Camaret sur Mer

22.9.

Kari teki aamulla huoltohommia ja roudasimme kanistereilla polttoainetta Nereidiin.

Aurinko paisteli pilvien lomasta, polvihousukeli.  Etsiskelimme venetarvikekauppaa. Sellainen löytyikin, mutta enimmäkseen siellä oli muuta tavaraa kuin ”oikeita” venetarvikkeita. Mukaan tarttui kuitenkin Rapala-lippis – oli pakko ostaa ; ) Tarvitsisimme uuden spiirapuomin, tämä nykyinen ei valitettavasti toimi purjeidemme kanssa.

Ruokakauppa, lounas ja lenkille. Kysyimme turisti-infosta ohjeita kävelyreitille, joka kiertelee pitkin rantoja. Saimme kartan ja läksimme kiertämään reittiä vastapäivään. Pahasti meni pieleen. Kartta oli tosi ”hatara”, kadunnimistä ei saanut mitään tolkkua. Suunnistimme auringon mukaan ja päädyimme kerran toisensa jälkeen poluilla umpikujaan. Aikanaan toki rantakin löytyi ja mukava polkuja oli tallailla…Päätimme kuitenkin seuraavana päivänä lähteä reittiä rannasta käsin oikein päin.

Kari paistoi illalliseksi meille supermarketista ostettua kalaa ja se maistui ihan kotoiselta ahvenelta!

23.9.
Läksimme lounaan jälkeen rantalenkille, jota kiersimmekin sitten yli kolme tuntia. Valtavan hienoja karuja maisemia, jyrkkiä kalliorinteitä, sota-ajan bunkkereita, muistomerkkejä. Löysin netistä Camaret sur Meristä hienon videon kylästä ja rannoilta: http://www.camaret-sur-mer.com/

Karin on pitkään tehnyt mieli simpukoita, joten menimme illalla ulos syömään. Moneen kertaan kävelimme rantakadun edes takaisin ja tavailimme ruokalistoja.

Kari sai hyvän simpukka-aterian (josta ei nyt ihan kauhean kylläiseksi tullut) ja minä (tyhmä ruokarajoitteinen) lohipastan, joka varmaankin olisi ollut ihan hyvää jos sattuisi pitämään creme fresh-maustetusta (=happamasta) ruuasta.

Paluumatkalla kävimme rannalla olevassa kirkossa, joka oli yllätykseksemme vielä auki. Tunnelmoimme siellä tovin, kuuntelimme kaunista musiikkia, joka soi hiljaa taustalla, sytytimme kynttilän ja aistimme vuosisataisen hartaan tunnelman. 

24.9.

Yöllä oli satanut -  emme kumpikaan tienneet sitä mitään. Tuulinen, puolipilvinen aamu (satamassa jopa 11 m/s etelän ja lounaan välistä). Tutkailimme tuuliennusteita ja Reeds-oppaan ohjeita Raz de Sein- kapeikon ohittamisesta. Ajoitus virtojen kannalta on kyseisessä paikassa erittäin tarkka. Toivomme, että huomenna pääsisimme Biskajan-ylitykselle. Satamassa on jo Guernseyllä tapaamamme ruotsalaisvene (3 nuorta purjehtijaa), joiden kanssa on ollut puhetta että lähtisimme yhtä matkaa. Tuli sellainen olo, että he kaipaisivat hiukan ”turvaa”.