Cascais / viikko 2

Olemme saaneet taas nauttia aurinkoisesta viikosta. Yöllä lämpötila on laskenut jopa 6 asteeseen, mutta hyvin olemme tarjenneet sähköpatterin ansioista. Päivisin mittari on näyttänyt enimmillään 14 – 15  astetta. Joinakin päivinä olemme käyneet kävelyllä polvihousuissa ja t-paidoissa, mutta heti auringon alkaessa painua alemmas tulee kiire etsiskellä pitkähihaista ja lämmintä päälle. Tuultakin oli muutamana päivänä reippaanlaisesti, satamassa jopa 14 m/s.

Karilla oli nimipäivä ja syntymäpäivä, jota juhlistimme käymällä ulkona syömässä.

Eräänä päivänä harmitti hirmuisesti, kun joku pölkkypää oli rikkonut rannalle tehdyn hienon hiekkaveistoksen ja vohkinut siitä vielä leikkijunankin! Onneksi sentään olimme ehtineet napata siitä kuvia ja videota. Näyttää siltä, että ”taitelija” masentui asiasta, koska häntä ei ole nyt näkynyt rannalla. Samalla rannalla on toinenkin hiekkataitelija, alla kuva myös hänen taideteoksestaan.
Tämän joku ilkimys oli rikkonut!



Pääsimme seurailemaan kukkojen ja kanojen iltapuuhia, kun eräänä iltapäivänä satuimme lähipuistoon vähän ennen auringonlaskua. Oli hauska seurata, kun kukot ja kanat lensivät puiden oksille nukkumapaikkaa etsimään. Kyllä siinäkin hommassa näytti olevan nokkimisjärjestys - yksi kukoista ”kukkoili” erityisen ahkerasti ja hätisteli muita pois läheltään.


Aloitin siis portugalin opiskelun. Tunteja on kolme kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Ryhmä on pieni, meitä on vain kolme henkeä. Toinen opiskelijoista on saksalainen, toinen jordanialainen, molemmat naisia. He ovat opiskelleet lokakuusta alkaen – yllättävän hyvin pysyn kuitenkin mukana itseopiskeluni pohjalta. Nyt on sitten tekemistä, kun yritän tankata epäsäännöllisten verbien taivutuksia ja muutakin…

Kari on ahkeroinut puhdistus- ja kiillotusaineiden kanssa Nereidin ruffin ja kylkien kimpussa kannelta käsin ja kumiveneellä. Kyllä siitä tulee taas niin hieno!

Moottori on saapunut Ruotsista ja asennustyöt alkavat huomenna maanantaina. Neetiä ei ilmeisesti tarvitse nostaa ylös, vaan se hinataan nosturin luo ja moottori lasketaan sisään. Neeti hinataan takaisin laituriin ja asennustyöt tehdään siinä. Onneksi voimme siis asua veneessä eikä tarvitse mennä muualle.

Nyt meillä onkin lähiaikoina monenlaista mukavaa odotettavaa: pääsemme purjehtimaan, poikani Jukka tulee tänne viikoksi, viikko väliä, Suomeen, tänne takaisin - ja joukko sen kuin kasvaa: Karin veljen ja
hänen vaimonsa lisäksi mukanamme tänne lentävät Karin sisar miehineen.

Appelsiinipuu lähipuistossa

Tulipa käytyä kävelyllä eriparikengillä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti