Biskaja - Camaret sur Mer / 30.5. - 5.6.2020

Camaret sur Merin linnoitus vallihautoineen

Lähtöaamuna kävimme kaupungilla ruokaostoksilla. Olipa mukava vähäsen kävellä!

Aukio A Coruñassa. Aiemmilla käynneillamme se on vilissyt kansaa, toisin oli nyt. 

Lounaan jälkeen kävimme maksamassa satamamaksun, tankkaamassa ja sitten menoksi iloisin mielin. Luvassa oli säädyllistä säätä ja suuren osan matkaa kevyttä sivutuulta.

Toisin kävi. Sivutuulta ei ollut nimeksikään ja tosituuli oli enimmäkseen 7 – 9, joskus 10 m/s ja täysin vastainen. Aallokko oli ärhäkkää ja paukutti Neetin pohjaa ja kylkiä niin, ettei nukkumisesta sisällä tahtonut tulla mitään. Ja muutakin tapahtui…

1. vuorokausi: Heti marinasta ulos ajettuamme Kari kävi laittamassa tuuliperäsimen lavan paikalleen. Tuulilapaa emme vielä laittaneet, vaikka pääsimme liikkeelle isopurjeen ja genoan voimin. Kolmen vartin kuluttua tuuli hiipui ja otimme koneen avuksi. Jo lähtiessä ilmassa oli ollut sumua, mutta nyt se sakeni lähes läpinäkymättömäksi.

Pian tuuli kääntyi täysin vastaiseksi ja tosituuli yltyi jo lähes 10 sekuntimetriin. Aallokko oli terävää, sekavaa ja epämukavaa. Sumu kuitenkin häveni. Matkamme suunta olikin sitten jo Irlannin itärannikolle!

Otimme koneen isopurjeen avuksi ja hiljaksiin saimme suuntaa käännetyksi vähän parempaan suuntaan. Autopilotti ei oikein pitänyt suuntaa ja hetkisen pohdittuamme hoksasimme, että tuuliperäsimen lapa häiritsee ohjausta koneella ajettaessa. Siispä lapa pois.

Vuorokauden saldo: 115, 7 mailia.

2. vuorokausi: Edelleen koneen avustuksella, erilaisilla purjesulkeisia harjoittaen eteenpäin. Hetkisen, mutta vain hetkisen tuulikulma muuttui 60 asteeseen ja tuuli laantui 5 sekuntimetriin. Purjein etenemisestä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä suuret aallot hakkasivat vauhdin pois joka kerta, kun Neeti tipahti aallon pohjalle. Enimmäkseen tosituuli pyöri 7 – 8 m/s nopeudessa.

Ja sitten taas säikäys: tuulimittari päätti taas lakata toimimasta. Nyt minua hermostutti: kurkipa sitten yöllä pimeässä maston huipusta vimppelistä tuulikulmaa! Kari tutki kaikki maston juuresta tulevat johdot eikä vikaa löytynyt. Olimme jo heittää toivomme, mutta sitten vika löytyikin liitoksesta mittaritaulun takaa. Huh helpotus.

Suoritimme tankkauksen: ensin Kari antoi polttoaineen valua perätankista keulatankkiin. Sen vajuttua riittävästi kaadoimme kolme kanisterillista dieseliä perätankkiin. Se käy kätevästi, koska perätankki on sitlooran alla ja tankkaus suoritetaan sitloorasta.

Miten kuten pääsimme edes suunnilleen oikeaan suuntaan, mutta puolenpäivän maissa tuuli kääntyi taas niin, että tällä kertaa olimme menossa Falmouthiin.

Vuorokauden saldo: 126, 9 mailia, yhteensä 242,6 M.

3. vuorokausi: Hetkellisesti pääsimme suoraan kohti reittipistettämme, (edelleen koneen avustamana) mutta pian tuuli kääntyi taas ja sitten mentiin minne sattuu.

Yöllä tapahtui jotain kummallista. Moottori alkoi jyristä ja Kari ajatteli, että potkuriin olisi tarttunut joku pyydys. Vaihde pois, odotus, pakki päälle ja eteenpäin. Hetkisen kaikki tuntui olevan OK, mutta sittenkone taas jyrähti ja tärähti. Jotain pahasti vialla.

Kapteeni kertoo: Totesin että jäähdytysjärjestelmä ei toiminut riittävän tehokkaasti ja merikytkin alkoi käymään liian kuumana. Moottori kävi normaalisti eikä kojetauluun tullut varoitusta koneen kuumenemisestä. Niinpä sammutimme koneen ja aloimme etenemään pelkin purjein. Koneeella olimme joutuneet avustamaan tosi paljon, sillä Ranskan rannikolla oli odotettavissa vastaista myrskytuulta.

Varsinainen vika ei siis kuitenkaan ollut litistyneessä putkessa vaan pohjaventtiiliin tukkeutumisesta. Keskustelin jo A Corunassa Hannun kanssa ongelmastamme. Jo silloin hän kertoi että heidän veneensä pohjaventtiilin vedessä seisoessaan oli täyttynyt näkeista, jotka vaikeuttivat veden saantia. En kuitenkaan siellä asiaa varmentanut pohjaventtiilin osalta, ajattelin vian olleen vanhassa putkessa, jonka sisärakenne oli täysin haperoa. Sillä myös meidän vene seisoi vedessä mm. Karibialla puoli vuotta, joten varmaan tauti on sieltä lähtöisin.

Matka jatkui ilman koneavustusta milloin lähes oikeaan suuntaan, välillä halssinvaihdon jälkeen lähes reittipisteestä poispäin. Muutamassa paikassa oli hurjia pyörteitä ja ne läksivät viemää Neetiä mukanaan. Kerran, ilmeisesti myös pyörteiden vuoksi, vauhti tippui hetkeksi lähes nollaan 8 m/s tuulesta huolimatta. Outoja ilmiöitä!

Aamuyöllä rahtialus tuli vastaan aikomattakaan väistää yhtään. Ohjasimme hiukan sivuun ja laiva sivuutti meidät 0,3 mailin päästä. Ylipäänsä ottaen rahtialuksia liikkui lähistöllämme joitakin, kalastusaluksia paljonkin. Hiukan lännenpänä laivaväylällä oli kovastikin menijöitä jatkuvasti.

Vuorokauden saldo 109, 1 mailia, tultu yhtrensä 351,7M.

Ile de Sein- saaren pohjoispuolella Brestiin oli matkaa enää kolmisenkymmentä mailia. Matka eteni hitaasti luovien, ja aloimme huolestua selviämisestämme ennen Brestiä olevasta kapeasta väylänpätkästä. Tuuli ailahteli koko ajan kovin sekä suunnaltaan että voimakkuudeltaan, ja pelkäsimme, että se saattaisi kapeikossa vaikka loppua kokonaan. Mitäpä sitten teksimme, kun moottoria ei ollut käytettävissä?

Aikamme asiaa pohdittuamme päätimme soittaa Crossille (paikallinen meripelastus) ja pyytää hinausapua - varmuuden vuoksi. Ystävällinen mieshenkilö lupasi alkaa etsiä alusta meitä hinaamaan ja jonkin ajan kuluttua meitä lähestyikin takaa päin armeijan alus. Sieltä tuli kumivene Neetin kylkeen ja kaksi poliisimiestä kapusi kyytiin kyselemään tilanteesta. Ihan ensin piti tietysti kaivella passit esiin.

Toisen enlglanninkielen taito oli olematon ja toisenkin melko vaatimaton – ja minun ranskani tietysti ihan onnetonta. Aikamme jankattuamme poliisit päätyivät siihen lopputulokseen, ettei meitä kannata hinata, vaan meidän pitäisi purjehtia tuolla hetkellä noin 10 mailin päässä olevaan Camaret sur Meriin. He järjestäisivät satamassa jonkun avustamaan meidät hinaamalla laituriin. Henkilö olisi paikalla 2,5 tuntia.

Tuulikulman ollessa sillä hetkellä purjehduskelpoinen ja tuulen ollessa 6 – 7 m/s arvelimme hyvinkin suoriutuvamme matkasta säädetyssä ajassa. Toisin kävi. Tuuli kääntyi taas kerran vastaiseksi ja hyytyi välillä jopa 4 – 5 sekuntimetriin. Samalla virrat veivät Neetiä miten tahtoivat. Purjehtiminen alkoi tuntua jo ihan epätoivoiselta, kun oli vielä kivikoitakin väisteltävänä.

Kun totesimme, ettemme millään ehdi ajoissa marinaan, soitin sinne ja selitin tilanteen. Lupasimme maksaa kaverille, jos hän tulisi meitä auttamaan joka tapauksessa, vaikka olisimmekin myöhässä. Hän lupasi. Pyysi soittamaan viisi minuuttia ennen marinan edustalle saapumistamme.

Välillä melkein paikoillaan lillutellen, välillä jopa mukavasti edeten päsäimme vihdoin viimein marinan edustalle. Siinä vaiheessa tuuli viuhottikin jo takaa 6 – 7 m/s ja jouduimme jonkun aikaa odottelemaan auttaajaamme. Pyöriskelimme ympäri pienellä fokankulmalla.
Kumivene kiinnittyi kylkeemme ja hinasi marinan suojiin.Tuulen, keulapotkureiden ja hinaajamme avustuksella saimme Neetin kunniallisesti laituriin. Huh helpotus!

Biskajan ylitykseen kului aikaa 81 tuntia ja matkaa kertyi 392,5 mailia. Ilman ”harharetkiä” matkaa olisi ollut noin 320 mailia.

Oikeasti menemme sinisen väkänuolen suuntaan, keula osoittaa jonnekin ihan muualle.
Tällä htekellä sentään suunta on oikea!

Crossin mies kantoi huolta selviytymisestämme, koska soitti matkan varrelta vielä perään ja pyysi ilmoittamaan, kun olimme päässeet turvallisesti satamaan. Sen teinkin.

Olemme ylittäneet Biskajan tätä ennen kolme kertaa, ja muut kerrat ovat menneet aika mukavasti. Tämä oli kyllä ylityksistä ehdottomasti hankalin. Delfiineitä sen sijaan näimme paljon enemmän kuin edellisillä kerroilla. Jotain positiivista sentään.

Auttajamme ei huolinut rahaa, vaikka sitä tarjosimme. Saimme vessakoodit ja tiedon siitä, että aamulla marinahenkilökunta tulisi luoksemme.

Camaret sur Mer

Kello 23 söimme munakkaan illalliseksi ja joimme muutaman lasillisen viiniä palanpainikkeeksi. Ja sitten nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen hipsuttelimme suihkuun. Naisten puolella vesi oli kylmää, joten nautinto oli kyseenalainen. Miesten puolella vesi oli lämmintä. Epistä!

Palatessamme huomasimme, että mantookiin oli kiinnitetty ilmoittautumislappunen. Ajattelimme ensin raivata vähän venettä ja laittaa sen sähköön ja lähteä sitten konttorille. Sähköä ei laiturin sähkötolpista kuitenkaan saatu, vaikka Kari yritti ties montaako töpykkää. Onneksi satamahenkilökunta tuli paikalle ja viimein löytyi toimiva töpykkä. Läheisessä vesihanassa oli erikoinen liitäntä, joten siirsimme Nereidiä vähän taaksepäin päästäksemme ”normaalin” vesihanan ulottuville.

Kari alkoi tyhjentää perähyttiä moottoriongelman selvitystä varten ja tyhjentää kannen keulaboksia, jonne oli taas päässyt vettä. Mnä kävelin satamakonttoriin kaupunkiin - vai kyläkö lienee? Että tuntuikin mukavalta kävellä!

Kovin luottavainen meininki on tässä marinassa. Ei kysytty passeja, ei venetodistusta, ei vakuutustodistusta. Eikä tarvinnut maksaakaan vielä mitään. Maksaisimme sitten ennen lähföämme, ja jos lähtömme tapahtuisi konttorin ollessa suljettu, meille lähetettäisiin lasku sähköpostilla. Olemme jo niin tottuneet Portugalin ja monien muiden maiden tiukkaan satamaprotokollaan, että olin aivan ihmeissäni!

Palattuani kaivelimme printterin esiin ja täytimme ja tulostimme lomakkeen, jossa vakuutamme olevamme kotimatkalla ja terveitä. Sen pitäisi kuulemma olla mukana ulkona liikuskellessamme.

Kari tutkaili ongelmaamme ja päätyi siihen, että kyse on jäähdytysongelmasta. Satamassa on venehuoltoliike, mutta ketään ei ollut paikalla ja puhelut menivät vastaajaan. Ranskaksi tietysti, ja nopeasti ja epäselvästi. En ymmärtänyt mitään.

Vettä alkoi sataa ropsutella, mutta siitä huolimatta kävelimme satamakonttorille. Pyysin virkailijaa kuuntelemaan vastaajaviestin ja kääntämään sen minulle. Siinä pyydettiin jättämään puhelinnumero ja asia. Kaveri kuitenkin vastasi tällä kertaa ja sain selvitettyä ongelmamme. Hän lupasi tulla Nereidille katsomaan tilannetta.

Miehen tultua paikalle ja tutkiessa tilannetta Karille tuli vähän sellainen tunne, ettei miehellä ollut asia ihan näpeissä. Kari oli kuitenkin soittanut jo Hopeasalmen telakalle, jossa olemme teettäneet veneillemme monenlaisia töitä. Kari sai langan päähän asioita ymmärtävän henkilön ja oletus on, että jäähdytysjärjestelmä ei saa tarpeeksi vettä ja merikytkin oli kuumentunut liikaa. Tarvitsisimme siis sukeltajan putsaamaan vedenottoreiän. Sisäpuolella ei tukoksia ole näkyvissä. Hopeasalmen siantuntija oli sitä mieltä, että todennäköisesti kuumeneminen ei olisi aiheuttanut mitää vaurioita merikytkimeen. Toivotaan.

Huoltomies lupasi hommata meille sukeltajan, joka saapuikin iltapäivällä keskustelemaan (joo, ei yhteistä kieltä…) tehtävästä. Lupasi tulla seuraavana päivänä eli tänään perjantaina klo 17. Laitatamme samalla potkuriin uuden sinkin.

Taidetta Camaret sur Merissä

Ja lisää

Ruokailun jälkeen läksimme kylille kävelylle. Rantakadulla on uskomaton määrä ravintoloita, laskin 29 kappaletta, eikä se katu ole kovin pitkä. Useimmat niistä olivat jopa auki, muttamien terassit aivan täynnä. Mekin istahdimme juomaan GT:t, vaikka tuuli puhalsikin aika kylmästi.

Edellisen kerran olemme istuneet kuppilassa maaliskuun loppupuolella juomassa kahvikupposet Portimãossa. Tuntui mukavalta.

Camaret sur Mer on ihastuttava paikka. Rantakadun takana on kapeita katuja, jotkut vain vajaan parin metrin levyisiä kujia. Talot ovat vanhoja kivirakennuksia, useiden edessä kasvaa köynnöksiä tai kukkia. Taidegallerioita on paljon, ja niiden ikkunoita olikin mukava katsella.

Marinan luona on vanha linnoitus vallihautoineen. Alaveden aikaan vallihauta on tyhjä, mutta yläveden aikaan siellä näytti olevan vettä. Veden korkeuserot ovat suuret (jopa 7 metriä) ja alaveden aikaan kulkusillan mäki laiturille on jyrkkä. Kylän edustalla on paikallisten venesatama, mutta kaikki veneet eivät ole laiturissa. Alaveden aikaan ne makaavat pohjassa, ylävedellä kelluvat iloisesti. Iloisesti eivät kellu ne viisi laivavanhusta, jotka lepäävät rantaan ajettuina rantakivikossa.

Marinassa on melko vähän veneitä. Osa on paikallisia ja joitakin ranskalaisia vierasveneitä näyttää olevan. Ulkomaalaisia on meidän lisäksemme yksi brittivene. Tämä satama ei ole ollut koronarajoitusten aikaan ”luvanvaraisten luvallisten” listalla, joten siitäkin voi johtua vierasveneiden puute. Itse asiassa emme ole ihan varmoja, mikä on tällä hetkellä ranskalaisten suhtautuminen ulkomailta tuleviin veneisiin. Jokin muuttui 2.6.

Nyt odottelemme sukeltajaa. Toivottavasti ongelmat selviävät. Tällä hetkellä näyttää tuulten suhteen siltä, että voisimme päästä jatkamaan matkaa sunnuntaina. Seuraava etappi lienee noin 70 mailin päässä oleva Roscoff. Sinne lähdössä saa olla tarkkana, sillä ohitettavana on Cap de la Hague, jossa virta voi olla jopa 9 solmua. Siinä ei vastavirtaan kannata lähteä puskemaan.

Sää on ollut yllättävän kylmä, yöllä noin 13 astetta ja päivisinkin 16 astetta. Tuuli on ollut aika kova ja kylmä. Olemme onnellisia pappakuomustamme.