Kierros Santa Marialla

Patsas marinaan johtavan tien varressa

Vanha tie marinasta kylälle - tai toisinpäin...

Auto saapui täsmällisesti kello 9 Clube Naval de Santa Marian eteen. Ajoimme vuokrafirman naisen kanssa itse vuokraamoon, joka oli piiitkän kadun toisessa päässä. Huokailin jo mielessäni, että autoa palautettaessa olisi pitkä kävely takaisin marinaan. Onneksi huoleni oli turha ja meille kerrottiin, voisimme jättää auton marinaan.

itse vuokrausoperaatio oli nopea ja helppo Cascaisiin verrattuna. Vain Karin ajokortti haluttiin nähdä, osoitetiedot kirjattiin ylös, maksoimme vuokran ja vapaaehtoisen vakuutuksen - ja siinä kaikki. Cascaisissa otettiin sekä ennakkovarausta tehtäessä että autoa noudettaessa valokopiot ajokortista ja passista, auto syynättiin tarkkaan ennen luovutusta ja merkittiin kaikki naarmut ja kuhmut ylös, ja palautettaessa tarkastettiin auto uudelleen. Lisäksi piti maksaa luottokortilla takuumaksu, joka palautettiin auton palautuksen jälkeen muutaman päivän päästä.

Ja matkaan. Ensin ajoimme saaren länsipuolelle lentokentän ohi. Maisema oli karu ja paljas, vain joitakin pensaita ja puita vielä vähemmän. Poikkesimme pikku kylään, jossa pysähdyimme katsomaan merivesiuimalaa. Saarella ei ole laisinkaan hiekka-tai uimarantoja, vain tällaisia uimaloita.

Saaren pohjoisrannalla keskivaiheilla saarta alkoivat mäkiset ja mutkaiset tieosuudet ja maisema muuttui vihreämmäksi. Puiden kaartuessamme yläpuolellamme ja ympärillämme joissakin paikoin tuntui jopa kuin ajaisimme viidakossa. Hortensiat ja tunnistamattomat siniset kukat reunustivat paikoin teitä. Myös krassia kasvoi paikoin valtoimenaan. Asumatonta seutua ei ollut laisinkaan, jatkuvasti jossain päin oli asumuksia näkyvissä.

Lehmiä oli laiduntamassa joka puolella, välillä jyrkillä rinteillä jyrkänteiden reunalla. Meitä melkein hirvitti niiden puolesta, mutta ne näyttivät ottavan olonsa ja elämän rennosti. Olisikohan asialla jotakin tekemistä lähistöllä olevien viiniviljelmien kanssa?

Saaren itäosa oli taas huomattavasti karumpi ja serpentiinitiet yhä jyrkempiä. Maisemat olivat päätähuimaavat. Olimme tyytyväisiä siitä, että saari on niin pieni. Meillä oli hyvin aikaa pysähtyä näköalapaikoille henkäilemään ihastuksesta ja ottamaan valokuvia.  

Tienvarsilla olevat Piknik-paikat (Parcue de merendas) ovat vallan upeita: Grillauspaikkoja, vesipisteitä, tietysti pöydät ja penkit – henkeäsalpaavan hienoissa maisemissa tai mahtavan metsikön keskellä. Nautimme omat eväämme eräässä tällaisessa paikassa.

Tässä nautimme omat eväämme

Saaren kaakkoispuolella piipahdimme Santo Espirito-kylän kirkossa ja hautausmaalla. Tällä hautausmaalla oli lähes jokaisessa hautakivessä vainajien valokuvat.

Santa Marian korkein kohta Pico Alto on 578 metriä merenpinnasta. Autolla pääsi melkein perille asti – ja kyllä kannatti kavuta ne viimeiset metrit ylös!

Loppumatkalla kiemurtelimme välillä todella kapeita pikkuteitä siellä täällä ja välillä vähän eksyksissäkin. Navigaattorin ja kartan paikannimet kun eivät ihan aina täsmänneet…

Olimme erittäin tyytyväisiä noin 70 kilometrin ajeluumme. Ajatuksemme siitä, että tällä saarella voisi viivähtää pitempäänkin, vahvistui edelleenkin.

Linnake marinan yläpuolella

Palattuamme marinaan satamakapteeni tuli kysymään, kuinka kauan aikoisimme viipyä. Kun kerroimme, että ajattelimme lähteä lauantaiaamuna, hän kertoi konttorin olevan kiinni lauantaina (satamaoppaan mukaan suljettu v

ain sunnuntaisin…). Siispä kävimme tekemässä check-outin saman tien lauantaiaamuksi. Samalla pyysimme hinnaston pitempiaikaiselle oleskelulle. Hinnat eivät päätä huimanneet…saapa nähdä…

Ajattelimme käydä vaihteeksi ulkoruokinnassa Clube Navalin kuppilassa, mutta jostain syystä ravintolan ruokapuoli olikin suljettu. Siispä aterioime Neetissä.

Katsoimme tuuliennusteita ja kuinka ollakaan - purjehdusjalkaa alkoi kutkuttaa ja niinpä irrotimme köydet jo kello 20 eli noin kaksitoista tuntia ennen suunniteltua aikaa. Keula kohti noin 500 mailin päässä olevaa Porto Santoa!

Tällainenkin söpöläinen löytyi matkan varrelta.