Nereidin moottorista

Nereidin moottorista löytyi loppujen lopuksi niin paha vika, että sen korjaaminen ei ole enää järkevää. Tässä kapteenin selvitys asiasta:

Kesä 2016 aikana veneen testaus oli keskeisin juttu pitempää matkaa suunniteltaessa.  Kävimme Kuopiossa, jolloin mm. konetta jouduttiin testaamaan ihan urakalla. Kesän mittaan kävi ilmi, ettei moottori jaksanut ottaa enempää kuin2300 kr/min vaikka max kr/min on 3400. Tosin nopeus oli jo yli 7 kn mutta peräpäässä alkoi olla aika tumma sävy. Matkanopeus n.1700 kr/min oli tällöin 6 kn ja ihan ok.  Päättelin että potkurin mitoitus oli pielessä ja vaihdoin potkurin mitoituksen pienempään.  Näillä mentiin mutta hieman isoimmilla kierroksilla.  Täällä Cascaisissa kerroimme korjaamolla ongelmista: öljyvuoto turbon alapuolella sekä koneen epäpuhdas ”poltto”, se kun myötätuulessa alkoi käymään nenään.

Oletin asian korjaantuvan suuttimien tarkastamisella ja turbon öljyvuodon tsekkauksella. Löytyi jotain aivan muuta: koneen parista pytystä männän renkaita poikki, männän päissä öljyä, ahtimessa öljyä, sylinterissä halkeama ja vesivuoto. Öljyä ei ole koneeseen tarvinnut lisätä vaihdon välein ei myöskään vettä.  Ehkä nämä ongelmat tulivat nyt riittävän pitkän koneajon jälkeen esille ja hyvä niin. Koneeseen Tanskassa asennettu taittolapapotkurin mitoitus oli todennäköisesti ihan oikea, kuten turkulaisessa alan liikkeessä oltiin mieltä. Silloin olisi jokin kello pitänyt kilahtaa kipparin kaalissa, mutta ei… Niinpä nyt joudumme täällä asentamaan vanhan moottorin tilalle uudet Powerit. Pähkäilin koneen valintaa ja sain vahvistuksen myös Suomen suunnalta kallistua Volvon hankinnan kannalle. Keskeisin asia oli sen maailmanlaajuinen huoltoverkosto sekä koneen parempi sovittaminen vanhalle paikalle. Moottorin hinta on samaa luokkaa kuin Suomessa. Sen sijaan asennuskustannukset ovat edullisemmat, tuntihinta 40 €/h.

 Polttoainepuolella vaihdoimme uudet letkut säiliöltä koneelle. Samalla nyt tulevat koneen alle uudet kumityynyt, joiden löysyys aiheutti sydäntykytyksiä tuolla Ruotsin etelärannikolla.

Tänään kun vene oli vielä ylhäällä, vedin pohjaan uuden kerroksen maalia. Hyvin olivat ötökät pysyneet loitolla viimetalvisen pohjankäsittelyn jäljiltä. Teetätimme myöskin isopurjeeseen kolmannen reivin.

 Vene pudotetaan huomenna tiistaina vesiin odottamaan uuden myllyn tulemista ja asennusta paikalleen, joten taitaapi meidän haaveilema joulupurjehdus siirtyä tammipurjehdukseksi.

Cascais / viikot 46 ja 47

Nereidin moottorista oli löytynyt vikaa alun perin pientä öljyvuotoa turbon alta tutkittaessa, joten jouduimme etsimään tilapäisen asunnon maista. Marinan henkilökunnan kautta löysimmekin mukavan kahden huoneen ja keittiön asunnon aivan turistialueen keskeltä kohtalaisen järkevään hintaan. Asuntomme on sukkakaupan yläpuolella toisessa (kolmannessa?) kerroksessa ja parvekkeelta on mukava näkymä turistikadulle. Suomalaisesta näkökulmasta erikoista on, ettei asunnossa ole minkäänlaista keskuslämmitystä. Makuuhuoneessa on sähköpatteri ja olohuone/ruokailutilassa on lämpöpuhallin. Hyvin olemme kuitenkin selvinneet, vaikka lämpötila paksuseinäisessä asunnossa pysyttelee koko ajan alle 20 asteen.

Jouluvalot "kotikadulla"

Jouluvalot sytytettiin ”kotikatumme” varrella ja muuallakin kaupungissa. Modernia mutta kuitenkin hienon näköistä! Ensimmäisinä päivinä palattuamme sää oli lämmin ja aurinkoinen (= shortsif- ja t-paitakeli), mutta sitten viileni. Kylmimpänä aamuna mittari näytti vain viittä astetta - toki päivä sitten lämpeni 14 asteeseen. Sadekuurojakin olemme saaneet monena päivänä, mutta onneksi (ainakaan vielä) emme ole joutuneet kärvistelemään koko päivää vesisateessa.

Hiekkakrokotiili

Olemme laajentaneet reviiriämme ja käyneet muutaman kerran kävelyllä viehättävää rantareittiä Estoriliin päin ja päässeet katsomaan aloittelevien surffareiden harjoittelua rantamainingeissa. Sateisen sunnuntai-iltapäivän ratoksi kävimme tutustumassa merimuseoon, jonka mielenkiintoisinta antia oli filmi kuningas Carlosin tekemistä/kustantamista merellisistä tutkimusmatkoista.

Kävimme myös tutustumassa Estorilin moottorirataan. Ranta-aukiolla jaettiin esitteitä kisoista ja niinpä sunnuntaina päräytimme paikallisbussilla katsomaan entistä F1-rataa. Kisassa ajoi ”Kia-autoja” ja tavallisen näköisiä ralliautoja. Yleisöä oli niukahkosti, ehkä siksi että sää oli pilvinen ja tuuli hyytävän kylmä. Korviahuumaavassa metelissä ja kylmästä hytisten jaksoimme katsoa Kia-autojen ajon ja tavallisten autojen lähdön. Sitten lähdimme etsimään paluukyytiä läheisestä ostoskeskuksesta. Huonosta opastuksesta huolimatta onnistuimme löytämään bussipysäkin ostoskeskuksen alla olevasta tunnelista ja tyytyväisinä itseemme kapusimme bussiin. Tyytyväisyys karisi siinä vaiheessa, kun kuviteltu noin 15 minuutin matka oli venähtänyt puoleksi tunniksi ja meistä alkoi näyttää siltä, että auto ajoi takaisin päin. Niin asian laita olikin: bussi ajoi lenkkiä Cascaisin laitamille ja takaisin ostoskeskukseen! Ei auttanut muu kuin ottaa uusi kierros, tällä kertaa kännykän karttasovelluksesta silmä tarkkana seuraten, milloin olisimme lähinnä Cascaisin keskustaa. Kävelymatkaa bussista jäätyämme jäi 1,3 kilometriä, joten ei meille kovin hullusti käynyt. Harmitti kyllä!

Sen verran illalla laiskotti reissumme jälkeen, ettei minua huvittanut ruveta laittamaan ruokaa. Päätimme siis lähteä ulos syömään. Ravintola oli oikein viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä. Kari tilasi dourada-kalaa, joka oli kuulemma herkullista. Minä halusin paikallista herkkua ja tilasin grillattuja sardiineita Virhe: ne oli paistettu päineen ja sisuksineen kaikkineen ja taas jouduin toteamaan omat ruokarajoitteeni ja syömään vähän väkisin ja pyörittelemään ruokaa lautasella…

Olemme päässeet tutustumaan ”etelänmaiden” toimintakulttuuriin, kun tilasimme Karille uudet silmälasit. Ensin niiden piti olla valmiina ”perjantaina”, sitten ”tiistaina” ja nyt sitten ensi tiistaina. Saa nähdä! Onneksi entiset eivät sentään ole menneet rikki vaan ovat vielä käyttökelpoiset.

Sää lämpeni taas mukavasti viikonlopun mentyä ja maanantaina oli polvihousu- ja t-paitakeli. Kari maalasi veneen pohjan uusiksi, koska marinassa oli painepesurilla vedetty oikein voimalla pohja ”puhtaaksi”. Minä kävin lenkillä Lidlissä ostamassa fleecepussilakanat. Tapasin matkalla suomalaisen, joka on asunut Cascaisissa puolitoista vuotta. Jutellessamme kävi ilmi, että meillä on yhteisiä tuttujakin.

Huomenna tiistaina Nereidi lasketaan – ilman moottoria - veteen. Keskiviikkona pääsemme taas muuttamaan ”kotiin”. Tuntuu mukavalta!

Käynti Suomessa / viikot 43 / 45

Teimme kolmen viikon visiitin talviseen Suomeen. Melkoisen lenkin teimmekin: Helsinki – Askola – Leivonmäki – Kuopio – Perho - Veteli – Kokkola – Turku - Tampere – Helsinki. Onneksi on sukua siellä sun täällä ja kesämökki käytettävissä Kuopiossa, joten selvisimme yhdellä hotelliyöllä.

Mökillä viivyimme puolitoista viikkoa. Se oli elämys sinänsä. En ole koskaan aikaisemmin (viiteenkymmeneen vuoteen!) ollut siellä silloin, kun lumi on maassa ja järvi sula. Viiden kilometrin järvimatka oli miellyttävä kulkea uudella katetulla veneellä entisen avoveneen sijaan. Kaupungissa ja äitini luona käyminen sujui mukavasti. Nautiskelimme sydämen pohjasta luonnon rauhasta ja ihanasta rantasaunasta.

Sukulaisia oli mukava tavata ja vietimme myös aikaa Suvin ja Laurin kanssa, Se kruunasi koko reissun!

Toki oli myös hienoa palata –10 asteen pakkasesta +19 asteeseen kauniiseen Cascaisiin.

Elämää Cascaisissa / viikot 41 ja 42

Olemme tavanneet suomalaisia kolmeen otteeseen. Ensimmäisen kerran puistossa kaksi herraa, jotka kertoivat olevansa viikon kiertomatkalla Portugalissa ja ”vapaapäivällä”. No huh huh. Seuraavat olivat puistossa, jossa suomalaisnainen oli lastensa kanssa. Kertoi olevansa kyläilemässä Cascaisissa asuvan veljensä luona. Kolmannet olivat marinassa 59-jalkaisella kuunari Zagralla, matkalla etelään. Jotenkin sitä vain kaupungilla kulkiessaan höristelee korviaan, että josko kuulisi suomen kieltä.

Kaikki täällä ei ole ihan ”kultareunaista” kuitenkaan. Yli kaksi vuorokautta marinan WiFi oli täysin toimimattomassa kunnossa ja usein se tahmailee pahasti jos nyt ylipäänsä päästää sisään. Toinen harminaiheemme oli turisti-info, jota metsästimme ympäri kaupunkia monena päivänä. Lopputulos oli se, että ainoa turisti-info on pikkuriikkinen koppero, jossa nuori tyyppi istuu raollaan olevan oven takana luukut kiinni. Yhden kerran tavoitimme infon avattuna ja saimme sieltä Lissabonin kartan ja muita esitteitä lähiympäristöstä.

Iltaelämää vietimme tiistaina, kun kävimme kaupungilla katsomassa Mestareiden liigan jalkapallo-ottelua. Istuimme toriaukion ravintolan terassilla. Ravintoloita on vieri vieressä ja screenejä oli yhteensä seitsemän ja jokaisesta näkyi eri ottelu. Me tietenkin katsoimme Brygge-Porto-ottelua (Porto voitti 1-2) – ja kuuntelimme samalla, kun muutamat tanskalaisnuoret kannustivat Kööpenhaminan joukkuetta viereisessä pöydässä.

Kävimme junalla Lissabonissa. Matka kesti noin puoli tuntia. Olimme kyselleet marinasta venetarvikeliikkeen osoitteen tehdäksemme monenmoisia hankintoja (sataman venetarvikeliikkeen valikoima on melko rajallinen). Lissabonissa löysimme tunnin kävelyn jälkeen liikkeen, josta ostimme loppujen lopuksi vain pesuaineita ja lenkit pelastuslautan kiinnitykseen, ja saimme lisäksi vielä toisen liikkeen osoitteen. Josta löytyi lisää pesuainetta. Totesimme, että meillä Suomessa melkein jopa Bauhausissa tai Biltemassa on paremmat venetarvikevalikoimat! Joudumme todennäköisesti tilaamaan yhtä ja toista Saksasta SVB:ltä, koska Suomesta lentokoneella ei ehkä tällaista tavaraa viitsi kuljetella.

