Ponta Delgada / viikko 17




Juuri edellisen kirjoituksen julkaisun jälkeen näimme kävelyllämme palmuja. Korjattakoon siis edellisen kirjoitelman lausunto asiasta!
Peräsinongelmasta: Maanantaiaamuna Kari ja Thomas saivat puolen tunnin ankaran aherruksen jälkeen peräsimen irti. Nosturikin oli saatu käyntiin ja sillä kohotettiin Nereidin perää, jotta peräsin mahtui tulemaan ulos (=alas). Ukkoja oli paikalla ties kuinka monta – en tiedä, ketkä olivat työssä mukana ja ketkä vain päällekatsojina. Joka tapauksessa hirmuinen pulina ja pulputus kävi koko irrotusoperaation ajan.
Metallifirman miehet kävivät noutamassa peräsimen ja meidän piti saada hinta-arvio tiistaina, mutta silloin olikin Portugalin vapaapäivä (neilikkavallankumouksen vuosipäivä). Keskiviikkona sen saimme ja yllätykseksemme uuden peräsimen hinta oli varsin kohtuullinen (vanhaa ei kannata korjailla).
Kari oli jo ollut asian tiimoilta yhteydessä vakuutusyhtiöön puhelimitse ja täytettyämme vahinkoilmoituksen ja lähetettyämme sen korjaushinta-arvioineen ja valokuvineen saimme muutaman tunnin kuluttua myönteisen vakuutuspäätöksen. Joudumme siis kärsimään tästä vahingosta vain omavastuuosuutemme (ja henkisen kärsimykset viivästyksen vuoksi). Aika-arvio peräsimen valmistumiselle oli noin puolitoista viikkoa…
Perjantaina saimme huonoja uutisia: eteemme (telakointialueen ahtauden vuoksi) nostetaan vene, jonka korjausaika-arvio on kaksi-kolme viikkoa. Toivomme tosiaankin, että se on korkeintaan kaksi!
Melkoinen leväkasvusto oli päässyt tarttumaan Nereidin vesilinjaan marinoissa lepäilemisen aikana, itse pohja oli asiallisessa kunnossa. Melkoinen homma oli kuitenkin pestä pohja puhtaaksi (vesisateessa), koska saimme painepesurin - tosin varsin järeän sellaisen – käyttöömme vasta maanantaina.
Sää on ollut melko viileä (16 – 20 astetta, kaikki on niin suhteellista!) ja tuulinen. Sadettakin olemme saaneet lähes joka päivä – enemmän tai vähemmän. Eräänä kovatuulisena yönä tuuli otti niin pahasti mastoon, että koko Neeti tärisi ja vapisi. Melkein pelotti, että Neeti kaatuu…
Suuria laivoja tulee ja menee satamassa. Eräänä iltana (juuri silloin kovimman tuulen aikaan) seurasimme henkeämme pidätellen, kun valtavan kokoinen alus peruutti h-i-t-a-a-s-t-i laituriin. Täytyy siinä olla kapteenilla ja miehistöllä osaamista!
Olen ollut hiukan flunssainen, joten kävelylenkit ovat jääneet aika vähiksi. Olemme puuhastelleet veneellä. Aina löytyy jotain siivottavaa, tuuletettavaa, korjattavaa, kohennettavaa, kiillotettavaa…
Olemme seuranneet Suomen säitä – melkoisessa kelissä siellä on vappua odoteltu!
Meillä ei ole mitään erityisiä vappusuunnitelmia, jotain herkkuja virittelemme kuitenkin aattoillaksi ja vappupäivän brunssille.
Jos hyvä haltija voisi nyt toteuttaa yhden toiveemme, toivoisimme voivamme lennähtää Nereidin kanssa muutamaksi päiväksi venekerhon saaripaikkaan Särkilahteen vapun viettoon. Nauttisimme keväisestä luonnosta, siikaonginnasta, laiturilta pilkkimisestä, saunomisesta, grillaamisesta ja mukavasta seurasta. Nyt on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun todella kaipaamme Suomeen - kurjista keleistä huolimatta.
Sunnuntaina menimme läheiseen kuppilaan katsomaan formuloíta, koska suomalaisten tilanne lähdössä oli varsin herkullinen. Tilasin valkosipulileivän (hyvää ja runsaasti) ja Kari salaatin. Pelkkää tomaattia ja sipulia...ohhohhoijaa!
"salaatti"

Rantaväylä, marina alhaalla oikealla




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti