Ponta Delgada -> Horta


Ja vihdoin viimein pääsimme jatkamaan matkaa…
… mutta jatketaanpa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Formuloissa kävi huonosti, sekä Räikkönen että Bottas joutuivat keskeyttämään. Ravintolan tarjoilija on alkanut kiinnostua meidän kolmen formula-kisakatsomomme ansiosta formuloista ja kävi kyselemässä, miten kävi. Hän kertoi meille innokkaasti tulevana perjantaina alkavasta juhlaviikosta, jota varten kaupunkiin on rakennettu useita telttakatoksia. (Thomas oli kertonut meille samaisista juhlista – niissä paikalliset katuvat syntejään ja ”konttailevat” pitkin katuja. Kuinkahan lienee…) Lähtiessämme tarjoilijamme vielä oikein kätteli meidät - kanta-asiakkaat…
Sunnuntai-iltana ruotsalaiskippari tuli koputtelemaan Neetin kylkeä ja pyysi Karia avuksi mastonnostoon seuraavaksi aamuksi – ja tokihan apua piti luvata, että jonain päivänä saisimme kyseisen paatin pois tieltämme!Nosturi tuli ”vain” noin tunnin myöhässä. Itse mastonnosto kävi helposti ja nopeasti. Valitettavasti mitään veneiden veteen laskemisia tai siirtoja ei tapahtunut koko päivänä.
Tiistaina muutama vene, samoin kuin ruotsalainenkin, laskettiin veteen ja meidän siirrettiin toiselle paikalle. Saimme allemme sen verran korkeammat aluspuut, että peräsin saatiin sujautettua paikalleen odottamaan asennusta. Valitettavasti Thomas oli koko päivän Faialissa, joten odotuksemme jatkui vieläkin.
Kävimme joutessamme vielä ruokaostoksilla. Ostosten tekeminen onkin ollut mielenkiintoista, sillä olemme joutuneet hakemaan haluamiamme tuotteita eri kaupoista. Muun muassa kunnon teetä (monet kokeilemamme teet ovat olleet täysin mauttomia!), lihatuotteita, hyvää siivujuustoa ja säilyketonnikalaa olemme hakeneet kaukana olevasta hipermercadosta. Lähempänä olevasta supermercadosta olemme hankkineet esimerkiksi leivän, tuoremehun ja jauhelihan. Lähimmästä kaupasta taas juusto-pekonimakkaroita, sokeritonta jääteetä ja vettä. Torilta vihanneksia ja hedelmiä, torin juustokaupasta herkkujuustoja. Olemme siis saaneet kulumaan paljon aikaa ruuan hankintaan!
Ylipäänsä ruokahankinnoista todettakoon, että jos jostain löytyy jotain erityisen hyvää, sitä kannattaa ostaa myös varastoon. Vaikka kuinka kuvittelisi, että ko. tuotetta on saatavissa missä vain, niin ei todellakaan ole täälläpäin maailmaa. Sokeritonta mehua olen etsiskellyt pitkän aikaa onnistumatta. Nyt vihdoin Ponta Delgadasta löytyi sokeritonta jääteetä jauheena. Makuina sitruuna, persikka ja mango. Sitä tuli nyt sitten ostettua varastoon kahdeksan pakkausta, jokaisessa 10 pikku pussukkaa. Jokaisesta pussukasta saa puoli litraa valmista juomaa. Ihan hyvää jääkaappikylmänä.





Keskiviikkona koitti viimein SE PÄIVÄ! Peräsin saatiin helposti asennettua paikalleen ja Neeti veteen. Kävimme saman tien tankkaamassa, hoitamassa marinan laskut ja kirjatumassa ulos. Lähtisimme jatkamaan matkaa heti seuraavana aamuna. Tuntui mukavalta päästä nukkumaan mukavammissa maisemissa marinassa ja etenkin veden päällä!

Tästä marinasta on pakko kertoa vielä vähäsen. Se on aika uusi ja todella suuri, tyhjiä paikkoja on pilvin pimein huolimatta varsin erikoisesta tavasta kiinnittää veneet. Etenkin pitempiaikaisessa säilytyksessä olevat veneet ovat virittäneet kiinnitysköysiä myös ei-asian puoleiselta kyljeltään seuraavaan aisaan sulkien siis vieressä olevan paikan köysillään. Kävi mielessä, että mitenkähän käy, jos saapuva vene pimeässä ja mahdollisesti väsyneenä ei huomaakaan noita ylimääräisiä köysiä.



Matkaa Hortaan kertyi 153 mailia. Aikaa kului 30 tuntia, joista 14 jouduimme valitettavasti moottoroimaan. Tuuli oli aluksi erittäin kevyttä ja suoraan takaa, joten matka alkoi konevoimin. Tuulen hiukan virkistyessä virittelimme genaakkerin hommiin ja täysin takaa tulevan tuulen vuoksi jouduimme ”luovimaan” saadaksemme järkevän tuulikulman. Tuulen hiipuessa Volvo pääsi taas hommin kolmeksi tunniksi. Illan tullen saimme genoan ja fokan vetämään virsikirjavirityksin.
Yöllä nostimme isopurjeen ylös ja matka jatkui vaihteeksi mukavassa avotuulessa, joka voimistui ja kääntyi vastaisemmaksi aamuyöllä, joten rullasimme genoaa jonkin verran sisään. Pian reivauksen jälkeen tuuli sitten väsähtikin ja taas moottoroitiin viisi tuntia.

Pico-saaren rannan luona saimme taas purjeet hommiin. Pico-saari näkyi jo kaukaa ja sen 2351 metriä korkea huippu piiloutui välillä pilviverhon taakse. Hienon näköistä! Pari viimeistä tuntia ajoimme koneella, sillä jouduimme kääntymään vastatuuleen eikä luoviminen enää siinä vaiheessa huvittanut.
Satama oli täysi, veneitä oli kylkikiinnityksessä jopa kolmessa- neljässä rivissä. Kiinnityimme suurehkon ranskalaisveneen kylkeen – toki kysyttyämme ensin luvan. Juuri kun olimme saaneet kaikki kiinnitysköydet, springit, lepuuttajat ja sähköjohdonkin vielä paikalleen, meille tultiin sanomaan, että meidän pitää siirtyä, että saapuva katamaraani pääsee kyseiseen paikkaan.
Meille raivattiin muurin vierestä ahdastakin ahtaampi  rakonen, johon hiissauduimme. Taas viriteltiin kiinnitysköydet, springit ja sähköt. Sitten ilmoittautumaan. Teimme taktisen päätöksen ilmoittaa viipyvämme puolitoista-kaksi viikkoa ja se saattoi olla viisas päätös. (Luulen, että jos olisimme kertoneet viipyvämme vain muutaman päivän, olisimme joutuneet notkumaan kylkiletkoissa.) Meille nimittäin löytyi laituripaikka telakalla olevan paikallisen veneen paikalle - toki sillä edellytyksellä, että joudumme siirtymään kun se valmistuu. Luotamme siihen, että täällä telakkatoiminta on yhtä tehotonta kuin Ponta Delgadassa emmekä joudu siirtymään minnekään J
Saimme suurehkosta englantilaisveneestä pari nuorta miestä auttamaan meitä Neetin irrottamisessa – emme mitenkään olisi saaneet sitä kaksin pois siitä kolosesta, johon olimme ahtautuneet. Kiinnitimme Neetin jo kolmanteen kertaan, tällä kertaa laituriin aisapaikalle. Kun kaikki viritykset oli tehty, oli kulunut kolme tuntia siitä, kun saavuimme satamaan.
Neeti Hortassa

Järjestelimme Neetin kuntoon ja sitten vihdoin viimein pääsimme avaamaan hyvissä ajoin jäähtymään laitetun kuohujuomapullon. Ruuanlaitto ei huvittanut, joten seuraavaksi kävelimme kuuluisaan Peterin kuppilaan syömään ja nauttimaan sen hienosta tunnelmasta. Ruoka ei ollut kaksista, mutta pöytäseurana meillä oli mukava iäkäs hollantilaispariskunta, joka on kiertänyt pallon ja nyt asustelee 50-jalkaisessa veneessään milloin missäkin päin Eurooppaa.
Sunnuntaina kävimme jututtamassa myös lauantai-iltana saapuneen suomalaisveneen miehistöä. Ovat paluumatkalla World ARC-kierrokselta. Melkoinen miehistörumba heillä on ollut. Oistajan ja hänen kaverinsa lisäksi veneessä on ollut vaihtomiehistönä yli 40 eri henkilöä. Huh huh.
Löysimme hyvin varustetun supermarketin ja teimme tarpeelliset ruokaostokset. Etsiskelimme sataman lähistöltä moneen kertaan kuppilaa, jossa voisimme katsoa Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelun. Emme löytäneet ja niinpä tyydyimme seuraamaan netistä pelitilanteita. Pian totesimme, ettei niin harmitakaan, vaikkemme päässeetkään katsomaan peliä!
Satamaan saapui  kaksi Tanskan merivoimien koulutusalusta. Todella upeita,  66 jalkaa pitkä jooleja. Miehistö on puettu tyylikkäisiin valkoisiin asuihin ja tätä kirjoittaessani paateissa kiillotellaan vinssejä ja muita metalliosia. Hyvin innokas ja ystävällinen merimies kertoili meille aluksista ja niiden reissuista, kun pysähdyimme niitä ihailemaan.
Sataman perukalla on pari suurehkoa venettä, joiden nuori miehistö järjestää erilaisia performacce-esityksiä. Hurjalta näytti, kun kolme nuorta oli hiissattu mastoon ja siellä keikkuen ja roikkuen yksi soitti haitaria, toinen saksofonia ja kolmas kitaraa. Sääli, että sää on ollut ailahteleva ja sadekuuroja tulee tuon tuostakin. Yleisöä ei ole ollut kovinkaan paljoa liikkeellä.

Odottelemme Sissiä saapuvaksi johonkin aikaan tänään sunnuntaina tänne Hortaan. Saa nähdä, ehtivätkö ennen kuin meidän nukkumaanmenoaikamme koittaa.
Jonnekin muuriin tulee muisto Nereidin käynnistäkin maalatuksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti