Sunnuntaina 2.6. kello seitsemän irrotimme
köydet ja läksimme tämän ”kauden” viimeiselle legille. Ensimmäisenä päädyimme
ällistelemään kalliosaarta, joka muistuttaa ällistyttävästi meidän
Saana-tunturiamme.
 |
| Onko Saana-tunturi muuttanut Lapista lämpimämpiin olosuhteisiin? |
1.vuorokausi: Aluksi pääsimme
mukavasti etenemään 7 – 9 m/s takatuulessa, mutta muutaman tunnin kuluttua se
keveni ja jouduimme ottamaan moottorin avuksi. Sää oli oikein mukavan lämmin ja
aurinkoinen.
Plotteri alkoi (taas) sekoilla eikä
millään antanut valita nopeudeksi solmuja. Jouduin kaivelemaan esiin
mittariston ohjekirjasen ja vaihtamaan nopeusyksikön sitä kautta. (Otamme
plotterin mukaan Suomeen ja viemme sen huoltoon tai vaihtoon.)
Vuorokausi sujui välillä moottoroiden,
välillä tuulikulmaa saadaksemme väärään suuntaan purjehtien. Suuri parvi
delfiinejä piti meille hienon korkeushyppyesityksen. Saldo 119 mailia, jäljellä 511 M.
2.vuorokausi: Harmaa päivä,
tihkusadetta. Ohitimme piskuiset Formigas-luodot noin viiden mailin päästä,
Santa Marialle oli matkaa noin 15 mailia ja yks’kaks netti alkoi toimia! Aika
yllättävää. Keskellä ei-mitään!
Saldo 125 mailia, tultu 244 M,
jäljellä 389 M.
3.vuoroakausi: Meillä riitti touhua
purjeiden kanssa. Välillä veisattiin, välillä vaihdettiin halssia toiseen
suuntaan veisaamaan, välillä purjeet olivat samalla puolella Tuuli oli
kuitenkin kohtuullista 6 – 11 m/s, joten ihan mukavaahan se oli. Aamupäivän
aikana meri alkoi muuttua taas kuoppaiseksi.
Plotteri alkoi piippailla omia
aikojaan, jopa 15 – 20 kertaa hiljetäkseen sitten taas. Aloimme jännätä,
mahtaako se pysyä hengissä tämän legin loppuun. No, joitakin tunteja
piipityskonserttia pidettyään se onneksi hiljeni.
Aamyöllä tuuli hiipui taas ja otimme
koneen avuksi. Saldo 128 mailia, tultu 372 M, jäljellä 262 M.
4.vuorokausi: Edelleenkin
purjejumppaa, koska tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelivat jatkuvasti. Saldo
123 mailia, tultu 495 M, jäljellä 141 M.
5.vuorokausi: Aamulla kevyttä tuulta 4
– 7 m/s ja taas veisuuhommia. Lämmintä ja aurinkoista. Päivän mittaan tuuli
voimistui ja kääntyi koilliseen eli purjehduksemme jatkui noin 50 – 60 asteen
tuulikulmassa. Aaltoakin oli taas enemmän kuin tarpeeksi. Saldo 130 mailia, tultu
625 M, jäljellä reittipisteeseen 13,2 mailia.
Viiden vuorokauden ja neljän tunnin
matkan jälkeen (665 mailia) ajoimme sisään Porto Santon aallonmurtajan taakse.
Tämä legi oli aivan miellyttävä, pääsimme suurimman osan mukavasti purjein eikä
keikutuskaan pahemmin häirinnyt. Mukava päätös tälle purjehduskaudelle!
Tämän purjehduskauden aikana (lähtö
lokakuun 15.10.2018 Guadeloupelta) tuli mittariin 5675 mailia. Kaikkiaan
Suomesta lähdettyämme olemme seilanneet 12 821 mailia.
Huhuilin marinaa VHF:llä ja yritin
soittaa moneen kertaan kännykälläkin, mutta emme saaneet vastausta. Laitureissa
sen enempää kuin kartassa vastaanottolaituriksi merkityssä laiturissakaan ei
ollut tilaa, joten päätimme laskea ankkurin toisen ankkuroituneen veneen
seuraksi.
 |
| Porto Santon suojainen ankkurointialue. Pesukone toimi, kuivuri ei. Onneksi tuuli hoiteli pyykin kuivauksen muutamassa tunnissa. |
Emme viitsineet ruveta touhuamaan
kumiveneen kanssa vaan päätimme viettää rauhallisen iltapäivän ja illan
Neetissä. Kuohuviiniä, ruokaa, tulevien aikojen suunnittelua – ja ajoissa
nukkumaan.
Seuraavana päivänä saatuamme
kumiveneen iskuun hiippailimme satamakonttoriin ilmoittautumaan. Erittäin
ystävällistä palvelua! Olisimme saattaneet saada laituripaikan, mutta totesimme
pärjäävämme mainiosti ankkurissakin. Saimme sovituksi Neetin noston seuraavan
viikon tiistaiksi.
Ruokakauppaan piti tietysti kiirehtää
hakemaan tuoretta evästä. Kylä näytti aivan yhtä mukavalta kuin edellisilläkin
kerroilla ja kaupan tarjonnan runsaus tuntui mahtavalta!
Viereemme ankkuriin tupsahti yllättäen
suomalainen Fifth Element-vene, joka oli ollut telakalla menneen talven. Heille
piti olla varattuna laituripaikka, muttei sitä sitten vielä kuitenkaan
löytynytkään. (Pain päivän päästä kylläkin).
Telakalle nosto sujui näppärästi kuten
asiaan kuuluukin. Lukki on melko pieni, joten Kari joutui irrottamaan molemmat
keularullat ja siirtämään ne sivuun noston ajaksi. Pohja oli todella hyvässä
kunnossa, ei minkäänlaista heinäkasvustoa ja vain muutama harva näkki siellä
täällä.
Rodney Bayssa potkuri käsiteltiin
jollain maalilla ja se ei ehkä ollut kovinkaan hyvä ratkaisu. Mitään kasvustoa
ei siinä ollut, mutta sen pinta oli kummallisen epätasainen. Karilla oli
melkoinen homma putsata potkurin lavat. Viemme ne mukanamme Suomeen ja annamme
ne vaihdossa – ne ovat hiukkasen liian pienet.
 |
| Tässä Neeti kököttää seuraavat kolmisen kuukautta. Täällä veneet kiinnitetään vielä köysillä maahan. Jokunen vuosi sitten kunnon myräkässä telakalla kaatui useita veneitä ja sitä ei enää haluta tapahtuvan. |
Aikamme on kulunut tavaroita
pakatessa, venettä siivotessa ja telakointikuntoon laittaessa. Purjeet on
pakattu pusseihinsa, kaikki irtoköydet ja muu irtotavara kannelta kerätty pois.
Kaapit on siivottu, pyykit pesty. Toki olemme ehtineet käydä kylilläkin kuljeskelemassa ja
shoppailemassa.
Fifth Elementin Markon ja Hennan kanssa
olemme viettäneet monia mukavia hetkiä ja saaneet heiltä monenmoisia hyviä
vinkkejä varsinkin veneen kunnossapitoon/huoltoon liittyen.
Lennämme täältä Porto Santosta
Lissaboniin, jossa on koneen vaihto. Suomessa olemme lauantaiaamuna ani
varhain. Paluulippuja emme ole vielä varanneet. Telakkapaikan maksoimme 6.10.
saakka. (Ensimmäinen kuukausi 30 €, seuraavat 50 € / kk.) Saa nyt nähdä, miten pitkään viivymme/viihdymme Suomessa.
Jatkosta meillä ei ole vielä
aavistustakaan. Kesän aikana täytyy päättää, jäämmekö talveksi
Azorit/Madeira-alueille, suuntaammeko Kanarialle (luultavasti ei), Eurooppaan
Portugaliin/Espanjaan vai peräti Välimerelle. Saa nähdä. Joka tapauksessa,
Karibialle emme aio enää palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti