Laboe - Helsinki / 19. - 24.6.2020

Juhannusaatto. Vesisateessa ajoimme marinasta ulos. Nosimme isopurjeen ylös ja moottoroidessamme Kari tarkisti vamuuden vuoksi reivit. Ja onneksi, sillä jotenkin puomin päässä reivinarut olivat päässeet ristiin. Aikansa siinä meni ja sitten käänsimme keulan kohti Fehmaria.

Heti Kielin edustalla on suuri armeijan harjoitusalue, joka meidän käskettiin kiertää Kieliä lähestyessämme neljä vuotta sitten. Siitä oppineina päätimme heti kiertää aulueen suosiolla.
Laitoimme autopilotin päälle ja se käyttäytyi tosi kummallisesti. Nereidi näytti kulkevan aivan kyljittäin ja tuon tuostakin Helmeri (=autopilottimme) piipitteli: ”No data”. Uudelleen ja uudelleen. Päättelimme, että sotilasaluetta ympäröiviin viittoihin oli asennettu jokin häirintälaite ja ohjasimme käsin.

Alueen ohitettuamme ongelma kuitenkin jatkui edelleen. Meidät valtasi epätoivo: näinkö joutuisimme heti poikkeamaan Fehmarin satamaan korjauttamaan Helmeriä? Ilman autopilottia kaksin purjehtiminen ja varsinkin moottorointi tulisi olemaan tosi rankkaa. Ja kaiken kukkuraksi oli perjantai, joten joutuisimme olemaan siellä viikonlopun yli korjausta odotellessamme.

Netti toimi vielä ja googlettelin epätoivon vimmalla Raytheon ST6002 virheilmoituksia. Kaikki antoivat suunnilleen saman lopputuloksen: vikaa johdoissa. Voi ei. Kari kurkisti mittaritaulun taakse ja siellä ainakin piuhat olivat ok.

Kari keksi viimeisen oljenkorren: Soitto ystävällemme, pallon kiertäneelle ja paljon purhehtineelle Hannulle. Selvitin ongelman ja Hannulla oli kaksi ratkaisua: Joko jotain metallista sähkökompassin lähellä tai vikaa johdotuksessa. Paniikissamme hetken aikaa meillä löi tyhjää: emme tiedä, missä sähkökompassi on. No, tiedettiinhän se. Mutta mitään työkaluja tai muuta ei Kari ollut sen lähelle siirrellyt. Yksi metallinen teepurkki löytyi kompassin viereisestä laatikosta muiden, ”vaarattomien” elintarvikkeiden joukosta.

Epätoivo syveni. Pakko mennä satamaan selvityttämään ja korjauttamaan ongelma. Sitten Karilla välähti: entä kaappi sähkökompassilokeron toisella puolella? Ja: siellähän sitä olikin metallia monenlaista: terästermoksia, raastinrautoja, vesipannu, sähköjohtoja. Kari tyhjensi kaapin ja siinäpä se: kaikki oli kunnossa. Ihmetytti vain, että aiemmin asiasta ei ollut aiheutunut ongelmia. Ainoa selitys oli, että Laboesta lähtiessämme olin tunkenut sähköjatkojohdon ja vedenkeittimen alaosan aivan kaapin perukoille ja siitä Helmerimme sai hepulit. Huokaismme helpotuksesta. Matka jatkukoon. Mutta kaapit tulevat kokemaan uudelleenjärjestelyn!

Vähänkö tunsin itseni tyhmäksi, kun juuri muutama päivä sitten oli EA:ssa ollut puhetta pikku Hilman leikkitavaroista, jotka lattian alle asetetun sähkökompassin päälle päädyttyään olivat aiheuttaneet hepulit autopilotille.

Takatuulta oli 7 – 8 m/s ja aallot olivat aika korkeita. Matka joutui kuitenkin mukavasti. Siitä huolimatta, että saimme olla tarkkana jiipin varalta, oikein nautimme purjehduksesta. Pitkästä aikaa menimme komeasti purjeilla.

