Porto Santo

Illalla tuntui oudolta, kun vene ei enää keikkunutkaan. Huomasin, että seisoessani reisilihakset olivat edelleenkin jännittyneessä tilassa valmiina reagoimaan veneen liikkeisiin. Istuimme hetkisen sitloorassa muistellen edellistä käyntiämme Porto Santossa – ja sitten hyvin ansaituille kokonaisille yöunille!

Edellisen reissun matkapäiväkirja löytyy täältä: http://vuosaarenvenekerho.fi/kategoria/matkakertomukset/

http://vuosaarenvenekerho.fi.nettihotelli.name/wp-content/uploads/2016/12/Erica_4.pdf

Uni maistuikin. Päivänvalossa hahmotimme sataman ja näimme, että vastaanottolaiturissa ei ollut tyhjää tilaa. Yksi purjevene kuitenkin lähti merelle ja olimme siis toiveikkaita laituripaikan suhteen. Opaskirjan ohjeen mukaan yritin ottaa yhteyttä marinaan VHF:llä - lukuisia kertoja – tuloksetta. Puhelimeenkaan siellä ei vastattu. Niinpä päätimme kylmän viileästi etsiä sen tyhjän paikan ja asettua siihen toivoen parasta.

Näkymä istumalaatikosta

Veneen kiinnityksen jälkeen marssimme satamakonttoriin. Siellä oli töissä kolme henkilöä - kumma ettei kukaan ehtinyt vastata kutsuihini… Taas suoritettiin normaalit paperihommat: passit, venetodistus ja vakuutusasiakirja,, mistä tulossa, minne menossa, kauanko aiomme viipyä…

Hinnoittelu täällä onkin luku sinänsä. Päivähinta Nereidiltä on noin 25 € / vuorokausi, kuukausihinta alle 130 €.  Jos viivymme pitempään kuin viisi vuorokautta, kannattaa (ja voimme) maksaa kuukausihinnan.

Saimme luvan jäädä omavaltaisesti käyttöön ottamallemme paikalle. Hyvä niin. Ankkurissakin on mukava olla, mutta laiturista on helpompi lähteä liikkeelle. Kävely tekee hyvää monen päivän purjehduksen jälkeen.

Seuraavaksi ohjelmassa oli visiitti GNR:n toimistossa, jossa käytiin läpi ja kirjattiin tietokoneelle samat asiat kuin marinan konttorissakin. Pois lähtiessä täytyy taasen visiteerata molemmissa paikoissa.

Ihmettelimme hiukan, kun tullissa käynnistä ei puhuttu meille mitään. Eipä hätää. Iltapäivällä veneen viereen ilmestyi hienoon virkapukuun pukeutunut naishenkilö lomakkeen kanssa. Täyttelin siinä taas kertaalleen samat tiedot veneen tiedoista, tulemisistamme ja menemisistämme. Sormi meni suuhun kun kysyttiin veneessä olevasta alkoholista. Kysyin, millä tarkkuudella määrät pitää ilmoittaa. Vastaus oli, että rajat ovat 10 litraa väkeviä / henkilö ja 90 litraa viiniä / henkilö. Jos on vähemmän, vastaus on NO. Selvä pyy.

Hetkeä myöhemmin marinan konttorin virkailija koputteli Neetin kylken ja kysyi vielä, että mihin aikaan edellisiltana olimme saapuneet. Oli jäänyt kysymättä ; )

Aamupäivä menikin nopeasti laittaessamme Nereidiä taas satamakuntoon. Monen päivän purjehduksen jälkeen kaikki on vähän mullin mallin. Kari pesi suolakuorrutuksen pois ja jynssäsi myös sitlooran, minä järjestelin sisätiloja.

Satama on muuttunut jonkin verran sitten viime näkemän. Rantaan on tullut uusi kuppila ja laivasatamaan päin mentäessä tien varteen on tullut suuri rakennus, jossa generaattorit jauhavat sähköä. Rannan puolella on kummallinen laitos, jossa on valtava määrä putkia pystyssä. Näyttää, että niissä on vettä tai jotain muuta nestettä sisällä. Kyselimme marinan konttorista niiden tarkoitusta ja kuulimme, että kyseessä on jokin kokeilu/tutkimus. laitoksessa valmistetaan jonkinlaista öljyä kosmetiikka- ja joihinkin muihin tarkoituksiin. Emme oikein ymmärtäneet...

Etsiskelimme viime kerrasta mieleen jäänyttä rantaravintolaa, jossa valmistettiin ruokaa avokeittiössä avotulella. Se on ilmeisestikin poistunut uuden Clube Naval rakennuksen tieltä. Harmi.

 WiFiä ei marina tarjoa, mutta rannan kuppilassa on ilmainen WiFi, joka toimikin erinomaisen hyvin. Kävimme siellä pienellä välipalalla, luimme sähköposteja ja katsoimme videon Suvin ensimmäisistä kevätjuhlista. Kyllä nuo pienet ihmiset sitten ovatkin niin hellyttäviä!

Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmin tuuli puhalteli pohjoisen puolelta. Todellinen kesäfiilis! Mieltämme lämmitti myös se, että onnistuimme löytämään muurista rippeet Erican logosta. Paljon ei jäljellä ollut, mutta kuitenkin! Nereidin logokin koristaa nyt muuria – saapa nähdä, tulemmeko joskus tänne uudestaan sitä katsomaan. Toivottavasti.

Saari ei ole suuren suuri, vain 11 x 6 km. Muutama korkea vuorenhuippukin on, korkein 516 m. Maisema on kuiva ja karu, paljon muuta vihreätä kuin kaktukset ei ole näköpiirissä matkalla marinasta kylälle. Kylällä on kylläkin varsin kauniita puistokoita istutuksineen ja pergoloineen. Koristeet katujen varsilla tosin toivat mieleemme joulun...

Kylälle on noin 20 minuutin kävelymatka rantatietä pitkin. Alapuolella on mahtava pitkä hiekkaranta, jolla ei nyt ollut kuin muutama auringonpalvoja. Otin repun taskuun porkkanan siltä varalta, että viime reissun aasiystäväni (tai sen seuraaja) olisi vielä tien varressa, mutta ei sitä näkynyt. Harmi. Se oli niin hauska ”ohjelmanumero” kauppareissuillamme.

Viikko on vierähti enimmäkseen aurinkoisena, vilvoittavan tuulen mukavasti puhallellessa pohjoisen tai idän puolelta. Kaupunki tai kylä- kumpi lieneekään - ei ole suuren suuri. Kauppareissujen lisäksi tallustelimme pitkin poikin katuja. Puistot ja talojen pihat ovat kauniita ja vehreitä saaren muutoin perin kuivan näköiseen maisemaan verrattuna.

Pitkän pitkä upea hiekkaranta on ollut hienosta säästä huolimatta lähes autio, myös viikonloppuina. Mekin kävimme – ensimmäistä kertaa sitten Karibian-reissun – hiekkarannalla päivää paistattelemassa ja uimassa. Minäkin heitin rohkeasti noin 4 – 5 vuoden talviturkin…

Jututimme ruotsalaismiestä, jonka vene on ollut täällä telakoituna talven ajan ja kyselimme muun jutustelun ohessa telakointihintaa. Se ei päätä huimaa – 4 € / päivä! Ponta Delgadassa maksoimme enemmän vuokraa jo venepukeista!

Pääsimme vielä ennen lähtöämme nauttimaan paikallisesta taidetapahtumasta, jossa lapset esittivät ohjelmanumeroitaan keskustan aukiolle viritetyllä esiintymislavalla. Harmittavasti pieni tihkusade häiritsi tapahtumaa, mutta onneksi lämmintä kuitenkin oli.

Jatkoimme matkaa tiistaiaamuna maksettuamme seitsemästä yöstä kuukauden satamamaksun 122 €. 

Matkaa Madeiralle oli edessä noin 30 mailia.