneet grillillä hasselbakan perunoiden tapaan viilutettuja perunoita, porkkanapaloja, uutta sipulia ja hiukkasen valkosipulia, suolalla ja runsaahkolla voilla höystettynä. Ovat olleet niin hyviä, että ne ovat jääneet elämään ruokalistallamme myös uuniversiona lasivuoassa grillin puuttuessa.

Mämmiä ei täällä tietenkään ole saatavilla, mutta ostimme (meidän) kevään ensimmäiset mansikat. 2 kilon laatikko 3,69 euroa! Niistä riitti syömistä pitkään, vaikka alimmaiset olivat (tietenkin) jo menneet huonoiksi.

Hyvin on kotonapysymiskehoituksia noudatettu. 

Ennen pääsiäistä rannalta alkoi kuulua kaiuttimista - kovaa! - portugaliksi kehotuksia pysyä kotona, suojaamaan itseään ja muita, olemaan vastuuntuntoisia ja niin edelleen. Englanniksi ”Stay at home.” Jotenkin vähän pelottavaa, tuli mielikuva totalitaarisesta valtiosta, joita olemme nähdeet elokuvissa. Edelleenkin näitä samoja kuulutuksia kaikuu useamman kerran päivässä.

Pääsiäispyhien aikaan ympäriinsä ajoi kahdeksan paloauton ja ambulanssin letka, joka huudatti samaa tiedotetta kovaäänisistään, huudatti sireeniä ja kävelevien ihmisten kohdalla antoi myös äänimerkkejä.

Metsätie päättyi yht´äkkiä. Selvä polku tästä on kulkenut, mutta nyt kukat ovat sen vallanneet. 

Pitkäperjntain kävelyllä ollessamme kyseinen letka ajoi meitä vastaan ja toitotti torviaan. Se kävi kääntymässä marinan luona (umpikuja) ja lähti takaisin päin. Siirryimme jalkakäytävältä viereiselle metsäpolulle, ennen kuin se ehti kohdallemme ja jäimme seuraamaan tilannetta. Letka pysähtyi kohtailaisen pitkäksi aikaa ja oletamme, että sieltä jäätiin puhuttelemaan lenkkeilijöitä.

Karin käydessä pyörälenkillä joen yli menevän sillan kupeessa on ollut pysäyttäjät. Ilmeisesti myös autoliikennettä on alettu täällä valvoa jollain lailla. Lentoliikenne oli kokonaan suljettu pääsiäisen ajaksi.

Olemme ”löytäneet” uusia kävelyreittejä marinan vieressä olevalta laajalta joutomaa-alueelta. Siellä on jonkin verran puitakin. Välillä voisi melkein olevansa jossain Suomessa kuljeskelemassa pieniä metsäautoteitä pitkin. Siellä täällä tosin tätä vaikutelmaa sotkevat palmut …

Eräänä päivänä huomasimme, kun tien varteen pysäköidystä autosta nousi mies ja käveli pienen matkan päähän keräämään oksia jostain puusta. Uteliaisuuttamme kävimme myöhemmin katsomassa, mistä oikein oli kysymys. Eukalyptuspuita! Niitä näyttää olevan itse asiassa melko paljon ja nyt olemme myös havainneet niiden tuoksun, varsinkin sateen jälkeen.

Keräsimme itsekin muutaman oksan ja nyt ne ovat kuivumassa sprayhoodin alla. Taidamme kokeilla joskus eukalyptusteetä, jos kuivatus onnistuu.









Marinassa liikuskelee pari valkoista kaunista pitkäsääristä lintua. Ne käyvät välillä aivan Neetin vieressäkin rääkymässä kaikkea muuta kuin kauniilla äänellään ja keikkuvat kiinnitysköyden päällä ja napsivat sieltä jotain. Levääkö vai jotain pieniä elukoita, emme tiedä. Yritin tunnistaa linnun netin avustuksella, onnistumatta.

Meistä takaviistoon toisella puolen laituria on suurehko asumaton katamaraani. Varpuspariskunta näyttää tehneen pesän sen puomipeiton alle. Saattaapi olla melkoinen sotku, kun lapsukaiset kuoriutuvat!

Kuolleita ja kuolevia lokkeja on ollut marinan rantakivikossa enemmän kuin olemme ikinä nähneet. Onkohan niilläkin joku tautiepidemia menossa?

Olemme usein nähneet marinan lähistöllä miehen, joka kävelee tai ajaa moottoripyörällä lintu käsivarrellaan. Haukkako lienee vai mikä. Vihdoin satuimme sillä lailla kohdakkain, että saimme otetuksi linnusta ja isännästä myös valokuvia.

Merimetsot ovat kadonneet. Onneksi. Aika erikoista sinänsä, sillä nyt laiturien vieressä on entistä enemmän kaloja ja myös pienempiä kuin aikaisemmin talvella. Sellaisia 15 – 20- senttisiä.

Purjepeitossamme on ollut vähän korjattavaa ja vihdoin viimein sain kaivetuksi ompelukoneen esiin tehdäkseni korjaukset. No ensin piti lähes pari tuntia rassata sitä, ennen kuin se suostui tekemään kunnon jälkeä. En ihan varmaan tiedä, mikä oli vialla. Ehkäpä rasvan puute. Sitä tuuppasin sinne ja tänne sitten kun olin tehnyt kaikki muut osaamani konstit. Tai sitten käyttämäni lanka oli kelvotonta. Vaihdoin toiseen ja joko sen vaikutuksesta ja/tai öljyn alettua vaikuttaa kone alkoi taas totella.

Kahdeksan tunnin aherruksen jälkeen purjepeitto tuli korjatuksi ja saman tien tein ”laajennusosat” keulaluukun sadesuojaan. Aikanaan tuli harmittavasti tehtyä siitä hiukkasen liian pieni, vaikka kangasta olisi riittänyt isompaankin. Tuulisella sadesäällä vettä tahtoi roiskua sisään. Vielä ei keulaluukkua ole tarvinnut pitää auki öisin, yöt ovat vielä vain 13 – 16-asteisia. Itse asiassa meillä on vielä sähköpatterikin pienellä lämmöllä päällä ja sateisina päivinä vielä puhallinkin ilmaa kierrättämässä.

Kari purki ja kokosi rikkaimurimme useaan kertaan. Siinä oli jatkuvasti kiusallisia sähkökatkoksia. Johdossa laitteen sisällä oli ilmeisestikin jotain vikaa. Kun Kari pariin kertaan lyhensi johtoa ja teki liitokset uudelleen, kapistus alkoi taas toimia moitteettomasti.

" Valehtelijoiden klubi".
Mitä tällä esineellä tehdään?
Vastaus blogin lopussa.

Ehdimme kyllä ostaa jo uudenkin. Kävelimme Aquan ostoskeskuksen isoon markettiin ostaaksemme uuden mummokärryn (= perässä vedettävä kauppakärry). Entinen alkaa äännellä siihen malliin, että pyörien laakerit simahtavat kohta. Valitettavasti sellaisia ei ollut kaupan. Toivomme hartaasti, että löydämme sellaisen pikapuoliin. Samalla katselimme rikkaimureita, mutta siellä ei kuitenkaan ollut tupakansytyttimellä toimivia. Läheisestä Pingosta sitten löytyi 7,90 eurolla pieni imuri ja sen mukana tuli myös kapistus, jonka käyttötarkoitusta ihmettelimme hyvän aikaa. (Tällä ostosreissulla meillä meni aikaa kolme tuntia!)













Samalle reissulle mennessämme tapasimme kaksi suomalaisnaista lenkillään. Vaihdomme kuulumisia turvallisen etäisyyden päästä. Aiemmin olimme tavanneet nykyään ruotsalaistuneen suomalaispariskunnan. Edelleenkin täällä näyttää jonkin verran meikeläisiäkin olevan.

Illat ovat pidentyneet ja lämmenneetkin. On mukavaa, kun vielä puoli yhdeksältäkään ei ole pimeää. Olemme katselleet iltaisin läppäriltä Wifillä joitakin elokuvia. Mukavaa, että YLE Areenassa on paljon katsottavaa toisin kuin muutama vuosi sitten.

Enimmäkseen sää on ollut kovin lämmin ja aurinkoinen. Sitloorassa voi ottaa aurinkoa ja lenkillä käydä shortseissa ja hihattomassa - ja nyt ”uskallan” lähteä jo kävelylle ilman pitkähihaista vaatetta kaiken varalta.

Parina päivänä oli vähän sateisempaa ja jopa ukkostakin. Vettä tuli kuin saavista ja jytinä oli aikamoinen. Tuulta oli myräkän aikana marinassa enimmillään yli 14 metriä sekunnissa ja sitä riitti vielä seuraavanakin päivänä. Aallonmurtajasta sisään tuli jonkin verran aaltoa ja maininkia, ja veneet tempoilivat kiinnitysköysissään. Kari sääteli Neetin köysiä useaan otteeseen ja kävimmepä useamman kerran katsomassa myöskin samassa laiturissa olevaa suomalaista Fifth Element-venettä. Siellä kaikki hyvin.

Teimme veikkaukset siitä, missä olemme kolmen kuukauden kuluttua. Kirjasin arvauksemme viiden vuoden kalenteriini, jossa on jo neljäs vuosi menossa. On ollut jännä katsoa, missä olimme ja mitä teimme vuosi, kaksi ja kolme vuotta sitten. Ja mitä söimme. Senkin olen kirjannut muistiin!

Meillä on vielä kuukausi maksettua laituriaikaa jäljellä. Laitoimme varmuuden vuoksi marinaan kyselyn mahdollisesta jatkosta. Saimme sieltä ystävällisen vastauksen, että jatkoa järjestyy kunhan vain otamme yhteyttä kun tiedämme aikatauluistamme.

Vielähän emme tiedä yhtään mitään. Seuraamme mielenkiinnolla miten maailmalla, Euroopassa ja Suomessa koronatilanne ja rajoitukset muuttuvat. Lisäksi saattaa Euroopan suuntaan rajoitusten vapauduttua marinoissa olla tungosta. Mm. Karibialta on kohti Eurooppaa lähdössä noin 80 paattia ja meidänkin marinassa useissa paateissa on kohteliaisuus liput. Toivomme parasta, myös kaikille niille veneilijöille, jotka ovat jumissa maailmalla. Kovasti haluaisimme päästä Neetillä Suomeen!

-----------------

Ja se esine on luultavasti auton pikku klommojen oikaisija. Google kääntäjästä ei ollut mitään apua ja paketissa oleva kuvakin oli melko epäselvä. Auton kylkeen tätä siinä laitettiin ja imukuppi siinä on, joten...

Portimão / 29.3. - 8.4.2020

Hyvää pääsiäistä!

Yli kolme viikkoa täällä Portimãossa on mennyt nopeasti – siitä huolimatta, että heti edellisen blogin lähetyksen jälkeen aallonmurtajalle, rantareitillemme ja turistikadulle ilmestyi kävelykieltomerkit. Olemme löytöneet uudet kävelyreitit, valitettavasti ei kuitenkaan meren rannalta. Onneksi kaikki muut kadut ja kävelytiet ovat luvallisia. Vedenostokauppaamme turistikadun varteen olemme menneet ja aiomme kyllä mennä vastakin suorinta tietä kieltomerkeistä huolimatta.

Viime päivinä liikkeellä on ollut paljon enemmän väkeä kuin aikaisemmin. (Ei kuitenkaan ollenkaan sillä lailla kuin Helsingin väki ulkoilupoluilla lehtikuvissa!) Mahtaakohan paikallinen väestö alkaa kyllästyä kotona olemiseen?


Portugalin asukasluku on 10,28 miljoonaa, tartuntoja nyt yli 13 100 ja kuolleita 380. Tilanne on siis täällä pahempi kuin Suomessa (2187 tartuntaa ja 40 kuollutta). Toivottavasti porukka täällä malttaa pysyä aloillaan.


Karilta oli yksi lääke loppumassa. Hän oli saanut joskus paperireseptin, mutta se oli jo aikaa sitten mennyt vanhaksi. E-resepti oli kuitenkin olemassa ja kuinka ollakaan: lähetimme sähköpostilla apteekkiin kuvaruutukopion reseptistä ja kuvan kansainvälisestä sairausvakuutuskortista – ja Kari sai lääkkeensä.











Vierestämme suurehko 42-jalkainen katamaraani läksi jonnekin. Nereidistä on nyt aivan erilaiset näkymät ympäriinsä kun se ei enää ole edessä. Melkein voisi kuvitella, että olemme siirtyneet johonkin toiseen marinaan. Taitaa kyllä jäädä kuvittelun asteelle aika pitkään!

"Hedelmä"

Kukka

Muiden, näiden harvojen, laituriasukkien kanssa vaihdamme silloin tällöin muutaman sanasen, mutta muuten kaikki ovat täällä omissa oloissaan. Olemme kuitenkin saaneet yksiltä naapureilta tarjouksen käyttää tarvittaessa heidän printteriään ja toisilta saisimme autoa lainaksi. ”Samassa veneessä” täällä kuitenkin ollaan.

Kukaan ei ehdi "siistimään" puiden runkoja

Sää on ollut melko vaihtelevaa. Muutamana päivänä sitloorassa oli suorastaan kuuma ja ihan auringonottokeli, muutaman kerran on satanut oikein kaatamalla ja tuullutkin aika kovaa ja joinakin päivinä on ollut puolipilvistä höystettynä pienen pienillä kevyillä sadekuuroilla. Lämmintä on kuitenkin ollut, lenkit olemme tehneet sadepäiviä lukuun ottamatta shortseissa. Viime yönä ensimmäiset itikat (tai mitä lienevät pistäviä iniseviä elukoita) muistivat meitä. Toivottavasti niitä ei tule kovin paljoa!

Banaani kukkii

Uusi tablettimme ei sitten ollut ihan sitä mitä kuvittelimme ostavamme. Päivänä muuanna päätimme vaihtaa SIM-kortin vanhasta kiukkuilevasta tabletista uuteen, mutta eipä se kortti sinne käynytkään. Arvelin, että voisimme ostaa ”varaosana” sopivan slotin ja niinpä marssimme taas Aquaan. Kävi ilmi, ettei tähän malliin saa asennettua SIM-korttia laisinkaan… eipä tullut pieneen mieleenkään laitetta ostaessamme, että sellaisiakin on! No, nyt tyydymme jakamaan mobiilidataa vanhasta kapistuksesta tai käyttämään marinan WiFiä.

Kaivoimme printterimme esiin ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan. Väri oli tietysti kuivunut, mutta olimme ostaneet jostan pari väripakettia, joten uuden vakuutustodistuksen tulostus onneksi onnistui. (Täällä maailmalla vaaditaan marinaan tullessa vakuutustodistus toiselle osapuolelle aiheutettujen vahinkojen varalta.) Skannailimme myös käsivahinkoni sairaalalaskut ja lääkärintodistukset vakuutusyhtiötä varten. On se hyvä että tällainen laite on mukana. Jollain taannoisella kesälomareissullamme meille tuli tarve saada tulostettua asiakirjoja ja monessa monituisessa paikassa saimme Oskarshamnissa kysellä printtausmahdollisuutta. Kirjastossa onnistui vihdoin viimein.

Eilispäivänä iltapäivälenkilla huomasin joessa kelluskelevan suomalaisveneen! Tuuli jonkin verran emmekä oiken kuulleet toistemme huutelua, mutta sen verran saimme selvää, että he odottelivat lupaa tulla laituriin ottamaan vettä ja polttoainetta ja että he sen jälkeen joutuisivat kahdeksi viikoksi ankkuriin karanteeniin.

Kävelimme marinan konttorille siinä toivossa, että voisimme käydä vastaanottolaiturilla vaihtamassa muutaman sanan, mutta se kiellettiin meiltä. Saimme kuitenkin tankkausta hoitavan henkilökunnan välityksellä vaihdettua puhelinnumeroita.

Tänään iltapäivällä soitin Symposium-veneen Marjaanalle. Ajattelimme tarjota kaupassakäynti- tai muuta apua. Mutta mutta: heille oli soitettu keskiyöllä ja kerrottu, että aamulla pitäisi lähteä! Aiemmin heidän tosiaankin oli annettu ymmärtää, että he voisivat olla karanteenissa ankkurissa joella.

Nyt Symposium oli matkalla Sinesiin, jonne heidät oli aikaisemmin luvattu ottaa vastaan. Pidämme peukkuja!

Kävelyretkillä emme voi lakata ihastelemasta tätä Portugalin huhtikuun kukkaloistoa. Joka päivä silmiin osuu jotain uutta ihasteltavaa ja valokuvattavaa.

Meillä on kaikki hyvin.

Leppoisia pääsiäsipyhiä kaikille koronasta huolimatta!