Cascais / viikot 13 ja 14 (Lähtö Azoreille?)

Maanantai oli vielä viileähkö (16 astetta), mutta sen jälkeen sää on lämmennyt. Tällä viikolla on ollut jopa 25 astetta. Nautinnollista! Kauempana merellä on taas ollut kovia tuulia, koska meitä on ollut taas ihasteltavaa aallonmurtajaan lyövissä mainingeissa.

Purjemaakari apureineen tuli maanantaiaamuna jopa ennen aikojaan! Treffit olivat yhdeksältä ja he koputtelivat kanteen jo varttia vaille. Olimme varautuneet noin puolen tunnin myöhästymiseen, joten emme olleet edes ottaneet purjepeittoja vielä auki. No, joka tapauksessa purjetta nostettiin ja aseteltiin ja väänneltiin ja käänneltiin. Viimein herra ymmärsi, että kaikki ei ollut ihan kunnossa. viimein päädyimme siihen, että ensin siirretään yksi juoksija reivirei´än luota ylemmäksi ja testataan sitten uudelleen purjeen istuvuutta.

Kaveri lupasi tulla iltapäivällä tekemään siirron. Eipä (tietenkään!) tullut. Kävimme peräämässä asiaa ja tulihan hän sitten, teki muutoksen ja sovimme muista korjaustoimenpiteistä. Takaliikin reivireikää piti siirtää parikymmentä senttiä alemmaksi, jotta puomi saatiin vaateriin. Purjeen piti olla valmis seuraavana päivänä ennen klo 12, mutta eipä ei. Siinä olikin ”so much work”. Hän lupasi toimittaa sen meille seuraavana päivänä klo 14. Eipä tullut ei. Marssimme liikkeeseen ja haimme sen itse. Onneksi se nyt istuu hyvin ja asia on viimein loppuun käsitelty!

Meidän piti ostaa reivausta varten 1,5 metriä skuuttiköyttä, mutta sitä myytiin vain metreittäin… kassakone ei osannut laskea puolia metrejä! Purjeoperaation päättymisen kunniaksi päätimme juoda puolen litran sangria-annoksen, mutta sitäkään ei saanut puolikasta…naureskelimme sille, ettei meille mitään puolikkaita myydäkään. Hyvin maistui hellepäivänä se kokonainen litrakin, ei siinä mitään.

Olimme ajatelleet käydä Anna-Liisan  ja Pinnin kanssa pikku purjehduksella tiistaina. Siitä ei tullut mitään, sillä meillähän ei ollut sitä isopurjetta ja toisaalta, lahdella oli sotaharjoitus. Baia-hotellin edustan aukio oli täynnä sotilastelttoja, lahdella pörräili sotilaskumiveneitä ja ankkurissa oli kuusi sotalaivaa. Tiedustellessani asiasta marinan konttorista minulle sanottiin, ettei sinne voi mennä pörräilemään kahteen päivään. Tyydyimme siis ruokailemaan Neetissä ja käymään kävelyllä ihailemassa puistoa ja sen lintuja.

Toripäivänä torilla oli suuret joukot pieniä, noin 8 -9-vuotiaita koululaisia. He kulkivat ympäriinsä muistivihkojensa kanssa, tutkivat ja haistelivat vihanneksia, hedelmiä ja yrttejä. Ilmeisesti meneillään oli tunnistustehtävä. Ääntä ja intoa näytti riittävän!

Torstaina kävimme täyttämässä kansalaisvelvollisuutemme eli äänestämässä Suomen suurlähetystössä Lissabonissa. Kävelimme aurinkoisessa säässä Alcantaran juna-asemalta suurlähetystöön ja sieltä Estrela-kirkon ja –puiston kautta keskustaan. Matkan varrella ällistelimme taas kerran kerrostalojen seiniin ripustettuja ilmastointi/ilmalämpöpumppuja. Ne eivät todellakaan kaunista taloja. Suomessa ei julkisivulautakunta ikikuuna päivänä sallisi moisia virityksiä.

Söimme myöhäisen lounaan vanhassa tutussa InTime-ruokapaikassa ja tyytyväisinä palasimme takaisin Cascaisiin.

Satamaan tuli suomalainen JollyOcean-vene, joka on matkalla kotiinpäin kahden vuoden reissultaan Karibialla ja Kanarialla.

Estorilin rantabulevardin varrella olevalle hiekkarannalle on ilmestynyt lepotuoleja ja kaislakattoisia aurinkovarjoja -  ja auringonottajia ja uimareitakin alkaa olla jo liikkeellä. Turistilaumoista nyt puhumattakaan. Eräässä komeassa linnassa rannalla kuvattiin jotain elokuvaa.

Sunnuntaina kävimme CascaiShopping-ostoskeskuksessa ostamassa Karille märkäpuvun. Melkoinen urakka oli sopivan löytämisessä… sovittaminen oli pelkkää tuskaa. Varsinkin kun ensin sovitimme niitä takaperin ja kummastelimme, miksi ihmeessä kaikki kuristavat kaulaa…. Puku löytyi lopulta ja maksoi kokonaiset 34,90 €!

Tietotekniikkajumpat jatkuvat. Viimein sain SPOT-sijaintitiedot menemään suoraan blogin kartalle. (Eikä se mikään vaikea juttu ole, kun sen tietää. Mistään vain ei löytynyt ohjetta ja yrityksen ja erehdyksen metodi on kohtalaisen vaivalloinen.)

Satelliittipuhelimemme SIM aktivoitiin huhtikuun alussa ja nyt sitten jumppaamme sen kanssa. Emme saa tekstiviestejä kulkemaan millään taialla ja nyt vaikuttaa siltä, että meiltä on jäänyt yksi datakaapeli kotiin. Saa nähdä mitä tämän asian kanssa edetään.

Lähtöön valmistautuminen jatkui edelleen. Kari roudasi marinan konttorin luona olevalta polttoaineasemalta dieseliä mummokärryllä kanisteri kerrallaan lisäpolttoaineeksi. Minä järjestelin ja inventoin kuivamuonavarastot ja tein hankintalistat. Olemme ostaneet jokaisella kauppareissulla jotain täydennystä varastoon. Toki Azoreilta saa kaikkea mitä täältäkin, mutta muonaa täytyy olla yllättävien tilanteiden varalta reilusti ylimääräistä.

Pyykit on pesty ja tavaroita on järjestelty paikalleen. Kari on alkanut seurata säätietoja ja nyt odottelemme sopivaa sääikkunaa lähtöön.

Torstai 6.4.: Eilisiltana kävimme JollyOceanissa jutustelemassa ja toivottamassa heille hyvää matkaa. He lähtivät tänä aamuna kohti pohjoista.

Me roudasimme tänään mummokärryllisen, repullisen ja olkakassillisen evästä Neetiin – ja taas kaikki saatiin piilotettua jonnekin. Veneiden kyky ”niellä” tavaroita on ällistyttävä!

Tämänhetkisten tuuliennusteiden perusteella näyttää siltä, että pääsemme lähtemään huomisaamuna kohti Azoreiden Santa Maria–saarta ja Vila do Porto-satamaa. Matkaa on 752 mailia. Mikäli pääsemme etenemään laskennallista 5 solmun keskinopeutta, meidän pitäisi olla perillä torstaina..

Kiinnostuneille tiedoksi, että ”Sijaintimme kartalla” kohdasta pitäisi näkyä etenemisemme. Käynnistämme SPOTin kaksi kertaa vuorokaudessa.