Portimão / 9. - 18.4.2020

Kieloja puussa?

Kolmas kahden viikon jakso poikkeustilaa alkoi. Sitä jatkuu nyt 2.5. saakka. Hiukan helpotuksia saattaa olla jossain vaiheessa tulossa, mikäli tulkitsen oikein ”portugalresident”-sivuston kirjoituksia. Luultavasti ne eivät kuitenkaan juurikaan vaikuta meidän elämäämme. Samaa rataa täällä mennään: kävelylenkkejä, pyörälenkkejä, pientä puuhastelua veneessä, lukemista ja kauppareissuja harvakseltaan normaalien arkipäivän askareiden lisäksi.

Symposium (josta kirjoitin edellisessä blogissa) pääsi Sinesiin ankkuriin. Vastaanotto oli ollut – toisin kuin täällä Portimãossa - oikein ystävällinen. Täältä käännytettiin eräänä päivänä myös suuri brittikuunari. Se purjehti sisään aallonmurtajasta rinnallaan viranomaisten rib-vene, joutui kääntymään takaisin ja ribin saattelemana jatkoi matkaansa länttä kohti.

Emme tiedä, onko tämän tapahtuman jälkeen täkäläisten virkamiesten ohjeistustulkinta muuttunut, sillä yksi katamaraani kävi vastaanottolaiturissa tankkaamassa ja meni sen jälkeen ankkuriin eikä sitä ajettu pois.

Pääsiäinen Nereidissä meni ilman mitään erityisiä juhlallisuuksia. Lammaspihvit sentään söimme. Lisäksi nautimme kokonaisena paistettuja valkosipuleita (siis minä nautin) ja Tavino-perunoita.

Tavino-perunoilla on oma historiansa: Ostimme vuosia, vuosia sitten venekerhomme Tavino-Vindö-veneen kapteenilta teräksestä tehtyjä matalia, neliskulmaisia, kahvalla varustettuja astioita. Niillä olemme paistaneet grillillä hasselbakan perunoiden tapaan viilutettuja perunoita, porkkanapaloja, uutta sipulia ja hiukkasen valkosipulia, suolalla ja runsaahkolla voilla höystettynä. Ovat olleet niin hyviä, että ne ovat jääneet elämään ruokalistallamme myös uuniversiona lasivuoassa grillin puuttuessa.

Mämmiä ei täällä tietenkään ole saatavilla, mutta ostimme (meidän) kevään ensimmäiset mansikat. 2 kilon laatikko 3,69 euroa! Niistä riitti syömistä pitkään, vaikka alimmaiset olivat (tietenkin) jo menneet huonoiksi.

Hyvin on kotonapysymiskehoituksia noudatettu. 

Ennen pääsiäistä rannalta alkoi kuulua kaiuttimista - kovaa! - portugaliksi kehotuksia pysyä kotona, suojaamaan itseään ja muita, olemaan vastuuntuntoisia ja niin edelleen. Englanniksi ”Stay at home.” Jotenkin vähän pelottavaa, tuli mielikuva totalitaarisesta valtiosta, joita olemme nähdeet elokuvissa. Edelleenkin näitä samoja kuulutuksia kaikuu useamman kerran päivässä.

Pääsiäispyhien aikaan ympäriinsä ajoi kahdeksan paloauton ja ambulanssin letka, joka huudatti samaa tiedotetta kovaäänisistään, huudatti sireeniä ja kävelevien ihmisten kohdalla antoi myös äänimerkkejä.

Metsätie päättyi yht´äkkiä. Selvä polku tästä on kulkenut, mutta nyt kukat ovat sen vallanneet. 

Pitkäperjntain kävelyllä ollessamme kyseinen letka ajoi meitä vastaan ja toitotti torviaan. Se kävi kääntymässä marinan luona (umpikuja) ja lähti takaisin päin. Siirryimme jalkakäytävältä viereiselle metsäpolulle, ennen kuin se ehti kohdallemme ja jäimme seuraamaan tilannetta. Letka pysähtyi kohtailaisen pitkäksi aikaa ja oletamme, että sieltä jäätiin puhuttelemaan lenkkeilijöitä.

Karin käydessä pyörälenkillä joen yli menevän sillan kupeessa on ollut pysäyttäjät. Ilmeisesti myös autoliikennettä on alettu täällä valvoa jollain lailla. Lentoliikenne oli kokonaan suljettu pääsiäisen ajaksi.

Olemme ”löytäneet” uusia kävelyreittejä marinan vieressä olevalta laajalta joutomaa-alueelta. Siellä on jonkin verran puitakin. Välillä voisi melkein olevansa jossain Suomessa kuljeskelemassa pieniä metsäautoteitä pitkin. Siellä täällä tosin tätä vaikutelmaa sotkevat palmut …

Eräänä päivänä huomasimme, kun tien varteen pysäköidystä autosta nousi mies ja käveli pienen matkan päähän keräämään oksia jostain puusta. Uteliaisuuttamme kävimme myöhemmin katsomassa, mistä oikein oli kysymys. Eukalyptuspuita! Niitä näyttää olevan itse asiassa melko paljon ja nyt olemme myös havainneet niiden tuoksun, varsinkin sateen jälkeen.

Keräsimme itsekin muutaman oksan ja nyt ne ovat kuivumassa sprayhoodin alla. Taidamme kokeilla joskus eukalyptusteetä, jos kuivatus onnistuu.









Marinassa liikuskelee pari valkoista kaunista pitkäsääristä lintua. Ne käyvät välillä aivan Neetin vieressäkin rääkymässä kaikkea muuta kuin kauniilla äänellään ja keikkuvat kiinnitysköyden päällä ja napsivat sieltä jotain. Levääkö vai jotain pieniä elukoita, emme tiedä. Yritin tunnistaa linnun netin avustuksella, onnistumatta.

Meistä takaviistoon toisella puolen laituria on suurehko asumaton katamaraani. Varpuspariskunta näyttää tehneen pesän sen puomipeiton alle. Saattaapi olla melkoinen sotku, kun lapsukaiset kuoriutuvat!

Kuolleita ja kuolevia lokkeja on ollut marinan rantakivikossa enemmän kuin olemme ikinä nähneet. Onkohan niilläkin joku tautiepidemia menossa?

Olemme usein nähneet marinan lähistöllä miehen, joka kävelee tai ajaa moottoripyörällä lintu käsivarrellaan. Haukkako lienee vai mikä. Vihdoin satuimme sillä lailla kohdakkain, että saimme otetuksi linnusta ja isännästä myös valokuvia.

Merimetsot ovat kadonneet. Onneksi. Aika erikoista sinänsä, sillä nyt laiturien vieressä on entistä enemmän kaloja ja myös pienempiä kuin aikaisemmin talvella. Sellaisia 15 – 20- senttisiä.

Purjepeitossamme on ollut vähän korjattavaa ja vihdoin viimein sain kaivetuksi ompelukoneen esiin tehdäkseni korjaukset. No ensin piti lähes pari tuntia rassata sitä, ennen kuin se suostui tekemään kunnon jälkeä. En ihan varmaan tiedä, mikä oli vialla. Ehkäpä rasvan puute. Sitä tuuppasin sinne ja tänne sitten kun olin tehnyt kaikki muut osaamani konstit. Tai sitten käyttämäni lanka oli kelvotonta. Vaihdoin toiseen ja joko sen vaikutuksesta ja/tai öljyn alettua vaikuttaa kone alkoi taas totella.

Kahdeksan tunnin aherruksen jälkeen purjepeitto tuli korjatuksi ja saman tien tein ”laajennusosat” keulaluukun sadesuojaan. Aikanaan tuli harmittavasti tehtyä siitä hiukkasen liian pieni, vaikka kangasta olisi riittänyt isompaankin. Tuulisella sadesäällä vettä tahtoi roiskua sisään. Vielä ei keulaluukkua ole tarvinnut pitää auki öisin, yöt ovat vielä vain 13 – 16-asteisia. Itse asiassa meillä on vielä sähköpatterikin pienellä lämmöllä päällä ja sateisina päivinä vielä puhallinkin ilmaa kierrättämässä.

Kari purki ja kokosi rikkaimurimme useaan kertaan. Siinä oli jatkuvasti kiusallisia sähkökatkoksia. Johdossa laitteen sisällä oli ilmeisestikin jotain vikaa. Kun Kari pariin kertaan lyhensi johtoa ja teki liitokset uudelleen, kapistus alkoi taas toimia moitteettomasti.

" Valehtelijoiden klubi".
Mitä tällä esineellä tehdään?
Vastaus blogin lopussa.

Ehdimme kyllä ostaa jo uudenkin. Kävelimme Aquan ostoskeskuksen isoon markettiin ostaaksemme uuden mummokärryn (= perässä vedettävä kauppakärry). Entinen alkaa äännellä siihen malliin, että pyörien laakerit simahtavat kohta. Valitettavasti sellaisia ei ollut kaupan. Toivomme hartaasti, että löydämme sellaisen pikapuoliin. Samalla katselimme rikkaimureita, mutta siellä ei kuitenkaan ollut tupakansytyttimellä toimivia. Läheisestä Pingosta sitten löytyi 7,90 eurolla pieni imuri ja sen mukana tuli myös kapistus, jonka käyttötarkoitusta ihmettelimme hyvän aikaa. (Tällä ostosreissulla meillä meni aikaa kolme tuntia!)













Samalle reissulle mennessämme tapasimme kaksi suomalaisnaista lenkillään. Vaihdomme kuulumisia turvallisen etäisyyden päästä. Aiemmin olimme tavanneet nykyään ruotsalaistuneen suomalaispariskunnan. Edelleenkin täällä näyttää jonkin verran meikeläisiäkin olevan.

Illat ovat pidentyneet ja lämmenneetkin. On mukavaa, kun vielä puoli yhdeksältäkään ei ole pimeää. Olemme katselleet iltaisin läppäriltä Wifillä joitakin elokuvia. Mukavaa, että YLE Areenassa on paljon katsottavaa toisin kuin muutama vuosi sitten.

Enimmäkseen sää on ollut kovin lämmin ja aurinkoinen. Sitloorassa voi ottaa aurinkoa ja lenkillä käydä shortseissa ja hihattomassa - ja nyt ”uskallan” lähteä jo kävelylle ilman pitkähihaista vaatetta kaiken varalta.

Parina päivänä oli vähän sateisempaa ja jopa ukkostakin. Vettä tuli kuin saavista ja jytinä oli aikamoinen. Tuulta oli myräkän aikana marinassa enimmillään yli 14 metriä sekunnissa ja sitä riitti vielä seuraavanakin päivänä. Aallonmurtajasta sisään tuli jonkin verran aaltoa ja maininkia, ja veneet tempoilivat kiinnitysköysissään. Kari sääteli Neetin köysiä useaan otteeseen ja kävimmepä useamman kerran katsomassa myöskin samassa laiturissa olevaa suomalaista Fifth Element-venettä. Siellä kaikki hyvin.

Teimme veikkaukset siitä, missä olemme kolmen kuukauden kuluttua. Kirjasin arvauksemme viiden vuoden kalenteriini, jossa on jo neljäs vuosi menossa. On ollut jännä katsoa, missä olimme ja mitä teimme vuosi, kaksi ja kolme vuotta sitten. Ja mitä söimme. Senkin olen kirjannut muistiin!

Meillä on vielä kuukausi maksettua laituriaikaa jäljellä. Laitoimme varmuuden vuoksi marinaan kyselyn mahdollisesta jatkosta. Saimme sieltä ystävällisen vastauksen, että jatkoa järjestyy kunhan vain otamme yhteyttä kun tiedämme aikatauluistamme.

Vielähän emme tiedä yhtään mitään. Seuraamme mielenkiinnolla miten maailmalla, Euroopassa ja Suomessa koronatilanne ja rajoitukset muuttuvat. Lisäksi saattaa Euroopan suuntaan rajoitusten vapauduttua marinoissa olla tungosta. Mm. Karibialta on kohti Eurooppaa lähdössä noin 80 paattia ja meidänkin marinassa useissa paateissa on kohteliaisuus liput. Toivomme parasta, myös kaikille niille veneilijöille, jotka ovat jumissa maailmalla. Kovasti haluaisimme päästä Neetillä Suomeen!

-----------------

Ja se esine on luultavasti auton pikku klommojen oikaisija. Google kääntäjästä ei ollut mitään apua ja paketissa oleva kuvakin oli melko epäselvä. Auton kylkeen tätä siinä laitettiin ja imukuppi siinä on, joten...