Niin on hujahtanut puolitoista kuukautta kuin siivillä.
Polvi voi jo aika hyvin. Neljän viikon jälkeen sain jättää tuen
pois ja alkaa käytellä jalkaa kivun sallimissa rajoissa. Kävely sujuu jo luojan
kiitos hyvin, mutta epätasaisessa maastossa ja rappusissa pitää olla vielä
varuillaan. Lattialta ylös kömpiminen on melko haastavaa ja kömpelöä. Voimaa
kintussa ei ole vielä tarpeeksi ja fysioterapeutin ohjein jumppaan sitä.
 |
| Hietasaari. Hieno ankkuripaikka. Moottoriveneillä on tapana ajaa keula hiekkarantaan. |
  |
| Vääksyn kanava oli mielenkiintoinen juttu! |
Olemme joutuneet ajamaan ahkerasti Päijänne – Helsinki
–väliä milloin polveni, milloin silmälääkärin, lapsenlasten viemisen/tuomisen,
milloin autonkorjauksen takia. Viimeksi mainittua saimmekin odottaa pitkään ja
hartaasti. Noin puolentoista kuukauden päästä tapahtumasta tuli
vakuutusyhtiöstä tieto, että vakuutusasia on kunnossa ja saimme peilin ja oven
korjatuiksi.
 |
| Ukko ja lapset ongella |
Säät ovat hellineet meitä. Varsinkin kun Suvi ja Lauri
olivat meillä kaksi ja puoli viikkoa, oli hienoa, kun vesi oli lämmintä. Suvi
oppi uimaan ja Laurikin, joka aluksi hädin tuskin tohti kastella varpaansa,
oppi uimaan käsipohjaa. Päijänteen vesi oli onneksi kristallinkirkasta.
Helsingin Aurinkolahdessa ei uimista voinut harkitakaan sinilevän takia.
Venematkat tenavien kanssa rajoitimme puolentoista-kahden
tunnin mittaisiksi ja kävimme vain Kuhmoisten ja Padasjoen läheisissä
saaripaikoissa. (Hienoja paikkoja olivatkin, Asikkalan Pursiseuran Pirttisaari
ja Kelveneen luonnonsuojelualueen hiekkarantojen edustan ankkuripaikka.)
Onneksi olimme älynneet lainata kirjastosta satu-cd-levyjä (Peppi Pitkätossu,
Koko kaupungin Vinski ja Kolme iloista rosvoa) ja niiden parissa lasten aika
kului mukavasti siirtymämatkojen aikana.
Kävimme lasten kanssa Kuopiossa tervehtimässä
Raija-isomummoa. Ryhmäkodista soitettiin minulle ja pyydettiin hankkimaan
tuuletin, jos sellaisen jostain onnistuisimme löytämään. (Rakennuksessa on
meneillään remontti ja ilmastointi toimii vain puolella teholla!!!) Ei löytynyt
koko Kuopion kaupungista. Ei auttanut muu kuin ostaa äidilleni väljä
intianpuuvillamekko tukalaa oloa edes hiukan helpottamaan.
Pääsimme tietysti käymään myös mökillä ja lapset olivat
revetä riemusta, kun Pepe-eno ajoi moottoriveneellä kovaa, aallokko keinutteli
venettä ja ympyräkin tehtiin kovassa vauhdissa! Tukka vain pöllysi ja sekös oli
lystiä! Mökillä tietysti paistettiin muurinpohjalettuja, saunottiin ja uitiin.
Ongelle emme päässeet, sillä madot entisestä perunapellosta olivat kaivautuneet
jonnekin syvälle, syvälle ja saavuttamattomiin.
Nyt seuraavaksi on aika yrittää järjestää tapaamisia
sukulaisten ja ystävien kanssa, ennen kuin paluu Guadeloupeen koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti