Horta - > Santa Maria

Maanantaiaamuna Sissi oli ilmestynyt ankkuripaikalle ja siirtyi myöhemmin kylkikiinnitykseen rantaan. Oli hauska tavata vanhoja ystäviä pitkästä aikaa. Paljon oli kerrottavaa puolin ja toisin. Toki olimme pitäneet yhteyttä jatkuvasti, mutta viimeksi olimme tavanneet noin vuosi sitten, kun Tuija ja Hannu kävivät Nereidissä Lappeenrannassa.

Satama on jatkuvasti täpötäysi, veneitä tulee ja menee. Suurin osa tuntuu tulevan lännestä ja olevan suuntaamassa kohti manner-Eurooppaa

Tanskalaiset lähdössä matkaan

Säät ovat olleet vaihtelevat. Lämpötila on keikkunut yötä päivää noin 18-19 asteessa. Vettä on tullut monena päivänä, yhtenä päivänä melkein koko päivän, mutta auringostakin olemme saaneet nauttia. Tuuli vonkui varsinkin muutamana yönä oikein kunnolla, mutta meillä täällä sataman perukoilla oli siitä huolimatta aivan mukavat olot.

Edellispäivänä tämä joki kuohui koskena, eivätkä sorsaparat uskaltaneet laisinkaan veteen...

On ollut mukavaa, kun meillä on ollut suomalaista seuraa. Kävimme maanantaina Peterin kuppilassa osallistumassa Sissin miehistön Atlantinylitysriemuun ja Tuijan ja Hannun kanssa olemme tavanneet joka päivä – muun muassa käyneet vastavuoroisesti toistemme veneessä syömässä.

Hannu tuli avuksi, kun Kari kävi mastossa tarkistamassa genaakkerin nostimen kunnon. Lisäksi sain Hannun avustuksella satelliittipuhelimen sähköpostiohjelman toimimaan. Nyt pystymme tilaamaan merellä säätiedot grib-tiedostoina – ja edelleen Hannun avustuksella saimme ne myöskin aukeamaan kannettavallamme! Monta yritystä ja viritystä jouduimme kokeilemaan, mutta kärsivällisyys palkittiin vihdoin viimein. Kiitos Hannu!

Tuija oli löytänyt lankakaupan ja vihdoinkin sain lankaa ja pääsin purkamaan patoutuneita neulomispaineitani. Hyvä että maltoin ruveta nukkumaan iltaisin! (On kummallista, miten vaikeata maailmalla on löytää käsityölankoja. Suomessahan ainakin jonkinlaista sukkalankaa, jos ei muuta, löytyy jokaisesta pienestä Siwastakin!)

Sain maalatuksi muuriin muiston Nereidin käynnistä. Valitettavasti vanhan Erica-maalauksen vieressä ei ollut tilaa, mutta hyvän paikan löysimme kuitenkin. Vuosaaren venekerhosta Adelen ja Tavinon kuvatkin ovat vielä nähtävissä. Varsin paljon suomalaisveneitä täällä on käynyt, monia tuttujakin.

Muuten aika on mennyt normaaleissa arkiaskareissa: pyykinpesua, kauppareissuja, pieniä veneen kunnostuspuuhia, ruuanlaittoa, kävelylenkkejä. Hienot ovat näkymät esimerkiksi Hortan hautausmaalta!

Pitkin viikkoa juhlittiin Hortan suojeluspyhimyksen kunniaksi. Sunnuntai-iltana juhlinta päättyi kulkueeseen, jossa paria patsasta (Jeesus ja Maria?) kannettiin kulkueessa kaupungin toiselle laidalle ja takaisin. Kulkueessa oli ainakin viisi orkesteria, jotka soittivat vuoron perään samaan sävelmää. Kaupunkilaiset kulkivat jonossa kadun kahta puolta pyhävaatteissa, osa paljain jaloin. Kirkon viereen oli viritetty huvialue, jossa Sissin miehistön mukaan oli ollut iltaisin tanssit ja mainio meininki.

Tiistaiaamuna kello 4:50 irrotimme köydet ja suuntasimme Nereidin keulan kohti Santa Mariaa, jonne olimme alun perin aikoneet seilata Cascaisista. Muutaman ensimmäisen tunnin aikana tuuli oli sekalaista – ensin aikaa kovaa ja vähän myöhemmin tarvittiin moottoria avuksi. Kello 10:30 pääsimme taas purjehtimaan tuuliperäsimen hoitaessa ohjauksen - ja sitten koko loppumatka 194 mailin päähän Santa Mariaan olikin pelkkää nautiskelua! Tihkusade päättyi purjeiden noston aikoihin ja aurinko alkoi paistaa. Neeti pisteli parastaan noin 5 sekuntimetrin tuulessa tuulikulman ollessa noin 60 – 90 astetta. Välillä nopeusmittari näytteli pitkät ajat yli 7 solmun nopeuksia. Matkan aikana delfiinit kävivät kurkistamassa Neetiä, mutta eivät valitettavasti jääneet leikkimään kanssamme. Yötä lukuunottamatta hinasimme viehettä perässä koko matkan, mutta ainoa saalis oli kaislanpätkä.

Santa Marian lähestyessä jouduimme laittamaan ”jarrun päälle” eli vaihtamaan genoan fokkaan, jottemme tulisi perille juuri lounastauon aikaan. Matkaan kului aikaa 32,5  tuntia, joista koneella 4,5 tuntia. Keskinopeus oli noin 6 solmua!

Soitin marinan konttoriin vähän aikaisemmin ja niinpä meitä oltiin laiturilla vastassa. Marinassa oli hyvin tilaa, vain kymmenkunta vierasvenettä. Marina on aika uusi ja kaikki paikat ovat todella siistissä kunnossa. Muurissa on vielä runsaasti tilaa maalauksille…

Kaupunki (tai kylä?) käsittää kolme katua pituussuuntaan kahden rotkon välisellä harjanteella. Sinne pääsee marinasta jyrkkää, ikivanhaa ja muhkuraista kivistä tehtyä tietä pitkin.  Kirkkoja tai muita ristillä merkittyjä rakennuksia on kylässä useita. Täälläkin on varmaankin vietetty jotain kirkollisia juhlia, sillä kirkko oli aivan ylenpalttisesti koristeltu kukkasin! Löysimme kaksi kohtalaisen hyvin varustettua ruokakauppaa ja torin, jossa ainakin torstaiaamuna oli kovin kovin hiljaista.

Viehätyimme heti ensi silmäyksellä kovin Santa Marian karuista ja avarista maisemista ja hellyttävästä pikku kylästä. Saarella on viisi retkeilyreittiä, joista on hyvät opaskartat. (Ensimmäisen kerran koko reissulla törmäsimme moiseen ylellisyyteen!) Totesimme, että tänne voisi tulla vaikka pitemmäksikin ajaksi asustelemaan – ajattelimme jopa kysellä vastaisen varalle pitempiaikaisen oleskelun hintoja!

Varasimme vuokra-auton huomiseksi (perjantaiksi) ja lähdemme kiertämään saarta (17 x 8 km) ja tutustumaan sen ihmeisiin. Siitä sitten lisää seuraavassa jaksossa…