La Coruña - Povoa de Varzim (Portugali)

30.9. jatkoa

Ja se sitten muuten kesti! Istuimme nuoren bloggarimiehen kanssa useita tunteja kiroillen tahmailevaa yhteyttä. Onnistuihan se sitten aikanansa.

Tuuli-vene, josta oli puhetta aikaisemmin, oli myös tullut satamaan. Siirtyivät kuitenkin toiseen marinaan, kun toimistoneitokainen pisti luukut kiinni mitään paluuaikaa ilmoittamatta kipparin lähtiessä hakemaan passeja.

Läksimme etsiskelemään venetarvikekauppaa ja löytyihän se sieltä mistä aiemminkin, aika pitkän rantakatukävelyn jälkeen. Olimme oikein ylpeitä itsestämme löydettyämme sen ilman mitään karttaa! Ostimme uuden dirkkinarun. Liikkeen omistaja ilahtui kovasti espanjanpuhumisyrityksistäni, kyseli suomalaisten kieliopinnoista yleensä ja oikein kätteli meidät lähtiessämme.

Illalla kävelyllä Vanhassa kaupungissa ja syömässä Jamon-ravintolassa. Siitä erillinen juttu.

 1.10.

Aamulenkillä aallonmurtajalla (noin yksi kilometri / suunta) muiden aamunvirkkujen kanssa, sitten ruokakauppareissu. Sielläkin oli vikkeläliikkeistä henkilökuntaa (kts. juttu missä tarjoilijat juoksee).

La Coruñan "koira"

Iltapäiväkävelyllä ihastelimme taasen tätä viehättävää kaupunkia. Rantabulevardin rannalle oli ilmestynyt kivoja mielestämme koiran näköisiä puisia veistoksia. Ihmettelimme väenpaljoutta yhdessä kohtaa. Ei siellä sen kummempaa ollut kuin lasten leikkipuisto. Pienet tytöt ja pojat ainakin-melkein-pyhävaatteissaan kiipeilivät, keinuivat ja leikkivät telineillä ja vanhemmat ja isovanhemmat istuskelivat ja seisoskelivat seuraamassa tilannetta.

Toriaukiolla oli useita Gijon-kaupungin jalkapallojoukkueen kannattajia laulamassa kannatuslauluja ja iloisella tuulella. Oletimme, että Gijon oli voittanut ottelun.

Törmäsimme myös isoon Vanhaenglanninlammaskoiraan. Tuli niin mieleen oma (Ahmed) Ahneemme, josta aika jätti jo vuonna 1997.

Vanhassa kaupungissa pienessä puistossa oli kirpputoripöytiä. Kuinka ollakaan, sieltä tarttui mukaan viisi kappaletta pieniä somia ruskeita konjakkilaseja. Naureskelimme, että näistä voi tarjoilla muutakin juomaa konjakkina, kun kukaan ei huomaa mitään väristä.

2.10.

Viileä aamu ja ikkunat ihan huurussa. 10 astetta lämmintä ulkona!

Lähtö aamun valjettua eli vähän kahdeksan jälkeen. Toiveet purjehtimisesta romahtivat nopeasti. Maininki oli sekavaa, ja se hakkasi vähäisenkin tuulen pois purjeista.

Puoliltapäivin oli jo ilman-paitaa – lämpötila. Kalaa ei tullut yrityksestä huolimatta. Verkkoja oli siellä täällä, yllättävissä paikoissa, syvälläkin. Vahtia on syytä pitää koko ajan ja yöpurjehduksista taidamme nyt luopua.

Ankkuroimme 9 tunnin ja 49 mailin jälkeen Camariñasin ankkuripaikalle. Purjehtien olimme temppuilleet koko päivän aikana 40 minuuttia – ja yrityksiä oli useita.

Ensimmäinen yö ankkurissa sitten Modermaganin Suomessa – että tuntuikin hyvältä!

3.10.

Taas viileä aamu, kosteata.

Taas hetkisen tuuli, ja juuri kun saimme purjeet viritettyä, se lakkasi.  Siis TAAS.

Maisemat ovat olleet hienoja. Rannat ovat karuja korkeita mäkiä/vuoria/kukkuloita, miksi niitä nyt sitten nimittäisikään. Rinteillä ja rannoilla suojaisemmissa laaksoissa/rotkoissa/poukamissa on kyliä tai kaupunkeja. Majakoita on runsaasti ja kartan mukaan kirkkojakin sellaisissa paikoissa, joissa ei ole laisinkaan asutusta ihan lähellä.

Lämpenihän se päivä siitä aikanaan, mutta tuuli pysytteli vaisuna. Matka Ria de Murosin  ankkuripaikalle (38 M) kesti 6,5 tuntia, josta purjehdimme kaikki 25 minuuttia.

Laskiessamme ankkurin paikalla oli vain yksi vene lisäksemme ja sekin läksi pois. Illan mittaan veneitä kuitenkin ilmaantui ja lopulta niitä oli kuusi meidän lisäksemme.

Illan hämärtyessä tullialus ajoi viereemme ja aloimme jo henkisesti valmistautua kaivelemaan papereitamme esiin. Kaveri kuitenkin vain huuteli kannelta ”You OK?” ja myöntävästi vastattuamme nosti peukun pystyyn ja paatti jatkoi matkaa.

 4.10.

Aamulla sataa tihkutti ja sitä sitten riittikin useita tunteja. Iltapäivällä saimme taas nauttia shortiskeleistää. 8,5 tunnin matkasta Bayonaan (45 mailia) saimme purjehdituksi jopa 2,5 tuntia. Että tuntui mukavalta! Matkan tapahtumat: makrilliongen siima tarttui tuuligeneraattoriin (saatiin kunnialla irti), näimme vilaukselta kaksi delfiiniä ja satamaan tullessa vastassa oli taas saippuavaahtoraita.

Satamassa oli erittäin hyvin tilaa.

Kävimme ruokakaupassa (jonka löytämisessä meillä oli vaikeuksia) ja kävelimme takaisin pitkin Vanhan kaupungin katuja (heti rantakadun takana). Mukavan näköisiä kapeita kujia. Ajattelimme lähteä sinne iltakävelylle suihkun ja ruokailun jälkeen, mutta ajatukseksi se jäi.

Suihkut olivat konteissa. Juuri ennen minua siellä käynyt norjalaisveneen neljä nuorta naista ja niinhän siinä sitten kävi: minulle ei tullut enää laisinkaan lämmintä vettä…

Söimme ilta-aterian n. klo 21 nauttien kynttilöiden valossa suomalaista ”elokuun lämmintä pimeätä iltaa” vastaavissa olosuhteissa. Ei tuntunut pahalta!

 5.10.

Lähtö taas pian aamun valjettua eli klo 8:30 pujotellen kalastavien pikkuveneiden välistä sataman edustalla.

Toiveissa oli purjehduspäivä – ennusteiden mukaan. No, päästiinhän sitä purjesulkeisia harjoittaen lähes puolet ajasta (muttei matkasta) purjein täysin myötätuuleen.

Povoa de Varzimin satamassakin oli hyvin tilaa ja tuntui mukavalta, kun satamahenkilökunta oli neuvomassa paikkaa ja ottamassa köysiä vastaan – ensimmäistä kertaa koko matkalla.

Osuimme ruotsalaisveneen viereen, menossa Kanarialle jouluksi. On ollut huonoa tuuria, kone rikki ja joutuvat odottelemaan jotain osaa pari viikkoa.

Satamaan tullessa oli käydä oikein kunnon moka: Kaivelin kohteliaisuuslippukassia ja otin esille vihreä-puna-valkoisen lipun jossa oli kuvioita keskellä kuvitellen sen olevan Portugalin lippu. Onneksi tuli vähän epävarma olo ja tarkistin asian: Olin vähällä vetää saalinkiin Italian kauppalaivaston lipun. Huh.

Ruokailu, nämä kirjalliset työt ja sitten nukkumaan.

Olimme ajatelleet jatkaa matkaa jo huomenna, mutta tänään täällä on kansallinen juhlapäivä

ja konttori oli tullessamme kiinni. Se avataan huomenna vasta yhdeksältä, ja koska meillä on pitkä matka taas edessä, lähtö menisi liian myöhäiseksi. – Eikä tuulta ole luvassa huomiseksi yhtään sen paremmin kuin ylihuomiseksikaan…ja tämä mukava kaupunki. Jäämme siis tänne ”ylimääräiseksi” päiväksi katselemaan kaupunkia. Itse asiassa ensin suunnittelimme jäävämme tänne talvehtimaan. Päädyimme sitten kuitenkin vähän eteläisempään vaihtoehtoon.

Auringonlasku Povoa de Varzimissa

6.10.

Pilvinen aamu, kohtalaisen lämmintä kuitenkin ja aurinkokin melkein paistoi.

Satamakonttorissa passien ja venepaperien kopioinnin lisäksi meiltä otettiin sormenjälki. No, ei sen kummempaa tarkoitusta varten kuin porteista kulkemiseen. Tähän emme ole ennen törmänneetkään.

Kuljeskelimme pitkin kapeita, hienojen (ja vähän ränsistyneidenkin) talojen reunustamia katuja kauppahalliin. Vihannes-, hedelmä-, liha- ja kalatarjonta oli ylenpalttista. Ostimme kolme makrillia fileerattuna (1,82 €), luumuja, perunoita ja purjoa (yhteensä alle 5 euroa). Leipäkaupasta ostimme vaalean leivän ja kaksi aivan lämmintä pullaa, yhteensä 1,20 €. Totesimme, että syömällä emme ainakaan täällä Portugalissa itseämme köyhdytä.

Ostoksilla ollessamme oli sumu kostean tuulen kera hiipinyt kaupunkiin ja paluumatkalla piti kesävaatteissa pistää tossua reippaasti toisen eteen.