Samalla reissulla näimme marinan, joka oli ”ehdokkaana” talvipaikaksemme. Taivahalle kiitos, että päädyimme tänne Cascaisiin! Marina oli lähellä isoa meluisaa autotietä. Rannalla kulki leveä käytävä, jonka varrella ei ollut juuri mitään katsottavaa. Museoita olisi kyllä vaikka päiväkausia rampata, mutta kun olemme enemmänkin ulkoilijoita ja arvostamme erityisesti miellyttävää ulkoiluympäristöä.

Olimme ostaneet Cascaisissa vain menoliput lipunmyynnistä ja paluumatkan lippujen ostaminen ei sitten onnistunutkaan. Belemin asemalla oli vain automaatit, joihin ei kelvanneet sen enempää kolikot kuin meidän kummankaan pankkikortit. Yritimme ja yritimme, mutta turhaan. Viimein kapusimme junaan ilman lippuja ja käännyimme konduktöörin puoleen. Mutta ei. Junassa ei myydä lippuja (mitäköhän niillä konnareilla sitten on virkaa – menomatkalla heitä oli välillä jopa neljä samassa vaunussa!). Hän sanoi, että ostatte sitten Cascaisissa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että asemalaiturilta ei päässyt ulos ilman matkalippua, vaan konnari avasi meille oven. Ei kyllä jäänyt vahtimaan, ostimmeko ne liput ; )

Olimme päättäneet, että Lissabonin reissun jälkeen olisi viimein ulkoruokinnan vuoro. Kävelimme ties kuinka pitkään ympäriinsä etsimässä ”sopivaa” ruokapaikkaa - ja päädyimme samaiselle aukiolle, jossa olimme katsoneet jalkapalloa. Tilasimme riisiä ja mereneläviä kahdelle. Annos oli aika erikoinen: isossa kattilassa, oranssinpunaisessa liemessä, riisiä, erilaisia simpukoita ja katkarapuja. Eipä ollut minun juttuni ja Karikin oli sitä mieltä, että (jo aiemminkin mainittu) Erican elukkakeitto on paljon parempaa…

Kerrotaan nyt sitten vähän säästäkin: viilein aamu on ollut noin 16 asteen luokkaa. Yöt ovat kosteita, mutta ostimme heti toisena päivänä pienen sähköpatterin, jonka laitamme (pienelle) yöksi. Aamulla on miellyttävää, kun ikkunat eivät valu vettä! Yleensä päivälämpötilat ovat olleet vähän päälle 20 astetta pilvisinä päivinä, aurinkoisina paljon enemmän, jopa helteeksi asti. Vettä on ripsauttanut muutaman kerran. Lissabonin-päivänä oli tavattoman sankka sumu iltapäivään asti. Sateesta on sen verran ollut haittaa, että ne kauniit kivetyt kadut tuntuvat tavattoman liukkailta kosteina!

Kävimme myös tutustumassa paikallisen Lidlin (!!!!) valikoimaan. Kannatti kävellä noin 2,5 kilometriä / sivu todetaksemme että paistopisteessä on Fazerin tuotteita. Valitettavasti riisipiirakoita ei kuitenkaan ollut valikoimassa…

Loppuviikolla alkoi tuulla. Ankkuripaikka tyhjeni purjeveneistä ja satamaan tuli niitä lisää. Aallot iskivät komeasti aallonmurtajaan ja lennättivät vettä korkealle ilmaan pitäen välillä kovaa jyminää. Satama-altaassa olimme kuitenkin hyvässä suojassa eikä maininkikaan päässyt sinne veneitä keikuttamaan.

24.10. Nereidi nostettiin ylös telakalle muutamien matkan aikana ilmenneiden seikkojen korjauksien vuoksi. (kumiset polttoaineletkut kuparisten tilalle, polttoainejärjestelmän tarkastus, moottorin kumityynyjen vaihto). Pöydän veimme puusepälle kavennettavaksi (saadaksemme vähän enemmän ”ohitustilaa” salonkiin).

Menimme yöksi läheiseen hostelliin ja aamulla kello kolme taksi tuli hakemaan meitä lentoasemalle.

Viivymme Suomessa lähes kolme viikkoa eli palaamme Cascaisiin 14.11.