Cascais / Viikko 4


Meillä alkaa pinna hiljalleen kiristyä moottorin asennuksen kanssa. Kestää ja kestää! Sitä ei tuulen vuoksi saatu laskettua Nereidiin viime viikon maanantaina vaan vasta tiistaina. Neeti jouduttiin melkein nostamaan ylös potkurin etäisyyden määrittämiseksi vannasputken päästä. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut, kun löysimme valokuvan Neetin potkurista, joten akseli sisään ja 40 mm ulos.

Hommat etenevät todella hitaasti. Asentajat ovat monena päivänä tulleet vasta kymmenen-yhdentoista maissa ja joskus vasta iltapäivällä. Lounastunti on tietysti sen tunnin ja kahvillakin pitää käydä ja työt lopettaa viideltä…Voi voi sentään. Tänään piti tulla valmista, mutta ei tietenkään. Töitä riittää vielä tiistaille ja ehkä keskiviikollekin ja torstaina ”pomo” tulee käynnistämään moottorin (asia jonka piti tapahtuman jo tänään!) Täällä on ilmiselvästi tapana luvata sitä mitä luullaan asiakkaan haluavan, mutta lupausten pitämisellä ei sitten niin väliä olekaan. Olemme kyllä sitä mieltä, että olisi parempi olla lupaamatta!
Onneksi sentään voimme asua veneessä, mutta paikat ovat mullin mallin ja salongin sohvalla tavaralaatikoita, koska perähytti (Lue: varasto) on pitänyt osittain tyhjentää. Olemme arkiviikolla joutuneet syömään ulkona, koska asentajien aikataulua ei pysty mitenkään ennustamaan. Lisäksi asentajien ollessa työssä sisälle joutuu kulkemaan keulaluukun kautta (toisin sanoen minä pysyttelen sitloorassa), koska moottori on rappusten alla.

Yritämme tosin kuluttaa aikaa pyörä/kävelylenkeillä, kauppareissuilla ym. Läheisen linnakkeen museossakin piipahdimme, varsinkin kun sinne oli nyt tammikuussa ilmainen sisäänpääsy. Onneksi oli ilmainen, sillä siellä oli niin vähän nähtävää, ettei siitä mitään olisi kannattanut maksaakaan.
Kuva pyörälenkiltä Quinchen surffirannan lähistöltä.

Kelejä on taasen piisannut. Muutamana yönä ja aamuna rankkasadetta ja kovaa tuulta, ja päiväksi sitten on seljennyt. Yöt ovat olleet lämpimiä, aamulla on ollut jo jopa 12 astetta lämmintä ja joskus päiväksi siitä on vielä lämmennytkin. Kari on ahkeroinut ja nyt Neetin kyljet on kiillotettu!
Kävimme ostoksilla CascaiShoppingissa. Huomasimme, että täällä on melko paljon Portugalissa tehtyjä vaatteita ja kenkiä myytävänä, eivätkä ne ole edes kalliita! (Tosin isokenkäisille, kengännumero 46 /47 sopivia ei löydy – Kari on sitä mieltä, että saatavana on vain  ”lastenkokoja”.) Täällä on huomattavasti helpompaa suosia kotimaista, koska a) hinnat ovat järkevät b) ylipäänsä on saatavana kotimaisia tuotteita, mikä ei Suomessa enää ole ollenkaan niin helppoa.
CascaiShoppingin jättimäisen valtavassa supermarketissa oli kassajonosysteemi, josta voisi ottaa oppia vaikka missä: Kassoja oli kymmenkunta. Seinämän viereen muodostettiin yksi ainoa jono. Jonon alussa seinällä oli suuri näyttö, jossa näkyi, mikä kassa oli vapautunut ja ensimmäinen jonosta paineli kyseiselle kassalle. Oikeudenmukaista, tehokasta ja nopeaa! Toista kuin muissa marketeissa, joissa kassakulttuuriin kuuluu:
1. olemattoman ahtaat kassalinjat, joihin mahtuu hädin tuskin yhden asiakkaan ostokset kerrallaan
2. pakkaamisen aloittaminen sitten vasta, kun kassa on käsitellyt kaikki tavarat
3. rahapussin etsintä käsilaukun uumenista vasta, kun tavarat on pakattu.
4. Hintojen tarkastaminen kassahenkilön kanssa tarjouslehdykästä ennen maksamista  
5. Kuulumisten vaihtaminen kassahenkilön kanssa….
Kukoilla puistossa on ilmeisestikin kevättä rinnassa, sillä ne pitävät sellaista kilpalaulantaa, että joillakuilla poloisilla on ääni jo ihan ”rikki”.  (Sain videolle hauskan kolmen kukon reviirilaulannan.) Puiston ja katuvierien kukkapenkkien joulutähdet on poistettu ja tilalle on istutettu mm. orvokkeja ja esikoita.

Torille on tullut mansikoita myyntiin. Ne ovat valtavan suuria ja iso osa marjan kannasta on valkoinen – Suomessa ei tulisi mieleenkään ostaa moisia! Ostimme pienen rasiallisen, 8 kappaletta (suuria!), rasian hinta yksi euro. Eivät olleet niin huonoja kuin luulimme. Siivutettuina, vähän sokeroituina ja kermavaahdon kanssa maistuivat ihan mansikoilta ja olivat maistuva välipala.
Tilasimme tänään liput Benfica-Madeira jalkapallo-otteluun ensi sunnuntai-illaksi. Pitäähän yksi jalkapallo-otteluelämys kokea, kun näin pitkään oleskelemme sellaisessa jalkapallomaassa kuin Portugali.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti