Angra do Heroismo – Porto Santo (Madeira) / 2. – 13.6.201

Sunnuntaina 2.6. kello seitsemän irrotimme köydet ja läksimme tämän ”kauden” viimeiselle legille. Ensimmäisenä päädyimme ällistelemään kalliosaarta, joka muistuttaa ällistyttävästi meidän Saana-tunturiamme.

Onko Saana-tunturi muuttanut Lapista lämpimämpiin olosuhteisiin?

1.vuorokausi: Aluksi pääsimme mukavasti etenemään 7 – 9 m/s takatuulessa, mutta muutaman tunnin kuluttua se keveni ja jouduimme ottamaan moottorin avuksi. Sää oli oikein mukavan lämmin ja aurinkoinen.

Plotteri alkoi (taas) sekoilla eikä millään antanut valita nopeudeksi solmuja. Jouduin kaivelemaan esiin mittariston ohjekirjasen ja vaihtamaan nopeusyksikön sitä kautta. (Otamme plotterin mukaan Suomeen ja viemme sen huoltoon tai vaihtoon.)

Vuorokausi sujui välillä moottoroiden, välillä tuulikulmaa saadaksemme väärään suuntaan purjehtien. Suuri parvi delfiinejä piti meille hienon korkeushyppyesityksen. Saldo  119 mailia, jäljellä 511 M.

2.vuorokausi: Harmaa päivä, tihkusadetta. Ohitimme piskuiset Formigas-luodot noin viiden mailin päästä, Santa Marialle oli matkaa noin 15 mailia ja yks’kaks netti alkoi toimia! Aika yllättävää. Keskellä ei-mitään!

Saldo 125 mailia, tultu 244 M, jäljellä 389 M.

3.vuoroakausi: Meillä riitti touhua purjeiden kanssa. Välillä veisattiin, välillä vaihdettiin halssia toiseen suuntaan veisaamaan, välillä purjeet olivat samalla puolella Tuuli oli kuitenkin kohtuullista 6 – 11 m/s, joten ihan mukavaahan se oli. Aamupäivän aikana meri alkoi muuttua taas kuoppaiseksi.

Plotteri alkoi piippailla omia aikojaan, jopa 15 – 20 kertaa hiljetäkseen sitten taas. Aloimme jännätä, mahtaako se pysyä hengissä tämän legin loppuun. No, joitakin tunteja piipityskonserttia pidettyään se onneksi hiljeni.

Aamyöllä tuuli hiipui taas ja otimme koneen avuksi. Saldo 128 mailia, tultu 372 M, jäljellä 262 M.

4.vuorokausi: Edelleenkin purjejumppaa, koska tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelivat jatkuvasti. Saldo 123 mailia, tultu 495 M, jäljellä 141 M.

5.vuorokausi: Aamulla kevyttä tuulta 4 – 7 m/s ja taas veisuuhommia. Lämmintä ja aurinkoista. Päivän mittaan tuuli voimistui ja kääntyi koilliseen eli purjehduksemme jatkui noin 50 – 60 asteen tuulikulmassa. Aaltoakin oli taas enemmän kuin tarpeeksi. Saldo 130 mailia, tultu 625 M, jäljellä reittipisteeseen 13,2 mailia.

Viiden vuorokauden ja neljän tunnin matkan jälkeen (665 mailia) ajoimme sisään Porto Santon aallonmurtajan taakse. Tämä legi oli aivan miellyttävä, pääsimme suurimman osan mukavasti purjein eikä keikutuskaan pahemmin häirinnyt. Mukava päätös tälle purjehduskaudelle!

Tämän purjehduskauden aikana (lähtö lokakuun 15.10.2018 Guadeloupelta) tuli mittariin 5675 mailia. Kaikkiaan Suomesta lähdettyämme olemme seilanneet 12 821 mailia.

Huhuilin marinaa VHF:llä ja yritin soittaa moneen kertaan kännykälläkin, mutta emme saaneet vastausta. Laitureissa sen enempää kuin kartassa vastaanottolaituriksi merkityssä laiturissakaan ei ollut tilaa, joten päätimme laskea ankkurin toisen ankkuroituneen veneen seuraksi.

Porto Santon suojainen ankkurointialue. Pesukone toimi, kuivuri ei. Onneksi tuuli hoiteli pyykin kuivauksen muutamassa tunnissa. 

Emme viitsineet ruveta touhuamaan kumiveneen kanssa vaan päätimme viettää rauhallisen iltapäivän ja illan Neetissä. Kuohuviiniä, ruokaa, tulevien aikojen suunnittelua – ja ajoissa nukkumaan.

Seuraavana päivänä saatuamme kumiveneen iskuun hiippailimme satamakonttoriin ilmoittautumaan. Erittäin ystävällistä palvelua! Olisimme saattaneet saada laituripaikan, mutta totesimme pärjäävämme mainiosti ankkurissakin. Saimme sovituksi Neetin noston seuraavan viikon tiistaiksi.

Ruokakauppaan piti tietysti kiirehtää hakemaan tuoretta evästä. Kylä näytti aivan yhtä mukavalta kuin edellisilläkin kerroilla ja kaupan tarjonnan runsaus tuntui mahtavalta!

Viereemme ankkuriin tupsahti yllättäen suomalainen Fifth Element-vene, joka oli ollut telakalla menneen talven. Heille piti olla varattuna laituripaikka, muttei sitä sitten vielä kuitenkaan löytynytkään. (Pain päivän päästä kylläkin).

Telakalle nosto sujui näppärästi kuten asiaan kuuluukin. Lukki on melko pieni, joten Kari joutui irrottamaan molemmat keularullat ja siirtämään ne sivuun noston ajaksi. Pohja oli todella hyvässä kunnossa, ei minkäänlaista heinäkasvustoa ja vain muutama harva näkki siellä täällä. 

Rodney Bayssa potkuri käsiteltiin jollain maalilla ja se ei ehkä ollut kovinkaan hyvä ratkaisu. Mitään kasvustoa ei siinä ollut, mutta sen pinta oli kummallisen epätasainen. Karilla oli melkoinen homma putsata potkurin lavat. Viemme ne mukanamme Suomeen ja annamme ne vaihdossa – ne ovat hiukkasen liian pienet.

Tässä Neeti kököttää seuraavat kolmisen kuukautta. Täällä veneet kiinnitetään vielä köysillä maahan. Jokunen vuosi sitten kunnon myräkässä telakalla kaatui useita veneitä ja sitä ei enää haluta tapahtuvan. 

Aikamme on kulunut tavaroita pakatessa, venettä siivotessa ja telakointikuntoon laittaessa. Purjeet on pakattu pusseihinsa, kaikki irtoköydet ja muu irtotavara kannelta kerätty pois. Kaapit on siivottu, pyykit pesty. Toki olemme ehtineet käydä kylilläkin kuljeskelemassa ja shoppailemassa.

Fifth Elementin Markon ja Hennan kanssa olemme viettäneet monia mukavia hetkiä ja saaneet heiltä monenmoisia hyviä vinkkejä varsinkin veneen kunnossapitoon/huoltoon liittyen.

Lennämme täältä Porto Santosta Lissaboniin, jossa on koneen vaihto. Suomessa olemme lauantaiaamuna ani varhain. Paluulippuja emme ole vielä varanneet. Telakkapaikan maksoimme 6.10. saakka. (Ensimmäinen kuukausi 30 €, seuraavat 50 € / kk.) Saa nyt nähdä, miten pitkään viivymme/viihdymme Suomessa.

Jatkosta meillä ei ole vielä aavistustakaan. Kesän aikana täytyy päättää, jäämmekö talveksi Azorit/Madeira-alueille, suuntaammeko Kanarialle (luultavasti ei), Eurooppaan Portugaliin/Espanjaan vai peräti Välimerelle. Saa nähdä. Joka tapauksessa, Karibialle emme aio enää palata.

Horta – Angra do Heroismo / 21.5. – 1.6.2019

Suomi on taas maailmanmestari!

Viikko Hortassa lensi kuin siivillä. Meillä oli niin paljon puuhaa, että ”turistina” olemiseen ei jäänyt laisinkaan aikaa.

Peter Sport Cafe

Ensimmäisinä päivinä siivosimme venettä, etsiskelimme pappakuomun korjaajaa, kikkitaljan korjaajaa ja pyykkäriä. Kaikki nämä palvelut saimme tilatuksi. Peter Sport Caféssa piti tietenkin käydä istahtamassa ja nauttimassa sen ainutlaatuisesta tunnelmasta ja ruokailemassakin. Eximuksessa istahdimme vaihtamassa kuulumisia – se oli tullut Martiniquelta asti melkoista haipakkaa, vähän alle 16 vuorokaudessa.

Olimme ensin toisena rivissä. Parin päivän päästä reunimmainen, ranskalainen vene läksi ja koko letka purettiin. Koska olimme joukon pienin vene, lähimmäksi muuria kiinnittyi norjalaiskatamaraani, seuraavaksi englatilaisvene ja me uloimmaksi. Saihan siinä sitten kiipeillä monen mantookin yli rantaan mennessä, mutta toisaalta – olimme ulommaisina eikä kukaan kolistellut meidän kannellamme.

Suomalaisveneitä tuli meidän jälkeemme vielä parikin: Frida ja Ocean Lady, molemmat paluumatkalla Karibialta kohti Suomea. Siis neljän veneen suomalaisedustus. Ei paha!

Sää tuntui aika viileältä ja niinpä yritimme käynnistää lämmittimen. Se on toiminut vallan mainiosti, mutta viimeksi olimme käynnistäneet sen Cascaisissa eli pari vuotta sitten. Olisi ehkä kannattanut herätellä sitä tässä välillä, sillä se ei kerta kaikkiaan suostunut toimimaan. Kari teki sille kaikki osaamansa temput ja soitti pariin kertaan Jämsäänkin taitavalle Safire-korjaajalle, jolta saimme avun viime kesänä Jonegan lämmittimen ongelmissa. Mikään ei auttanut, lämppäri oli jopa seinästä irrotettuna sitlooran penkissä tutkittavana, mutta turhaan. Tuomme Suomesta palatessamme mukanamme uuden hehkutulpan, ja jos sen vaihtaminenkaan ei auta, pitää sitten seuraavalla kerralla ottaa koko laite mukaan Suomeen katsottavaksi. Onneksi emme sentään palellu täällä, veden lämpötila on yli 20 astetta, samoin kuin ilmankin.

Pappakuomu tuli uusittuine vetoketjuineen muutaman päivän päästä. Hinta vain 60 €! Minulta olisi mennyt yksistään vanhojen vetoketjujen poistamiseen varmasti yli tunti aikaa… Maksoimme Bermudalla sprayhoodin korjauksesta 105 € / tunti!

Sen verran tiukaksi kuomu oli kutistunut kuivuessaan ja ompeleetkin varmaan kinnasivat, että jouduimme lyhentämään tukikaaria hiukan. Yksi aamupäivä mennä hurahti tukikaarien niveliä irrotellessa ja lyhentämisessä. Vähäsen naftiksi se vielä jäi, mutta oletamme sen venyvän aikaa myöten.

Päätä ei huimannut myöskään kikkitaljan korjaus. Siihen oli hitsattu nurkasta puuttuvaan kohtaan uusi pala ja asentaja kävi laittamassa sen pop-niiteillä paikalleen. Koko juttu kustansi 109 €.

Iso ruokakauppa on pienen kävelymatkan päässä mäen päällä. Tuntui melkein kuin olisimme tulleet paratiisiin, kun näimme sen tarjonnan. Ensinnäkin, tuoretavaraa (ja kaikkea muutakin) oli yltäkylläisesti tarjolla. Lisäksi tuntui mukavalta, kun törmäsimme niin moniin jo Cascaisin ajoilta tuttuihin, hyviksi havaittuihin tuotteisiin. Eivätkä hinnatkaan päätä huimanneet. Raahasimme kaupasta (onneksi alamäkeen!) ”mummokärry”kaupalla tavaraa useita kertoja.

Lauantaina seurasimme netin kautta iltapäivälehtien sivuilta Suomen pärjäämistä jääkiekon MM-kisoissa Venäjää vastaan. Voittohan sieltä tuli. Jännää oli!

Sunnuntaina marinan rantakuppilassa pääsimme katsomaan Monacon F1-kisaa. Olihan siinäkin jännäämistä kerrakseen. Kysyin tarjoilijalta, voisimmeko katsoa illalla myös lätkäottelun ja tämä vastasi myöntävästi. Valitettavasti kuitenkin kävi niin, ettei telkusta löytynytkään urheilukanavaa, josta matsi olisi näkynyt. Katsoimme sitten pelin tableteilta netin kautta stream-lähetyksenä. Ja tulihan se voitto!

Maanantaina hankimme viimeiset eväät ja kirjauduimme ulos marinasta. Horta oli ihan yhtä viehättävä kuin ennenkin ja vähän harmitti lähteä sieltä niin nopeasti. Nyt meillä varsinkin oli niin paljon monenlaista askaretta, että ehdimme kovin vähän käydä kävelyillä ja nauttia paikan kauneudesta.

Tiistaiaamuna kello kuusi, vielä pimeyden vallitessa (aurinko nousee noin 6.30 ja laskee noin 21.00) irrotimme köydet ja läksimme matkaan kohti Terceiran saarta ja Angra do Heroismoa. Ennuste lupasi alkumatkalle aivan tyyntä ja loppupäähän noin 5-6 sekuntimetrin sivutuulta.

Nostimme ison ylös heti päästyämme aallonmurtajan suojasta ja saman tien avasimme myös genoan. Tuulta olikin 7 m/s, tuulikulma 60 astetta. Vajaan tunnin kuluttua tuuli laantui alle 4 sekuntimetriin, kiihtyäkseen sitten taas 7 sekuntimetriin – vastaista. Aallokkoakin alkoi jo olla Pico – ja Sao Jorge-saarten välissä. Ei auttanut muu kuin alkaa luovia. Vähän harmitti, matka Hortasta Angra do Heroismoon on 69 mailia, joten aikaa luovimiseen ei olisi ollut, mikäli halusimme (ja halusimme!) ehtiä perille ennen pimeätä.

Muutaman vendan teimme, sitten otimme koneen avuksi ja moottoripurjehdimme Sao Jorgen itäpään lähelle. Siellä onneksemme tuuli vähän kääntyi ja aallokko tasoittui. Sitten mentiinkin todella hyvää vauhtia – pitkät matkat nopeus oli 7,5 – 9 solmua 7 – 8 m/s tosituulessa, tuulikulman pysytellessä 60 – 70 asteen välillä!

Suuri parvi pikkudelfiinejä kävi leikkimässä Nereidin kanssa ja paljon Portugalin sotalaivoja keikkui meren pinnalla.

Hurjan loppukirimme ansiosta ehdimme kuin ehdimmekin perille vallan hyvin ennen pimeän tuloa. Kiinnityimme ensin vastaanottolaituriin ja kävimme ilmoittautumassa. Nereidin tiedot löytyivät tietokoneelta, ilmeisestikin Hortan kanssa on yhteinen tietokonejärjestelmä. Meidän ei tarvinnut täyttää minkäänlaisia lappusia. Ystävällinen virkailija latoi tiskiin ihan pyytämättä satamakartan, kaupungin kartan, kulkukortit ja Wifi-tunnukset ja neuvoi tarkkaan laituripaikkamme ja marinan palvelut. Monissa paikoissa olemme saaneet suunnilleen hohtimilla kysellä jokaisen asian erikseen!

Satama on melko ahdas ja vähän sokkeloinenkin, joten kävimme ensin kävellen katsomassa paikkamme. Siitä huolimatta ajoimme ensin vähän ohi ja kieli keskellä suuta piti peruutella ja käännellä Neetiä aallonmurtajan vieressä. Pohjassa aivan lähellä näytti olevan valtavan suuria, aallonmurtajasta valuneita kivenlohkareita.. Onneksi ei juurikaan tuullut, joten saimme Neetin kauniisti kiinni aisaansa.

Terceiran saari on melko pieni, kuten muutkin Azoreiden saaret, vain 18 km leveä ja 30 km pitkä. Asukkaita on noin 55 000. Saarella on kaksi kaupunkia, itäpäässä Praia da Vitoria ja keskellä etelärantaa tämä Angra do Heroismo.

Vasco da Caman käsikynkässä!

Angra do Heroismo on vanha kaupunki, suuri osa rakennuksista on peräisin jopa 1600-luvulta. Kaupunki on kärsinyt useista maanjäristyksistä. Viimeisin tapahtui vuonna 1980, jolloin suuri osa kaupungista vahingoittui pahoin. Jälleenrakennustyön ollessa vielä kesken, 1983, kaupunki julistettiin UNESCOn maailmanperintökaupungiksi. Rakennukset on siis korjattu todella kauniisti alkuperäiseen asuunsa. Kaunista, värikästä ja siistiä!

Liikenneympyrä härkätaisteluareenan vieressä

Talot ovat matalia, korkeintaan 2- tai 3-kerroksisia. Monet ovat melko kapeita. Ikkunat ovat moniruutuisia ja ranskalaisten parvekkeiden kaiteet taidokkaasti taottuja ja koristeellisia. Katot ovat aaltoilevaa tiiltä ja korkeilta paikoilta erottaa selvästi kattojen väristä, mitkä rakennukset on jouduttu korjaamaan vuoden 1980 maanjäristyksen jälkeen. 

Miten ihmeessä elokuvissa kirkoissa on aina rippituolit, mutta tosiasiassa tämä taitaa olla ensimmäinen koko reissulla näkemäni - ja olemme kyllä käyneet monessa, monessa katolisessa kirkossa!

Kirkkoja on kaupungissa paljon. Tuk-tuk ajelulla seisoimme mäellä, jolta näkyi yhtä aikaa samoilta jalansijoilta kuusi kirkkoa, toinen toistaan vanhempia.

Näkymä Monte Brsililta

Uusia taloja ei ole juurikaan rakennettu vanhojen sekaan ja kaupungin laitapuolen uudetkin talot istuvat kauniisti maisemaan eivätkä häiritse vanhan kaupungin henkeä. Ainoastaan marinan luona oleva suuri ja korkea hotellirakennus pilaa hienoa maisemaa. Onneksi sitä ei näe kaupungilta käsin, vain rannalta ja mereltä katsottaessa.

Marinan lähellä päivystelee Tuk-tuk-taksi, joka tekee parin tunnin turistikierroksia (50 € kahdelta hengeltä). Kävimme kierroksella ja kyllä kannatti! Kuljettaja ajelutti meitä parhailla nähtävyyksillä ja kertoili meille paljon kaupungin, saaren, Azoreiden ja Portugalinkin historiasta.

Hyvä ruokakauppa löytyi noin puolentoista kilometrin päästä – mennessä koko matka ylämäkeä ja pois tullessa alamäkeä. Kyllä tiesi kävelleensä… ja alamäkeen tulo tuntui jaloissa melkeinpä enemmän kuin ylämäki!

Perjantaipäivänä kaupungissa oli ”lasten päivä”. Useat keskustan kadut oli kokonaan suljettu liikenteeltä ja niille oli pysytetty pomppulinna toisensa perään. Lisäksi oli monenlaista muutakin viihdykettä, puujalkoja, lankuista tehtyjä tandem-suksia, erilaisia pallopelejä, mininponilla ratsastusta, renkaanheittoa, polkuautorata ja niin edelleen. Kaikki ilmaista. Joukoittain pikkukoululaisia ja tarhaikäisiä opettajineen oli liikkeellä. Melkoista kuhinaa!

Saimme sähköpostitse varmistettua, että saamme Neetin siellä telakalle noin kolmeksi kuukaudeksi (55 € / kk!). Tavoitteemme on päästä Suomeen noin juhannukseksi ja aiomme palata Porto Santoon ehkäpä syyskuun alkupuolella.

Meillä oli tarkoitus purjehtia täältä ensin Santa Marian saarelle (noin 140 mailia), viivähtää siellä pari päivää ja jatkaa sitten Porto Santoon (500  M Santa Mariasta). Nyt on vallinnut kuitenkin useita päivä tuuleton sää, joten jouduimme muuttamaan suunnitelmia ja odottelemaan tuulia. Purjehdimme suoraan Porto Santoon, noin 650 mailia eli noin viisi-kuusi päivää. Mikäli tuuliennusteet eivät muutu viime tipassa, lähdemme matkaan huomenna sunnuntaina.