Ja vihdoin viimein pääsimme jatkamaan matkaa…
… mutta
jatketaanpa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Formuloissa kävi huonosti, sekä
Räikkönen että Bottas joutuivat keskeyttämään. Ravintolan tarjoilija on alkanut
kiinnostua meidän kolmen formula-kisakatsomomme ansiosta formuloista ja kävi
kyselemässä, miten kävi. Hän kertoi meille innokkaasti tulevana perjantaina
alkavasta juhlaviikosta, jota varten kaupunkiin on rakennettu useita
telttakatoksia. (Thomas oli kertonut meille samaisista juhlista – niissä
paikalliset katuvat syntejään ja ”konttailevat” pitkin katuja. Kuinkahan
lienee…) Lähtiessämme tarjoilijamme vielä oikein kätteli meidät - kanta-asiakkaat…
Sunnuntai-iltana
ruotsalaiskippari tuli koputtelemaan Neetin kylkeä ja pyysi Karia avuksi
mastonnostoon seuraavaksi aamuksi – ja tokihan apua piti luvata, että jonain
päivänä saisimme kyseisen paatin pois tieltämme!Nosturi tuli ”vain” noin tunnin
myöhässä. Itse mastonnosto kävi helposti ja nopeasti. Valitettavasti mitään
veneiden veteen laskemisia tai siirtoja ei tapahtunut koko päivänä.
Tiistaina
muutama vene, samoin kuin ruotsalainenkin, laskettiin veteen ja meidän
siirrettiin toiselle paikalle. Saimme allemme sen verran korkeammat aluspuut,
että peräsin saatiin sujautettua paikalleen odottamaan asennusta.
Valitettavasti Thomas oli koko päivän Faialissa, joten odotuksemme jatkui
vieläkin.
Kävimme joutessamme vielä ruokaostoksilla. Ostosten tekeminen onkin
ollut mielenkiintoista, sillä olemme joutuneet hakemaan haluamiamme tuotteita
eri kaupoista. Muun muassa kunnon teetä (monet kokeilemamme teet ovat olleet
täysin mauttomia!), lihatuotteita, hyvää siivujuustoa ja säilyketonnikalaa
olemme hakeneet kaukana olevasta hipermercadosta. Lähempänä olevasta
supermercadosta olemme hankkineet esimerkiksi leivän, tuoremehun ja jauhelihan.
Lähimmästä kaupasta taas juusto-pekonimakkaroita, sokeritonta jääteetä ja
vettä. Torilta vihanneksia ja hedelmiä, torin juustokaupasta herkkujuustoja.
Olemme siis saaneet kulumaan paljon aikaa ruuan hankintaan!
Ylipäänsä
ruokahankinnoista todettakoon, että jos jostain löytyy jotain erityisen hyvää,
sitä kannattaa ostaa myös varastoon. Vaikka kuinka kuvittelisi, että ko.
tuotetta on saatavissa missä vain, niin ei todellakaan ole täälläpäin maailmaa.
Sokeritonta mehua olen etsiskellyt pitkän aikaa onnistumatta. Nyt vihdoin Ponta
Delgadasta löytyi sokeritonta jääteetä jauheena. Makuina sitruuna, persikka ja
mango. Sitä tuli nyt sitten ostettua varastoon kahdeksan pakkausta, jokaisessa
10 pikku pussukkaa. Jokaisesta pussukasta saa puoli litraa valmista juomaa.
Ihan hyvää jääkaappikylmänä.
Keskiviikkona koitti viimein SE PÄIVÄ! Peräsin
saatiin helposti asennettua paikalleen ja Neeti veteen. Kävimme saman tien
tankkaamassa, hoitamassa marinan laskut ja kirjatumassa ulos. Lähtisimme
jatkamaan matkaa heti seuraavana aamuna. Tuntui mukavalta päästä nukkumaan
mukavammissa maisemissa marinassa ja etenkin veden päällä!
Tästä marinasta on
pakko kertoa vielä vähäsen. Se on aika uusi ja todella suuri, tyhjiä paikkoja
on pilvin pimein huolimatta varsin erikoisesta tavasta kiinnittää veneet.
Etenkin pitempiaikaisessa säilytyksessä olevat veneet ovat virittäneet
kiinnitysköysiä myös ei-asian puoleiselta kyljeltään seuraavaan aisaan sulkien
siis vieressä olevan paikan köysillään. Kävi mielessä, että mitenkähän käy, jos
saapuva vene pimeässä ja mahdollisesti väsyneenä ei huomaakaan noita
ylimääräisiä köysiä.
Matkaa Hortaan kertyi 153 mailia. Aikaa kului 30 tuntia,
joista 14 jouduimme valitettavasti moottoroimaan. Tuuli oli aluksi erittäin
kevyttä ja suoraan takaa, joten matka alkoi konevoimin. Tuulen hiukan
virkistyessä virittelimme genaakkerin hommiin ja täysin takaa tulevan tuulen
vuoksi jouduimme ”luovimaan” saadaksemme järkevän tuulikulman. Tuulen hiipuessa
Volvo pääsi taas hommin kolmeksi tunniksi. Illan tullen saimme genoan ja fokan
vetämään virsikirjavirityksin.
Yöllä nostimme isopurjeen ylös ja matka jatkui
vaihteeksi mukavassa avotuulessa, joka voimistui ja kääntyi vastaisemmaksi
aamuyöllä, joten rullasimme genoaa jonkin verran sisään. Pian reivauksen
jälkeen tuuli sitten väsähtikin ja taas moottoroitiin viisi tuntia.
Pico-saaren
rannan luona saimme taas purjeet hommiin. Pico-saari näkyi jo kaukaa ja sen
2351 metriä korkea huippu piiloutui välillä pilviverhon taakse. Hienon
näköistä! Pari viimeistä tuntia ajoimme koneella, sillä jouduimme kääntymään
vastatuuleen eikä luoviminen enää siinä vaiheessa huvittanut.
Satama oli täysi,
veneitä oli kylkikiinnityksessä jopa kolmessa- neljässä rivissä. Kiinnityimme
suurehkon ranskalaisveneen kylkeen – toki kysyttyämme ensin luvan. Juuri kun
olimme saaneet kaikki kiinnitysköydet, springit, lepuuttajat ja sähköjohdonkin
vielä paikalleen, meille tultiin sanomaan, että meidän pitää siirtyä, että
saapuva katamaraani pääsee kyseiseen paikkaan.
Meille raivattiin muurin
vierestä ahdastakin ahtaampi rakonen,
johon hiissauduimme. Taas viriteltiin kiinnitysköydet, springit ja sähköt.
Sitten ilmoittautumaan. Teimme taktisen päätöksen ilmoittaa viipyvämme
puolitoista-kaksi viikkoa ja se saattoi olla viisas päätös. (Luulen, että jos
olisimme kertoneet viipyvämme vain muutaman päivän, olisimme joutuneet
notkumaan kylkiletkoissa.) Meille nimittäin löytyi laituripaikka telakalla
olevan paikallisen veneen paikalle - toki sillä edellytyksellä, että joudumme
siirtymään kun se valmistuu. Luotamme siihen, että täällä telakkatoiminta on
yhtä tehotonta kuin Ponta Delgadassa emmekä joudu siirtymään minnekään J
Saimme suurehkosta
englantilaisveneestä pari nuorta miestä auttamaan meitä Neetin irrottamisessa –
emme mitenkään olisi saaneet sitä kaksin pois siitä kolosesta, johon olimme
ahtautuneet. Kiinnitimme Neetin jo kolmanteen kertaan, tällä kertaa laituriin
aisapaikalle. Kun kaikki viritykset oli tehty, oli kulunut kolme tuntia siitä,
kun saavuimme satamaan.
 |
| Neeti Hortassa |
Järjestelimme Neetin kuntoon ja sitten vihdoin viimein
pääsimme avaamaan hyvissä ajoin jäähtymään laitetun kuohujuomapullon.
Ruuanlaitto ei huvittanut, joten seuraavaksi kävelimme kuuluisaan Peterin
kuppilaan syömään ja nauttimaan sen hienosta tunnelmasta. Ruoka ei ollut
kaksista, mutta pöytäseurana meillä oli mukava iäkäs hollantilaispariskunta,
joka on kiertänyt pallon ja nyt asustelee 50-jalkaisessa veneessään milloin missäkin
päin Eurooppaa.
Sunnuntaina kävimme jututtamassa myös lauantai-iltana saapuneen
suomalaisveneen miehistöä. Ovat paluumatkalla World ARC-kierrokselta. Melkoinen
miehistörumba heillä on ollut. Oistajan ja hänen kaverinsa lisäksi veneessä on
ollut vaihtomiehistönä yli 40 eri henkilöä. Huh huh.
Löysimme hyvin varustetun
supermarketin ja teimme tarpeelliset ruokaostokset. Etsiskelimme sataman
lähistöltä moneen kertaan kuppilaa, jossa voisimme katsoa Suomi-Ruotsi
jääkiekko-ottelun. Emme löytäneet ja niinpä tyydyimme seuraamaan netistä
pelitilanteita. Pian totesimme, ettei niin harmitakaan, vaikkemme päässeetkään
katsomaan peliä!
Satamaan saapui kaksi
Tanskan merivoimien koulutusalusta. Todella upeita, 66 jalkaa pitkä jooleja.
Miehistö on puettu tyylikkäisiin valkoisiin asuihin ja tätä kirjoittaessani
paateissa kiillotellaan vinssejä ja muita metalliosia. Hyvin innokas ja
ystävällinen merimies kertoili meille aluksista ja niiden reissuista, kun
pysähdyimme niitä ihailemaan.
Sataman perukalla on pari suurehkoa venettä,
joiden nuori miehistö järjestää erilaisia performacce-esityksiä. Hurjalta
näytti, kun kolme nuorta oli hiissattu mastoon ja siellä keikkuen ja roikkuen
yksi soitti haitaria, toinen saksofonia ja kolmas kitaraa. Sääli, että sää on
ollut ailahteleva ja sadekuuroja tulee tuon tuostakin. Yleisöä ei ole ollut
kovinkaan paljoa liikkeellä.
Odottelemme Sissiä saapuvaksi johonkin aikaan
tänään sunnuntaina tänne Hortaan. Saa nähdä, ehtivätkö ennen kuin meidän
nukkumaanmenoaikamme koittaa.
 |
| Jonnekin muuriin tulee muisto Nereidin käynnistäkin maalatuksi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti