Cascais / Viikko 4

Meillä alkaa pinna hiljalleen kiristyä moottorin asennuksen kanssa. Kestää ja kestää! Sitä ei tuulen vuoksi saatu laskettua Nereidiin viime viikon maanantaina vaan vasta tiistaina. Neeti jouduttiin melkein nostamaan ylös potkurin etäisyyden määrittämiseksi vannasputken päästä. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut, kun löysimme valokuvan Neetin potkurista, joten akseli sisään ja 40 mm ulos.

Hommat etenevät todella hitaasti. Asentajat ovat monena päivänä tulleet vasta kymmenen-yhdentoista maissa ja joskus vasta iltapäivällä. Lounastunti on tietysti sen tunnin ja kahvillakin pitää käydä ja työt lopettaa viideltä…Voi voi sentään. Tänään piti tulla valmista, mutta ei tietenkään. Töitä riittää vielä tiistaille ja ehkä keskiviikollekin ja torstaina ”pomo” tulee käynnistämään moottorin (asia jonka piti tapahtuman jo tänään!) Täällä on ilmiselvästi tapana luvata sitä mitä luullaan asiakkaan haluavan, mutta lupausten pitämisellä ei sitten niin väliä olekaan. Olemme kyllä sitä mieltä, että olisi parempi olla lupaamatta!

Onneksi sentään voimme asua veneessä, mutta paikat ovat mullin mallin ja salongin sohvalla tavaralaatikoita, koska perähytti (Lue: varasto) on pitänyt osittain tyhjentää. Olemme arkiviikolla joutuneet syömään ulkona, koska asentajien aikataulua ei pysty mitenkään ennustamaan. Lisäksi asentajien ollessa työssä sisälle joutuu kulkemaan keulaluukun kautta (toisin sanoen minä pysyttelen sitloorassa), koska moottori on rappusten alla.

Yritämme tosin kuluttaa aikaa pyörä/kävelylenkeillä, kauppareissuilla ym. Läheisen linnakkeen museossakin piipahdimme, varsinkin kun sinne oli nyt tammikuussa ilmainen sisäänpääsy. Onneksi oli ilmainen, sillä siellä oli niin vähän nähtävää, ettei siitä mitään olisi kannattanut maksaakaan.

Kuva pyörälenkiltä Quinchen surffirannan lähistöltä.

Kelejä on taasen piisannut. Muutamana yönä ja aamuna rankkasadetta ja kovaa tuulta, ja päiväksi sitten on seljennyt. Yöt ovat olleet lämpimiä, aamulla on ollut jo jopa 12 astetta lämmintä ja joskus päiväksi siitä on vielä lämmennytkin. Kari on ahkeroinut ja nyt Neetin kyljet on kiillotettu!

Kävimme ostoksilla CascaiShoppingissa. Huomasimme, että täällä on melko paljon Portugalissa tehtyjä vaatteita ja kenkiä myytävänä, eivätkä ne ole edes kalliita! (Tosin isokenkäisille, kengännumero 46 /47 sopivia ei löydy – Kari on sitä mieltä, että saatavana on vain  ”lastenkokoja”.) Täällä on huomattavasti helpompaa suosia kotimaista, koska a) hinnat ovat järkevät b) ylipäänsä on saatavana kotimaisia tuotteita, mikä ei Suomessa enää ole ollenkaan niin helppoa.

CascaiShoppingin jättimäisen valtavassa supermarketissa oli kassajonosysteemi, josta voisi ottaa oppia vaikka missä: Kassoja oli kymmenkunta. Seinämän viereen muodostettiin yksi ainoa jono. Jonon alussa seinällä oli suuri näyttö, jossa näkyi, mikä kassa oli vapautunut ja ensimmäinen jonosta paineli kyseiselle kassalle. Oikeudenmukaista, tehokasta ja nopeaa! Toista kuin muissa marketeissa, joissa kassakulttuuriin kuuluu:

1. olemattoman ahtaat kassalinjat, joihin mahtuu hädin tuskin yhden asiakkaan ostokset kerrallaan

2. pakkaamisen aloittaminen sitten vasta, kun kassa on käsitellyt kaikki tavarat

3. rahapussin etsintä käsilaukun uumenista vasta, kun tavarat on pakattu.

4. Hintojen tarkastaminen kassahenkilön kanssa tarjouslehdykästä ennen maksamista  

5. Kuulumisten vaihtaminen kassahenkilön kanssa….

Kukoilla puistossa on ilmeisestikin kevättä rinnassa, sillä ne pitävät sellaista kilpalaulantaa, että joillakuilla poloisilla on ääni jo ihan ”rikki”.  (Sain videolle hauskan kolmen kukon reviirilaulannan.) Puiston ja katuvierien kukkapenkkien joulutähdet on poistettu ja tilalle on istutettu mm. orvokkeja ja esikoita.

Torille on tullut mansikoita myyntiin. Ne ovat valtavan suuria ja iso osa marjan kannasta on valkoinen – Suomessa ei tulisi mieleenkään ostaa moisia! Ostimme pienen rasiallisen, 8 kappaletta (suuria!), rasian hinta yksi euro. Eivät olleet niin huonoja kuin luulimme. Siivutettuina, vähän sokeroituina ja kermavaahdon kanssa maistuivat ihan mansikoilta ja olivat maistuva välipala.

Tilasimme tänään liput Benfica-Madeira jalkapallo-otteluun ensi sunnuntai-illaksi. Pitäähän yksi jalkapallo-otteluelämys kokea, kun näin pitkään oleskelemme sellaisessa jalkapallomaassa kuin Portugali.

Cascais / Viikko 3

Keski- ja Etelä-Euroopassa on ollut uutisten mukaan tavattoman kylmää ja täällä Portugalissakin pohjoisemmassa on oltu reippaasti pakkasen puolella. Täällä Cascaisissa oli yhtenä yönä vain yksi aste lämmintä ja päivälläkin vain 8 astetta - jäätävän kylmän ja kovan viiman höystämänä. Saimme muistutuksen siitä, millaista voi olla talvella Helsingissä! Ylipäänsä yöt ovat olleet kylmiä, mutta joinakin päivinä päivälämpötilat ovat olleet jopa 15 astetta.

Eilen sunnuntaina satoi muutaman pisaran, ensimmäiset sitten tammikuun 2. päivän! Muutoin olemme saaneet nauttia aurinkoisista pilvettömistä päivistä. Olisikohan ilmassa jo ensimmäisiä ”kevään” merkkejä, sillä ensimmäiset aurinkotuolit ovat ilmestyneet hiekkarannalle ja muutamana lämpimänä päivänä Estorilin rantabulevardilla on ollut jäätelökioskeja auki.

Kuivien oksien poistotyöt ovat parhaillaan menossa ja muunkin kasvillisuuden kunnostusleikkaukset ovat käynnissä. Mukavaa on ollut huomata, että kävelylenkeillä löytyy lähes joka kerta uutta kukkivaa kasvillisuutta.

Kolme veneliftaria on käynyt kyselemässä kyytiä Kanarialle. Saa nähdä, miten paljon heitä vielä ilmestyy.

Moottorin asennus on edennyt hitaanlaisesti. Polttoainetankin korjaus valmistui viime viikolla. Nyt, tänään maanantaina, odottelemme tietoa siitä, pystytäänkö moottori siirtämään Nereidiin tänään. Tuulta on 6 – 7 metriä, ja se saattaa olla siirron esteenä.

Muutamia hajahuomioita Portugalista:

Mario Soaresin kuoltua täällä oli kolmen päivän suruaika ja suruliputus. Huomasimme, että asuintaloissa ei ole lipputankoja laisinkaan. Niitä on vain yleisillä paikoilla.

Toinen erikoinen asia liittyy joulu- ja yleensäkin postikortteihin. ”Turistikortteja” on kyllä runsaasti, mutta sekä kirjakaupoissa että kioskeissa korttivalikoima on todella suppea. Suomessa tavallisessa ruokakaupassa on enemmän kortteja tarjolla kuin täkäläisessä kirjakaupassa. Lisäksi kortit ovat aika kalliita. Varsinkin joulukortteja ostaessamme hämmästelimme hintoja: yksi kortti maksoi lähes kaksi euroa – Suomessa sillä rahalla saa melkoisen pinon kortteja…

Cascais / viikko 2

Olemme saaneet taas nauttia aurinkoisesta viikosta. Yöllä lämpötila on laskenut jopa 6 asteeseen, mutta hyvin olemme tarjenneet sähköpatterin ansioista. Päivisin mittari on näyttänyt enimmillään 14 – 15  astetta. Joinakin päivinä olemme käyneet kävelyllä polvihousuissa ja t-paidoissa, mutta heti auringon alkaessa painua alemmas tulee kiire etsiskellä pitkähihaista ja lämmintä päälle. Tuultakin oli muutamana päivänä reippaanlaisesti, satamassa jopa 14 m/s.

Karilla oli nimipäivä ja syntymäpäivä, jota juhlistimme käymällä ulkona syömässä.

Eräänä päivänä harmitti hirmuisesti, kun joku pölkkypää oli rikkonut rannalle tehdyn hienon hiekkaveistoksen ja vohkinut siitä vielä leikkijunankin! Onneksi sentään olimme ehtineet napata siitä kuvia ja videota. Näyttää siltä, että ”taitelija” masentui asiasta, koska häntä ei ole nyt näkynyt rannalla. Samalla rannalla on toinenkin hiekkataitelija, alla kuva myös hänen taideteoksestaan.

Tämän joku ilkimys oli rikkonut!

Pääsimme seurailemaan kukkojen ja kanojen iltapuuhia, kun eräänä iltapäivänä satuimme lähipuistoon vähän ennen auringonlaskua. Oli hauska seurata, kun kukot ja kanat lensivät puiden oksille nukkumapaikkaa etsimään. Kyllä siinäkin hommassa näytti olevan nokkimisjärjestys - yksi kukoista ”kukkoili” erityisen ahkerasti ja hätisteli muita pois läheltään.


Aloitin siis portugalin opiskelun. Tunteja on kolme kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Ryhmä on pieni, meitä on vain kolme henkeä. Toinen opiskelijoista on saksalainen, toinen jordanialainen, molemmat naisia. He ovat opiskelleet lokakuusta alkaen – yllättävän hyvin pysyn kuitenkin mukana itseopiskeluni pohjalta. Nyt on sitten tekemistä, kun yritän tankata epäsäännöllisten verbien taivutuksia ja muutakin…

Kari on ahkeroinut puhdistus- ja kiillotusaineiden kanssa Nereidin ruffin ja kylkien kimpussa kannelta käsin ja kumiveneellä. Kyllä siitä tulee taas niin hieno!

Moottori on saapunut Ruotsista ja asennustyöt alkavat huomenna maanantaina. Neetiä ei ilmeisesti tarvitse nostaa ylös, vaan se hinataan nosturin luo ja moottori lasketaan sisään. Neeti hinataan takaisin laituriin ja asennustyöt tehdään siinä. Onneksi voimme siis asua veneessä eikä tarvitse mennä muualle.

Nyt meillä onkin lähiaikoina monenlaista mukavaa odotettavaa: pääsemme purjehtimaan, poikani Jukka tulee tänne viikoksi, viikko väliä, Suomeen, tänne takaisin - ja joukko sen kuin kasvaa: Karin veljen ja
hänen vaimonsa lisäksi mukanamme tänne lentävät Karin sisar miehineen.

Appelsiinipuu lähipuistossa

Tulipa käytyä kävelyllä eriparikengillä...

Cascais / Viikko 1 / 2017

Tuulisen ja sateisen yön jälkeen päivä valkeni puolipilvisenä ja lämpimänä. Tuulikin laantui. Kävimme kuten lähes joka päivä päivälenkillä Estorilin rantabulevardilla.

Matkaa marinastamme bulevardin kääntöpisteeseen kertyy noin 5 kilometriä / sivu. Reitti on todella miellyttävä, sillä se kulkee aivan meren tuntumassa. Väkeä on liikkeellä kävellen, juosten, pyöräillen ja potkulautaillen, vauvasta vaariin. Hiekkarantoja on useita, ja useimmiten niillä on ihmisten lisäksi kaikenkokoisia ja –näköisiä koiria leikkimässä keskenään tai isäntiensä/emäntiensä kanssa.

Eräänä päivänä näimme vanhaenglanninlammaskoiran ja päädyimme haikein mielin muistelemaan omaa (Ahmed) Ahnettamme, jonka kanssa seilasimme Välimerelle 20 vuotta sitten…

Ihmiset kahlailevat vedessä ja muutamat uskalikot jopa käyvät uimassa. Silloin tällöin hiekkarannoilla ja aallonmurtajilla on myös kalastajia - ja yhden kerran näimme jonkun jopa saavan kalan! Bulevardin loppupäässä on ranta, jossa on aika usein hienot mainingit ja surffareita.

Ravintoloita ja kahviloita on runsaasti, mutta näin talviaikaan vain osa niistä on auki. Rannan puolella on hienoja vanhoja rakennuksia, joitakin voisi kutsua jopa linnoiksi.

Vuorovesi (noin 3,5 metriä) antaa oman viehätyksensä rannalle. Maisema muuttuu melkoisesti veden noustessa ja laskiessa. Tuulisella säällä ja pitkään sen jälkeenkin yläveden aikaan mainingit ovat melkoiset tullessaan rantaan. Toisinaan ne lyövät niin korkeina ja voimalla, että joissakin kohdin kävelytiellä ei selviä kuivana, jollei pidä varaansa. Kerran kastuimme itsekin.

Loppuviikon sää olikin sitten joka päivä aurinkoinen ja lämminkin – ja illat todella viileitä!

Eräänä päivänä seurasimme päivälenkillämme Guian ravintola-alueella huvittuneina puiden alaoksien poistoa. Eivät olleet ihan ammattimiehet asialla…puiden oksat katkaistiin pitkälle tapille, rikkoivat valaisinpylvään ja jäivät ilmaan roikkumaan. Tietenkään alueella ei ollut mitään turva-aitoja eikä ketään varoittamassa ohikulkijoita vaarasta!

Kunnon kukkotappelunkin onnistuimme näkemään lähipuistossamme. Melkoista pöllytystä se oli ja kesti pitkään. Kumpikaan osapuoli ei halunnut millään antaa periksi.

Jääkaappiepisodi saatiin onnelliseen päätökseen. Uusi laitteisto tuli, asennus sujui ilman hankaluuksia ja kaikki toimii niin kuin pitääkin. Jipii!

Matkaliput Suomeen on nyt tilattu. Lähdemme täältä 17. helmikuuta ja palaamme 5. maaliskuuta mukanamme Karin veli vaimoineen. He viettävät täällä kanssamme reilun viikon.

Huomenna pääsen aloittamaan portugalin kielikurssin. Olen opiskellut omatoimisesti sanastoa ja kielioppia, mutta ääntäminen on kyllä jotain niin hankalaa, etten sen kanssa omin avuin pääse puusta pitkään…

Cascais / viikko 52

Joulunpyhistä toipuaksemme päätimme käydä tutustumassa Lissaboniin. Ostimme 24 tunnin matkailijaliput, jotta voisimme junamatkojen lisäksi ajella kuuluisilla raitiovaunuilla vaivattomasti ja ilman lippuhässäkkää. Ajelematta jäi, sillä joka ikinen oli täyteen ammuttu eikä meitä kiinnostanut ajelu sardiinipurkissa. Kävi selväksi, että portugalilaisilla tosiaankin on lomaa joulun välipäivinä, sillä väkeä – siis muitakin kuin ulkomaalaisia - oli liikkeellä paljon.

Rautatieaseman lähellä olevan suuren aukion keskellä oli pramea patsas, josta ei yksityiskohtia puuttunut (kuten ei muistakaan keskustan vanhemmista patsaista – huh!). Aukion laidalla oli riemukaari ja toisella reunalla erikoisesti koristeltu joulukuusi. Riemukaaren alta kuljeskelimme pitkin kauppojen reunustamaa turistikatua ja ällistelimme sivukaduilla ravintoloiden määrää.

Löysimme hissin, jolla ajoimme vanhan kaupungin rinteelle. Näköalat yli Lissabonin kattojen olivat hienot. Kuljeskelimme pitkin vanhan kaupungin (Alfama) kapeita katuja, kujia ja rappusia sinne sun tänne. Hiukkasen ränsistynyttä siellä näytti olevan.

Seuraavaksi halusimme ajaa kuuluisalla 1902 rakennetulla (kuulemma) Eiffelin tornin innoittamalla 30 metrin korkeuteen vievällä hissillä Bairro Altoon eli yläkaupunkiin. Päädyimme kuitenkin kapuamaan sinne jalkaisin, sillä hissiin oli ainakin sadan henkilön jono, joka ei näyttänyt lainkaan etenevän. Lisää vanhoja taloja, kauppoja ja ravintoloita ja komeita jouluvaloja katujen yllä.

Ennen Cascaisiin paluuta kävimme rautatieaseman luona syömässä. Paikka oli nimeltään TimeOut Market, ja sitä reunusti laskujeni mukaan ainakin 35 erilaista ravintolaa. Tarjolla oli kaikkea intialaisesta sushiin ja portugalilaisesta hampurilaisiin. Ruokapöydät ja baarijakkarat olivat alueen keskellä. Vilinä, meteli ja tungos oli melkoinen, sillä osuimme sinne portugalilaisten lounasaikaan eli noin klo 14.30. Saimme kuitenkin hampurilaisemme tilattua ja sitkeän yrittämisen jälkeen vielä jakkaratkin allemme.

Koko päivän kävely ja ruokailu sen päälle saivat aikaan sen, että molemmat vedimme pikku unoset kotimatkalla.

Otimme vuoden 2017 vastaan kahteen kertaan: Ensin katsoimme Kansalaistorin esityksen netti-tv:stä ja kilistimme 100-vuotiaalle Suomelle klo 22 Portugalin aikaa. Vähän ennen klo 24 täkäläistä aikaa läksimme ulos katsomaan portugalilaisten uudenvuoden viettoa. Marinan ravintolat olivat melko täynnä ja porukkaa tuli myös kaupungilta päin marinarakennuksen katolle ilotulitusta katsomaan. Hyvin sieltä näkyikin Cascaisin, Estorilin ja vielä siitä itäisempiäkin ilotulituksia.

Jääkaappiepisodikin alkaa lähestyä loppuaan. Täytyy sanoa, että olemme saaneet sähkömieheltämme (Venepalvelut Innoset) aivan erinomaisen hyvää palvelua. Hän on tilannut meille uuden laitteen Saksasta ja sen pitäisi tulla meille tänne parin viikon sisällä.

Aurinko helli meitä koko vuoden viimeisen(kin) viikon. Yölämpötilat olivat alimmillaan noin kuusi astetta, mutta päivällä mittari näytti 14 – 16 astetta ja päivisin kesävaatteille on ollut käyttöä. Heti auringon mennessä mailleen on saanut sitten alkaa kaivella lämmintä vaatetta esille.

Vuoden 2017 ensimmäinen päivä olikin sitten jo pilvinen ja illalla alkoi tuulla – sitä ääntä emme ole saaneetkaan kuulla muutamaan viikkoon! Tänään maanantaina onkin sitten puhaltanut oikein kunnolla – näin Nereidin mittarissa 21 m/s! Sateettomana hetkenä kävimme ihailemassa aaltojen vyörymistä aallonmurtajaa vasten. Huikeaa!

Tätä kirjoittaessani (klo 19.30) sataa kaatamalla. Vaikka aallonmurtaja meitä suojaakin, jostain tulee virtauksia ja tuuli tarttuu takilaan. Neeti nykii laiturissa ja keinahtelee niin, että limsapullo oli pudota pöydältä.

Moottoristakin tuli hetki sitten uutisia: se on ”almost ready for shipment (5-9 january)”. Odotamme jännityksellä, kauanko sen matka tänne kestää. Kyllä olisi mukava jo päästä tästä satamasta merelläkin käymään!

Oikein onnellista alkanutta vuotta kaikille!