Vettä sataa tihuutti välillä. Fehmarin ja Lollandin välillä oli vilkas laivaliikenne, sekä pituussuuntaan että Saksasta Tanskan puolelle.

Lollandin etelä rannalla on valtavan suuri tuulipuistoalue, yli 10 mailia pitkä. Tuulimyllyrivistöä jatkui ja jatkui. Nippa nappa pääsimme takatuulessa ilman vendoja alueen ohi.

Falsterin eteläkärjen jälkeen saimme mukavan sivuvastaisen purjetuulen, noin 7 m/s. Tuuliennusteet olivat luvanneet vain kahta sekuntimetriä, mutta meillä ei ollut mitään valittamista asian suhteen. Vettä satoi.

Aamuyöllä tuuli kääntyi vastaisemmaksi, meri pomppuiseksi ja alkoi uudelleen sataa vettä. Purjein kuitenkin etenimme edelleen. Pian nousi sankka sumu, vesisade jatkui ja laivojen jymy kuului, mutta niitä ei pystynyt näkemään. Helmeri on melkoinen virtasyöppö ja jouduimme käynnistämään koneen sähköä tekemään, koska myötätuulessa ei tuuligeneraattori ollut tuotantotuulella sen enempää kuin aurinkopaneelit vesistateessa.

Aamupäivällä tuuli moinasi ja aurinko alkoi paistaa. Siirryimme moottoripurjendusmoodiin isopurjeen ollessa ylhäällä. Ensimmäisen vuorokauden saldo: 128 mailia.

Toinen vuorokausi: Päivällä välillä sadetta, välillä auringonpaistetta, tuulta vain 2 – 4 m/s. Välillä yritimme purjehtia, mutta matka ei edennyt, joten jokaisen yrityksen päätteeksi käynnistimme moottorin vauhdittamaan menoamme. Kirjoittelin blogia ja Bornholmin kulmilla saimme nettiyhteyden toimimaan ja sain edellisen tekstin julkaistuksi.

Illalla nousi muutamaksi tunniksi taas sankka sumu. Ajoimme laivaväylän lähellä ja AISista näimme, kuinka laivoja liikkui nauhana suuntaan ja toiseen.

Aamuyöllä vaihdoimme keulaan välillä fokkaa, välillä genoaa, yritimme purjehtia. Taas konetta avuksi. Vaikka tuulta oli parhaimmillaan jopa kuusi sekuntimetriä, se oli vastaista ja aallokko pomputti vähän väliä tuulen pois purjeista.

Vuorokauden saldo: 122 mailia, tultu yhteensä 250 M.

Kolmas vuorokausi: Halumme olisi ollut suunnata Saarenmaan länsipuolelle, mutta tuuli oli edelleen täysin vastainen. Saadaksemme edelleen jatkuvassa, mitättömässä tuulessa purjeista edes vähän apua, jouduimme suuntaamaan Neetin kokan enemmän itään päin. Suuntana välillä Pavilosta, välillä Liepaja.

Iltapäivällä iski taas umpisumu muutamaksi tunniksi, vaikka tuulta oli jopa 7 m/s. Illalla sumu hälveni, aurinko paistoi ja ilma lämpeni. Jouduimme keventämään (=saimme keventää) kerrospukeutumistamme.

Sama meno jatkui illan ja yön. Vastaista tuulta enimmillään 5 m/s, enimmäkseen reilusti alle sen. Keulasuuntimaa vaihdoimme sen mukaan, että saisimme purjeista edes vähän lisävauhtia matkantekoomme.

Vuorokauden saldo: 119 mailia, tultu yhteensä 370 M.

Neljäs vuorokausi: Tuuli edelleen koko päivän kahden sekuntimetrin kieppeillä. Noin Ventspilsin korkeudella, Latvian puolella, Ruotsin rajan tuntumassa, edessämme näkyi paikallaan jököttävä suuri moottorialus. Kurssimme oli juuri sen perän ohi. Päästyämme jo aika lähelle sieltä ampaisi kolmen miehen miehittämä kumivene meitä kohti. Lähelle päästyään he huusivat meille jotain, ilmeisesti latviaksi. Emme ymmärtäneet tietenkään mitään. Huusimme takaisin, että emme ymmärrä, in english, please. Yksi miehistä otti VHF-yhteyden tukialukseen ja sai ilmeisestikin sieltä sanat suuhunsa.

Sitten meille huudettiin: ”Restricted area!” ja kädet ristiin rinnan päälle. Me huutamaan, että mitä pitää tehdä ja viittoilemaan eri suuntiin poispäin. Ukot huitoivat 90 astetta kulkusuuntaamme nähden ja huusivat: ”Two miles!”. Eihän meidän muu auttanut kuin kääntyä Ruotsin rajalle päin. Seurasivat meitä vielä kumveneellään jonkin matkaa, ennen kuin uskoivat, että tottelemme.

Emme voineet ymmärtää, miksei aluksesta voitu jo hyvissä ajoin aiemmin ottaa meihin yhteyttä VHF:llä ja käskeä ajamaan vähän kauempaa. Siellä tuntui kuitenkin olevan joku englanninkielentaitoinen. Niin, tai sitten siellä katsottiin nämä muutamat sanat sanakirjasta ; )

Alkuillasta sataa ripsutteli taas vähän. Yritimme ottaa satelliittipuhelimella tuulitiedot, muttemme saaneet tulokseksi mitään järkevää. Meillä oli edessämme kaksi reittivaihtoehtoa: joko Saarenmaan ja Hiiumaan länsipuolelta tai näiden saarten ja mantereen välistä. Alkuperäinen suunnitelma oli läntinen reitti, mutta meitä alkoi mietityttää, että mahtaako tulossa olla kovempia pohjoistuulia.

Aiamme pähkittyämme Kari keksi, että kysytään taas apua pallonkiertäjä-ystävältämme Hannulta. Sähköposti Hannulle Iridiumilla, ja jonkin ajan kuluttua saimme säätiedot. Ei tuulia luvassa, lähimaillakaan. Siispä jatkoimme matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Yön aikana keli jatkui samanlaisena. Muutama purjehdusyritys, mutta konetta tarvittiin avuksi. Totesimme, että yöt ovat ihanan valoisat. Täyttä pimeyttä ei tule ollenkaan! Aurinko nousi kello 03.34 ja laskisi 21.43.

Vuorokauden saldo: 123 mailia, tultu 493 M. Kotisatamaan linnuntietä 146 mailia!

Viides vuorokausi: Tuuli jatkui kevyenä, noin 3 m/s. Iltapäivällä Hiiumaan luoteisnurkalla tuuli heräsi ja saimme käännetyksi suunnan Isosaarta (noin 8 mailin päässä kotisatamasta) kohti. Tuulta 6 m/s, tuulikulma 45 astetta, nopeus noin 5 solmua, etenimme purjein, aurinko paistoi ja laineet liplattivat. Isosaareen matkaa 109 mailia. Merkintä muistikirjassani: ONNI ON TÄSSÄ!

Illalla veden pinta oli peilityyni ja tuulta kuitenkin noin 5 sekuntimetriä. Aika erikoista. Epäilin jo tuulimittarin olevan vialla, mutta nuuhkittuani tuulta ulkona totesin asian olevan ihan oikein.

Vene purjehti kauniisti, kuuntelimme herkkää musiikkia. Lempikappaleeni Pieni kaarnalaiva toi melkein kyyneleet silmiin. Ilmassa samanaikaisesti iloa ja haikeutta.

Illan alettua hämärtyä tarvittiin taas moottoria avuksi ja niin jatkettiin yö ja aamupäivä. Aurinko paistaa ja ihanan lämmin.

Vuorokauden saldo 129 mailia, tultu yhteensä 622 M. Matkaa Isosaareen 12 mailia.

Julkaisen tämän nyt, ollessamme Kytön eteläpuolella. Kuvia sitten myöhemmin.

Hiukan huilattuamme saamme varmaankin aikaiseksi vielä yhteenvedon tästä lähes neljä vuotta kestäneestä reissustamme.