Aurinkoinen eikä tällä kertaa ollenkaan kostea aamu.
Venenaapuri käytti aamulla näyttämässä meille autolla, missä on lähin ruoka- ja venetarvikekauppa. Hän oli myös erittäin kiinnostunut tuuliperäsimestämme ja lainasimme hänelle sen manuaalia tarkempaa tutustumista varten.
Satamaremontin vuoksi täällä on kamala meteli, kun kivenmurskauskone tekee hommiaan ja pölyäkin lentää vallan tuhottomasti, onneksi ei juurikaan meihin päin.
Kävimme ruokakaupassa ja etsimässä WiFiä – turhaan.
Kirjoittelin matkapäiväkirjan loppuun asti ja yritin lykätä sen mobiilidatan kautta blogiin. Eipähän mennyt, liittymän datakatto meni yli ja lisää en halunnut ostaa. WiFin etsiminen siis jatkuu.
9.9.
Edelleenkin aurinkoista ja lämmintä. Tuuli oli kuitenkin matkaamme ajatellen täysvastainen, joten vietimme taas laituripäivän.
WiFin jahtaus jatkui ja turisti-infosta saimme 20 minuuttia. Cafe De Paris- ravintolassa söimme talon hampurilaiset ja sen WiFillä sain blogitekstin menemään blogiin. Kamalan näköinen se oli eikä sitä ravintolassa voinut enää jäädä siistimään. Sitten joskus…
Vietimme aurinkoisen iltapäivän Neetissä päivätorkkujen, huoltohommien ja auringonoton merkeissä.
Ensimmäistä kertaa joku tuli sanomaan Neetistä, että ”kaunis vene”. No, jos vertaa tämän sataman enemmän tai vähemmän räjähtäneen näköisiä tai ainakin parhaat päivänsä nähneitä veneitä Neetiin, niin ehkä sitten…
Illalla meillä oli luontoesitys veneen vieressä: Lokkiemo toi poikasensa kerjäämään ruokaa meiltä. Hetken päästä toinen poikanen yritti tulla lähellemme sen emon jäädessä loitommas. Ensimmäinen emo ajoi toisen poikasen kovalla mekkalalla tiehensä moneen otteeseen.
Hoksasimme tänään, että koko reissun aikana meiltä on kysytty passia tai henkilöllisyystodistusta vain täällä Calaisissa. Passeja satamaan kirjauduttaessa, henkilöllisyystodistusta tai passia turisti-infossa internet-yhteyden saamiseksi!
10.9.
Satamaremontin vuoksi polttoaineasema oli suljettu. Kari kävi laiturilta kyselemässä lähintä bensa-asemaa ja kertoi meillä olevan kärryn, jolla voimme kanisterin kerrallaan kuljettaa veneelle. Niin siinä sitten kävi, että eräs nuori veneilijä läksi käyttämään meitä dieselostoksilla. Oli se asema kyllä niin kaukana, että kävellen olisi hiki tullut ja melkein itku päässyt.
Torilla oli täysi meininki päällä ja herkkua monenlaista myytävänä. Halusimme kuitenkin ensi käydä perusostoksilla supermarketissa ja ostaa vihannekset paluumatkalla. Valitettavasti palattuamme takaisin myyntikojut oli jo purettu. Harmitti.
Edelleenkin on aurinkoista ja lämmintä. Huomiselle ennusteet lupaavat meille suotuisia tuulia. Toivottavasti pääsemme jo jatkamaan matkaa!
Iltakävelyllä rannalla. Valtava, pitkä ja leveä hiekkaranta, laittoi kotoisan Vuosaaren hiekkabiitsin ihan omaan kategoriaan. Varmaankin kilometrin verran kahdessa rivissä ikkunattomia pikku kojuja kylki kyljessä. Ilmeisestikin paikallisten ”kesämajoja”.
Tapasimme rantabulevardilla Sulon ”serkun” eli ruskean labbiksen. Tuli Suloa ikävä!
Samaisella bulevardilla oli Star Wars-elokuvan hahmoihin perustuva valokuvanäyttely, jossa oli mukana useita suomalaisen Vesa Lehtimäen teoksia.
11.9.
Yöllä oli vähän satanut, mutta aamu oli taasen lämmin ja tällä kertaa vain puoliaurinkoinen. Silta merelle avattiin satamasta saadun aikataulun mukaan ja ajallaan. Reeds- oppaan aikataulut eivät pitäneet laisinkaan paikkaansa.
Sataman edustan pitkällä ja korkealla laiturilla oli kymmeniä ihmisiä kalassa.
Vajaan tunnin saimme nauttia purjehduksesta takatuulessa ja vastavirrassa ja sitten tuuli loppui. Moottorihommiin siis taas.
Viiden maissa tuulettomassa ja melko tasaisessa menossa päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa kalastusta. Ei aavistustakaan, millaisilla välineillä ja millaista kalaa täältä voisi saada. Yritimme makrillipyydyksillä. Turha toivo. ainoa saalis oli yksi heinä.
Ajoimme Dover Straitin reunaa pitkin ja laivoja kulki väylillä yhtä mittaa. Englannin ja Ranskan rannikot näkyivät molemmat. Tuntui hassulta ajatella, että Suomi ja Viro ovat toisistaan kauempana kuin Englanti ja Ranska.
Aurinko laski klo 20.22. Veden lämpötila 19,9, astetta, ilman 21 astetta.
12.9.
Aamuyöllä saimme taas purjetuulen ja mennä losotimme iloisesti Cherbourgiin saakka. Valtavan iso satama, hienot sosiaalitilat ja WiFi kuului hintaan (sikamaisen kallis, 37,60 €). Eikä se WiFikään toiminut kovin hyvin, koska laituripaikkamme oli kovin kaukana satamakonttorista.
Kauppareissu koetteli meitä kovin. Olimme aika väsyneitä yöpurjehduksen jälkeen ja Carrefourin kauppaan oli jonkin verran matkaa. Kauppa oli kyllä iso ja siellä oli paljon tavaraa, mutta mitään emme tahtoneet sieltä löytää. Jokaisen käytävän päässä luki vain ”Promotion” eikä mitään siitä, mitä kunkin käytävän varrella mahtaisi olla… Lisäksi väsyneenä emme oikein jaksaneet syventyä tarjontaan, joka oli niin perin erilaista kuin meillä kotona tai edes aiemmissa kaupoissa matkamme varrella.
Jouduimme toteamaan että tähän nyt vain on totuttava. Itsepähän olemme matkaan lähteneet ja sillä sipuli. Tuli jo ihan ”etelä-olo”.
Unta ei illalla paljon tarvinnut odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti