Ponta Delgada -> Horta

Ja vihdoin viimein pääsimme jatkamaan matkaa…

… mutta jatketaanpa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Formuloissa kävi huonosti, sekä Räikkönen että Bottas joutuivat keskeyttämään. Ravintolan tarjoilija on alkanut kiinnostua meidän kolmen formula-kisakatsomomme ansiosta formuloista ja kävi kyselemässä, miten kävi. Hän kertoi meille innokkaasti tulevana perjantaina alkavasta juhlaviikosta, jota varten kaupunkiin on rakennettu useita telttakatoksia. (Thomas oli kertonut meille samaisista juhlista – niissä paikalliset katuvat syntejään ja ”konttailevat” pitkin katuja. Kuinkahan lienee…) Lähtiessämme tarjoilijamme vielä oikein kätteli meidät - kanta-asiakkaat…

Sunnuntai-iltana ruotsalaiskippari tuli koputtelemaan Neetin kylkeä ja pyysi Karia avuksi mastonnostoon seuraavaksi aamuksi – ja tokihan apua piti luvata, että jonain päivänä saisimme kyseisen paatin pois tieltämme!Nosturi tuli ”vain” noin tunnin myöhässä. Itse mastonnosto kävi helposti ja nopeasti. Valitettavasti mitään veneiden veteen laskemisia tai siirtoja ei tapahtunut koko päivänä.

Tiistaina muutama vene, samoin kuin ruotsalainenkin, laskettiin veteen ja meidän siirrettiin toiselle paikalle. Saimme allemme sen verran korkeammat aluspuut, että peräsin saatiin sujautettua paikalleen odottamaan asennusta. Valitettavasti Thomas oli koko päivän Faialissa, joten odotuksemme jatkui vieläkin.

Kävimme joutessamme vielä ruokaostoksilla. Ostosten tekeminen onkin ollut mielenkiintoista, sillä olemme joutuneet hakemaan haluamiamme tuotteita eri kaupoista. Muun muassa kunnon teetä (monet kokeilemamme teet ovat olleet täysin mauttomia!), lihatuotteita, hyvää siivujuustoa ja säilyketonnikalaa olemme hakeneet kaukana olevasta hipermercadosta. Lähempänä olevasta supermercadosta olemme hankkineet esimerkiksi leivän, tuoremehun ja jauhelihan. Lähimmästä kaupasta taas juusto-pekonimakkaroita, sokeritonta jääteetä ja vettä. Torilta vihanneksia ja hedelmiä, torin juustokaupasta herkkujuustoja. Olemme siis saaneet kulumaan paljon aikaa ruuan hankintaan!

Ylipäänsä ruokahankinnoista todettakoon, että jos jostain löytyy jotain erityisen hyvää, sitä kannattaa ostaa myös varastoon. Vaikka kuinka kuvittelisi, että ko. tuotetta on saatavissa missä vain, niin ei todellakaan ole täälläpäin maailmaa. Sokeritonta mehua olen etsiskellyt pitkän aikaa onnistumatta. Nyt vihdoin Ponta Delgadasta löytyi sokeritonta jääteetä jauheena. Makuina sitruuna, persikka ja mango. Sitä tuli nyt sitten ostettua varastoon kahdeksan pakkausta, jokaisessa 10 pikku pussukkaa. Jokaisesta pussukasta saa puoli litraa valmista juomaa. Ihan hyvää jääkaappikylmänä.

Keskiviikkona koitti viimein SE PÄIVÄ! Peräsin saatiin helposti asennettua paikalleen ja Neeti veteen. Kävimme saman tien tankkaamassa, hoitamassa marinan laskut ja kirjatumassa ulos. Lähtisimme jatkamaan matkaa heti seuraavana aamuna. Tuntui mukavalta päästä nukkumaan mukavammissa maisemissa marinassa ja etenkin veden päällä!

Tästä marinasta on pakko kertoa vielä vähäsen. Se on aika uusi ja todella suuri, tyhjiä paikkoja on pilvin pimein huolimatta varsin erikoisesta tavasta kiinnittää veneet. Etenkin pitempiaikaisessa säilytyksessä olevat veneet ovat virittäneet kiinnitysköysiä myös ei-asian puoleiselta kyljeltään seuraavaan aisaan sulkien siis vieressä olevan paikan köysillään. Kävi mielessä, että mitenkähän käy, jos saapuva vene pimeässä ja mahdollisesti väsyneenä ei huomaakaan noita ylimääräisiä köysiä.

Matkaa Hortaan kertyi 153 mailia. Aikaa kului 30 tuntia, joista 14 jouduimme valitettavasti moottoroimaan. Tuuli oli aluksi erittäin kevyttä ja suoraan takaa, joten matka alkoi konevoimin. Tuulen hiukan virkistyessä virittelimme genaakkerin hommiin ja täysin takaa tulevan tuulen vuoksi jouduimme ”luovimaan” saadaksemme järkevän tuulikulman. Tuulen hiipuessa Volvo pääsi taas hommin kolmeksi tunniksi. Illan tullen saimme genoan ja fokan vetämään virsikirjavirityksin.

Yöllä nostimme isopurjeen ylös ja matka jatkui vaihteeksi mukavassa avotuulessa, joka voimistui ja kääntyi vastaisemmaksi aamuyöllä, joten rullasimme genoaa jonkin verran sisään. Pian reivauksen jälkeen tuuli sitten väsähtikin ja taas moottoroitiin viisi tuntia.

Pico-saaren rannan luona saimme taas purjeet hommiin. Pico-saari näkyi jo kaukaa ja sen 2351 metriä korkea huippu piiloutui välillä pilviverhon taakse. Hienon näköistä! Pari viimeistä tuntia ajoimme koneella, sillä jouduimme kääntymään vastatuuleen eikä luoviminen enää siinä vaiheessa huvittanut.

Satama oli täysi, veneitä oli kylkikiinnityksessä jopa kolmessa- neljässä rivissä. Kiinnityimme suurehkon ranskalaisveneen kylkeen – toki kysyttyämme ensin luvan. Juuri kun olimme saaneet kaikki kiinnitysköydet, springit, lepuuttajat ja sähköjohdonkin vielä paikalleen, meille tultiin sanomaan, että meidän pitää siirtyä, että saapuva katamaraani pääsee kyseiseen paikkaan.

Meille raivattiin muurin vierestä ahdastakin ahtaampi  rakonen, johon hiissauduimme. Taas viriteltiin kiinnitysköydet, springit ja sähköt. Sitten ilmoittautumaan. Teimme taktisen päätöksen ilmoittaa viipyvämme puolitoista-kaksi viikkoa ja se saattoi olla viisas päätös. (Luulen, että jos olisimme kertoneet viipyvämme vain muutaman päivän, olisimme joutuneet notkumaan kylkiletkoissa.) Meille nimittäin löytyi laituripaikka telakalla olevan paikallisen veneen paikalle - toki sillä edellytyksellä, että joudumme siirtymään kun se valmistuu. Luotamme siihen, että täällä telakkatoiminta on yhtä tehotonta kuin Ponta Delgadassa emmekä joudu siirtymään minnekään J

Saimme suurehkosta englantilaisveneestä pari nuorta miestä auttamaan meitä Neetin irrottamisessa – emme mitenkään olisi saaneet sitä kaksin pois siitä kolosesta, johon olimme ahtautuneet. Kiinnitimme Neetin jo kolmanteen kertaan, tällä kertaa laituriin aisapaikalle. Kun kaikki viritykset oli tehty, oli kulunut kolme tuntia siitä, kun saavuimme satamaan.

Neeti Hortassa

Järjestelimme Neetin kuntoon ja sitten vihdoin viimein pääsimme avaamaan hyvissä ajoin jäähtymään laitetun kuohujuomapullon. Ruuanlaitto ei huvittanut, joten seuraavaksi kävelimme kuuluisaan Peterin kuppilaan syömään ja nauttimaan sen hienosta tunnelmasta. Ruoka ei ollut kaksista, mutta pöytäseurana meillä oli mukava iäkäs hollantilaispariskunta, joka on kiertänyt pallon ja nyt asustelee 50-jalkaisessa veneessään milloin missäkin päin Eurooppaa.

Sunnuntaina kävimme jututtamassa myös lauantai-iltana saapuneen suomalaisveneen miehistöä. Ovat paluumatkalla World ARC-kierrokselta. Melkoinen miehistörumba heillä on ollut. Oistajan ja hänen kaverinsa lisäksi veneessä on ollut vaihtomiehistönä yli 40 eri henkilöä. Huh huh.

Löysimme hyvin varustetun supermarketin ja teimme tarpeelliset ruokaostokset. Etsiskelimme sataman lähistöltä moneen kertaan kuppilaa, jossa voisimme katsoa Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelun. Emme löytäneet ja niinpä tyydyimme seuraamaan netistä pelitilanteita. Pian totesimme, ettei niin harmitakaan, vaikkemme päässeetkään katsomaan peliä!

Satamaan saapui  kaksi Tanskan merivoimien koulutusalusta. Todella upeita,  66 jalkaa pitkä jooleja. Miehistö on puettu tyylikkäisiin valkoisiin asuihin ja tätä kirjoittaessani paateissa kiillotellaan vinssejä ja muita metalliosia. Hyvin innokas ja ystävällinen merimies kertoili meille aluksista ja niiden reissuista, kun pysähdyimme niitä ihailemaan.

Sataman perukalla on pari suurehkoa venettä, joiden nuori miehistö järjestää erilaisia performacce-esityksiä. Hurjalta näytti, kun kolme nuorta oli hiissattu mastoon ja siellä keikkuen ja roikkuen yksi soitti haitaria, toinen saksofonia ja kolmas kitaraa. Sääli, että sää on ollut ailahteleva ja sadekuuroja tulee tuon tuostakin. Yleisöä ei ole ollut kovinkaan paljoa liikkeellä.

Odottelemme Sissiä saapuvaksi johonkin aikaan tänään sunnuntaina tänne Hortaan. Saa nähdä, ehtivätkö ennen kuin meidän nukkumaanmenoaikamme koittaa.

Jonnekin muuriin tulee muisto Nereidin käynnistäkin maalatuksi

Ponta Delgada / viikko 19

Paljon ei ole menneestä viikosta kerrottavaa. Sää on ollut vaihtelevaa, sadekuuroja ja tuultakin on saatu, mutta muutamana päivänä oli oikein miellyttävän aurinkoista ja lämmintä.

Pikku puuhastelua olemme harjoittaneet aikamme kuluksi normaalien arkiaskareiden, kauppareissujen ja pikku kävelylenkkien lisäksi. Kari kävi mastossa tarkastamassa, että kaikki on hyvin. Hän viritti sähköiseen ankkurivinssiin näppärän systeemin, jolla hänet on helppo nostaa mastoon käsin vinssaamatta. Pyysimme kuitenkin Thomaksen kolmanneksi, sillä alhaalla yhdellä ihmisellä pitäisi olla ainakin kolme kättä, jotta pystyisi hoitamaan kaikki tarpeelliset asiat kunnolla: Ankkurivinssin nostonappulan painaminen (valitettavasti emme hoksanneet aikanaan hankkia jalalla painettavaa mallia), nostoköyden selvänä pitäminen ja vielä varmistusköydestä  huolehtiminen. Toivon hartaasti, ettemme joudu koskaan sellaiseen tilanteeseen, että joudun olemaan yksin alhaalla ja tekemään tuon kaiken!

Purjehtijoilla on tapana maalata veneen ”logo” Hortassa sataman muuriin. Tein Nereidin harjoitus”logon” telakan muuriin, jotta homma on hanskassa kun joskus vihdoin pääsemme Hortaan asti.

Meillä on Hortassa treffit kuun lopussa Sissi-veneen kipparin ja puosun kanssa. Sissi on tällä hetkellä matkalla Karibialta kohti Azoreita. Olemme seuranneet heidän matkaansa veneen blogista. Tässä linkki asiasta kiinnostuneille: http://sissi.matkablogeja.fi/karibialta-azoreille-2017/

Jonkinlainen apatia on iskenyt meihin tämän pakollisen kolmen viikon maissa-asumisen takia. Kirjat on melkein luettu eikä mikään oikein huvita. Lisäksi monena päivänä emme ole voineet lähteä minnekään kauemmaksi, kun jotain pitäisi tapahtuman eikä kukaan viitsi tulla kertomaan meille, että ei sittenkään… Perjantai-iltana ajattelimme lähteä löytämäämme Fado-ravintolaan, mutta laiskuus voitti ja alkoi sataakin…

Satamassa oli päivänä muuanna suuri matkustaja-alus, jossa luulimme olevan jotain hätänä, kun kovaäänisistä kuului tavallista enemmän kuulutuksia. Siellä näytti kuitenkin olevan vain pelastusharjoitukset. Meren puoleiset pelastusveneet oli laskettu veteen ja siinä ne kelluskelivat satama-altaassa. Kannella näytti olevan väkeä pelastusliiveissään - ilmeisestikin henkilökuntaa. Sen verran vähänlaisesti väkeä oli, että luultavasti matkustajia ei vaivattu kyseisellä harjoituksella.

Kuulimme Thomakselta, että perjantaina oli koko Portugalissa ylimääräinen vapaapäivä. Syy: Itse paavi oli visiitillä Portimaõssa. Siis manner-Portugalin puolella, ja vapaapäivä ulottui myös Azoreille! Ainakin ruokakauppa oli kuitenkin auki, muusta emme sitten tiedä.

Vesiaihe ostoskeskuksessa

Lauantaina marssimme vesisateessa kauppakärryinemme puolen tunnin kävelyn päässä olevaan suureen kauppakeskukseen, jossa on hyvä Hipermercado. Pois lähtiessämme huomasimme käytävällä kojun, jossa myytiin Benfica-fanituotteita. Ihmettelimme, että miksi ihmeessä, mutta emme (valitettavasti) jääneet asiaa sen enempää tutkimaan vaan pyyhälsimme ohi. Asia selvisi meille illalla.

Ruokailun ja ruokatorkkujen jälkeen läksimme iltakävelylle. Jostain kuului jatkuvaa ikään kuin auton äänimerkin toitotusta ja arvelimme, että joku on mennyt naimisiin. Ehei! Marinan kuppilan televisioista tuli jalkapallo-ottelu ja runsas kisakatsomo oli innokas ja äänekäs – myös se ääni torvi oli paikalla. Kannustajat olivat asianmukaisesti varustautuneet Benfican t-paidoin, kaulaliinoin, lipuin ja poskimaalauksin. Meteli oli melkoinen, varsinkin kun Benfica voitti ottelun. Kannatuslaulut raikuivat!

Pelin jälkeen kansa alkoi vaeltaa rantakadun viereiselle aukiolle, jossa fanit tanssivat, lauloivat, huusivat, hyppivät ja riemuitsivat kaikin mahdollisin tavoin. Katu oli lähes tukossa, autot huudattivat torviaan ja tuulettivat Benfican lippuja ja kaulahuiveja autojen ikkunoista. Katselimme tätä meininkiä aikamme ja palasimme sitten veneelle. Auton torvien huudatus ja muu meteli kaupungilta jatkui myöhään iltaan. Vähän harmitti, ettemme tienneet ottelusta ja menneet katsomaan koko peliä. Olisi varmasti ollut elämys olla mukana moisessa ottelukatsomossa.

Peräsinasia: Saimme peräsimen loppujen lopuksi keskiviikkona. Vallan hyvältä se näyttää. Ruotsalaisvene tököttää edelleen edessämme, joten olemme jumissa eikä peräsintä ole voitu vielä asentaa. Harmittavasti se on muutaman sentin liian korkea, joten sitä ei saada paikalleen nostamatta Nereidin perää nosturilla – joka ei siis pääse meihin käsiksi ruotsalaisveneen ollessa edessämme.

Tämänhetkisen tiedon mukaan ruotsalaisvene joko siirretään tyhjentyneeseen paikkaan (telakkaa raivattiin viikolla ahkerasti ja veneitä saatiin veteen) tai lasketaan veteen. En uskalla vielä uskoa asiaan, niin monta viivettä matkassa on jo ollut.

Ensi viikolla näyttäisi olevan säädyllistä säätä matkan jatkamista ajatellen. Tuuli Terceiralle Praia da Vitorian satamaan lienee aika tiukka vastainen tai tuulta ei ollenkaan, mutta kuitenkin luovittavissa tai moottoroitavissa. Toivomme parasta!

Lähetän tämän blogin jo tutuksi tulleesta kuppilasta. Tulimme katsomaan F1-ajoja ja jännäämään suomalaisten puolesta. Kari on asianmukaisesti varustautunut Monaco F1-lippksellä ja Suomi- t-paidalla. Suomen lippua Nereidistä emme kuitenkaan ottaneet mukaan - viime kisan jälkeen Bottaksen voittaessa sillä olisi tietysti ollut jo käyttöä….

Tähän loppukommentti: molemmat suomalaiset keskeyttivät, ei siis aihetta juhlaan.

Kotimme kuivalla maalla yli kolmen viikon ajan

Ponta Delgada / viikko 18

Sää on ollut koko viikon varsin vaihtelevaa. Ennusteissa on ollut joka päivälle sadetta, ei auringon pilkahdustakaan. Onneksi totuus on ollut toisenlainen ja joinakin päivinä on tullut vain muutama vesipisara ja välillä aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta ja olemme kuljeskelleet jopa  t-paidoissa ja polvihousuissa. Välillä on taas tarvittu lämmintä palttoota niskaan ja tuuli on ollut enimmillään lähes 20 m/s.. Keskiviikkona nousi muutamassa hetkessä pilvirintama yllemme ja vettä ja rakeita alkoi tulla kaatamalla. Kuuro ei kauan kestänyt, mutta kyllä meille tuli kiire kerätä veneen kannelta kaikki sinne levitellyt työkalut pois!

Minun nuhani meni ohi, mutta valitettavasti se siirtyi Kariin. Niinpä varsinkin alkuviikko oli enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Kävelylenkit ovat jääneet lyhyiksi myös siksi, että sää on niin kovin epävakainen. Muutaman kerran olemme kuitenkin käyneet ruokakauppareissua pitemmillä kävelyllä.

Kerran nousimme mäkeä ylös kaupungin sisäosiin päin. Yliopiston puistossa oli komeita kasveja ja erikoinen puu, josta roikkui valtava määrä punaisia ilmajuuria. 

Sen jälkeen päädyimme hienosto-omakotialueelle. Talot olivat komeita ja pihat ja puutarhat hienoja. Erään talon pihassa oli labradorinnoutaja hoitamassa vahtikoiran tärkeätä virkaa. Voi hyvät ihmiset sentään kun se oli niin hellyydenkipeä että! Se tunki itseään aidan alitse rapsuteltavaksi. Pelkäsimme, että se työntyy kokonaan pois pihastaan!

Muutaman talon päässä aloimme kuulla kummallista ääntä: ihan kuin sammakkolauma kurnuttelisi jossain. Niin kurnuttelikin. Talon pihaan oli toden totta tehty sammakkolampi, jossa sammakkokuoro piti konserttiaan. Pohdimme, että mitäköhän naapurit mahtavat ajatella tällaisesta tausta”musiikista”…

Muita paikallisia erikoisuuksia: Oikein pelästyimme puuskuttaessamme päiväkävelyllä ylämäkeen laitakaupungin leveän kadun jalkakäytävää, kun ykskaks takanamme kuului auton torven törähdykset tut-tut-tut-tut-tut ja hetken päästä sama uudelleen. Mistään hätätilanteesta kuitenkaan ei ollut kyse, vaan siitä että hedelmäkauppias pakettiautoineen ilmoitti saapumisestaan lähiöön samaan malliin kuin meillä jäätelöautot.

Naureskelimme hiljaa mielessämme paikallista byrokratiaa. Olimme ostaneet pienen teenhaudutuskannun ja heti ensi käyttökerralla se vuoti – joko se oli ennestään rikki tai sitten se ei tykännyt kuumasta vedestä (!). Onneksi kuitti oli tallessa ja pakkauslaatikonkin sain kaivettua suunnilleen siistinä roskiksesta.

Mennessämme kannua palauttamaan esitimme asiamme palvelutiskin takana olevalle nuorelle miehelle. Hän pyysi odottamaan hetken ja vieressä olevan vanhemman herran saatua (pitkän) puhelunsa loppuun, asia käytiin läpi uudelleen. Seuraavaksi tämä vanhempi herra etsiskeli käsiinsä naishenkilön, joka vielä kerran tutki pannua ja ihmetteli asiaa. Viimein hän sitten meni noutamaan meille uuden pannun tilalle. Montakohan henkeä olisi tarvittu, jos olisimme halunneet rahat takaisin….

Eteemme nostettiin tuttu ruotsalaisvene. Se oli saanut talvisesta sementtimyrskystä melkoisen kuorrutuksen. Muualta se oli jo putsattu ja nyt olivat vuorossa masto ja vantit. Masto laskettiin alas pienellä nosturilla ja melkoinen sähläys se homma oli. Jännäsimme Neetin kannelta, että mitenkähän siinä oikein käy. Ei varmaan Hesariakaan olisi mahtunut vaappuvan maston vimppelin ja tuulimittarin ja nosturin varren väliin! Kaikki onnistui kuitenkin ilman vaurioita. Vanttien ja masto tuulenpuolen pinnat olivat kovan sementtikerroksen peittämät. Jollain hapolla niitä hangattiin ja puhdasta näytti onneksi tulevan.

Muutakin pohjoismaalaista seuraa olemme saaneet. Vappupäivänä oli ilmoittautumislaituriin ilmestynyt englantilais- ja norjalaisvene. Tuuli oli kova ja tuli suoraan laituriin, jossa veneet keikkuivat hullun lailla. Koska konttori oli kiinni, siinä ne joutuivat nököttömään yön yli todella hankalissa olosuhteissa (se 20 m/s).

Seuraavana päivänä englantilaisvene siirtyi marinaan ja norjalainen hinattiin telakan laituriin. Siinä oli tuuliperäsimen varsi poikki noin 20 cm. meren pinnasta ja peräpeiliin kiinnitetty ankkuri oli vääntynyt vinoon repien reiän peräpeiliin.

Jututin kipparia ja hänellä olikin melkoinen tarina kerrottavanaan: Hän oli purjehtinut yksin Kuubasta, 36 vuorokautta. Kelit olivat olleet välillä todella rankat ja vene oli mennyt melkoista kylkimyyryä. Kippari epäili, että se oli aiheuttanut moottoriin polttoainejärjestelmään ongelmia, koska kone oli lakannut toimimasta. Hän oli siis joutunut tulemaan purjein ilman koneen apua aina vastaanottolaituriin asti.

Hänen suihkuissa ollessaan (aika pitkä suihku…) vesi oli laskenut ja kovassa tuulessa veneen kiinnitysköydet olivat hankautuneet poikki betonilaituria vasten. Vene oli roikkunut enää yhden köyden varassa hänen palatessaan. Siinä rytäkässä oli tapahtunut tuuliperäsin ja ankkurivahinko. Hiukka oli herra harmissaan. Sanoi olevansa kuitenkin tyytyväinen siitä, että hänen vaimonsa ei ollut kyseisellä purjehduksella mukana, sillä tämä olisi ollut ”terrified”. Vene nostetaan myös ylös korjauksia varten ja kippari matkustaa joksikin ajaksi Espanjaan, jossa hän nykyisin asustelee.

Meidän vappumme sujui varsin rauhallisissa merkeissä. Edes anjovista, sillistä nyt puhumattakaan, emme vappupöytäämme saaneet. Jouduimme tyytymään salaattiin, friteerattuihin katkarapuihin  ja erilaisilla tuorejuustoilla ja (Suomesta tuodulla) lohipasteijalla täytettyihin ruiskuppeihin. totesimme, että ”oma valinta ja kaikkea hyvää ei aina voi saada”.

Kaupungilla vappu ei näkynyt millään lailla, vaikka 1.5. onkin täällä virallinen vapaapäivä. Suurimmat väkijoukot näimme nakki- ja jäätelökioskien edessä ja ympärillä…

Peräsinongelmasta: Tämänhetkisen tiedon mukaan (sunnuntaina) peräsin saattaa olla valmis maanantaina tai tiistaina. Jää nähtäväksi. Toivottavasti valmistuu ja toivottavasti asennus sujuu ongelmitta!

Perjantaina kauppaan mennessämme Travelliftin kuljettaja tuli sattumalta meitä vastaan ja kertoi, että Nereidiä (ja edessämme olevaa ruotsalaisvenettä) siirrettäisiin iltapäivällä. Tämä siksi, että aiemmin mainittu norjalaisvenekin pitäisi saada telakalle ja me olimme ilmoittaneet, että meidän pitää kyllä päästä veteen heti, kun peräsin valmistuu emmekä voi jäädä odottelemaan edessämme olevien veneiden remonttien valmistumista (olemme ”takarivissä”).

Päivystelimme sitten koko päivän veneellä ja ihmettelimme, kun mitään asian tiimoilta ei alkanut tapahtua. Muualla telakalla veneitä kyllä siirreltiin ja paikkoja järjesteltiin.

(Eräskin pieni purjevene, joka oli ollut telakalla hylättynä jo useita vuosia, siirrettiin telakan ulkopuolelle ja venepukkien niukkuuden vuoksi se oli pönkätty paikalleen puupölkyillä.)

Viimein meille tultiin kertomaan, että ruotsalaisvene valmistuu tiistaina ja siirto tapahtuu sitten. Nyt siis jännäämme - ja toivomme parasta – miten asiat lähtevät rullaamaan ensi viikolla. Olisi mukavaa päästä jo jatkamaan matkaa!

Nyt, (maanantai-aamuna) olemme saaneet kyseenalaisen ilon nauttia kovan tuulen aiheuttamasta ulinasta ja vonkumisesta jo perjantai-illasta alkaen. Varsinkin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä puhallus oli erityisen kovaa ja äänekästä. Lisäksi hollantilaisen naapuriveneen nostimet paukkuvat ärsyttävästi kyseisellä tuulensuunnalla. Kari kävi pari kertaa kyseisen veneen kannella ja yritti saada niitä hiljenemään. Hiljenivät ne toki vähän, mutta edelleenkin meteli oli häiritsevä. Kari kaiveli korvatulpat ja sai jotenkuten nukuttua, minä taas valvoin…

Onkohan Itella/Suomen Posti perustanut merellisen haarakonttorin Ponta Delgadan satanaan?