Suomessa 6.8 – 4.10.2018

Aamusumu Päijänteellä

Nyt on aika panna ”pakettiin” tämä Suomen-reissumme.

Veneilykausi on päättynyt. Jonega nostettiin ylös 12.9. ja seuraava viikko kului ahkerassa aherruksessa, ennen kuin kaikki omat tavaramme oli kuljetettu Helsinkiin ja vene saatu paketoitua. Melkoinen homma siinä olikin, kun kokosimme puurimoista katoksen maasta ylös asti ja saimme kaksinkertaisen katoksen hiissattua Jonegan suojaksi.

Nalle Suopellon Ilolassa

Veneilykautemme Päijänteellä oli kerrassaan mahtava. Kaikkiaan seilasimme 630 mailia. Välimatkat järvellä vierasvenesatamien, saarisatamien ja ankkuripaikkojen välillä ovat lyhyet, joten maileja ei kertynyt tuon enempää. Usein päivämatkamme olivat alle kymmenen mailia ja purjehdimme lähes olemattomassa tuulessa noin kahden mailin tuntinopeudella.

Tehin pursiseuran tukikohdan puucee.

Niinä kertoina vedimme perässämme uistinta, mutta valitettavasti emme saaneet kalaa. Yhden kerran kala nappasi, mutta ehti irrota ennen kuin Kari ehti tehdä vastaiskun. Kari heitteli jonkin verran virvelillä, mutta kalaa ei tullut. Pohjaongella sain melko paljon pikkuahvenia ja muutaman kerran isommankin vonkaleen, mutta enimmäkseen yhden kerrallaan, joten niistä ei kannattanut ruveta laittamaan ruokaa. Padasjoella viimeisellä viikolla uuden vieraslaiturin kupeessa sain yhden tosi ison ja kaksi suurehkoa ahventa, joten yhden kerran sentään saimme aterian itse pyydystetystä kalasta.

Asikkalan pursiseuran Pirttisaaren tukikohta

Olemme tänä kesänä saunoneet enemmän kuin minään muuna kesänä – ja toinen toistaan paremmissa saunoissa. Kerhosaarissa olemme päässeet lähes joka käynnillämme saunaan, sillä useimmiten paikalla on ollut myös kerhon omaa väkeä. Saunat ovat suuria ja siistejä ja löylyt mitä parhaat. Muutamassa paikassa on tapana lämmittää sauna ovet ja ikkuna auki ja jäähdyttelemään lähtiessäkin ovi jätetään auki. ”Ei lämmitetä seiniä ja lauteita, vaan kiuasta”, meille sanottiin.

Jämsän pursiseuran Vuorissalon tukikohdan grilli

Saarisatamien grillikatokset ovat suuria, suojaisia, todella siistejä ja hyvin varusteltuja. Kyllä niissä on kelvannut paistaa makkaraa ja grillata lihaa ja muita herkkuja.

Koirabaari Korpilahden vierassatamassa

"Vesikulkuneuvo" Korpilahdella

Päijänne jätti meidät ”nälkäisiksi”. Paljon jäi näkemättä. Ihastuimme kerhosaariin ja vierassatamiin, vaihteleviin maisemiin, kalliosaariin ja hiekkarantoihin. Vaikka järvi on pitkänomainen, luoviminenkin sujui aika mukavasti, sillä rannat ovat useimmiten syviä ja ahtaita väyliä ja matalikkoja on aika vähän. Toivomme, että voimme seilata Päijänteellä vielä toistekin – tai mahdollisesti liikkua vaikka moottoriveneelläkin. Sillä pääsisi tutustumaan myös sellaisiin paikkoihin, joihin ei purjeveneellä siltojen vuoksi pääse.

Kesän ikimuistoisiin, hienoihin hetkiin kuuluu myös monien ystävien ja sukulaisten tapaaminen, sekä Päijänteellä että myös Helsingissä ja muualla Suomessa. Saimme myös osallistua lasten harrastuksiin ja käyttää heitä säbä- ja jalkapalloharjoituksissa.

Matkalaukut on nyt pakattu (moneen kertaan!) ja mieli alkaa jo siirtyä Guadelouopelle ja Nereidiin. Lennämme sinne lauantaina 6.10. Nyt jännittää se, onko home tai torakkainvaasio iskenyt Neetiin – ja tietysti eniten se, että selviämmekö hurrikaanikauden loppuosasta (marraskuun loppuun) kunnialla.

Jonegaa valmistellaan talven viettoon.