Sää on ollut koko viikon varsin vaihtelevaa. Ennusteissa on
ollut joka päivälle sadetta, ei auringon pilkahdustakaan. Onneksi totuus on
ollut toisenlainen ja joinakin päivinä on tullut vain muutama vesipisara ja
välillä aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta ja olemme
kuljeskelleet jopa t-paidoissa ja
polvihousuissa. Välillä on taas tarvittu lämmintä palttoota niskaan ja tuuli on
ollut enimmillään lähes 20 m/s.. Keskiviikkona nousi muutamassa hetkessä
pilvirintama yllemme ja vettä ja rakeita alkoi tulla kaatamalla. Kuuro ei kauan
kestänyt, mutta kyllä meille tuli kiire kerätä veneen kannelta kaikki sinne
levitellyt työkalut pois!
Minun nuhani meni ohi, mutta valitettavasti se siirtyi
Kariin. Niinpä varsinkin alkuviikko oli enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Kävelylenkit
ovat jääneet lyhyiksi myös siksi, että sää on niin kovin epävakainen. Muutaman
kerran olemme kuitenkin käyneet ruokakauppareissua pitemmillä kävelyllä.
Kerran nousimme mäkeä ylös kaupungin sisäosiin päin. Yliopiston puistossa oli
komeita kasveja ja erikoinen puu, josta roikkui valtava määrä punaisia
ilmajuuria.
Sen jälkeen päädyimme
hienosto-omakotialueelle. Talot olivat komeita ja pihat ja puutarhat hienoja.
Erään talon pihassa oli labradorinnoutaja hoitamassa vahtikoiran tärkeätä
virkaa. Voi hyvät ihmiset sentään kun se oli niin hellyydenkipeä että! Se tunki
itseään aidan alitse rapsuteltavaksi. Pelkäsimme, että se työntyy kokonaan pois
pihastaan!
Muutaman talon päässä aloimme kuulla kummallista ääntä: ihan kuin
sammakkolauma kurnuttelisi jossain. Niin kurnuttelikin. Talon pihaan oli toden
totta tehty sammakkolampi, jossa sammakkokuoro piti konserttiaan. Pohdimme,
että mitäköhän naapurit mahtavat ajatella tällaisesta tausta”musiikista”…
Muita
paikallisia erikoisuuksia: Oikein pelästyimme puuskuttaessamme päiväkävelyllä
ylämäkeen laitakaupungin leveän kadun jalkakäytävää, kun ykskaks takanamme
kuului auton torven törähdykset tut-tut-tut-tut-tut ja hetken päästä sama
uudelleen. Mistään hätätilanteesta kuitenkaan ei ollut kyse, vaan siitä että
hedelmäkauppias pakettiautoineen ilmoitti saapumisestaan lähiöön samaan malliin
kuin meillä jäätelöautot.
Naureskelimme hiljaa mielessämme paikallista
byrokratiaa. Olimme ostaneet pienen teenhaudutuskannun ja heti ensi
käyttökerralla se vuoti – joko se oli ennestään rikki tai sitten se ei tykännyt
kuumasta vedestä (!). Onneksi kuitti oli tallessa ja pakkauslaatikonkin sain
kaivettua suunnilleen siistinä roskiksesta.
Mennessämme kannua palauttamaan
esitimme asiamme palvelutiskin takana olevalle nuorelle miehelle. Hän pyysi
odottamaan hetken ja vieressä olevan vanhemman herran saatua (pitkän) puhelunsa
loppuun, asia käytiin läpi uudelleen. Seuraavaksi tämä vanhempi herra etsiskeli
käsiinsä naishenkilön, joka vielä kerran tutki pannua ja ihmetteli asiaa.
Viimein hän sitten meni noutamaan meille uuden pannun tilalle. Montakohan
henkeä olisi tarvittu, jos olisimme halunneet rahat takaisin….
Eteemme
nostettiin tuttu ruotsalaisvene. Se oli saanut talvisesta sementtimyrskystä
melkoisen kuorrutuksen. Muualta se oli jo putsattu ja nyt olivat vuorossa masto
ja vantit. Masto laskettiin alas pienellä nosturilla ja melkoinen sähläys se
homma oli. Jännäsimme Neetin kannelta, että mitenkähän siinä oikein käy. Ei
varmaan Hesariakaan olisi mahtunut vaappuvan maston vimppelin ja tuulimittarin
ja nosturin varren väliin! Kaikki onnistui kuitenkin ilman vaurioita. Vanttien
ja masto tuulenpuolen pinnat olivat kovan sementtikerroksen peittämät. Jollain hapolla
niitä hangattiin ja puhdasta näytti onneksi tulevan.
Muutakin pohjoismaalaista
seuraa olemme saaneet. Vappupäivänä oli ilmoittautumislaituriin ilmestynyt
englantilais- ja norjalaisvene. Tuuli oli kova ja tuli suoraan laituriin, jossa
veneet keikkuivat hullun lailla. Koska konttori oli kiinni, siinä ne joutuivat
nököttömään yön yli todella hankalissa olosuhteissa (se 20 m/s).
