Cascais - Ponta Delgada


Niin siinä sitten kävi, ettei tullut Santa Marian Vila do Portoa vaan São Miguel ja Ponta Delgada.
Syynä tähän olivat ennusteiden vastaiset vastatuulet ja ohjausjärjestelmän pettäminen 530 mailin purjehduksen jälkeen. Ennusteet lupasivat meille max. 9 m/s tuulia ja vain loppuvaiheessa hiukan vastaista. Toisin kävi. Vastaista riitti ja enimmillään tuulta oli 17 m/s ja varsin usein 12 – 13 m/s tuulikulman ollessa koko ajan 60 astetta. Tuulen voimakkuuden ja suunnan ailahtelu aiheutti melkoisen määrän purjesulkeisia.

Ohjauksen pettämisen jälkeen jouduimme käyttämään ohjaukseen tuuliperäsintä, joka sinänsä toimi hyvin. Valitettavasti vain sillä luoviminen oli hankalaa ja moottorilla ajettaessa jouduimme ohjaamaan hankalassa asennossa käsin.

Tässä vaiheessa päätimme mennä Ponta Delgadaan, jossa on todennäköisemmät mahdollisuudet saada vika korjatuksi.  Kaikkiaan matkaa kertyi 836 mailia ja aikaa kului 179 tuntia eli seitsemän ja puoli vuorokautta.! Linnuntietä matkaa olisi ollut 767 mailia, joten ”luovihukkaa” tuli 69 mailia.

Tämä legi hankaluuksineen pääsee kyllä heittämällä epämiellyttävien Top Ten-joukon kärkisijoille!

Tässä tarkemmin matkan etenemisestä: 1. vuorokausi: Läksimme Cascaisista perjantaina 7.4. klo 9.15 jätettyämme Karin ”hienon” polkupyörän kiitoskirjeen kera moottorin asentajille. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Toisaalta olimme hiukan haikealla mielellä jättäessämme puolen vuoden talvikotimme, toisaalta taas mielessä pulppusi riemu matkan jatkumisesta ja uusista paikoista ja seikkailuista.

Tuuli oli kevyttä ja sekalaista, välillä moottoroimme ja välillä yritimme purjehtia kehnolla menestyksellä. Ensin teimme etähavainnon delfiineistä, myöhemmin ne kävivät pari kertaa ihan lähelläkin. Teimme myös ensimmäiset havainnot Portugalin sotalaivoista. Veden lämpötila oli syviin vesiin päästyämme yllättäen 17 astetta - satamassa se oli vain 13,1.

Noin kello 16 saimme viimein purjeet vetämään mukavasti. Laivaliikenne pitkin Portugalin rannikon väylää oli todella vilkasta. Hieno iltarusko ja kirkas kuutamo alkuyöstä. Bikinipurjehduspäivä. Mailisaldo 123 M.

2. vuorokausi: Yöllä nousi sumu ja kosteutta tuli valtavasti kannelle ja sitlooraan. Aamun valjetessa päivä kirkastui ja ”luovimme” täysmyötätuuleen  genaakkerilla noin kolmen solmun nopeudella. Kiirettähän meillä ei ollut minnekään.

Delfiinit kävivät taas leikkimässä Nereidin kanssa.  Kuinka sitä aina vain uudelleen ja uudelleen jaksaakin riemastua niiden näkemistä ja leikkien seuraamisesta! Kari laittoi vieheen pyytämän tuoreen kalan toivossa. Ei tullut kalaa. Vettä oli alla jo yli 4000 metriä ja meri oli huimaavan sininen.

Vaihdoimme auringon laskettua genaakkerin 2-reivattuun isoon ja vähän reivattuun genoaan. (Purjehdimme yöllä pienin purjein, koska meitä on vain kaksi ja toinen on unten mailla. Pimeässä on ikävää, jos tuuli yllättäen ja nopeasti nousee kovaksi ja tulee kiire pienentää purjeita.) Meri oli todella kuoppainen.








Tiira matkusti tuuliperäsimen (ei käytössä) päällä istuen illan ja yön ja lensi aamulla omille teilleen. Laivoja näkyi vain muutama päivällä, yöllä ei ainoatakaan. Päivän saldo 102 mailia.








3. vuorokausi: Pilvinen aamu, hiukan aurinko kuitenkin välillä kurkisteli pilvien takaa. Delfiiniparvet kävivät taas moneen otteeseen leikkimässä Neetin kanssa ”hipaisusta ei oteta”- leikkiä keulan edessä. Keltarintainen pikkulintu kävi levähtämässä Neetin kannella.

Etenimme koko päivän purjein kevyehkössä tuulessa. Jouduimme käynnistämään koneen kello 19 tuulen hiipuessa.  Kalaa ei tullut vieläkään yrityksestä huolimatta. Sekavaa aallokkoa tuli jostain koko yön. Mailisaldo 115.

4. vuorokausi: Nostimme purjeet kello 6:30 ja kello 8 isopurje reivattiin. Saimme myös matkaseuraa: Keltavästäräkki (? -  ei ole lintukirjaa mukana) tupsahti kyytiin ja viivähti hyvän tovin seuranamme. Se liikuskeli pelottomasti sprayhoodin alla etsiskellen syötävää kukasta ja ikkunan saumoista. Jotain se taisi löytääkin, koska se virkistyi silmin nähden. Aikanaan -  istuttuaan jopa minun olkapäälläni – se jatkoi matkaansa, minne lie.


Sää oli pilvinen ja lämmin, iltapäivällä saimme sadekuuroja ja niiden myötä välillä ärhäköita tuulenpuuskia ja välillä kevyttä tuulta. Reivausta ja reivin purkua, sitten lopulta tuuli kääntyi vastaiseksi ja hyytyi.  Siis konehommia taasen. Ei kalaa.

Illalla jostain ilmestyi haarapääskyjä lentelemään Nereidin ympärillä. Eivät kuitenkaan tulleet kyytiin. Meri oli yöllä yllättäen täysin tasainen! Päivän saldo 126 M.

5. vuorokausi: Yöllä kirkastui. Vauhdikasta purjehdusta. Aamupäivällä tuulta 10 – 13 m/s ja etenimme pelkällä reivatulla fokalla. Iltapäivällä 16 m/s tuulessa fokasta oli ulkona enää piskuinen nurkka. Nereidi eteni hyvää vauhtia ja vauhdin hurmassa huudatimme Tuure Kilpeläistä kilpaa tuulen kanssa.


Hurma loppui kahden maissa, kuin tuuli moinasi ja kääntyi vastaiseksi. Jouduimme purjehtimaan yli 90 astetta väärään suuntaan kovassa aallokossa. Vettä satoi kaatamalla. Totesimme, ettei maksa vaivaa purjehtia hatelikkoon ja asetuimme piihin. Pääskypoloinen tuli levähtämään kannellemme. Pitkä matka reppanalla oli lähimpään rantaan (260 M)!




Puolentoista tunnin piissä olon jälkeen pääsimme taas fokalla etenemään suunnilleen järkevään suuntaan. Delfiinit nautiskelivat merenkäynnistä ja tekivät kuperkeikkoja ja valtavan pitkiä hyppyjä aallokossa. Liitäjät pitivät meille lentonäytöksiä ja haarapääsky piipahti sitloorassa ja jatkoi sitten matkaansa jonnekin.

Alkuillasta tuuli taas laantui ja kääntyi vastaiseksi. Piihin siis uudelleen noin tunnin ajaksi, jonka jälkeen purjehdus jatkui luoteeseen (!) päin. Onneksi puoliltaöin pääsimme taas etenemään melkein oikeaan suuntaan. Yhden-kahden maissa, ollessani nukkumassa, heräsin yht’äkkiä tavallisesta poikkeavaan kolahdukseen ja huusin Karille, että mitä tapahtui. Sitlooraan ei ollut kuulunut mitään.

Muutaman tunnin kuluttua Kari ajatteli armahtaa autopilottia ja ohjata käsin – ja ruori olikin aivan hervoton. Ei ollut muuta tehtävissä kuin ottaa tuuliperäsin käyttöön. Se ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu, sillä aallokko oli melkoisen korkeata eikä pimeys tietenkään mitenkään helpottanut asiaa. Pitkän taistelun jälkeen se onnistui.

Tässä vaiheessa päätimme muuttaa suunnitelmaa ja purjehtia suoraan Ponta Delgadaan saadaksemme Neetin taas kuntoon. Vettä satoi loppuyönä moneen otteeseen, tuuli oli edelleenkin reipasta ja aallokko korkeata. Vuorokauden saldo 106 mailia.

Karin selvitys ohjausongelmasta: Yövahdissa ollessani Arja kertoi kuulleensa kovan tömähdyksen klo 01.00, jota en kuitenkaan muun kohinan ja metelin vuoksi sitloorassa havainnut.  Jonkin ajan kuluttua kiinnitin huomion automaattiohjauksen poikkeavaan kevyeen ääneen. Tuulen nopeus oli tällöin lokikirjan mukaan 9 – 13 m/s SW, siis  kulkusuuntaan nähden täysvastainen.  Isopurje oli 2-reivissä ja fokka 1/3 rullalla. 

Otin veneen käsiohjaukseen jolloin ruori tuntui mielestäni poikkeavan tavanomaisesta.  Kytkin kuitenkin automaattiohjauksen uudelleen päälle.  Koska ohjauksen ääni oli poikkeava aloin seurata tilannetta kuulostelemalla ja miettimällä olisiko ohjauksen hydraulijärjestelmästä syystä tai toisesta öljy vähissä. Niinpä otin veneen uudelleen käsiohjaukseen, kääntelin reilusti puolelta toiselle huomatakseni, ettei ruori pitänyt lainkaan tai vain osittain.  Otin ohjausyksikön auki jolloin saatoin todeta, että ruorista ohjaus toimi ulosmenevään akseliin saakka. Siispä vika täytyi olla peräsinakselin katkeaminen tai akselin irtoaminen peräsimestä.

Otimme tuuliperäsimen käyttöön.  Isoin työ oli saada aallokossa ohjausperäsimen saaminen paikalleen, sillä emme olleet kiinnittäneet sitä vaihtelevien tuulien vuoksi vielä lainkaan. Toisekseen automaattiohjaus oli hoitanut hommansa varsin vaivattomasti näissä vastaisissa tuulissa.  Onneksemme meillä oli tuuliperäsin, muutoin olisimme olleet tosi suurissa vaikeuksissa, sillä varaohjausjärjestelmästä tässä tapauksessa ei olisi ollut mitään hyötyä.
"Koitka nousee merestä"

6. vuorokausi: Aamulla purjehdimme ensin pelkällä isolla, mutta koska vene kulki kovasta tuulesta huolimatta ”kyljittäin”, otimme moottorin avuksi. Yks’kaks tuuliperäsin lakkasi kokonaan tottelemasta ja hetken aikaa olo tuntui jo aivan epätoivoiselta. Onneksi syy oli siinä, että Neetin oma peräsin oli jotenkin kääntynyt aivan toiseen reunaan ja vänkäsi vastaan. Varmistimme peräsimen pysymisen keskellä ruorilukituksen lisäksi köyttämällä ruorin kiinni. 

Iltapäivällä tuuli kääntyi taas vastaiseksi ja totesimme luovimisen tuuliperäsimen kanssa kovassa aallokossa äärimmäisen hankalaksi ja turhauttavaksi. Se ei todellakaan ole mikään helppo homma, varsinkin kun veneen omasta peräsimestä ei ole apua vastakäännöksissä. Opimme sen kuitenkin: Moottori käyntiin, Kari kääntää venettä kieli keskellä suuta vastaiseen (vene kääntyy hidastakin hitaammin) ja toiselle halssille ja minä kiskon skuutteja minkä jaksan…

Soitin lopulta Suomen meripelastukseen ja kysyin tuuliennusteita lähipäiviksi, ettemme luovisi juuri väärään suuntaan. (Vaikka meillä on satelliittipuhelin, emme ennen lähtöä ehtineet saada tilaamaamme Skyfile-yhteyttä säätietojen hankkimista varten.) Puhelu meni Turkuun ja selitin tilanteemme. Sieltä soitettiin meille hetken kuluttua takaisin. Kuluvana päivänä 14-15 solmun länsituulta ja seuraavana päivänä 3-6  solmun lounaistuulta.

Vaikka tuulensuunnat eivät meitä ilahduttaneetkaan (vastaista!), meitä lohdutti kuitenkin se, ettei mitään myräkkää olisi tulossa. Ja ehkäpä onnistuisimme ohjaamaan kevyessä tuulessa tuuliperäsimen melalla mottoroitaessa. (HUOM! Nyt tiedämme, että kyseinen ennuste meni pieleen sekä tuulensuuntien että voimakkuuksien osalta!)

Siispä luovimme, paremmalle halssille noin kaksi tuntia, huonommalle noin tunnin. Kovin pitkiä nukkumatuokioita ei siis kumpikaan saanut. Vuorokauden saldo 101 M. 

---Tässä välissä hiukan yövahtiasiaa. Meillä ei ole mitään etukäteen sovittuja vahtivuoroja. Illalla menee ensin nukkumaan se, joka olettaa mahdollisesti saavansa unen päästä kiinni. Useimmiten nukkuja herää ihan itse tunnin-kahden kuluttua ja kömpii kannelle. Tarkastamme tilanteen, teemme tarvittavat toimenpiteet (vendaus, ei-kiireelliset purjeiden vaihdot, reivaukset tai reivauksen purut) ja toinen menee sitten nukkumaan. Ja sama uudelleen. Toki joskus toista joutuu herättelemään kesken unien kiireellisiin edellä mainittuihin puuhiin. Valitettavasti tällä legillä meno on ollut korkean ja välillä sekavan aallokon ja puuskaisen tuulen vuoksi epävakaata ja nukkuminen on ollut kevyttä ja huonoa. - Tietysti päivällä käydään myös välillä nukkumassa. ---

7. vuorokausi: Kuutamopurjehdusta. Aamuyöllä tuuli hiljalleen kääntyi lounaalle ja aallokko tasoittui jonkin verran. Matka alkoi hiljalleen edetä emmekä enää hinkanneet suunnilleen samassa kohti. (Pahimmillaan pääsimme kolmen tunnin luovilla - 2h toisella ja 1h toisella halssilla - vain pari mailia kohti päämäärää!)

Aamulla totesimme iloksemme, että pääsimme etenemään suoraan kohti São Miguelia! Iltapäivällä AISista koko matkan ensimmäinen havainto kanssapurjehtijasta: 144-jalkainen Frederyk Chpin matkalla kohti Malagaa.

Iltapäivällä olimme taas kerran vastatuulessa. Muistiinpanoissani on laskelma: Luovittu 25 h 10 min., edetty kohti Ponta Delgadaa 63 mailia. Turhauttavaa! Seuraava muistiinpano klo 18, kun tuuli oli meille vaihteeksi suotuisa: ”Olisi todella rentouttavaa ja leppoisaa menoa, jos ei harmittaisi tuo ohjausasia.”

Varauduimme siihen mahdollisuuteen, että tuuli laantuu ja joudumme moottoroimaan loppumatkan. Illan hämärtyessä päätimme tyhjentää yhden polttoainekanisterin tankkiin. Meri oli siedettävän tasainen, mutta niin vain kävi, että saimme menemään vain noin 15 litraa ja sitten alkoikin jo veneen keinuessa polttoainetta roiskua kannelle. Se siis siitä sitten.

Taas kerran haarapääsky kävi tekemässä kunniakierroksia Nereidin ympärillä. Tuuli oli sen verran leppoisa, että päätimme matkan edistämiseksi purjehtia yön yli reivaamattomalla isopurjeella ja täydellä genoalla. Virhe! Kahden maissa alkoi taas viuhottaa. Ensin vaihdoimme kiireesti genoa fokkaan ja pian sen jälkeen oli pakko laskea isopurje alas.

Matka jatkui pelkällä fokalla päivänkoittoon saakka, jolloin tuuli kääntyi TAAS vastaiseksi. Moottori taas hommiin ja lisäksi keikutuksen vähentämiseksi nostimme ison 3-reivattuna. Matkaa jäljellä enää 57 mailia! Vuorokauden saldo 102 mailia.

8. vuorokausi: Aamupäivällä pääsimme kolmisen tuntia iloisesti genoalla suoraan kohti Ponta Delgadaa. Valitettavasti melkein heti sen jälkeen, kun São Miguelin silhuetti tuli näkyviin, tuuli kääntyi vastaiseksi ja purjehdus loppui siihen.






Nyt meillä oli huoli siitä, että meidän pitäisi päästä valoisan aikaan satamaan. Vieraaseen satamaan meno pimeällä ei ole koskaan miellyttävää, ja tilapäisohjauksen varassa pelottava ajatus. Moottoroimme siis loppumatkan eli 29 mailia ohjaten käsin tuuliperäsimellä.





Kari oli tehnyt tuuliperäsimen kahvaan pienen jatkovarren lasten leikkihaavin varresta. (Kyseinen haavi oli mukana siksi, että sillä voisi kätevästi onkia ylös veteen pudonneita uppoamattomia esineitä, kuten esimerkiksi käsineitä, lippalakkeja, kenkiä ynnä muuta. Nyt se pääsikin paljon tärkeämpään tehtävään!) Melko hankalassa asennossa veneen perässä kököttäen ohjailua piti tehdä. Vuorottelimme ja menihän se siinä.







Onneksi Ponta Delgadaan on tehty uusi tilava marina, jossa oli paljon tyhjää tilaa. Emme uskaltaneet kuvitellakaan näin heikolla ohjattavuudella etsivämme paikkaa peremmältä satamasta, vaan ajoimme suoraan ensimmäiseen paikkaan. Melko altis se on sekä tuulelle (toivottavasti ei ala tuulla kovaa!) että ohiajavien alusten aalloille, mutta ei voi mitään. Neeti oli kiinnitetty laituriin kello 20.15 ja me saatoimme huokaista helpotuksesta. Koettelemus onnellisesti ohi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti