 |
Praia de Rocha |
1.
vuorokausi: Sunnuntaiaamuna kello 8.50 ajoimme ulos Porto Santon
aallonmurtajan suojista. Tuulta ei ollut nimeksikään, mutta sekava
maininki keikutteli Nereidiä kiertäessämme Porto Santon saaren
vieressä olevan pienen korkean kalliosaaren. Pian sen ohitettuamme
muutama delfiinti tuli meitä tervehtimään – mielestämme
toivottamaan meille hyvää matkaa.
Jouduin vielä vähän jumppailemaan uuden plotterimme kanssa,
ennen kuin saimme autopilotin Track- toiminnon pelittämään.
Vastatuulta oli 2 – 3 m/s, joten nostimme isopurjeen ylös
tukipurjeeksi ja moottoroimme kohti määränpäätä. Jo muutaman
tunnin kuluttua kohtasimme ensimäisen vastaantulijan. Purjevene
matkalla kohti Madeiraa.
Iltapäivällä tuuli voimistui 3 – 4 sekuntimetriin tuulikulman
ollessa 30 astetta. Nostimme vielä fokankin ylös, moottorin
edelleen tehdessä työtään. Vasta noin kello 17 tuuli kääntyi
sen verran, että sammutimme moottorin ja jatkoimme matkaa purjein.
Muutaman tunnin kuluttua havaitsimme AISissa muutaman laivan
tulevan vastaan, toinen viiden,toinen 15 mailin päässä.
Ensimmäinen sadepölläkkä tavoitti meidät samoihin aikoihin.
Hiukan sen jälkeen huomasin, että plotteri oli hukannut tutkan
kokonaan. Onneksi salasanat löytyivät helposti ja Wi-fi-yhteys
tutkan ja plotterin kesken alkoi taas toimia.
Yöllä saimme nauttia täysikuusta. 04.20 tuuli oli voimistunut
jo 8 – 10 sekuntimetriin, joten reivasimme isopurjeen 2-reiviin.
Siitä suoriuduttuamme huomasimme, että rahtilaiva oli tulossa meitä
vastaan osoittamatta minkäänlaisia väistämisaikeita. Väistimme
itse noin kahden mailin päässä. Vuorokauden saldo 135 mailia,
jäljellä 319 M.
2. vuorokausi: Tuuli voimistui aamun aikana ensin 10
sekuntimetriin, sitten jo 11 – 13,5 m/s. Isossa aallokossa
värkkäilimme ison 3-reiviin. Koska matka ei ison aallokon, jopa 17
sekuntimetriin voimistuvan tuulen ja noin 30 - 50 asteen tuulikulman
vuoksi ei juuri edennyt, otimme taas moottorin avuksi. Ennusteiden
mukaan meidän olisi pitänyt olla nyt pläkässä… voisimme
käyttää iltapäivälehtien lööppejä: PLÄKÄ PERUTTU! Sisällä
veneessä oli melkoinen mekkala; aallot paukahtelivat laitaan, meteli
oli melkoinen ja vene keikkui sinne tänne.
Naureskelimme keskenämme erään purjehtijaystävämme
lausahdusta: ”Purjehdus on iso ilo.” No ei kyllä ihan aina
kuitenkaan!
Iltapäivällä tuulen laannuttua hiukan (7 – 8 m/s) yritimme
taas purjehdusta, mutta koska tuulikulma oli tiukka ja sorto
aikamoinen, näytimme olevan menossa Afrikkaan. Tuulen edelleen
moinattua 4 – 6 sekuntimetriin fokka pois ja 3-reivatulla isolla
ja koneella 20 asteen tuulikulmassa kohti määränpäätä.
Illan pimettyä rahtialus ohitti meidät keulan editse.
Yöllä tuuli laantui edelleen ja neljän jälkeen aamuyöllä
purimme 3- reivin ja reivasimme kakkoseen. Neljän sekuntimetrin
tuulessa , 50 asteen tuulikulmassa yritimme taas purjehtia. Matka ei
edennyt, siispä kone taas avuksi.
Vuorokauden saldo 117 mailia, tultu yhteensä 252 M, jäljellä
204 M.
3. vuorokausi: Tulihan se pläkä. Tuulta 0 – 2 m/s. Aurinko
paistoi ja nautimme - vastoin kaikkia ennakko-odotuksiamme –
matkanteosta bikini-uikkarivarustuksessa. Puolenpäivän maissa
seurasimme jännittyneinä omin silmin ja AISissa kahden rahtialuksen
kohtaamista. Toinen oli menossa itään päin ja toinen lounaaseen.
Ne ohittivat toisensa vajaan mainlin päässä toisistaan. Vähän
kauempana edessämme yksi alus oli matkalla länteen. Aika vilkasta
liikennettä tällä legillä!
Tuulen käännyttyä iltapäivällä takatuuleksi laskimme ison
alas ja viritimme fokan ja genoan veisausasentoon. Tuulen ollessa
vain 5 m/s nopeus ei tyydyttänyt meitä, joten taas käytimme
konetta apuna.
Viiden maissa AISissa oli yhteensä viisi alusta näkyvissä.
Ilmiselvästi olimme nyt purjehtimassa laivareitin yli.
Illalla, minun yritellessäni nukkumista, Nereidi alkoi käyttäytyä
omituisesti. Matka ei edennyt laisinkaan. Kari testaili moottoria eri
kierroksilla epäillen potkurissa olevan levää tai jotain. Viimein,
hänen katsoessaan ulos, veden pinnasta näkyi, että olimme
jonkinlaisessa virtauksessa. Veden pinta kiehui ja kuohui omituisesti
tuulta vastaan. Tilanne meni onneksi kohtalaisen nopeasti ohi.
Yöllä oli melkoista maininkia. Takatuulta oli 8 – 9 m/s.
Muutaman kerran oikein ärhäkkä aalto keikautti Nereidiä, kerran
niin kovin, että yhden salongin kaapin ovi aukesi ja siellä ollut
muovilaatikko rämähti lattialle ja pelästytti sekä meripunkassa
nukkuvan Karin että minut sitloorassa. Vettäkin satoi pariin
otteeseen. Ja taas tuli säiliöalus – säädyllisen matkan päässä
– vastaan, matkalla lounaaseen päin.
Aamuyöllä ukkosti ja salamoi jossain vähän kauempana. Tuuli
voimistui ja pienentelimme purjeita.
Vuorokauden saldo 130 mailia, jäljellä 73 M, tultu yhteensä 382
M.
4. vuorokausi: Aamupäivän aikana tuulen vaihdellessa harrastimme
purjesulkeisia. Isopurjeen reiv in purku ja sen lisäksi välillä
fokka, välillä genoa, välillä koneen avustaessa, välillä
purjein.
Lähestyessämme Portugalin rannikon reittijakoaluetta ällistelin
nähdessäni AISissa yhtä aikaa seitsemän alusta. Eipä se vielä
ollut mitään, myöhemmin näkyvissä oli yhteensä 18 laivaa ja
yksi katamaraani.
Ensimmäistä, pohjoiseen menevää väylää ylittäessämme
selvitimme hienosti purjein kahden laivan väistämisen kiertäen
niiden perän kautta. Seuraavan kanssa tulikin sitten jo vähän
kiire. Koneella avustaen selvisimme sen alta pois. Seuraavat väylät
menivät onnekkaasti siitä huolimatta, että liikennettä oli
todella paljon.
Kännykät alkoivat toimia ollessamme noin kymmenen mailin päässä
rannikosta ja 28 mailin päässä Portimãosta.
Lähes katkeamaton valonauha reunisti rantaa moottoroidessamme
lähes pläkässä Portimãon satamaan. Sisäänajo aallonmurtajien
välistä oli helppo. Vastaanottolaituri on matala ja pitkä. Pari
alusta oli siihen kiinnittyneenä. Varsin pimeä se kuitenkin oli, ei
valon valoa koko laiturissa.
Kansivalon ja otsalamppujen valaistessa
saimme Nereidin kunnialla kiinnitettyä laituriin kello 23.30.
Matkaa kertyi 458 mailia, josta noin puolet moottoroimme tai
ainakin käytimme moottoria pienillä kierroksilla purjeiden apuna.
Aikaa kului 3 vuorokautta, 14 tuntia ja 40 minuuttia.
Perillepääsyn kunniaksi nautimme pienet pullot kuohujuomaa ja
muutaman romminapanterin. Sitten uni maistuikin! Nämä muutaman
vuorokauden legit ovat melko rankkoja, kun emme vielä oikein osaa
nukkua kunnolla sen enempää yöllä kuin päivälläkään.
Pitemmillä legeillä nukkumiseenkin tulee jonkinlainen ”rutiini”.
Hyvin nukutun yön jälkeen nautimme kaikessa rauhassa aamupalan
ja menimme sen jälkeen ilmoittautumaan. Venetodistus,
vakuutustodistus ja passit piti esittää ja niistä otettiin
valokopiot. Siinä kaikki. On niin helppoa olla Schengen-maan
kansalainen Euroopassa!
Kävimme ensin jalkaisin katsomassa meille osoitettua
laituripaikkaa. Tenkkapoo tuli vastaan yrittäessämme avata
kulkukortilla laiturille johtavaa ovea. Vaikka miten vilauttelimme
korttejamme, ovi ei auennut. Onneksi jonkin ajan kuluttua nuori
amerikkalaisnainen tuli paikalle ja neuvoi meille kädestä pitäen
ovenavaustekniikan. Pitää vetää korttia hitaasti tunnistimen
edestä, kuunnella tarkkaan ja hiljaisen – todella hiljaisen –
napsahduksen kuuluessa nykäistä ovi nopeasti auki. Meni pitkään,
ennen kuin opimme kunnolla tekniikan emmekä vieläkään aina
onnistu ensimmäisellä kerralla.
Paikkamme oli korkean 42-jalkaisen katamaraanin vieressä. Meistä
tuntui, että se varjostaisi meitä (aurinkoa) pahan kerran, joten
kävimme vielä kysymässä luvan siirtyä pykälää kauemmas
katista. Sehän vain passasi.
 |
Neeti uudessa kodissaan. Taustalla hotellikompleksia. |
Tuulta ei ollut, joten saimme Neetin helposti pilttuuseensa.
Virtauksia tuntuu olevan melko lailla ja vuorovesikin on yli kolme
metriä, joten virittelimme kiinnitysköysiä moneen suuntaan.
Marina on suuri ja koostuu kahdesta, hotellirakennelman toisistaan
erottavasta satama-altaasta. Eteläisessä näyttää olevan
paikallisten veneitä, pohjoisemmassa sekä paikallisia että
vierasveneitä. Kovin paljon asuttuja veneitä näytä olevan, ehkä
vähän toistakymmentä. Ranskalaisia, englantilaisia,
hollantilaisia, belgialaisia nyt ainakin. Yksi suomalaisvenekin, nyt
kyllä asumattomana, on laiturissamme. Se on Porto Santossa
tapaamamme Markon entinen vene Fifth Element, jonka hän möi pois
vähän aikaa sitten.
Sosiaalitilat ovat melko kaukana Nereidistä marinan
konttorirakennuksen vieressä. Suihkut ovat siistit ja kuumaa
vettäkin tulee! Itse laiturit ovat hiukan räjähtäneessä
kunnossa. Laiturissamme toimii vain muutama valo, sähkötolpista
ovat suojakuvut irtoilleet ja valojakin on vain muutamassa tolpassa.
Meidän tolppamme on hukannut sähköt jo moneen kertaan.
WiFi toimii välillä oiken hyvin, olemme pystyneet välillä jopa
katsomaan Yle Areenaa. Välillä taas ei data liiku laisinkaan.
Ensimmäisinä päivinä mieleemme hiipi pieni pettymys
talvikotipaikkavalintamme suhteen. Marinan lähellä on joitakin
venevuokraus- ym. palveluja ja Tivoli-hotellin rakennuksia, mutta ei
mitään muita palveluita. Vieressä on myös suuri kenttä, joka
Google Mapsin kuvan mukaan on täynnä henkilö- ja asuntoautoja. Nyt
se kyllä ammottaa tyhjyyttään.
Pienen matkan päässä on Praia da Rocha, pitkä ja leveä
hiekkaranta. Sen reunassa kulkee laudoitettu, osan matkaa valaistu
kävelyreitti. Väylän varrella on useita ravintoloita, joista useat
näyttävät nyt olevan suljettuina. Uimareita ei rannalla ole
näkynyt ainoatakaan.
Rannan näköalatasanteen alla on pieni vaatimaton elintarvikeliike.
Mitään tuoretta sieltä ei saa lukuun ottamatta sämpylöitä ja
jotain pullaa. Ruokaostokset on hoidettava vajaan kolmen kilometrin
päässä kaupungissa.
 |
Vanhaa kaupunkia |
Kaupunkiin on muutaman kilometrin matka. Alkumatka pitää kävellä
joutomaiden halki eikä joka kohdassa ole kunnon valaistusta. Onneksi
itse kaupunki on ihan mukava. Varsinkin vanha kaupunki kapeine
katuineen ja mataline vanhoine kivitaloineen miellytti meitä
kovasti.
Löysimme kauppahallin, jossa tulemme varmasti asioimaan usein.
Lukuisien kojujen vihannes- ja hedelmätarjonta on erinomaista – ja
edullista! Ostimme melkoisen määrän vihanneksia ja olin varautunut
vähintää kymmenen euron laskuun. Hinta oli kuitenkin vain 4,60 €.
Olemme käyneet vasta keskustan Pingo Doce- supermarketissa, josta
saanee kaikkea mitä nyt yleensä ruokakaupasta täällä päin on
saatavissa. Keskustan lähistöllä on myös Lidl ja toinenkuin suuri
supermarket tai kauppakeskus, mutta niihin emme ole vielä ehtineet.
Praia da Rochan yläpuolinen ranta toi lohtua ja lievensi suuresti
pettymystämme ympäristöstämme. Jo äsken mainitun hiekkarannan
kävelyreitin päästä (ja väliltäkin) nousee rappusia ylös
jyrkänteen päälle. Siellä on näköalapaikkoja, ravintoloita,
matkamuistomyymälöitä ja hotelli toisensa perään. Siistiä ja
huoliteltua. Hotellit näyttävät kyllä olevan nyt lähes
tyhjillään. Illalla rannalla kävellessämme näimme vain
muutamassa ikkunassa valon.
 |
Mastojen huiput pilkottavat hotellin takana. |
Lauantaiaamuna, hakiessani perähytistä jotain , nenääni osui
jokin omituinen tuoksi. Mainitsin asiasta Karille ja hän alkoi
tutkia asiaa. Onneksi huomasin asian, sillä punkan alla oleva
käynnistysakku oli aivan kuuma! Molemmissa (sekä hupiakkujen että
käynnistysakun) latureissa paloi punainen valo. Sen varaus oli
myöskin laskenut. Tuulettelimme ja akun hiukan jäähdyttyä Kari
alkoi tutkia tilannetta. Ilmeisestikin vain kaksi vuotta sitten
Mindelosta Kap Verdeltä ostettu akku on jo tullut tiensä päähän!
Kari kantoi sen ulos laiturille ja alkuviikosta alamme metsästää
uutta akkua.
Ajattelimme teettää täällä Nereidiin uuden pappakuomun ja
mahdollisesti sprayhoodin. Otin tekstiviestitse yhteyttä
Mike-nimiseen mieheen, jonka tekemisiä Fifth Elementsin Marko
kovasti kehui. Mike lupasi palata maanantaina asiaan. Saa nähdä,
millaisen tarjouksen saamme.
Salongin sohvien päällykset alkavat myös tulla tiensä päähän.
(Ei kummakaan, ikää on kuitenkin jo 28 vuotta!). Pyydämme
tarjouksen myös niiden uusimisesta.
Sää on ollut melko viileä. Viime yönä oli vain yhdeksän
astetta lämmintä. Pieni Cascaisista ostettu sähköpatterimme on
päässyt taas töihin ja Neetin oma lämppärikin on käynnistetty
ainakin iltojen ajaksi. Vettä on satanut lähes joka päivä. Ei
jatkuvasti, mutta pieniä kuuroja ja tihkusadetta on tullut.
Kaupunkireissuilla meillä on ollut sadetakit mukana ja usein niitä
on tarvittukin. Minulla on ollut polvihousut jalassa ja sadehousut
repussa. Niitä olen sitten pukenut ja riisunut, sillä sadekuurojen
välissä, auringon paistaessa, sadehousut ovat aivan liikaa.
Päivälämpötilat ovat vaihdelleet noin 12 – 19 asteen välillä.
Hellevaatteilla ei täällä nyt ole käyttöä.
Ensi viikolla jatkamme ympäristöömme tutustumista. Lisäksi
liityin Algarve-Suomi-seuraan ja käymme sen toimistossa kyselemässä
seuran toiminnasta ja toivottavasti saamassa hyviä vinkkejä
Portimão-elämäämme ajatellen.