Povoa de Varzim - Figueira da Foz

6.10. jatkoa

Huomasimme, että samaan aikaan Biskajan ylitykselle lähtenyt isompi saksalaisvene oli ilmestynyt laituriin. Muista ei ole havaintoja paitsi Tuuli-veneestä ja ruotsalaisesta Divina Remistä la Coruñassa.

Povoa de Varzimissa kiinnitimme huomiota erityisen huomaavaisiin autonkuljettajiin. Jalankulkijan jo lähestyessä suojatietä autoilija pysähtyi. Toisaalta, turistikartassakin erityisesti merkityssä vanhassa kaupungissa ei ollut häivääkään vanhan kaupungin tunnelmaa, kun koko ajan sai varoa sieltä sun täältä kulman takaa kovalla vauhdilla ilmestyviä autoja. Ei siinä niitä (varsin usein kylläkin pahasti rapistuneita) talojakaan paljon ehtinyt katsella! Paljon hienompaa oli ihan rannan lähistöllä olevilla pikkukaduilla.

Ostimme lapsille postikortit (korttivalikoima kirjakaupoissa on murto-osa suomalaisesta) ja koska kirjakaupoista ei saa postimerkkejä, menimme postiin. Jo ovella huomio kiinnittyi iloiseen leimojen paukuttelun ääneen ja siihen pääsimme vielä itse lähemminkin tutustumaan. Halusimme laittaa lasten kortin pikapostina, että varmasti ehtivät ennen Suvin synttäreitä. Iäkäs miesvirkailija (muut olivat nuoria naisia) väänsi meille rautalangasta pikapostituksen hinnat ja tarmokkaasti selitti, miten voimme seurata lähetystä netissä ja liimaili seurantatunnukset kuittiin -  johon läimäisi innokkaasti LEIMAN.

Nämä postihommelit ovat melko kiinnostavia muutenkin. Guernseyllä laitoimme lapsille pehmustetussa kuoressa pienet muistivihkot ja kuoreen piti liimata tulliselvitys kuoren sisällöstä. Lieköhän vielä avattukin jossain tullissa (ei ole tullut kysytyksi), ainakin pitkään sen perillepääsy kesti.

Joimme koko reissun ensimmäiset terassioluet (Neetin sitloorahan ei ole terassi- eihän?) ja halvalla. Kaksi olutta maksoi yhteensä 2,50 €. Samaiselle terassille tuli mies, joka osti kivennäisveden ja jonkun pullan. Pullan hän syötti kokonaan puluille. 

Sumua riitti iltaan asti.

7.10.

 - Ja aamuunkin. Siitä huolimatta, AIS:iin, tutkaan ja omiin silmiimme luottaen läksimme matkaan ilman lämpötilan ollessa 15 astetta ja veden 11,7. Pienen matkaa pääsimme purjein, mutta sitten taasen vähäinenkin tuuli lopahti ja viimein meri oli rasvatyyni, vaikka korkeata maininkia olikin. Verkkoja oli pitkin matkaa ja niitä yritimme väistellä parhaamme mukaan.

Iltapäivällä tuuli heräsi ja pääsimme genaakkerilla perille Aveiron ankkuripaikan edustalle saakka. Ankkurissa oli jo kolme muuta venettä, joiden etenemistä olimme seuranneet AIS:illa. Ankkuripaikka oli ahdas, mutta mahduimme sekaan kuitenkin.

8.10.

Heräsimme umpisumussa. Englantilainen naapuriveneilijä seurasi lähtöämme ja kertoi, että he jäävät odottamaan sumun hälvenemistä, koska heillä ei ollut tutkaa. Me läksimme matkaan ja jokiuomassa ja aallonmurtajan luona pujottelimme kymmenien ”lauantaikalastajien” välissä.

Veden pinnalla oli vaahtoa, jota olimme nähneet jo muutamassa paikassa aiemminkin. Teimme sen päätelmän, että vuorovesi saa aikaan tämän ilmiön noustessaan tai laskiessaan ahtaissa paikoissa.

Alkumatka oli kuoppainen ja tuuleton. Vähän ennen puoltapäivää saimme genaakkerin vetämään ja sillä tasan tarkkaan takatuulessa ja korkeissa mainingeissa ”luovien” pääsimmekin Figueira da Fozin edustalle.

Merimiespata muhii uunissa, minä teen näitä kirjallisia töitä ja Kari vaihtoi öljyt melkein moottoriveneeksi muuttuneelle Neeti-paran moottorille.

Ja sitten toivotaan, että WiFi toimii sen verran, että saan tämän jutun ja sijaintitiedot blogiin.