Camaret sur Mer - Cherbourg / 5. - 12.6.2020

Sukeltaja tuli ajallaan täsmällisesti kuin kello. Hän rassasi aikansa vedenottoputkea ja niinhän sieltä alkoi tulla vettä ihan niin kuin kuuluukin. Huh helpotus. Hän vaihtoi myös sinkin ja oli kyllä syytäkin. Porto Santossa Kari joutui laittamaan potkuriin vähän käytetyn sinkin, kun mistään venetarvikeliikkeestä ei ollut löytynyt meille sopivaa. Sinkki oli kulunut aika pahasti ja lohkesi, kun sukeltaja heitti sen laiturille. Pyytämättä kaveri putsasi vielä potkurin näkistä. Tämä lysti maksoi 60 euroa. Olimme varsin tyytyväsiä, sillä olimme pelänneet, että edessä olisi ties miten kallis remontti.

Seuraavana aamuna Kari laittoi jäähdytysputken paikalleen ja testasi moottorin. Kaikki OK! Vielä raahasimme kannuilla polttoainetta Neetiin.

Illalla puimme oikein lämpimästi  päällemme ja menimme ulos syömään. Ruokalista oli suuri taulu, jonka ta I rjoilija kiikutti tuolin päälle nojalleen ja siitä teimme valintamme. Kari otti simpukoita ja minä turvalliset fish and chips. Tarjoilu oli nopeaa ja molempien annokset erittäin herkulliset. Nam!

Täällä ei näytetä juurikaan piittaavan koronavaarasta. Ihmiset vaihtavat poskisuudelmia tavatessaan ja istuskelevat ravintoloissa vieri vieressä. Ei ihme, että Ranskan tautiluvut näyttävät aika pahoilta.

Seuraavana päivänä teimme reiittisuunnitelmat ja laiton satamapyynnöt Roscoffiin ja Cherboiurgiin. Luvat tulivat aikanaan, mutta eipä niitä täällä näköjään tarvittaisikaan. Ja Roscoffin ohitimme.
Päiväkävelyllä löysimme parkkialeen asuntoautoillekin, rannan parkkiksilla kaikillä on asuntoautokielto. Nykyään, asuntoauton omistajina, katselemme paikkoja aivan eri silmällä kuin aikaisemmin. Ennen emme kiinnittäneet ”kopperoihin” tai niiden parkkipaikkoihin lainkaan huomiota. Saä oli edelleenkin tuulinen ja viileä.

Maanantaina 8.6. kello 10 irrotimme köydet. Olimme laskeneet reilusti aikaa purjehtia Chanal de Fourin virtapaikkaan. Satamasta lähdön jälkeen tuuli olikin yllättäen meille suotuisasta suunnasta ja kiidimme melkoista vauhtia eteenpäin. Pian lähtömme jälkeen meitä lähestyi oikealta jotakin kummaa, jota ei näkynyt AISissa eikä tutkassa. Sukellusvenehän se, omituisen näkoinen kannella olevine hässäköineen. Se liikkui erittäin hitaasti länteen päin.

Kapeikkoon ajettaessa tuuli oli jo täysin vastainen ja ryömimme noin yhden solmun vauhtia kohti pahinta virtapai

Virran voimistuessa ja tuulen ollessa suoraan vastaista meno muuttui pomppuisaksi. Painelimme 6 – 7 solmun nopeutta. Välillä Neeti halkoi vaahtopäistä sekavaa aallokkoa (kutsumme sitä pesukoneeksi), välillä sitä ympäröi aivan sileä alue. Veden lämpötila oli 17 astetta, ilman 15.

Ei ole lämmintä ei. Suomessa yli kaksikymmentä astetta, täällä ei päästä viiteentoistakaan. 

Kello 18.10, Karin ollessa torkuilla, AIS alkoi piipittää ja vilkuttaa oranssilla phjalla kehotusta soittaa tiettyyn numeroon. Valitettavasti en ottanut tarkasti ylös tekstiä, vain puhelinnumeron.
Eihän siinä muu auttanut kuin soittaa. Numerosta vastattiin heti ja alettiin kysellä sijaintiamme. Ilmoitin sen ja kerroin mistä olemme tulossa ja minne menossa. Sitten kaveri langan päässä (puhui hyvää englantia) kysyi, miksi soitin. No minä selittämään, että kun AIS käski. Kaverin varmistettua, ettei meillä ollut mitään hätänä, hän toivotti hyvää matkaa. Mikähän juttu lienee ollut. Hämmentävää.
 
Illan ja yön moottoripurjehdimme välillä fokka, välillä genoa isopurjeen kaverina 0 – 30 asteen tuulikulmassa, noopeuden vaihdellessä kahdesta kolmeen solmuun. Aamuyöllä vastavirta alkoi hellittää, ja aamulla kahdeksan aikaan moottoroimme pitkin aivan sileätä meren pintaa. Ei tuulenvärettäkään.

Vuorokauden purjehdittuamme olimme edenneet 110 mailia. Virta alkoi auttaa meitä ja tuulikin heräsi. 75 asteen tuulikulmassa paineltiin 4 – 5 sekuntimetrin tuulessa yli 7 solmun nopeutta.
Jerseyn ja Guernseyn välillä sain taas netin toimimaan ja jotain sieltä kurkistin. Melko pian tuli ilmoitus ”100 MB päivän datakiintiöstä käytetty 80 %. Vooit ostaa lisää jne..” . Mitä ihmettä? Hetken löi tyhjää, ennen kuin älysin, että nythän ollaankin Britanniassa eli EU:n ulkopuolella. No eipä tuo haitannut, kohta alkoi taas ranskalaisen operaattorin netti toimia.

Sitten siirryimme ryömintävaihteelle. Moottoroimme 1,8 sekuntimetrin tuulessa vastavirtaan pitkät ajat etanaakin hitaammin. Tuulen herättyä viritimme taas purjeet ja vauti nousi jopa kolmeen solmuun. Tosin, ei meillä ollut kiirettäkään, sillä Cap de la Haguen myötävirran alkamiseen oli reilusti aikaa. Kello 21 virta nappasi meidät mukaansa ja sitten mentiinkin melkoista kyytiä.

Pompotus oli aikamoista ja kone piti ottaa sen verran avuksi että saimme Neetin pidettyä kurssissa.
Raippaimmillaan vauhti nousi 10,1 solmuun ja pitkään Cap de la Haguen jälkeenkin vielä mentiin pienillä kierroksilla kahdeksaa solmua.

Ilta ehti pimetä ja marinaan ajossa sai olla tarkkana. Vaikka Kari kuinka yritti katsoa tabletilta reittiä, veneen liikkuessa hitaasti suuntanuoli ei aina pysynyt samassa tahdissa. Valoja tuikki joka puolella.
Meidät oli neuvottu menemään P-laituriin ja olihan se P merkitty valaistuun kuutioon laiturin päässä, mutta vaikea se oli löytää. Paria minuuttia ennen puoltayötä saimme Neetin kunniallisesti kiinnitettyä laiturin ulommaiseen aisaaan. Matkaa kertyi 178,5 mailia ja aikaa kului 38 tuntia.

Pienen yöpalan jälkeen ei nukkumattia kauan tarvinnut odotella.

Heräsimme sateiseen aamuun. Satamakonttorissa vastaanotto oli ystävällinen - saa ollakin lähes 40 euron vuorokausihintaan! Kiertelimme venetarvikeliikkeissä kyselemässä tekijää Karin vahingossa mereen pudottamalle keulatikkaiden kiinnitysosaselle. Vihdoin viimein erään liikkeen myyjä tiesi henkilön, joka pystyisi sellaisen meille värkkäämään.

Saimme puhelinnumeron, ja soitettuani Patrickille hän tuli meitä tapaamaan. Otti mallikappaleen mukaansa ja lupasi palata pian asiaan. Eikä kestänytkään kuin puolisentoista tuntia, kun hän päräytti kumiveneellään Neetin viereen ja toi osan meille. 30 euroa. Ei paha.

Patrick asustaa vaimoineen katamaraanissa marinassa, ovat asuneet jo pitemmän aikaa. Hänellä on paatissa kuulemma kaikki tarpeellinen – hitsauslaitteet mukaan luettuna! Heillä on aikomus lähteä Portugaliin, kun korona-tilanne asettuu ja heidän uusi keulapurjeensa valmistuu. Paljon hänellä oli kyseltävää Portugalista.

- Myöhemmin kävi ilmi, ettei se osa ollut pudonnutkaan mereen vaan Kari oli kiinnittänyt sen pukspröötiin. No, nyt meillä on varaosa!

Marinassa on hyvä suomalaismiehitys: Ea kauempana laiturissa, ja meidän laituriimme saapuivat Pikkune 2 ja Olivia.

Kaupunki on oikein miellyttävä. Talot ovat vanhoja kivirakennuksia ja hyväkuntoisia. Kadut ovat kapeita ja ravintoloita ja kahviloita on runsaasti. Torstaipäivänä vanhan kaupungin kävelykaduilla on markkinameininki: vaate-, matto-, laukku- ym. kauppiaita, ja paljon ruokakojuja. Vilinää ja vilskettä.
Löysin kauniin punaiset puolisäärhousut eräältä torikauppiaalta. Valitettavasti vain illalla Neetissä niitä kokeillessani totesin, että tuli melko suuret. Otimme ne seuraavanan päivänä kauppareissulle mukaan, mutta ei kauppiaita enää ollutkaan. Ompeluhommia tiedossa.

Muutama koivu kasvaa
marinan lähellä olevassa puistossa!

Keskustan tuntumassa on suuri ostoskeskus, jossa on suuren suuri Carrefour-ruokakauppa. Vieras suuri kauppa = hortoilua hyllyjen välissä etsien ostoslistalla olevia tuotteita, Aikaa kuluu! Valikoimissa ei kyllä ole valittamista. Olemme kahdella rostoseissullamme löytäneet kaiken mitä olemme tarvinneetkin. Ja jos nyt jotain ylimääräistäkin...herkkua.

Roudasimme kauppakärryillä kanistereissa 160 litraa polttoainetta
Neetiin. Ei ole halpaa täälläkään, 1,54/l. Halvempaa kuitenkin kuin Cameret sur Merissä, jossa hinta oli suolaiset 1,66/l. Nyt kelpaa pärryytellä koneella, jos tuulta ei riitä.

Ea:n porukka järjesti meille pöytävarauksen marinassa olevaan ravintolaan. Illallisella meitä oli kaikkiaan 9 henkea: EA:n Teija, Jarmo ja pieni Hilma-tyttö, Olivian Heikki ja Outim, Pikkusen Hannu ja Virve ja me. Juttu luisti ja mukavaa oli. Illan mittaan muut asiakkaat poistuivat, ja me vain istuimme ja höpöttelimme. Henkilökunta ei tullut laisinkaan norkoilemaan tai vihjailemaan, että olisi aika poistua...Yhden maissa sitten läksimme veneillemme.

Ja yöllä satoi. Ja aamulla satoi. Ja puoliltapäivinkin satoi. Kävimme kaupassa, ostimme evästä niin että riittää moneksi päiväksi. Tarkoituksemme on lähteä huomenna (=lauantai) liikkeelle ja jatkaa niin kauan kuin suotuisaa keliä riittää. Näyttäisi olevan tulossa sivuvastaista, ei tuulta ja myötätuultakin. Jännä nähdä missä tulee olemaan seuraava pysäkki.

Iltapäivällä aurinkokin alkoi pilkistellä. Illalla menimme Ea:han, jossa pikki Hilma oli leiponut omenapiirakkaa, esitteli tyylikkäästi alusta ja emännöi kekkereitä mainiosti. Juttua piisasi sekä naisten pöydässä että miesten kesken puolilleöin saakka.

Tänään lauantaina lähdemme liikkeelle joskus puolenpäivän jälkeenja jja jatkamme niin kauan kuin suotuisaa keliä riittää. Näyttäisi olevan tulossa sivuvastaista, , sivutuulta, ei tuulta ja myötätuultakin. Jännä nähdä missä tulee olemaan seuraava pysäkki.

Erikoisia kasveja Camaret sur Merissä hotellin pihamaalla.