Tuulisen ja sateisen yön jälkeen päivä valkeni puolipilvisenä ja lämpimänä. Tuulikin laantui. Kävimme kuten lähes joka päivä päivälenkillä Estorilin rantabulevardilla.
Matkaa marinastamme bulevardin kääntöpisteeseen
kertyy noin 5 kilometriä / sivu. Reitti on todella miellyttävä, sillä se kulkee
aivan meren tuntumassa. Väkeä on liikkeellä kävellen, juosten, pyöräillen ja potkulautaillen,
vauvasta vaariin. Hiekkarantoja on useita, ja useimmiten niillä on ihmisten
lisäksi kaikenkokoisia ja –näköisiä koiria leikkimässä keskenään tai
isäntiensä/emäntiensä kanssa.
Eräänä päivänä näimme vanhaenglanninlammaskoiran
ja päädyimme haikein mielin muistelemaan omaa (Ahmed) Ahnettamme, jonka kanssa
seilasimme Välimerelle 20 vuotta sitten…
Ihmiset kahlailevat vedessä ja
muutamat uskalikot jopa käyvät uimassa. Silloin tällöin hiekkarannoilla ja
aallonmurtajilla on myös kalastajia - ja yhden kerran näimme jonkun jopa saavan
kalan! Bulevardin loppupäässä on ranta, jossa on aika usein hienot mainingit ja
surffareita.
Ravintoloita ja kahviloita on runsaasti, mutta näin talviaikaan
vain osa niistä on auki. Rannan puolella on hienoja vanhoja rakennuksia,
joitakin voisi kutsua jopa linnoiksi.
Vuorovesi (noin 3,5 metriä) antaa oman
viehätyksensä rannalle. Maisema muuttuu melkoisesti veden noustessa ja
laskiessa. Tuulisella säällä ja pitkään sen jälkeenkin yläveden aikaan mainingit ovat melkoiset tullessaan
rantaan. Toisinaan ne lyövät niin korkeina ja voimalla, että joissakin kohdin
kävelytiellä ei selviä kuivana, jollei pidä varaansa. Kerran kastuimme itsekin.
Loppuviikon sää olikin
sitten joka päivä aurinkoinen ja lämminkin – ja illat todella viileitä!
Eräänä
päivänä seurasimme päivälenkillämme Guian ravintola-alueella huvittuneina puiden
alaoksien poistoa. Eivät olleet ihan ammattimiehet asialla…puiden oksat
katkaistiin pitkälle tapille, rikkoivat valaisinpylvään ja jäivät ilmaan
roikkumaan. Tietenkään alueella ei ollut mitään turva-aitoja eikä ketään
varoittamassa ohikulkijoita vaarasta!
Kunnon kukkotappelunkin onnistuimme
näkemään lähipuistossamme. Melkoista pöllytystä se oli ja kesti pitkään.
Kumpikaan osapuoli ei halunnut millään antaa periksi.
Jääkaappiepisodi saatiin
onnelliseen päätökseen. Uusi laitteisto tuli, asennus sujui ilman hankaluuksia
ja kaikki toimii niin kuin pitääkin. Jipii!
Matkaliput Suomeen on nyt tilattu.
Lähdemme täältä 17. helmikuuta ja palaamme 5. maaliskuuta mukanamme Karin veli
vaimoineen. He viettävät täällä kanssamme reilun viikon.
Huomenna pääsen aloittamaan
portugalin kielikurssin. Olen opiskellut omatoimisesti sanastoa ja kielioppia,
mutta ääntäminen on kyllä jotain niin hankalaa, etten sen kanssa omin avuin
pääse puusta pitkään…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti