25.9.
Yöllä satoi ja aamulla saimme oikein kunnon
vesiromauksen. Onneksi olimme Neetissä pappakuomun alla. Päivä siitä selkeni ja sitlooran pesun ja
lounaan jälkeen läksimme kävelylle, tällä kertaa rantoja pitkin
itään/koilliseen päin.
Polku kulki jyrkänteiden reunojen vieressä ja laskeutui
välillä kivi- tai hiekkarannoille. Kiviranta oli valtavan suuri. Särkilahden
ranta tuntui siihen verrattuna pikkuriikkiseltä. Mainingit pyörittelivät kiviä
rantavedessa ja saivat aikaan jännittävän kolinan. Maisemat olivat taas upeita.
Kolme ja puoli tuntia tuli taas käveltyä mäkistä maastoa.
Satamapäivinä pitää yrittää saada liikuntaa purjehduspäivien vastapainoksi.
Palatessamme huomasimme, että aallonmurtajan luona olleet
hienot valkoisista kivistä kasatut ”keot” oli kaikki rikottu. Että pitää
monenlaisia ilkimyksiä ollakin maalimassa. Ne kun olivat kovin kauniit. Onneksi
olin ehtinyt ottaa niistä valokuvan.
Nyt näyttää siltä, että huomenna (tiistaina) voimme
lähteä Biskajan ylitykselle. Kävimme siis ostamassa evästä useamman päivän
matkaa varten. Viimeksii meiltä meni Falmouthista La Coruñan kulmille kolme
vuorokautta ja neljä tuntia. Nyt ennusteet näyttävät siltä, että joudumme
keskellä Biskajaa täysin tyyneen ja muutenkin tuuli on enimmäkseen kevyttä.
Jännä nähdä, kauanko matka kestää.
Kastuimme tänään kauppareissulla ensimmäistä kertaa
kuuteen viikkoon. Aika hyvin...
Treffaamme illalla jo aiemmin mainitun ruotsalaisveneen
ja saksalaisen Tuuli-nimisen veneen miehistöjen kanssa huomisen lähdön
tiimoilta. Itse asiassa meitä lähtee ilmeisesti huomenna yhteensä viisi venettä
Espanjaan päin, vielä toinenkin saksalainen ja yksi meille tuntematon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti