Angra do Heroismo – Porto Santo (Madeira) / 2. – 13.6.201


Sunnuntaina 2.6. kello seitsemän irrotimme köydet ja läksimme tämän ”kauden” viimeiselle legille. Ensimmäisenä päädyimme ällistelemään kalliosaarta, joka muistuttaa ällistyttävästi meidän Saana-tunturiamme.

Onko Saana-tunturi muuttanut Lapista lämpimämpiin olosuhteisiin?
1.vuorokausi: Aluksi pääsimme mukavasti etenemään 7 – 9 m/s takatuulessa, mutta muutaman tunnin kuluttua se keveni ja jouduimme ottamaan moottorin avuksi. Sää oli oikein mukavan lämmin ja aurinkoinen.

Plotteri alkoi (taas) sekoilla eikä millään antanut valita nopeudeksi solmuja. Jouduin kaivelemaan esiin mittariston ohjekirjasen ja vaihtamaan nopeusyksikön sitä kautta. (Otamme plotterin mukaan Suomeen ja viemme sen huoltoon tai vaihtoon.)

Vuorokausi sujui välillä moottoroiden, välillä tuulikulmaa saadaksemme väärään suuntaan purjehtien. Suuri parvi delfiinejä piti meille hienon korkeushyppyesityksen. Saldo  119 mailia, jäljellä 511 M.

2.vuorokausi: Harmaa päivä, tihkusadetta. Ohitimme piskuiset Formigas-luodot noin viiden mailin päästä, Santa Marialle oli matkaa noin 15 mailia ja yks’kaks netti alkoi toimia! Aika yllättävää. Keskellä ei-mitään!

Saldo 125 mailia, tultu 244 M, jäljellä 389 M.

3.vuoroakausi: Meillä riitti touhua purjeiden kanssa. Välillä veisattiin, välillä vaihdettiin halssia toiseen suuntaan veisaamaan, välillä purjeet olivat samalla puolella Tuuli oli kuitenkin kohtuullista 6 – 11 m/s, joten ihan mukavaahan se oli. Aamupäivän aikana meri alkoi muuttua taas kuoppaiseksi.

Plotteri alkoi piippailla omia aikojaan, jopa 15 – 20 kertaa hiljetäkseen sitten taas. Aloimme jännätä, mahtaako se pysyä hengissä tämän legin loppuun. No, joitakin tunteja piipityskonserttia pidettyään se onneksi hiljeni.

Aamyöllä tuuli hiipui taas ja otimme koneen avuksi. Saldo 128 mailia, tultu 372 M, jäljellä 262 M.

4.vuorokausi: Edelleenkin purjejumppaa, koska tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelivat jatkuvasti. Saldo 123 mailia, tultu 495 M, jäljellä 141 M.

5.vuorokausi: Aamulla kevyttä tuulta 4 – 7 m/s ja taas veisuuhommia. Lämmintä ja aurinkoista. Päivän mittaan tuuli voimistui ja kääntyi koilliseen eli purjehduksemme jatkui noin 50 – 60 asteen tuulikulmassa. Aaltoakin oli taas enemmän kuin tarpeeksi. Saldo 130 mailia, tultu 625 M, jäljellä reittipisteeseen 13,2 mailia.

Viiden vuorokauden ja neljän tunnin matkan jälkeen (665 mailia) ajoimme sisään Porto Santon aallonmurtajan taakse. Tämä legi oli aivan miellyttävä, pääsimme suurimman osan mukavasti purjein eikä keikutuskaan pahemmin häirinnyt. Mukava päätös tälle purjehduskaudelle!

Tämän purjehduskauden aikana (lähtö lokakuun 15.10.2018 Guadeloupelta) tuli mittariin 5675 mailia. Kaikkiaan Suomesta lähdettyämme olemme seilanneet 12 821 mailia.

Huhuilin marinaa VHF:llä ja yritin soittaa moneen kertaan kännykälläkin, mutta emme saaneet vastausta. Laitureissa sen enempää kuin kartassa vastaanottolaituriksi merkityssä laiturissakaan ei ollut tilaa, joten päätimme laskea ankkurin toisen ankkuroituneen veneen seuraksi.

Porto Santon suojainen ankkurointialue. Pesukone toimi, kuivuri ei. Onneksi tuuli hoiteli pyykin kuivauksen muutamassa tunnissa. 
Emme viitsineet ruveta touhuamaan kumiveneen kanssa vaan päätimme viettää rauhallisen iltapäivän ja illan Neetissä. Kuohuviiniä, ruokaa, tulevien aikojen suunnittelua – ja ajoissa nukkumaan.

Seuraavana päivänä saatuamme kumiveneen iskuun hiippailimme satamakonttoriin ilmoittautumaan. Erittäin ystävällistä palvelua! Olisimme saattaneet saada laituripaikan, mutta totesimme pärjäävämme mainiosti ankkurissakin. Saimme sovituksi Neetin noston seuraavan viikon tiistaiksi.

Ruokakauppaan piti tietysti kiirehtää hakemaan tuoretta evästä. Kylä näytti aivan yhtä mukavalta kuin edellisilläkin kerroilla ja kaupan tarjonnan runsaus tuntui mahtavalta!

Viereemme ankkuriin tupsahti yllättäen suomalainen Fifth Element-vene, joka oli ollut telakalla menneen talven. Heille piti olla varattuna laituripaikka, muttei sitä sitten vielä kuitenkaan löytynytkään. (Pain päivän päästä kylläkin).

Telakalle nosto sujui näppärästi kuten asiaan kuuluukin. Lukki on melko pieni, joten Kari joutui irrottamaan molemmat keularullat ja siirtämään ne sivuun noston ajaksi. Pohja oli todella hyvässä kunnossa, ei minkäänlaista heinäkasvustoa ja vain muutama harva näkki siellä täällä. 
Rodney Bayssa potkuri käsiteltiin jollain maalilla ja se ei ehkä ollut kovinkaan hyvä ratkaisu. Mitään kasvustoa ei siinä ollut, mutta sen pinta oli kummallisen epätasainen. Karilla oli melkoinen homma putsata potkurin lavat. Viemme ne mukanamme Suomeen ja annamme ne vaihdossa – ne ovat hiukkasen liian pienet.

Tässä Neeti kököttää seuraavat kolmisen kuukautta. Täällä veneet kiinnitetään vielä köysillä maahan. Jokunen vuosi sitten kunnon myräkässä telakalla kaatui useita veneitä ja sitä ei enää haluta tapahtuvan. 
Aikamme on kulunut tavaroita pakatessa, venettä siivotessa ja telakointikuntoon laittaessa. Purjeet on pakattu pusseihinsa, kaikki irtoköydet ja muu irtotavara kannelta kerätty pois. Kaapit on siivottu, pyykit pesty. Toki olemme ehtineet käydä kylilläkin kuljeskelemassa ja shoppailemassa.

Fifth Elementin Markon ja Hennan kanssa olemme viettäneet monia mukavia hetkiä ja saaneet heiltä monenmoisia hyviä vinkkejä varsinkin veneen kunnossapitoon/huoltoon liittyen.

Lennämme täältä Porto Santosta Lissaboniin, jossa on koneen vaihto. Suomessa olemme lauantaiaamuna ani varhain. Paluulippuja emme ole vielä varanneet. Telakkapaikan maksoimme 6.10. saakka. (Ensimmäinen kuukausi 30 €, seuraavat 50 € / kk.) Saa nyt nähdä, miten pitkään viivymme/viihdymme Suomessa.

Jatkosta meillä ei ole vielä aavistustakaan. Kesän aikana täytyy päättää, jäämmekö talveksi Azorit/Madeira-alueille, suuntaammeko Kanarialle (luultavasti ei), Eurooppaan Portugaliin/Espanjaan vai peräti Välimerelle. Saa nähdä. Joka tapauksessa, Karibialle emme aio enää palata.

Horta – Angra do Heroismo / 21.5. – 1.6.2019


Suomi on taas maailmanmestari!


Viikko Hortassa lensi kuin siivillä. Meillä oli niin paljon puuhaa, että ”turistina” olemiseen ei jäänyt laisinkaan aikaa.

Peter Sport Cafe
Ensimmäisinä päivinä siivosimme venettä, etsiskelimme pappakuomun korjaajaa, kikkitaljan korjaajaa ja pyykkäriä. Kaikki nämä palvelut saimme tilatuksi. Peter Sport Caféssa piti tietenkin käydä istahtamassa ja nauttimassa sen ainutlaatuisesta tunnelmasta ja ruokailemassakin. Eximuksessa istahdimme vaihtamassa kuulumisia – se oli tullut Martiniquelta asti melkoista haipakkaa, vähän alle 16 vuorokaudessa.

Olimme ensin toisena rivissä. Parin päivän päästä reunimmainen, ranskalainen vene läksi ja koko letka purettiin. Koska olimme joukon pienin vene, lähimmäksi muuria kiinnittyi norjalaiskatamaraani, seuraavaksi englatilaisvene ja me uloimmaksi. Saihan siinä sitten kiipeillä monen mantookin yli rantaan mennessä, mutta toisaalta – olimme ulommaisina eikä kukaan kolistellut meidän kannellamme.

Suomalaisveneitä tuli meidän jälkeemme vielä parikin: Frida ja Ocean Lady, molemmat paluumatkalla Karibialta kohti Suomea. Siis neljän veneen suomalaisedustus. Ei paha!

Sää tuntui aika viileältä ja niinpä yritimme käynnistää lämmittimen. Se on toiminut vallan mainiosti, mutta viimeksi olimme käynnistäneet sen Cascaisissa eli pari vuotta sitten. Olisi ehkä kannattanut herätellä sitä tässä välillä, sillä se ei kerta kaikkiaan suostunut toimimaan. Kari teki sille kaikki osaamansa temput ja soitti pariin kertaan Jämsäänkin taitavalle Safire-korjaajalle, jolta saimme avun viime kesänä Jonegan lämmittimen ongelmissa. Mikään ei auttanut, lämppäri oli jopa seinästä irrotettuna sitlooran penkissä tutkittavana, mutta turhaan. Tuomme Suomesta palatessamme mukanamme uuden hehkutulpan, ja jos sen vaihtaminenkaan ei auta, pitää sitten seuraavalla kerralla ottaa koko laite mukaan Suomeen katsottavaksi. Onneksi emme sentään palellu täällä, veden lämpötila on yli 20 astetta, samoin kuin ilmankin.

Pappakuomu tuli uusittuine vetoketjuineen muutaman päivän päästä. Hinta vain 60 €! Minulta olisi mennyt yksistään vanhojen vetoketjujen poistamiseen varmasti yli tunti aikaa… Maksoimme Bermudalla sprayhoodin korjauksesta 105 € / tunti!

Sen verran tiukaksi kuomu oli kutistunut kuivuessaan ja ompeleetkin varmaan kinnasivat, että jouduimme lyhentämään tukikaaria hiukan. Yksi aamupäivä mennä hurahti tukikaarien niveliä irrotellessa ja lyhentämisessä. Vähäsen naftiksi se vielä jäi, mutta oletamme sen venyvän aikaa myöten.

Päätä ei huimannut myöskään kikkitaljan korjaus. Siihen oli hitsattu nurkasta puuttuvaan kohtaan uusi pala ja asentaja kävi laittamassa sen pop-niiteillä paikalleen. Koko juttu kustansi 109 €.

Iso ruokakauppa on pienen kävelymatkan päässä mäen päällä. Tuntui melkein kuin olisimme tulleet paratiisiin, kun näimme sen tarjonnan. Ensinnäkin, tuoretavaraa (ja kaikkea muutakin) oli yltäkylläisesti tarjolla. Lisäksi tuntui mukavalta, kun törmäsimme niin moniin jo Cascaisin ajoilta tuttuihin, hyviksi havaittuihin tuotteisiin. Eivätkä hinnatkaan päätä huimanneet. Raahasimme kaupasta (onneksi alamäkeen!) ”mummokärry”kaupalla tavaraa useita kertoja.

Lauantaina seurasimme netin kautta iltapäivälehtien sivuilta Suomen pärjäämistä jääkiekon MM-kisoissa Venäjää vastaan. Voittohan sieltä tuli. Jännää oli!

Sunnuntaina marinan rantakuppilassa pääsimme katsomaan Monacon F1-kisaa. Olihan siinäkin jännäämistä kerrakseen. Kysyin tarjoilijalta, voisimmeko katsoa illalla myös lätkäottelun ja tämä vastasi myöntävästi. Valitettavasti kuitenkin kävi niin, ettei telkusta löytynytkään urheilukanavaa, josta matsi olisi näkynyt. Katsoimme sitten pelin tableteilta netin kautta stream-lähetyksenä. Ja tulihan se voitto!

Maanantaina hankimme viimeiset eväät ja kirjauduimme ulos marinasta. Horta oli ihan yhtä viehättävä kuin ennenkin ja vähän harmitti lähteä sieltä niin nopeasti. Nyt meillä varsinkin oli niin paljon monenlaista askaretta, että ehdimme kovin vähän käydä kävelyillä ja nauttia paikan kauneudesta.

Tiistaiaamuna kello kuusi, vielä pimeyden vallitessa (aurinko nousee noin 6.30 ja laskee noin 21.00) irrotimme köydet ja läksimme matkaan kohti Terceiran saarta ja Angra do Heroismoa. Ennuste lupasi alkumatkalle aivan tyyntä ja loppupäähän noin 5-6 sekuntimetrin sivutuulta.

Nostimme ison ylös heti päästyämme aallonmurtajan suojasta ja saman tien avasimme myös genoan. Tuulta olikin 7 m/s, tuulikulma 60 astetta. Vajaan tunnin kuluttua tuuli laantui alle 4 sekuntimetriin, kiihtyäkseen sitten taas 7 sekuntimetriin – vastaista. Aallokkoakin alkoi jo olla Pico – ja Sao Jorge-saarten välissä. Ei auttanut muu kuin alkaa luovia. Vähän harmitti, matka Hortasta Angra do Heroismoon on 69 mailia, joten aikaa luovimiseen ei olisi ollut, mikäli halusimme (ja halusimme!) ehtiä perille ennen pimeätä.

Muutaman vendan teimme, sitten otimme koneen avuksi ja moottoripurjehdimme Sao Jorgen itäpään lähelle. Siellä onneksemme tuuli vähän kääntyi ja aallokko tasoittui. Sitten mentiinkin todella hyvää vauhtia – pitkät matkat nopeus oli 7,5 – 9 solmua 7 – 8 m/s tosituulessa, tuulikulman pysytellessä 60 – 70 asteen välillä!

Suuri parvi pikkudelfiinejä kävi leikkimässä Nereidin kanssa ja paljon Portugalin sotalaivoja keikkui meren pinnalla.

Hurjan loppukirimme ansiosta ehdimme kuin ehdimmekin perille vallan hyvin ennen pimeän tuloa. Kiinnityimme ensin vastaanottolaituriin ja kävimme ilmoittautumassa. Nereidin tiedot löytyivät tietokoneelta, ilmeisestikin Hortan kanssa on yhteinen tietokonejärjestelmä. Meidän ei tarvinnut täyttää minkäänlaisia lappusia. Ystävällinen virkailija latoi tiskiin ihan pyytämättä satamakartan, kaupungin kartan, kulkukortit ja Wifi-tunnukset ja neuvoi tarkkaan laituripaikkamme ja marinan palvelut. Monissa paikoissa olemme saaneet suunnilleen hohtimilla kysellä jokaisen asian erikseen!

Satama on melko ahdas ja vähän sokkeloinenkin, joten kävimme ensin kävellen katsomassa paikkamme. Siitä huolimatta ajoimme ensin vähän ohi ja kieli keskellä suuta piti peruutella ja käännellä Neetiä aallonmurtajan vieressä. Pohjassa aivan lähellä näytti olevan valtavan suuria, aallonmurtajasta valuneita kivenlohkareita.. Onneksi ei juurikaan tuullut, joten saimme Neetin kauniisti kiinni aisaansa.

Terceiran saari on melko pieni, kuten muutkin Azoreiden saaret, vain 18 km leveä ja 30 km pitkä. Asukkaita on noin 55 000. Saarella on kaksi kaupunkia, itäpäässä Praia da Vitoria ja keskellä etelärantaa tämä Angra do Heroismo.

Vasco da Caman käsikynkässä!
Angra do Heroismo on vanha kaupunki, suuri osa rakennuksista on peräisin jopa 1600-luvulta. Kaupunki on kärsinyt useista maanjäristyksistä. Viimeisin tapahtui vuonna 1980, jolloin suuri osa kaupungista vahingoittui pahoin. Jälleenrakennustyön ollessa vielä kesken, 1983, kaupunki julistettiin UNESCOn maailmanperintökaupungiksi. Rakennukset on siis korjattu todella kauniisti alkuperäiseen asuunsa. Kaunista, värikästä ja siistiä!

Liikenneympyrä härkätaisteluareenan vieressä
Talot ovat matalia, korkeintaan 2- tai 3-kerroksisia. Monet ovat melko kapeita. Ikkunat ovat moniruutuisia ja ranskalaisten parvekkeiden kaiteet taidokkaasti taottuja ja koristeellisia. Katot ovat aaltoilevaa tiiltä ja korkeilta paikoilta erottaa selvästi kattojen väristä, mitkä rakennukset on jouduttu korjaamaan vuoden 1980 maanjäristyksen jälkeen. 



Miten ihmeessä elokuvissa kirkoissa on aina rippituolit, mutta tosiasiassa tämä taitaa olla ensimmäinen koko reissulla näkemäni - ja olemme kyllä käyneet monessa, monessa katolisessa kirkossa!
Kirkkoja on kaupungissa paljon. Tuk-tuk ajelulla seisoimme mäellä, jolta näkyi yhtä aikaa samoilta jalansijoilta kuusi kirkkoa, toinen toistaan vanhempia.

Näkymä Monte Brsililta
Uusia taloja ei ole juurikaan rakennettu vanhojen sekaan ja kaupungin laitapuolen uudetkin talot istuvat kauniisti maisemaan eivätkä häiritse vanhan kaupungin henkeä. Ainoastaan marinan luona oleva suuri ja korkea hotellirakennus pilaa hienoa maisemaa. Onneksi sitä ei näe kaupungilta käsin, vain rannalta ja mereltä katsottaessa.

Marinan lähellä päivystelee Tuk-tuk-taksi, joka tekee parin tunnin turistikierroksia (50 € kahdelta hengeltä). Kävimme kierroksella ja kyllä kannatti! Kuljettaja ajelutti meitä parhailla nähtävyyksillä ja kertoili meille paljon kaupungin, saaren, Azoreiden ja Portugalinkin historiasta.

Hyvä ruokakauppa löytyi noin puolentoista kilometrin päästä – mennessä koko matka ylämäkeä ja pois tullessa alamäkeä. Kyllä tiesi kävelleensä… ja alamäkeen tulo tuntui jaloissa melkeinpä enemmän kuin ylämäki!

Perjantaipäivänä kaupungissa oli ”lasten päivä”. Useat keskustan kadut oli kokonaan suljettu liikenteeltä ja niille oli pysytetty pomppulinna toisensa perään. Lisäksi oli monenlaista muutakin viihdykettä, puujalkoja, lankuista tehtyjä tandem-suksia, erilaisia pallopelejä, mininponilla ratsastusta, renkaanheittoa, polkuautorata ja niin edelleen. Kaikki ilmaista. Joukoittain pikkukoululaisia ja tarhaikäisiä opettajineen oli liikkeellä. Melkoista kuhinaa!

Saimme sähköpostitse varmistettua, että saamme Neetin siellä telakalle noin kolmeksi kuukaudeksi (55 € / kk!). Tavoitteemme on päästä Suomeen noin juhannukseksi ja aiomme palata Porto Santoon ehkäpä syyskuun alkupuolella.

Meillä oli tarkoitus purjehtia täältä ensin Santa Marian saarelle (noin 140 mailia), viivähtää siellä pari päivää ja jatkaa sitten Porto Santoon (500  M Santa Mariasta). Nyt on vallinnut kuitenkin useita päivä tuuleton sää, joten jouduimme muuttamaan suunnitelmia ja odottelemaan tuulia. Purjehdimme suoraan Porto Santoon, noin 650 mailia eli noin viisi-kuusi päivää. Mikäli tuuliennusteet eivät muutu viime tipassa, lähdemme matkaan huomenna sunnuntaina.

Bermuda – Azorit / 4. – 20.5.2019



Auringonlasku. Taas.

Legi oli ehdottomasti hankalin koko purjehdusuramme aikana. Matkaa kertyi 1868 mailia ja aikaa meni 16 päivää 4 tuntia.

Parin säädyllisesti sujuneen alkupäivän jälkeen saimme sellaista kyytiä että oksat pois. Kovien tuulien aikaansaama aallokko paiskoi Neetiä välillä lähes kyljelleen, ja vaikka tuuli välillä vähän laantuikin, aallokko ei asettunut yhtä nopeasti. Nämä ”hyökkäykset” tulivat yleensä aivan yllättäen. Veneen sisällä piti käytännössä pitää koko ajan kaksin käsin kiinni jostain, paitsi meripunkassa makoillessa. Sielläkin oli parasta kiilata itsensä tiukkaan tyynyillä seinän ja meripunkkalaidan väliin.

Sitloorassa istuessa oli pakko koko ajan pitää ainakin toinen jalka vastapäisellä penkillä ja toinen käsi valmiina ottamaan kiinni jostain. Torkahtaakaan ei arvannut, vaikka kovasti välillä väsyttikin. Nukkuminen salongin melskeessä oli korkeintaan pari tuntia yhtä mittaa ja sekin varsin levotonta unta. Koko ajan toisella korvalla kuulosteli tuulen ääntä (laantuuko/voimistuuko?), aaltojen pauhinaa – ja odotteli seuraavaa keikahdusta.

Olimme mielestämme laittaneet huolella (samalla tavalla kuin aina ennenkin avolegeille lähtiessä) tavarat salongissa järjestykseen ja paikolleen. Nyt yhtä ja toista lenteli pahimmissa keikauksissa lattialle (jopa hedelmäverkostakin) ja niitä sitten kerättiin kasseihin ja vietiin keulahyttiin odottelemaan säädyllisiä kelejä.

Vessareissuja, vaatteiden vaihtokeikkoja ja evästyksen hakureissuja lukuun ottamatta sisällä ei oleskeltu. Ruuanlaitto pahimpina päivinä rajoittui säilykeruokapurkkien lämmitykseen, sekin puuha hellaan hihnalla kytkettynä, jotta edes yksi käsi olisi vapaana tekemään jotain.

Nämä keitokset siivottiin vähän ajan kuluttua seiniltä, lattioilta ym. ym.
Erään kerran Karin saatua rataouillen lämmitettyä ja syötyämme ensimmäiset annokset (sitloorassa tietysti) Kari meni hakemaan santsiannosta. Hän oli jostain kumman syystä lukinnut hellan eikä se enää ollut keikkuasennossa. Niin siinä kävi, että juuri kun annos oli kupissa, ärhäkkä aalto tökkäsi Neetiä. Kari lensi karttapöydän istuinta vasten (ei onneksi sattunut) ja ruokakuppi samoin kuin kattila sisältöineen lensivät taivaan tuuliin. Sittenpä sitä siivoiltiinkin pöperöitä Karin päältä, sohvalta, lattioilta, seiniltä, hellalta ja karttapöydältä. Ei naurattanut. Seuraavina päivinä jo pystyimme naureskelemaankin asialle.

Aaltoja tuli sisään sekä perästä että sivuilta pappakuomun välistä. Enimmillään perästä tullut aalto toi sitlooran lattialle kymmenkunta senttiä vettä. Onneksi poistoputket toimivat erinomaisesti ja vesi valui ulos nopeasti. Aloimme pitää oven alinta luukkua paikallaan varmuuden vuoksi, ettei mahdollisen jätti-ison aallon vedet päätyisi sisälle.

Märkää meillä kyllä oli. Koska ”hyökkäyksiä” ei pystynyt ennakoimaan, vesi kasteli vähintään takamuksen, usein myös muutakin vaatetusta. Kaikki neljä sitlooran istuintyynyä kastuivat heti kättelyssä. Sen jälkeen käytimme Sissistä saatuja ruokapöydän tabletteja kuivikkeena pehvan alla.

Vaatetta sai pukea päälleen sellaisen Suomen pikkupakkasvarustuksen verran: kerrasto, fleecenuttu, takki, pipo, villasukat/säärystimet… Onneksi olimme varautuneet viileään säähän, toisin kuin toissa vuonna tapaamamme suomalaisvenekunta, joka oli hytissyt Azorit-legin aikana Karibian-varusteissaan. Heidän ensimmäinen asiansa maihin päästyä oli mennä vaatekauppaan hankkimaan lämpimiä varusteita.

Märkää vaatetta meillä olikin pyykkiin menossa kassikaupalla. Yritimme levitellä niitä kuivumaan, mutta eihän suolavedessä kastunut vaatekappale näissä kosteissa olosuhteissa kuivu! Onneksi eivät kuitenkaan homehtuneet!

Sisällekin tuli jonkin verran vettä tuuletusventtiileiden kautta, kuin aalto huuhtoi kannen yli. Kattoluukkujen tiivisteet kaivannevat huoltoa, sillä  niistäkin pääsi hiukan vettä sisään. Ei onneksi pahasti.

Menetimme merelle kaikki kolme mantookeissa (veneen laidan kaidevaijerit) roikkuneet köysipussit. Aallot yksinkertaisesti veivät ne mukanaan. Muita tappioita oli teekannu, joka oli kaikki aiemmat reissut pysynyt sievästi paikoillaan, mutta nyt se lensi lattialle ja hajosi. Lisäksi pappakuomun vetoketjuja hajosi, lienevätkö aaltojen paineet rasittaneet niitä liikaa?

Tuulten hellitettyä aloimme toteuttaa keskiarvoja eli tuulet laantuivat välillä purjehduskelvottomiksi. Olimme kuitenkin tyytyväisiä tasaisempiin olosuhteisiin, ja välillä purjehtia hissuttelimme lokoisasti 3-4 solmun vauhtia ja välillä moottoroimmekin.

Genaakkeriakin käyttelimme jokusen kerran. Omat haasteensa sen kanssa oli parin vuoden tauon jälkeen. Harrastimme ”rusettipurjehdusta” (vääräleuka isävainajani kommentti kyseisestä tilanteesta) ja kerran sukan (pitkä pussi, jonka sisällä genaakkeri vedetään ylös ja naruilla pussi vedetään ylös, jolloin genaakkeri aukeaa) naru takertui tiukasti kansivaloon saalinkien yläpuolella. Kauan jumppasimme sen kanssa, ennen kuin saimme sen irti.

Veden lämpötila oli alimmillaan 19,9 astetta, jolloin sisällä alkoi tuntua melko viileältä. Azoreita lähestyttäessä vesi lämpeni yli 25 asteeseen laskeakseen sitten uudelleen.

Sadetta näkyvissä!
Sadetta saimme alkumatkan pöllytysten aikana jonkin kerran. Muutoin pilviset ja aurinkoiset päivät tuntuivat vuorottelevan. Öisin oli todella kosteata, ja suolaveden kastelema sitloora oli aivan märkä.

Melko kosteata, voisi sanoa märkää!
Kuu kasvoi kasvamistaan ja loppumatkasta se valaisi mukavasti öisiä taipaleitamme. Pilven takaakin se valaisi ihan mukavasti.

Levää riitti noin puolimatkaan saakka, sitten se onneksi katosi. Delfiinit kävivät melko usein meitä tervehtimässä. Yllättävän usein meitä seurasi vain yksi yksinäinen veijari. Portugalin sotalaivoja näkyi harvakseltaan heti alkumatkasta alkaen, mutta Azoreita lähestyttäessä ne lisääntyivät.

Meillä oli pappakuomun katolla suuri lokki matkustajana. Olisihan se saanut siellä reissata, mutta kun mokoma käytti kattoamme myös vessanaan! Viimein Kari hätisti sen pois ja laittoi narun roikkumaan katon päälle, eikä lokkimme enää päässyt laskeutumaan. (Melkoisen urakan Kari suoritti pestessään lokin jätöksiä pois katolta!)

Laivaliikennettä oli jonkin verran, yhteensä huomasimme kymmenkunta alusta.

Tilastotietoa ja päivän ”erityistapahtumat”:

1.vuorokausi: Lähtö kello 10. Päivällä leppoisaa purjehdusta, yöllä tuuli nousi ja nosti aallokkoakin. Saldo 136 mailia, jäljellä 1724 M.

2.vuorokausi: Harmaata, tihkuakin. Ensin reipasta tuulta, sitten se laantui. Vauhti hiipui hiipumistaan. Peräsimessä levää. Saldo 126 mailia, tultu yhteensä 206 M, jäljellä 1531 M.

3.vuorokausi: Säätietojen ottamisen jälkeen vaihdoimme kurssia enemmän itää kohti. Ensimmäinen kunnon keikahdus ja vettä sitlooraan reippaasti. Saldo 131 mailia, tultu yhteensä 393 M, jäljellä 1406 M

4.vuorokausi: Ensimmäisen kerran vettä perästä sisään ja tulihan sitä sitten lisääkin. Tuuliennätys 19,8 m/s. Laantui myöhemmin ja kääntyi koilliseen… eli vastaan. Saldo 103 mailia, tultu 496, jäljellä 1317 M.

5.vuorokausi: Tuuli idästä! Merkintä muistikirjasta: ”Ei luvassa helpotusta päiväkausiin, hatelikkoon mennään!!!”. Vastatuulta 3 – 4 m. Vene ei välillä liikkunut koneella ”minnekään”. Tuuli kävi jopa kaakossa, kun ennusteiden mukaan piti olla luodetta. ”Vain 180 asteen virhe. Pikkujuttu!” Onneksi tuuli kääntyi pohjoiseen, 5 – 6 m/s. ”Nyt maistuu siltä kuin purjehdusten kuuluukin, vauhti 4,5 -  6 kn, tasaista menoa.” Saldo 89 mailia, 585, M, jäljellä 1242 M

6.vuorokausi: Pohjoistuulta, squalleja, tuulta jopa 17 m/s. Iso alas 13 – 16 m/s tuulessa. Röykkyistä menoa taas! ”Kuin villihevosen selässä istuisi!”. Aamuyöllä squall yli 20 m/s. Rankka päivä. Saldo 107 mailia, tultu 692, jäljellä 1137 M.

7.vuorokausi: Hurjaa menoa. Ratatouille nakeilla seinille. Aallot vetivät takanaan valkoista pitkää huntua. Niitä ihailimme Cascaisissa rannalta käsin todeten, että onneksi emme ole tuolla. No nyt sellaisissa sitten seilattiin… olisi voinut jäädä väliinkin! Taas tuulten suunta vilautteli välillä koillista! Surffissa huikeat 11,1 solmun nopeus ja vettä tuli taas – ties monennenko kerran – sisään. Aamulla tuuli moinasi 8 – 10 sekuntimetriin ja menimme jopa ihan oikeaan suuntaan! Saldo 106 mailia, tultu 692 M, jäljellä 1037 M.

8.vuorokaus: Edelleen säädyllistä tuulta, 11 – 12 m/s lännestä eli takatuulta. Veisasimme genoalla ja fokalla. Saldo 125 malia, tultu 923 M, jäljellä 915 M Puolimatka selvitetty!

9.vuorokaus: Puoliltapäivin tuulta 14 – 17 m/s, ennuste lupasi 8 m/s. Vettä taas perästä sisään useita kertoja.  Halssin vaihto 18 sekuntimetrin tuulessa, koska olimme taas menossa hatelikkoon. Tuulta riitti koko päiväksi, illaksi ja yöksi. Tuuliperäsin temppuili, avitimme matkantekoa koneella ja autopilotti hoiteli ohjauksen. Surffissa vauhtia 11,9 solmua! Aamun tunteina tuuli hellitti 6 – 8 sekuntimetriin (ennuste 12 m/s). Korkea aallokko jatkui tietenkin edelleen ja mennä keikuttelimme eteenpäin 2 – 4 solmun vaatimatonta nopeutta. Saldo vaatimattomat 90 mailia, tultu 1013 M, jäljellä 830 M.

10.vuorokausi: Tuulta aamulla 6 – 7 m/s, iltapäivällä vähimmillään 3 – 4 m/s. Suurentelimme ja pienentelimme purjeita tuulen vaihdellessa. Suuri lokki oli ilmaantunut pappakuomun katolle matkustamaan. Olisihan se saanut siellä reissata, mutta kun mokoma käytti sitä myös vessanaan! Illalla kuun noustua se antoi pilvien takaa hämärää valoaan. Meri alkoi tasoittua ja Neeti kulki mukavasti 120 asteen tuulikulmassa 3 – 5 solmun nopeutta lähes oikeaan suuntaan. Aamulla tuuli nousi taas 10 – 11 sekuntimetriin, luoteesta. Pääsimme taas vaihteeksi suoraan reittipistettä kohti. Saldo 101 mailia, tultu 1114 M, jäljellä 742 M.

11.vuorokausi: Veden lämpötila vain 19,9 °. Siitä huolimatta lämpimin päivä koko legin aikana. Saimme riisua kalsarit ja siirtyä shortsi- ja t-paitakantaan hetkiseksi. Aallot kasvoivat taas, mistähän kaukaa ne tulivatkaan? Seuraava aamu sitten valkenikin harmaana ja tihkusateisena. Saldo 137 mailia, tultu 1251M, jäljellä 605 M.

12. vuorokausi: Aamulla spiirasimme fokan veisuuasentoon ja vähän myöhemmin purimme isopurjeesta reivin pois. Ja sitten tuli puuska ja aalto. Preventteri petti ja sen seurauksena kikkitalja irtosi maston juurelta. Sitten jumpattiinkin taas: spiira pois – fokka pois -  iso alas – preventteri puomin päähän – iso ylös – fokka auki… ja tietysti vene keikkui ihan koko rahan edestä. Yksinäinen delfiinikin kävi ihmettelemässä touhujamme. Illan tullen kuu valaisi taas mukavasti merta pilviverhon takaakin. Sitten preventterin naru petti – mitä lie lahoa tavaraa siihen tuli laitetuksikin. Nyt etsittiin kunnon liinaa ja pitäisi kestää! Aamuyöllä tuuli laantui ja kello 7.30 meillä oli genaakkeri ylhäällä. Takatuulta oli 3 – 4 m/s, nopeus 3 – 4 solmua. Sitten Kari huomasi, että genaakkerin nostin oli kierteelläT toisen nostimen kanssa. Genaakkeri sukkaan - nostimen kierrätys toiselle puolelle – genaakkeri ylös. Saldo 115 mailia, tultu 1366 M, jäljellä 494 M.

13.vuorokausi: Pian tuuli hiipui eikä purje enää vetänyt. Nyt sukan naru sotkeentui kansivalolamppuun ja sitä sitten irroteltiinkin hyvän aikaa. Ja tuuli heräsi, genaakkeri taas ylös. Koska keli oli säädyllinen, ruokalistalla oli perunamunakas. Perunat olivat jo kypsät ja munakasseos piti kaataa pannuun. Tuli aalto ja koko kuuden munan seos kaatui hellalle. Sitä sotkua siivotessa ei naurattanut yhtään. Saldo: 111 mailia, tultu 1477, jäljellä 383 M.

14.vuorokausi: Iltapäivällä tuuli hyytyi taas ja moottoroimme yli 25-asteisessa vedessä Portugalin sotalaivasaattueessa. Lämmintä, aurinko paistoi.  Tuulta 0 - 1 m/s, konehommia siis. Valuttelimme kaksi kanisterillista dieseliä perätankkiin. Kari laittoi vieheen perään, mutta kala ei napannut. Yöllä tuuli heräsi sen verran, että avasimme fokan ja aloimme moottoripurjehtia. 3 – 4 m/s 90 asteen sivutuulessa, hyvässä myötävirrassa saimme vauhdiksi 6 – 6,5 solmua. Aamulla nostimme ison ja avasimme genoan. Pari tuntia vene kulki mukavasti ja sitten taas piti ottaa kone avuksi. Totesimme, että näköjään joka toinen päivä on harmaa ja joka toinen aurinkoinen. Tämä oli se harmaa. Ja viileä. Saldo 129 mailia,, tultu 1606 M, jäljellä 256 M.

15.vuorokausi: Leppoisaa menoa 110 asteen tuulikulmassa 4,5 – 6 M/S tuulessa. Satelliittipuhelin ei millään tahtonut saada kunnon yhteyttä. Monen yrityksen jälkeen saimme tuuliennusteet ja laitoin Hortan marinaan kyselyn laituripaikasta (vastausta ei ikinä tullut!). Aurinko laski takavasemmalle ja pyöreä kuu nousi samaan aikaan etuoikealta. Jännän näköistä! Kalaa ei tullut tänäkään päivänä. Tuuli voimistui vähitellen 7 – 9 sekuntimetriin ja meri muuttui taas kuoppaiseksi. En kiinnittänyt asiaan riittävästi huomiota ja putosin sitlooran penkiltä. Onneksi ei sattunut, mutta tulipahan taas muistutus asiasta. Vesi enää 21,9 astetta. Saldo 137 mailia, tultu 1727 M, jäljellä 137 M.

16.vuorokausi: Vähän meni jännäksi. Halusimme päästä perille valoisan aikaan ja se edellytti noin viiden solmun keskinopeutta. Sitkeästi yritimme purjehtia ailahtelevassa tuulessa. Yöllä käytimme konettakin tuulen hiipuessa. Mittaushetkellä (kello 10 ”Neetin aikaa”, kello 13 Azoreiden aikaa) saldo 116 mailia, jäljellä 21 M. Rannan lähestyessä huomasimme, että netti toimii. Jippii! Olemme Euroopassa! Tietysti piti kiireesti tarkastaa sähköpostit ja se, onko Suomi jo saanut uuden hallituksen…Hortan edustalla tuuli nousi nousemistaan ja aallokko oli sekavaa ja korkeata. Melkoisessa höykytyksessä laskimme purjeet ja ajoimme sisään Hortan aallonmurtajasta. Tuuli aallonmurtajan takanakin oli puuskissa jopa 17 m/s.

Reitti. "Ylimääräistä" linnuntiehen verrattuna tuli 90 mailia. 
Laittelimme lepuuttajat ja kiinnitysköydet paikalleen ja sen jälkeen kutsuin VHF:llä marinaa. Sieltä vastattiinkin heti ja saimme ohjeet ajaa marinakonttorin eteen. Sieltä meille vilkutteli eräästä veneestä mies ja huusi, että he lähtisivät kymmenen minuutin kuluttua. Ajelimme ympäri ankkurointialuetta odotellessamme – ei helppo homma, koska tuuli oli edelleenkin sikamaisen puuskainen. Kymmenen minuuttia venähti reilusti yli puoleksi tunniksi. Vihdoin ajoimme lähtevän veneen lähelle ja kippari kertoi, ettei moottori käynnisty. Hän kutsui meidät kuitenkin kiinnittymään kylkeensä. Kovasta tuulesta huolimatta saimme veneen kiinni ensimmäisellä yrittämällä - ja samaan aikaan hänen veneensä moottori saatiinkin käyntiin! No, hän oli ystävällinen ja pyysi meitä käymään kirjautumassa ja he lähtisivät sitten vasta – heillä ei ollut mitään kiirettä.

Kirjautuminen oli varsin yksinkertainen toimenpide ja laituripaikankin saimme toisena veneenä muuriin kiinnittyneen kyljessä. Kyselimme, saisimmeko apuja kiinnitykseen, kun keli oli niin hankala. (Hän ei millään tahtonut ymmärtää, että ulkona tuuli todellakin niin paljon – minun piti muuttaa sekuntimetrit solmuiksi ja sitten jonkinlainen ymmärrys syntyi.) Henkilökuntaa ei valitettavasti ollut saatavilla. Piste.

Tullimies halusi tietää kolme edellistä maata, joissa olimme käyneet. Vähän olivat hakusessa -  aivot narikassa. Bermudan ja St. Martinin muistin, mutta St. Barts piti kaivaa Google Mapsista…

Varsin jännittyneinä ja vähän huolissammekin suuntasimme kohti meille annettua paikkaa. Kahden puolen meidän paikkaamme oli jo kolme venettä rinnan, joten joutuisimme suorittamaan ”taskupysäköinnin”. Ahtaassa paikassa kovassa tuulessa ajatus ei ollut ollenkaan houkutteleva.

Meillä oli kuitenkin onnea: Suomalainen Eximus-vene ja sen miehistö olivat huomanneet meidät ja vilkuttelivat meille ohi ajaessamme. Huutelin heitä avuksi ja kipin kapin kaverit kapusivat veneestään muurille ja sen veneen kannelle, jonka kylkeen meidän piti kiinnittymän. Homma hoitui hienosti!

Sitten olikin aika raivata pahimmat sotkut, pistää jo matkan aikana valmistelemani Janssonin kiusaus uuniin, avata kuohuviinipullo ja rentoutua.


Bermuda – Azorit / Kapteeni kertoo



Legi, joka oli jotain ennen kokematonta. Käytettävissämme oli lähtiessä säiden ennustamiseksi Windy ja matkalla satelliittipuhelimen kautta gribit.

Kun vertaa edelliseen 13 vuoden takaiseen matkaan, meillä ei silloin ollut mitään vastaavaa säätilan seurantaan. Naapurivene Jonegasta saimme tietoja grip-tiedostoista, mutta niiden perusteella ei matkaa tehty tai suunniteltu. Ehkä matka sujuikin juuri siksi hyvissä olosuhteissa. Ny  otimme lähtiessä viikon ennusteet Windystä ja satelliittipuhelimella viiden vuorokauden gribit päivittäin. Näiden perusteella lähdimme liikkeelle.

Kuinka kävi. Lähdimme sutta pakoon ja tuli karhu vastaan. Seuraavan päivän grib ennuste kertoi edelleen tuulten olevan sijaintimme mukaan alle10 m/s, todellisuus oli 14 – 20 m/s. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä alta pois, fokka keulassa pienenä lappuna siten, että vene säilytti ohjattavuutensa.

7.5 päivän sijaintimme piti edellisen päivän ennusteen mukaan olla matalapaineen ulkopuolella. Todellisuudessa jouduimme kovimmalle tuulialueella viideksi vuorokaudeksi.  Tulipa siinä pieniä välinerikkojakin. Laitoin ison preventterin plokin kautta sitlooraan.  Ploki tuli kiireessä sijoitettua liian taakse, jolloin vetokulma jäi pieneksi.  Keskellä yötä, 160 asteen tuulikulmassa, iso aalto ja samanaikaisesti kova puuska käänsi paattia siten, että tuuli tuli purjeen taakse. Iso lähti voimalla toiselle halssille, samalla preventterin nostaessa puomia ylös. Tällöin katkesi puomia pitäneen preventterin kiinnityslenkki kannesta ja purje tempaisi kikkitaljan kiinnikkeen irti maston alaosasta.  Kikkitaljan sain kiinnitettyä uudelleen maston juuressa olevaan helaan melkomoisessa  Linnanmäki-höykytyksessä. Ilman turvavaljaita sinne ei olisi ollut menemistä. Jälkeenpäin meille korjaaja kertoi kiinnityskohdan olevan eräänlainen sulake, joka estää puomin rikkoutumisen.

Tuuliperäsin piti veneen hyvin kurssissa, joskin kevyessä, 3-4 tuulessa ja aallokossa  laitoin autopilotin rinnalle. Tuuliperäsin on aivan ehdoton pienen miehistön veneessä. Se on mekaaninen ja toimintavarma, ei vaadi ruokaa ja on huoleton, väsymätön ja hiljainen seilori. Ilman sitä en lähtisi Itämerta kauemmaksi, puhumattakaan seilaamista ”lätäkön”ylitse.

Jatkossa otimme edelleen päivittäin ennusteita, jotka eivät pitäneet paikkaansa tuulen suunnan tai voimakkuuden osalta. 18 – 20 m/s tuulet nostivat jo ”komean” aallokon ja sekä pappakuomun sivusta että perästä silloin tällöin vaahtopää kurkisti ja kaatoi vettä sitlooraan, joka kuitenkin lorisi nopeasti rei’istä ulos.

Nopeudet tuolloin olivat 1 – 3 solmua, vilahtaen aallon pohjassa 4 – 5 solmuun. Jossakin vaiheessa tuulen laskettua purjeet eivät saaneet venettä kulkemaan haluttuun suuntaa ja peräsin käyttäytyi ihan oudosti Tuli mieleen, että joko taas meidän peräsimessämme on sargassolevää. Sitä nimittäin oli paljon meressä. Otimme avuksi koneen, jolla saimme veneen jotenkuten kurssiin. Nopeus nousi sivuvastaiseen tuuleen vain 0,5 – 2 – 3 solmuun.  Purjeista vain fokka oli keulassa pienenä lappuna. Syy nopeusongelmaan selvisi yön tunteina seurattuani nopeuksia pohjan ja veden suhteen. Menimme koneella veden suhteen normaalit viisi solmua, mutta pohjan suhteen vain 2 – 3. Siis iso vastavirta, jota kesti useita tunteja. Tämä tuulen suunnan/aallokon sekä vastavirran vaikutus oli haastava, jopa kippariakin alkoi ottaa pannuun kun kaikki konstit kokeiltuaan ei mikään toiminut odotellulla tavalla.

Esimerkkejä säästä ja ennusteesta: Torstaina 9.5. seuraavan päivän ennuste oli luode 12 m/s, seilasimme 16 – 18 (20) m/s pohjoistuulissa, kohti itää/kaakkoa, kun kohti Azoreita suunta oli koillinen.

Tiistaina 14.5. ennuste oli 5 m/s lounas, seilasimme 10 – 14 m/s länsituulessa. Hyvä sinänsä sillä etenimme vauhdikkaasti kohti Hortaa. Suunnitelmissa oli ajaa genaakkerilla, mutta purje pysyi kyllä pussissaan. Tilalla oli iso 3-reivissä ja fokka keulassa.

Miten olisimme edenneet alkuperäisen Bermudalla tehdyn suunnitelman mukaan, joka oli lähes suoraan Azoreille? Sitä emme tiedä, mutta olisimme kuitenkin päässeet vielä muutaman päivän etenemään sopivissa tuulissa, joskin sen jälkeen olisimme olleet vastaavissa kovissa tuulissa, ehkä muutamaa päivää vähemmän. Meidän jälkeemme tulleet seilorit, yksi suomalaisvene, amerikkalaiset ja vieressämme oleva norjalaispaatin miehistö kertoivat taasen päässeen ihan asiallisissa tuulissa koko matkan. Tuurilla kai ne isommatkin laivat edelleen seilaavat.

Lähtövalmistelut Bermudalla / 2. – 4.5.2019

Lähtötunnelmissa


Bunkrasimme viimeiset päivät ennen lähtöä ahkerasti. Monen monta kassillista evästä kuskasimme Neetiin. Hinnat edelleenkin hirvittivät, etenkin pullovesi: 6 litran pänikkä 7,80 USD! Litrahinta yli dollarin!

Ruokatarpeiden sijoittelu kaappeihin (monikossa!) on ihan oma haasteensa. Ne pitää sijoitella niin, että ne löytyvätkin kohtuullisella vaivalla. ”Huonon kelin” ”helpot” eväät (valmiit säilykeruuat, korppuja, kaakaota ym.) laitoin perähyttiin erilliseen muovilaatikkoon. Huonolla kelillä Kari joutuisi kuitenkin hoitamaan ruokahommelit. Vasen polveni ja ranteeni olivat vielä kelvottoman kipeät (koko seuraavan viikon!).

Kiertelimme vielä kaikki turistikaupat ja jotain tarttui mukaankin. Ihastelimme kaunista kaupunkia. Vähän oikeastaan harmitti, ettemme ehtineet kierrellä muualla saaressa. Matkaa piti jatkaa, jotta ehtisimme joskus Suomeenkin kesää viettämään.

Lähtöaamuna kävimme tankkaamassa polttoainetta ja vettä. Dieseliä meni tankkeihin ja kanistereihin yhteensä 205 litraa. Laskun nähtyäni arvelin, että siinä oli virhe: lähes 400 dollaria! Oikein se oli. Dieselin litrahinta oli hävyttömät 1,92 dollaria / litra.

Kello 10 irrotimme köydet polttoainelaiturista ja suuntasimme odottavin mielin seuraavalle legille.

Bermuda – Azorit 1. viikko / 4 – 11.5.2019


Olemme tehneet matkaa kohti Hortaa viikon. Takana on tätä kirjoitettaessa 841 mailia (äitienpäivänä 12.5. 00.15 Suomen aikaa), jäljellä linnuntietä 995 mailia.

Viikko takana melkoista höykytystä. Legi on mennyt enimmäkseen turhankin kovissa tuulissa. Saildocsin grip-file -ennusteet ovat luvanneet enimmäkseen alle 12 sekuntimetrin tuulia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Olemme saaneet neljänä päivänä 12 – 17, jopa 20 m/s puhallusta. Aallokko on ollut sen mukaista ja veneessä liikkuessa ja penkillä pysyäkseen on pitänyt pitää kaksin käsin kiinni.

Turvallisuussyistä olemme käyttäneet kovissa tuulissa vain fokkaa ja sitäkin reivattuna, niin että pahimmissa myräköissa on ollut käytössä vain 1/5. Tästä johtuen veneen nopeus on ollut välillä vain 2 – 3 solmua. Tällä hetkellä tuuli on asettunut alle 10 sekuntimetriin ja fokalla etenemme noin 7 solmun nopeudella.

Kaikki hyvin.

Mikäli tuulet ovat meille suotuisat, toivomme saapuvamme Hortaan noin viikon kuluttua.

Bermuda 26.4. - 1.5.2019





Purjemaakarin papukaija, tapasimme hänet jo 13 vuotta sitten! 
Nyt on viikko vierähtänyt täällä Bermudalla sekalaisten askareiden ja vähän odottelunkin merkeissä. Alamme vähitellen olla kypsiä jatkamaan matkaa, mutta sopivia tuulia täytyy odotella.

Saapumistamme seuraava aamupäivä hurahtikin sitten venettä järjestellessä – ja tietysti kumivene piti laittaa taas käyttökuntoon.

Kari tutki vielä vesivuodon syytä ja totesi, ettei vuoto kuitenkaan ole kääntöpotkurin alla olevassa vanhassa läpiviennissä. Hän irrotti keulahytissä molempien sänkyjen viereisistä seinistä rimat eikä niiden takana näkynyt minkäänlaisia vuotojälkiä. Kerrassaan mystistä. Kannella on muutama vähän huono sauma tiikkikannessa. Varmuuden vuoksi Kari uusi myöhemmin viikolla yhden vantin juuresta ja mastonjuuresta joutsenkaulajohtoputken tiivistykset, samoin kuin keulasta parraslistan ja rungon välistä saumaa.

Keulapotkuri alkoi toimia, kun Kari kävi sähkömoottorin piuhat läpi ja suihkutteli ne CRC:llä.  


Vihdoin selvisimme maihin. Aloitimme tärkeimmästä eli etsimme rahaseinän. Täällä on ikioma Bermudan dollari, jota ei saa saaren ulkopuolelta ja jota ei muiden maiden pankeissa vaihdeta. Kauniita linnunkuvilla varustettuja seteleitä. Niitä ja USA dollareita käytetään sujuvasti sekaisin.

Telian liittymämme eivät toimi täällä laisinkaan. Siis ei laisinkaan, ei edes puhelut eivätkä tekstarit! Takuulla vaihdamme yhden liittymistämme Suomen-reissulla Elisaan. Sen verran heikkoa Telian toiminta on ollut. Mobiilidataa emme ole päässeet täällä Karibialla juurikaan käyttämään, vaikka olemme olleet EU-maissa.

Ensin olin tietysti taas chattaillut Telian tuen kanssa, mutta mitään hyötyä ei siitä ollut. Kaiken lisäksi kävi ilmi, että Nordean tunnuslukusovellus toimii tai ei toimi täällä. Sitä tarvitaan esimerkiksi Telialle – ja moneen muuhun tarpeelliseen palveluun – tunnistautumiseen. Nordean kanssa ”pääsin” myös chattailemaan. Mitään vikaa ei löytynyt. Se nyt sitten vain näköjään välillä toimii tai sitten ei. Uudelleen en sitä pysty asentamaan, koska asennuskoodi tulisi tekstarilla ja nehän sitten eivät toimi. Lopulta monien yritysten jälkeen päättelin, että torin ”turvattomalla” WiFillä sovellus ei toimi, eikä turvattomien yritysten jälkeen pitkään aikaan mobiilidatallakaan. Kun odottaa seuraavaan päivään, mobiilidatalla onnistuu…

Ostimme One SIMMin, sisältäen puheaikaa. Valitettavasti vain kävi ilmi - ajettuamme lauantaina bussilla Hamiltoniin ja vietettyämme useamman tunnin ensin Digicellillä, sitten Onella – että täällä prepaid-liittymillä ei voi soittaa ulkomaille! Janne selvitteli asioita Suomen päässä ja löysi viimein tiedon, miten Suomesta voi soittaa Onen numeroomme. Yhteys syö kyllä dataa melko lailla. Suomeen emme pysty Onen liittymällä soittamaan.

F1-kisaa iltalehden sivuilta seuraamassa. Bottas voitti!
Onneksi täällä on hyvin toimiva WiFi keskusaukiolla, ei tarvitse mennä ravintolaan netin takia.  On aika hauskan näköistä, kun lähes kaikki aukiota reunustavilla penkeillä olevat ihmiset näpyttelevät puhelimiaan, tablettejaan tai tietokoneitaan.

Häpeäpaalu keskusaukiolla
Papparainen "virkapuvussaan" viihdyttää matkailijoita ja vetää kävelykierroksia kylällä
Kaupunki on kaunis ja siisti. Rakennukset ovat vanhoja ja matalahkoja. Jotkut aivan mahdottoman hienoja. Rakennusten katot ovat valkoisia ja aaltomaisia. Vielä ei ole selvinnyt, mistä materiaalista ne on tehty. Jotain tukevaa tavaraa kuitenkin, samoin kuin itse talotkin. Luin jostain, että ”aallot” ovat siksi, että ne keräävät joka ikisen vesitipan talteen. Vaaleita taloja on paljon, mutta rohkeasti on käytetty myös erilaisia hempeitä pastellisävyjä. Puutaloja ei näy, mistään peltihökkeleistä nyt puhumattakaan. Istutuksia on paljon ja olen bongannut useita ennen näkemättömiä kukkia. Ilmeisesti täällä saadaan sadetta sopivasti, sillä kaikki on vehreätä.  - Ja tuli jotenkin niin kotoinen olo, kun aukiolla lentelee varpusia. Ja sinisorsia uiskentelee rannoilla. 
Kattoja


Kadut ovat kapeita, kuten vanhoissa kaupungeissa useimmiten. Useimmat kadut ovat yksisuuntaisia. Kahta autoa rinnan ei mahtuisikaan. Kaikkiin paikkoihin ei ole mahtunut jalkakäytävääkään. Autoista sen verran, että opaskirjamme mukaan saari on niin pieni, että kullakin kotitaloudella saa olla vain yksi henkilöauto. Toisen käyttöön tarvitaan hyvät perustelut. Vuokra-autoja ei ole laisinkaan, mutta pikkuisia kaksipaikkaisia ajoneuvoja, skoottereita, moottori- ja polkupyöriä on vuokrattavissa. Busseja kulkee tiuhaan ja saaren eri puolille on myös lauttayhteyksiä.

Kirkko, jonka rakennystyöt alkoivat vuonna 1874, mutta joka ei koskaan valmistunut. 
Ruokakauppa on aivan keskusaukion tuntumassa. Ihan hyvin varustettu mutta kaikki tuntuu olevan älyttömän kallista. Huippuna kuuden litran vesikanisteri 7,8 dollaria!!!

Rannalla on Bermuda Yacht Services, jonka kautta saimme tilattua maanantaiksi sukeltajan katsomaan peräsintä ja potkuria ja puhdistamaan mahdolliset levät ja muut roinat sieltä pois. BYSsin bossi Mark neuvoi meille purjemaakarin, joka voisi korjata puomin kikkitaljan kiinnityksen. Sama firma voi myös ommella sprayhoodin vähän irronneen ikkunamuovin paikalleen. Kari horjahti höykytyksessä, osui kädellään ikkunaan ja sauma repesi. Niitä olen itsekin jo monta kertaa korjannut. UV-säteily tekee tehtävänsä ompeleisiinkin.

Maanantaina aloimme odotella korjaajia jo kello kahdeksalta. Rannassa piti käydä asioilla ja Kari jäi dingilaiturille vahtimaan, tuleeko joku Neetille. Sillä välin minä kipaisin kylillä. Ketään ei tullut. Koko päivänä.

Tiistaina kävimme BYS:llä tiedustelemassa asiasta. Sieltä soitettiin sukeltajalle uudelleen  ja aika sovittiin keskiviikoksi kello 16. Kaveri tulikin lähes ajoissa, ja sukelteli ilman laitteita tarkastamassa peräsimen ja potkurin. Sargassolevät olivat kadonneet jo aikaa sitten eikä peräsimestä tai potkurista löytynyt mitään vikaa. Peräsimen ja skegin välisessä urassa oli vähän barnakkeleita, jotka kaveri raaputti pois.

Mitään maksua hän ei huolinut kymmenen minuutin työstään. Kertoi olevansa menossa harppuunakalaan, joten meillä pistäytymisestä ei ollut mitään vaivaa. Annoimme hänelle kuitenkin viinipullon ja Suomi-avaimenperän ja voiveitsen kiitokseksi. Oli valtava helpotus, kun saatoimme todeta, ettei Neetissä ollut mitään vialla!

Kari piipahti purjemaakarin luona kysymässä kikkitaljan korjauksesta. Puomissa on kauempana peräpäässä samanlainen lenkki kuin rikki mennyt. Se pitäisi saada irti ja kiinnitettyä oikeaan paikkaan. Purjemaakari lupasi lainata pop-niittikoneen, jos Kari saisi osan itse irti. Sprayhood pitäisi viedä verstaalle ommeltavaksi.

Työllä ja tuskalla Kari sai kuin saikin osan irti mastosta ja iltapäivällä haimme laitteenlainaan. Nips ja naps: vika korjattu! Uuden köyden jouduimme kikkitaljaan vaihtamaan, entinen kävi liian lyhyeksi. (Onneksi köysiä on kertynyt  - ihan liikaakin – joten emme joutuneet etsiskelemään köysien ostopaikkaa.)

Sprayhood on ollut tätä kirjoitettaessa jo yli kaksi vuorokautta verstaalla odottamass korjausta. Kovin siellä tuntuu olevan kiireitä. Kyseessä on noin puolen metrin sauman ompelu ja mahdollisten muiren heikkojen saumojen vahvistaminen…

Yhteysongelmien selvitysreissullamme näimme saarta muualtakin kuin St. Geroges’ista. Bussilla matkustettaessa täytyy joko ostaa etukäteen ”token” (täällä pieni neliskanttinen kartonkilappunen) tai maksaa tasarahalla. Koko saari on tiuhaan rakennettu, metsätaipaleita emme Hamiltonin-reissullamme nähneet laisinkaan. Puistoja on siellä täällä ja vään väliä toinen toistaan komeampia vanhoja kartanoita suurine piha-alueineen. Monet ovat kylläkin muurien ympäröimiä. Tiet ovat kapeita ja mutkaisia, bussi ja tavallinen auto nippa nappa mahtuvat sivuuttamaan toisensa. Jalankulkijoille tai pyöräilijöille on varattu omaa tilaa vain siellä täällä. Nopeusrajoitus tuntuu olevan useissa paikoissa 35 km/h

Osuimme ilmeisestikin näköalareitille ja maisemat olivat todella kauniita. Vettä on vähän joka puolella ja se on kauniin turkoosia tai sinistä. Satamapaikkoja pikkuveneille on siellä täällä. Bussissa oli KYLMÄ! Onneksi olimme varanneet pitkähihaista mukaan´. Siltikin paleli.

Matka Hamiltoniin kesti kolmisen varttia. Siellä etsimme ensimmäiseksi Digicelin ja Onen myymälät aiemmin mainituin tuloksin. Ei yhtä tyhjän kanssa.

Hamiltonissa ja sen ympäristössä oli MM-Triathlon-osakilpailu ja katujen vierillä oli jonkin verran yleisöä. Lepuutimme jalkojamme rannan tuntuman ravintolassa oluiden ajan ja seurasimme pyöräilijöiden kiitämistä ohitse. Bussiasemalle palatessamme kaaduin. Ilmeisesti varvastossun reuna tarttui kohollaan olevaan katukiveen ja lensin suoraan rähmälleni. Onneksi silmälasit eivät hajonneet, mutta huuleen ja poskeen sattui. Vasen polvi, se vajaa vuosi sitten murtunut, sai pahimman täräyksen. Vasen ranne sai köniinsä enemmän ja oikea vähän vähemmän. Onneksi mitään ei murtunut, mutta vielä nytkin viiden vuorokauden jälkeen, ranteet ovat kipeät, kävely on linkuttamista ja polven taivuttelu sattuu. Kumiveneeseen meno ja sieltä nouseminen, laituriin ja Nereidiin kapuaminen ja laskeutuminen ovat hitaita ja operaatiota. Harmittaa. Parempaan päin mennään kuitenkin.

Vappua eivät täkäläiset vietä laisinkaan. Me nautimme kuitenkin vappuaattona kuohuviinit perunasalaatin ja nakkien kera ja vappupäivän aamuna rakensin brunssin. Muistelimme kaikkia mukavia vappubrunssejamme Kajjassa, Ericassa, Nereidissä ja Särkilahdessa.

Sää täällä on selkeästi viileämpi kuin Karibialla, 22 asteen kahta puolta. Auringonpaisteessa on ihan lämmin, mutta varjossa ja tuulisessa paikassa saa olla pitkähihaista päällä. Kylille lähtiessä varaamme aina jotain lämmintä mukaan. Yöksi jouduin jo kaivamaan esille fleecelakanat. Täkit sentään vielä saavat olla piiloissaan.

Täällä on ollut enimmäkseen melko tyyntä. Vieressämme ankkurissa on ruotsalaisvene, joka oli tullut viikkoa ennen meitä. Ovat nyt siis odotelleet jo kaksi viikkoa suotuisia tuulia Azoreille purjehdukseen.  Tällä hetkellä näyttää siltä, että mahdollisesti viikonloppuna päästään lähtemään. Seuraamme tarkkaan sääennusteita.

Allamme nyt bunkrata Neetiä lähtöä ajatellen. Onneksi olen hamstrannut matkan varrella monenlaisia säilykkeitä varastoon, joten emme joudu ostamaan niitä näillä suolaisilla Bermudan-hinnoilla. Näkkileipääkin on tullut ostetuksi aina vähän ylimääräistäkin, kun sitä on sattunut vastaan tulemaan. Eritäin harvoin tosin.

Edellisen legin harmit alkavat jo unohtua ja odotamme innolla, toiveikkaina ja tietysti vähän jännittäenkin seuraavalle pätkälle lähtöä. Tuulien ja säiden puolesta se voi olla tämän reissun hankalin legi. Joudumme matkan aikana seuraamaan tarkkaan tuuliennusteita, että osaamme valita reittimme oikein.

Azoreiden Hortaan on matkaa linnuntietä 1800 merimailia.Viimeksi meiltä kului aikaa 14 vuorokautta ja yksi tunti. Maileja kertyi 1913 mailia. Kaikki meni mukavasti. Samaa matkaa kanssamme purjehti kaksi suomalaista Jon33-venettä. Toinen niistä läksi loppumatkasta lähestyvän kovan tuulen rintaman vuoksi eri reittiä kuin me kaksi muuta ja joutui kovimpaan myräkkään koko pitkän purjehdusuransa aikana. Me kaksi muuta ajoimme kiireesti moottorilla suuren pläkäalueen halki ja pääsimme myrän alta pois.

Lähtötunnelmissa mukavaa kevään jatkoa toivottaen Arja ja Kari