Seuraavana
päivänä englantilaisvene siirtyi marinaan ja norjalainen hinattiin telakan
laituriin. Siinä oli tuuliperäsimen varsi poikki noin 20 cm. meren pinnasta ja
peräpeiliin kiinnitetty ankkuri oli vääntynyt vinoon repien reiän peräpeiliin.
Jututin kipparia ja hänellä olikin melkoinen tarina kerrottavanaan: Hän oli
purjehtinut yksin Kuubasta, 36 vuorokautta. Kelit olivat olleet välillä todella
rankat ja vene oli mennyt melkoista kylkimyyryä. Kippari epäili, että se oli
aiheuttanut moottoriin polttoainejärjestelmään ongelmia, koska kone oli
lakannut toimimasta. Hän oli siis joutunut tulemaan purjein ilman koneen apua
aina vastaanottolaituriin asti.
Hänen suihkuissa ollessaan (aika pitkä suihku…)
vesi oli laskenut ja kovassa tuulessa veneen kiinnitysköydet olivat
hankautuneet poikki betonilaituria vasten. Vene oli roikkunut enää yhden köyden
varassa hänen palatessaan. Siinä rytäkässä oli tapahtunut tuuliperäsin ja
ankkurivahinko. Hiukka oli herra harmissaan. Sanoi olevansa kuitenkin
tyytyväinen siitä, että hänen vaimonsa ei ollut kyseisellä purjehduksella
mukana, sillä tämä olisi ollut ”terrified”. Vene nostetaan myös ylös korjauksia
varten ja kippari matkustaa joksikin ajaksi Espanjaan, jossa hän nykyisin
asustelee.
Meidän vappumme sujui varsin rauhallisissa merkeissä. Edes
anjovista, sillistä nyt puhumattakaan, emme vappupöytäämme saaneet. Jouduimme
tyytymään salaattiin, friteerattuihin katkarapuihin ja erilaisilla tuorejuustoilla ja (Suomesta tuodulla)
lohipasteijalla täytettyihin ruiskuppeihin. totesimme, että ”oma valinta ja
kaikkea hyvää ei aina voi saada”.
Kaupungilla vappu ei näkynyt millään lailla,
vaikka 1.5. onkin täällä virallinen vapaapäivä. Suurimmat väkijoukot näimme
nakki- ja jäätelökioskien edessä ja ympärillä…
Peräsinongelmasta: Tämänhetkisen tiedon mukaan (sunnuntaina) peräsin saattaa olla valmis maanantaina tai tiistaina. Jää nähtäväksi. Toivottavasti valmistuu ja toivottavasti asennus sujuu ongelmitta!
Perjantaina
kauppaan mennessämme Travelliftin kuljettaja tuli sattumalta meitä vastaan ja
kertoi, että Nereidiä (ja edessämme olevaa ruotsalaisvenettä) siirrettäisiin
iltapäivällä. Tämä siksi, että aiemmin mainittu norjalaisvenekin pitäisi saada
telakalle ja me olimme ilmoittaneet, että meidän pitää kyllä päästä veteen
heti, kun peräsin valmistuu emmekä voi jäädä odottelemaan edessämme olevien veneiden
remonttien valmistumista (olemme ”takarivissä”).
Päivystelimme sitten koko
päivän veneellä ja ihmettelimme, kun mitään asian tiimoilta ei alkanut
tapahtua. Muualla telakalla veneitä kyllä siirreltiin ja paikkoja järjesteltiin.
(Eräskin pieni purjevene, joka oli ollut telakalla hylättynä jo useita vuosia,
siirrettiin telakan ulkopuolelle ja venepukkien niukkuuden vuoksi se oli pönkätty
paikalleen puupölkyillä.)
Viimein meille tultiin kertomaan, että
ruotsalaisvene valmistuu tiistaina ja siirto tapahtuu sitten. Nyt siis
jännäämme - ja toivomme parasta – miten asiat lähtevät rullaamaan ensi
viikolla. Olisi mukavaa päästä jo jatkamaan matkaa!
Nyt, (maanantai-aamuna)
olemme saaneet kyseenalaisen ilon nauttia kovan tuulen aiheuttamasta ulinasta
ja vonkumisesta jo perjantai-illasta alkaen. Varsinkin lauantain ja sunnuntain
välisenä yönä puhallus oli erityisen kovaa ja äänekästä. Lisäksi hollantilaisen
naapuriveneen nostimet paukkuvat ärsyttävästi kyseisellä tuulensuunnalla. Kari
kävi pari kertaa kyseisen veneen kannella ja yritti saada niitä hiljenemään.
Hiljenivät ne toki vähän, mutta edelleenkin meteli oli häiritsevä. Kari kaiveli
korvatulpat ja sai jotenkuten nukuttua, minä taas valvoin…
 |
| Onkohan Itella/Suomen Posti perustanut merellisen haarakonttorin Ponta Delgadan satanaan? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti