Juuri edellisen kirjoituksen julkaisun jälkeen näimme
kävelyllämme palmuja. Korjattakoon siis edellisen kirjoitelman lausunto
asiasta!
Peräsinongelmasta: Maanantaiaamuna
Kari ja Thomas saivat puolen tunnin ankaran aherruksen jälkeen peräsimen irti.
Nosturikin oli saatu käyntiin ja sillä kohotettiin Nereidin perää, jotta
peräsin mahtui tulemaan ulos (=alas). Ukkoja oli paikalla ties kuinka monta –
en tiedä, ketkä olivat työssä mukana ja ketkä vain päällekatsojina. Joka
tapauksessa hirmuinen pulina ja pulputus kävi koko irrotusoperaation ajan.
Metallifirman
miehet kävivät noutamassa peräsimen ja meidän piti saada hinta-arvio tiistaina,
mutta silloin olikin Portugalin vapaapäivä (neilikkavallankumouksen vuosipäivä).
Keskiviikkona sen saimme ja yllätykseksemme uuden peräsimen hinta oli varsin
kohtuullinen (vanhaa ei kannata korjailla).
Kari oli jo ollut asian tiimoilta
yhteydessä vakuutusyhtiöön puhelimitse ja täytettyämme vahinkoilmoituksen ja
lähetettyämme sen korjaushinta-arvioineen ja valokuvineen saimme muutaman
tunnin kuluttua myönteisen vakuutuspäätöksen. Joudumme siis kärsimään tästä
vahingosta vain omavastuuosuutemme (ja henkisen kärsimykset viivästyksen
vuoksi). Aika-arvio peräsimen valmistumiselle oli noin puolitoista viikkoa…
Perjantaina
saimme huonoja uutisia: eteemme (telakointialueen ahtauden vuoksi) nostetaan
vene, jonka korjausaika-arvio on kaksi-kolme viikkoa. Toivomme tosiaankin, että
se on korkeintaan kaksi!
Melkoinen leväkasvusto oli päässyt tarttumaan Nereidin
vesilinjaan marinoissa lepäilemisen aikana, itse pohja oli asiallisessa
kunnossa. Melkoinen homma oli kuitenkin pestä pohja puhtaaksi (vesisateessa),
koska saimme painepesurin - tosin varsin järeän sellaisen – käyttöömme vasta maanantaina.
Sää on ollut melko viileä (16 – 20 astetta, kaikki on niin
suhteellista!) ja tuulinen. Sadettakin olemme saaneet lähes joka päivä –
enemmän tai vähemmän. Eräänä kovatuulisena yönä tuuli otti niin pahasti
mastoon, että koko Neeti tärisi ja vapisi. Melkein pelotti, että Neeti kaatuu…
Suuria
laivoja tulee ja menee satamassa. Eräänä iltana (juuri silloin kovimman tuulen
aikaan) seurasimme henkeämme pidätellen, kun valtavan kokoinen alus peruutti
h-i-t-a-a-s-t-i laituriin. Täytyy siinä olla kapteenilla ja miehistöllä
osaamista!
Olen ollut hiukan flunssainen, joten kävelylenkit ovat jääneet aika
vähiksi. Olemme puuhastelleet veneellä. Aina löytyy jotain siivottavaa,
tuuletettavaa, korjattavaa, kohennettavaa, kiillotettavaa…
Olemme seuranneet Suomen
säitä – melkoisessa kelissä siellä on vappua odoteltu!
Meillä ei ole mitään
erityisiä vappusuunnitelmia, jotain herkkuja virittelemme kuitenkin
aattoillaksi ja vappupäivän brunssille.
Jos hyvä haltija voisi nyt toteuttaa
yhden toiveemme, toivoisimme voivamme lennähtää Nereidin kanssa muutamaksi
päiväksi venekerhon saaripaikkaan Särkilahteen vapun viettoon. Nauttisimme
keväisestä luonnosta, siikaonginnasta, laiturilta pilkkimisestä, saunomisesta,
grillaamisesta ja mukavasta seurasta. Nyt on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun
todella kaipaamme Suomeen - kurjista keleistä huolimatta.
Sunnuntaina menimme läheiseen kuppilaan katsomaan formuloíta, koska suomalaisten tilanne lähdössä oli varsin herkullinen. Tilasin valkosipulileivän (hyvää ja runsaasti) ja Kari salaatin. Pelkkää tomaattia ja sipulia...ohhohhoijaa!
 |
| "salaatti" |
 |
| Rantaväylä, marina alhaalla oikealla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti