Porto Santo -> Madeira -> Las Palmas

Tiistaina kävimme vielä ennen lähtöämme kylillä laittamassa muutaman kortin postiin ja ostamassa pienen maton pentteriin.

Päivä oli pilvinen mutta lämmin. Pääsimme lähes koko matkan Madeiran itäpäädyssä olevaan Baía d´Abran ankkuripaikkaan purjein. Mahtava paikka, jyrkkien kallioiden ympäröimä. ihmiset vaelluspoluilla näyttivät pikku muurahaisilta kiivetessään rinteitä ylös ja laskeutuessaan seuraavaa rinnettä alas.

Tuuli puhalteli kallioilta reippaanpuoleisesti (noin 8 m/s) jo ankkuria laskiessamme, mutta arvelimme se laantuvan illan tullen. Aallokkoa ei juurikaan ollut, sillä tuuli tuli rannalta päin. Nautimme siis kaikessa rauhassa ilta-aterian ja nautimme maisemista.

Nautinto alkoi hiipua illan tullen ja tuulen innostuessa puhaltelemaan oikein kunnolla. Mittasimme puuskissa jopa yli 16 m/s. Ankkuri toki piti, mutta revitys oli melkoista tuulen hetkellisesti laantuessa ja sitten taas villiintyessä uudelleen. Nukkuminen oli sitä ja tätä, kunnes tuuli hiukan tasaantui puoli kolmen jälkeen yöllä. Huokasimme aamulla helpotuksesta saadessamme ankkurin irti ilman hankaluuksia. Hiukan jännitti, että josko se olisi juuttunut jonnekin kiven koloon tai muualle yöllisessä revityksessä.

14,3 mailin purjehdus pitkin komeata Madeiran rantaa sujui leppoisasti. Viimeiset pari mailia jouduimme moottoroimaan tuulen hyytyessä täysin.

Porto Santosta lähtiessämme marinan henkilökunta kertoi meille, että heidän yrityksellään on Funchalissa tarjolla noin 10 venepaikkaa – kannattaisi kuitenkin soittaa ensin. Koska tiesimme, että Funchalissa on vain niukasti vierasvenepaikkoja, otimme tiedon ilolla vastaan ja otin puhelinnumeron ylös. Valitettavasti kukaan vain ei vastannut lukuisiin soittoyrityksiini. Se siis siitä!

Toinen marina vastasi, ja vaikka marina oli täysi, meille arveltiin paikan löytyvän. Meidät ohjattiin ensin ranskalaisveneen kylkeen. Siitä käsin kävimme sitten ilmoittautumassa marinan konttorissa ja noin tunnin kuluttua (ruokatunnin päätyttyä) GNR:n konttorilla. Tästä toimenpiteestä tuli mieleemme Juicen kappale poliiseista, joista toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa… Homma saatiin kuitenkin hoidettua!

Myöhemmin iltapäivällä meille tultiin osoittamaan uusi paikka. Taas kerran saimme olla tyytyväisiä siitä, että Nereidi on aika pieni – ainakin noin yleensä ottaen nykyisiin purjeveneisiin verrattuna. Ahtauduimme parin paikallisen veneen väliin – yhtään leveämpää venettä paikalle ei olisi saatu mahtumaankaan.

Näkymä Neetistä Funchaliin ja vuorille

Johtuneeko sataman vähäisistä vieraspaikoista, että muurissa on melko vähän suomalaisveneiden logoja. No, muisto Nereidin käynnistä siellä nyt on joka tapauksessa.

Kaupunki vilisee turisteja ja turistipyydyksiä, laivoja, veneitä, kauppoja, ravintoloita sun muuta on joka lähtöön. Kaunista täällä on, puistot ovat todella hienoja ja vehreitä.

Porukkaa ajelutetaan merelle tällaisella...

...tai tällaisella.

Ajoimme köysirataa pitkin (11 € / nenä) ylös yli 500 metriä korkealle Monten vuorelle. Maisemat vaunusta olivat huikaisevat. Oli aika hassua ”lentää” alla olevien talojen ja pihojen yläpuolella. Muutama talo oli aivan raunioina, mutta useimmat somia pikku pihoineen jyrkillä rinteillä. Viime talvena rinteillä on ollut metsäpalo. Kuolleita palaneita puita törrötti siellä täällä. Aluskasvillisuus ja pensaat rehottivat jo vihreinä.

Montelta oli hienot näköalat alas kaupunkiin. Köysiradan päätepisteen luona oli hienolta näyttävä puutarha, johon emme kuitenkaan menneet tutustumaan. Vihreyttä, kukkia ja kukkivia puita näytti olevan muuallakin ympäristössä vaikka kuinka paljon.

Pienen matkan päässä oli ”korikelkkamäen” lähtöpiste. Katseltuamme aikamme mäkeen lähtöjä ajattelimme itsekin osallistua tähän huviin. Valitettavasti olin varannut mukaan liian vähän käteistä, joten läksimme ensin etsiskelemään pankkiautomaattia. Kuljeskelimme pitkin kapeita katuja ja vielä kapeampia käytäviä talojen välissä ihaillen samalla maisemia. Muutaman kerran tietä kysyttyämme rahaseinäkin löytyi - ja sitten mäkeen!

Puujalaksisilla, kahden valkoisiin pukeutuneen olkihattuihin sonnustautuneen herran ohjaamilla korikelkoilla lasketaan parin kilometrin matka pitkin kaupungin katuja alas. Suoraan sanottuna kyyti hirvitti! Kuljettajien mielestä luisto ei ilmeisesti ollut riittävä, koska muutaman kerran pysähdyttiin lisäämään luistoa jalaksiin öljyisillä räteillä. Painelimme melkoista haipakkaa mäkeä alas, mutkissa ja välillä suorallakin melkein sivuttain, välillä taas niin lähellä seinää, etten uskaltanut pitää kiinni käsinojasta etteivät sormet jää väliin. Polvet tutisivat, kun pääsimme alas. Totesin, että ”ei ikinä enää!”

Mäkeä Montelta alas riitti vielä kävellä asti. Harvoin kävellessä toivoo, että alamäki loppuisi. Tällä kertaa mäki oli niin jyrkkä, että tasamaalle pääsyä alkoi toivoa jo paljon ennen mäen päättymistä.

 Löysimme aivan turistialueen vierestä pienen paikallisten suosiman kuppilan, jossa ruoka on sekähyvää että edullista. Esimerkiksi ”Picado” eli paistettuja lihakuutioista kirkkaassa kastikkeessa ranskalaisilla kahdelle hengelle, pullo hyvää punaviiniä, herkullinen valkosipulileipä ja kaksi kahvia maksoivat vain 20 €. Toisena päivänä kävimme syömässä ”Macaroni”- ja possufileannokset (3,60 ja 3,70 €), samaisen punaviinin ja kahvit. Tätä laskua maksaessamme tosin kävi ilmi, että viimeksi viini oli jäänyt laskuttamatta. Kallista ei ollut kuitenkaan!

Halli on tavattoman hieno, kaksikerroksinen rakennus. Ensimmäisellä kerralla käydessämme suurin osa kauppiaista oli jo lähtenyt pois eikä asiakkaitakaan ollut paljoa, joten meillä oli hyvin tilaa ihastella rakennusta. Toisella kerralla vihannesten ja hedelmien yltäkylläisyys huimasi päätä -  ja valitettavasti myös väentungos. Kalaakin oli tarjolla monenmoista, mutta valitettavasti noin 15 minuutin odottelun jälkeenkään Kari ei onnistunut ostamaan meille makrillia. Jäimme kalatta.

Pysähdyimme kiinnostuksella katsomaan korttipeliä hallin vierustalla. Kaksi miestä pelasi, viisi seurasi kaiteen yli ja yksi ”osallistui” peliin äänekkäästi kommentoimalla. Melkoinen meininki!

Leikimme turistia HopOn-HopOff-turistibussiajeluilla. Toinen bussi kierteli kaupungilla ja maailman toiseksi korkeimman kallion lähellä olevan kalastajakylän luona. Hienot maisemat. Banaanit – erityisesti näihin olosuhteisin jalostettu lajike - kasvoivat jyrkille rinteille pengerretyillä viljelmillä. Korkeammalla rinteillä viljellään viiniä, varsinkin rypäleitä, joista tehdään kuuluisaa Madeira-viiniä. Toinen bussi kiemurteli Montelle ja takaisin alas. Reitiltä oli mahtavat näköalat yli koko Funchalin.

Suomalainen Petter, joka on tehnyt purjehdus- ja vaellusbisnestä Funchalissa syksystä alkaen, kävi jutustelemassa Nereidissä pariinkin otteeseen. Harkitsimme hetkisen levada-vaellukselle lähtemistä, mutta koska se olisi bussimatkoineen vienyt koko päivän ja meillä alkoi jo purjehdusjalkaa kutkutella, päätimme jättää vaelluksen kuitenkin väliin.

Kesän aikana lauantai-iltaisin järjestetään ilotulitus. Tällä kertaa se oli noin 15 minuutin mittainen esitys musiikin säestyksellä. Mahtipontinen esitys, jota kansa alkoi kerääntyä odottelemaan jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä rantakadun varrelle ja jopa marinan merenvastaiselle muurille .

Sää koko Funchalissa oloaikamme oli aurinkoinen ja välillä jopa tuskallisen lämmin. Valitettavasti satamassa oli myös pieniä äkäisiä itikoita ja vielä pienempiä, lähes näkymättömiä ja vielä äkäisempiä pikku hyönteisiä. Ne eivät kaikki kuolleet edes Raid-annokseen. Kun suojasimme raollaan olevat luukut hyttysverkoilla, tuuletus ei ollut kummoinen eikä riittävä - yöt olivat melkoisen piinallisia.

Maanantaiaamuna kävimme aamusuihkujen jälkeen kirjautumassa ulos. Se oli huomattavasti helpompi toimenpide kuin tullessa. Matkaa Gran Canarian Las Palmasiin oli edessä linnuntietä 284 mailia. Luvassa oli aluksi kevyttä takatuulta, jonka pitäisi loppumatkasta vahvistua ja kääntyä sivutuuleksi.  Meriveden lämpötila lähtiessämme oli 23,3 astetta.

1.       vuorokausi: Jouduimme moottoroimaan alkumatkan.  Puolenpäivän jälkeen saimme purjeet vetämään, väliin veisaten ja väliin isopurje ja genoa samalla puolella. Neljän jälkeen aamuyöllä tuuli hyytyi kokonaan ja Volvo pääsi taas hommiin. Yö oli säkkipimeä, ei kuuta eikä tähtiä näkyvissä. Lämmintä kuitenkin, emme edes virittäneet pappakuomua yön ajaksi. Ensimmäisen vuorokauden saldo 116 mailia.

2.       vuorokausi: Yritimme puolenpäivän maissa purjehdusta edelleenkin kovin kovin kevyessä takatuulessa, ensin veisaten isolla ja genoalla, sitten genaakkerilla. Turha vaiva. Vene keikkui  sinne tänne etenemättä juuri lainkaan. Aurinko helotti kuumasti ohuen pilviverhon läpi koko päivän. Veden lämpötila nousi jo 25,7 asteeseen. Illan hämärtyessä vihdoin viimein saimme kalan – ensimmäisen koko matkalla! Hieno 4-kiloinen bonito pisti oikein kunnolla vastaan, mutta saimme kuin saimmekin sen veneeseen!

Kalaoperaation jälkeen tuuli näytti taas viriämisen merkkejä ja levitimme purjeet – pannaksemme ne lähes saman tien taas kasaan.

Aamun valjettua saimme taas purjeet jotenkuten vetämään. Vuorokauden saldo 133 mailia.

3.       vuorokausi: Tuuli kääntyi sivulle ja virkosi niin reippaaksi, että kallistuksen vähentämiseksi laitoimme ison 1-reiviin ja etenimmekin mukavaa vauhtia kohti määränpäätä. Valitettavasti heti päästyämme Gran Canarian kupeeseen tuuli moinasi taas ja jätti jälkeensä vain inhottavan sekavan aallokon. Koska  halusimme päästä marinaan konttoriaikaan, käynnistimme koneen ja kiinnitimme köydet vastaanottolaituriin 288 mailin jälkeen. Aikaa kului 56 tuntia, joista jouduimme moottoroimaan 30 tuntia.

Ilmoittautuessamme meiltä kysyttiin ensimmäisenä, että olimmeko tehneet ennakkovarauksen. Kaveri vähän pyöritteli päätään kun kerroimme, että emme olleet tehneet sitä. Kovasti hän selitti meille, että ennakkovaraus olisi tarpeen, kun ARC-veneetkin alkavat kohta saapua marinaan.  (Huom! ARC lähtee kohti Karibiaa marraskuun loppupuolella…)

Paikka löytyi kuitenkin 1.9. saakka. Sen jälkeen jatkoa voidaan katsoa sen mukaan, miten ARC-veneitä alkaa tulla marinaan. (Viimeksi tulimme tänne 25.9. ja paikka löytyi…)

Noin kello 19 Nereidi oli kiinnitettynä tilapäiseen kotilaituriinsa. Pontevan raivaustyön jälkeen istahdimme nauttimaan kuohujuomaa onnistuneen uuden etapin suorittamisesta

Toivotamme kaikille oikein mukavaa juhannusta!