Figueira da Foz - Cascais (=PERILLÄ!)

8.10. jatkoa

Kävimme illalla pikku kävelyllä ja ruokakaupassa hakemassa leipää ja muuta pientä täydennystä ruokavarastoon.

Tässä marinassa on huomionarvoista se, että marinan toimisto ja sosiaalitilat ovat todella kaukana vieraspaikoista!

Vierasveneitä vain muutama, yksi niistä Aveirossa kanssamme samaan aikaan ollut hollantilaisvene.

9.10.

Harmaa, lämmin aamu. Taasen lähes tuuletonta. Saimme kuitenkin matkan aikana kitkuteltua purjein vähän yli kaksi tuntia kahdessa otteessa.

Nazaré:ssa meidät ”vihellettiin” yksityiseen marinaan opaskirjan vierasvenesataman sijasta. No sehän meille passasi, sillä tämä yksityinen oli huomattavasti lähempänä kaupunkia. Meidät otettiin iloisesti ja ystävällisesti vastaan, autettiin kiinnittymisessä ja nuori satamakapteeni toivotti meidät kätellen tervetulleiksi.

Perinnepaatteja Nazaréssa

Kävimme ruokailun jälkeen kävelyllä. Rantabulevardi hiekkarannan vierellä oli pitkä ja kauniisti kivetty. Väkeä oli paljon liikkeellä, olihan sunnuntaipäivä. Hiekkarannalla oli kaloja kuivumassa ja muutama ”matami” kaupustelikin niitä. Jätimme vielä ostamatta, mutta Suomeen ostamme niitä tuliaisiksi (hehee!). Kaupunki jatkui vieressä olevan jyrkänteen päälle ja sinne näytti kulkevan jonkinlainen junarata – todella jyrkässä rinteessä. Olisi ollut mukavaa käydä ajelulla, mutta valitettavasti aika ei riitä kaikkeen…

10.10.

Pilvinen, mutta lämmin aamu. Koska tarkoituksemme oli edetä vain runsaat parikymmentä mailia, kävimme aamulla vielä kävelyllä ja ostoksilla. Huomioni kiinnittyi ostoskuitin arvonlisäveroihin: osalla tuotteista se oli vain 6 %, osalla 23. Asiaa pohdittuani tulin siihen johtopäätökseen, että pakkaamattomat tuoretuotteet (vihannekset, hedelmä, leipä ym). ovat 6 prosentin tuotteita. Täytyy vielä seurata tilannetta ja tutkia teoriani pitävyyttä.

Tuulta emme saaneet edelleenkään purjeisiin.

Penichen rantkallioita

Penichen satamassa on yksi ainokainen laituri vierasveneille. Se oli raivostuttavasti (GRRRRR!!!!) täytetty harvaan eikä mihinkään rakoon sopinut. Eikä ketään tietenkään yhtään kiinnostanut alkaa vähän tiivistää veneitä tehdäkseen tilaa tulijoille.  Ajoimme siis aallonmurtajan luo ankkuroituaksemme, mutta ankkuri ei pitänyt ollenkaan, kolisi vain kalliota pitkin.

Meitä vähän ennen saapuneet hollantilaiset (ne samat jo Aveirosta ja Nazarésta tutut) olivat päässeet ainokaiseen vieraille tarkoitettuun poijuun ja kutsuivat meidät viereensä siihen samaan poijuun. Aloimme jo kiinnittyä vieretysten, kun huolimatta kolmen solmun nopeusrajoituksesta kalastusalus ajoi kovaa vauhtia satamaan. Veneet nykivät toisiaan vasten kovalla voimalla ja totesimme, että vieretysten ei ole hyvä olla – menee vielä jotain rikki.

Ajoimme siis uudelleen vieraslaiturin luokse, mutta ei sinne ollut tilaa tullut eikä näyttävän tulevankaan. Päätimme siis harmista puhisten jatkaa matkaa Cascaisiin, vaikka joutuisimmekin tekemään osan matkaa pimeässä.
Meri oli rasvatyyni. Linnut järjestivät meille lentonäytöksiään. Kari yritti kuvata niitä, mutta huonolla menestyksellä.

Illan hämärtyessä valonauhat tuikkivat koko rannan pituudelta ja puolikuu valaisi taivaltamme. Tunnelma oli jotenkin vähän haikea, olimmehan nyt viimeisellä etapilla ennen talvisatamaan saapumistamme.

Muutamaa minuuttia ennen puoltayötä 70 mailin moottoroinnin jälkeen saavuimme Cascaisin marinaan. Olin ilmoittanut saapumisestamme aiemmin, joten meitä oltiin vastaanottamassa Reception-laiturilla. Taasen otettiin valokopiot passeistamme, venetodistuksesta ja vakuutuskirjasta, vaikka olin ne jo lähettänyt sähköpostilla paikkavarausta tehdessäni. Saimme luvan jäädä yöksi Reception-laituriin. Siirtyisimme sitten aamulla ”paperisodan” jälkeen ”omalle” paikallemme.  

Nautimme kuohuviinilasilliset turvallisen perillepääsyn kunniaksi. Olihan matkalla toki monenlaista harmiakin ollut, mutta kaikesta oli selvitty kunnialla. Matkaa kertyi  2293mailia ja aikaa kului kahdeksan viikkoa.

11.10.

Ihanan lämmin aamu, shortsikeli.

Teimme puolen vuoden sopimuksen venepaikasta ja kyllä sitä paperisotaa sen tiimoilta riittikin. Puoli tuntia siinä meni ja kansioomme kertyi kahdeksan lomaketta, kuittia ja lappua!

”Omalle” paikalle päästyämme teimme huolto- ja siivoushommia muutaman tunnin.

Neeti Cascaisissa

Sitten maltoimme lähteä tutustumaan uuteen ympäristöömme. Marina on suuri ja siisti. Sosiaalitilat ovat tilavat ja miellyttävät. Kaikenlaisia veneisiin liittyviä palveluita näyttää olevan saatavilla ja ravintoloita on lukemattomia aivan vieressä.

Lounaan jälkeen läksimme kaupungille. Supermarket on aika kaukana, mutta sinne on miellyttävä kävellä kauniita katuja pitkin. Ainoa harmi on vilkas autoliikenne ja siitä johtuen äärettömän hitaasti jalankulkijoille vaihtuvat vihreät valot. Onneksi meillä ei ole kiirettä minnekään.

Illalla alkoi sataa, ensin vähän ripsutellen ja sitten ihan reippaasti. Totesimme, että matkan aikana emme useinkaan joutuneet sateeseen. Toivottavasti onnemme jatkuu yhtä hyvänä edelleenkin...

12.10.

Yön satoi, mutta saimme taas herätä lämpimään, tosin pilviseen aamuun.

Olimme lukeneet purjehdusoppaasta, että täällä on keskiviikkoisin toripäivä ja niinpä läksimme kartan kanssa Mercadoa etsimään. Tunnin etsimme, ihan liian kaukaa. Välimatkat ja katujen välit ja korttelit ovat  täällä niin pieniä, että menimme ensin iloisesti ohi.

Löytyi se siis kuitenkin ja oli vaivan arvoista! Myyntipöydät notkuivat mitä erilaisimpia (ja edullisia) vihanneksia ja hedelmiä. Valitettavasti olimme ehtineet edellispäivänä hankkia yhtä ja toista, joten nyt teimme vain pikkuostoksia. Päätimme, että jatkossa käymme keskiviikkoisin ja lauantaisin tekemässä hedelmä- ja vihannesostokset torilta. Kaikenlaista muutakin oli kaupan: kattiloita sun muita kodintarvikkeita ja tietenkin kenkiä ja monenlaista vaatetavaraa. Emme tällä kertaa jääneet niitä tarkemmin tutkimaan, sillä meidän piti joutua takaisin veneelle ottamaan Skype-yhteys Suviin, jolla on tänään 7-vuotissyntymäpäivä. (Ei oikein pelannut, huonot yhteydet. Saimme kuitenkin onnittelut toimitetuksi perille.)

Vähän etsintäretken aikana sataa ripsutteli ja hetki sitten saimme taas pienen vesikuuron.

Nämä jutut harvenevat nyt, sillä asetumme tänne aloillemme (välillä Suomessa käyden) eikä normaalielämä täällä juurikaan eroa elämästä kotosalla. Samaa ruoanhankintaa ja –laittoa, tiskausta, siivousta, pyykinpesua ja ulkoilua kuin kotonakin. Saatan ehkä kerran viikossa koostaa jotain menneen viikon tapahtumista, jos jotain muitakin kiinnostavaa tulee vastaan. Tarkoituksemme on toki myös purjehtia talven aikana näillä Portugalin lähivesillä säiden ollessa suotuisat ja niistä reissuista on varmaankin kerrottavaa.