Porto Santo - Portimão / 17. - 23.11.2019

Praia de Rocha

1. vuorokausi: Sunnuntaiaamuna kello 8.50 ajoimme ulos Porto Santon aallonmurtajan suojista. Tuulta ei ollut nimeksikään, mutta sekava maininki keikutteli Nereidiä kiertäessämme Porto Santon saaren vieressä olevan pienen korkean kalliosaaren. Pian sen ohitettuamme muutama delfiinti tuli meitä tervehtimään – mielestämme toivottamaan meille hyvää matkaa.

Jouduin vielä vähän jumppailemaan uuden plotterimme kanssa, ennen kuin saimme autopilotin Track- toiminnon pelittämään. Vastatuulta oli 2 – 3 m/s, joten nostimme isopurjeen ylös tukipurjeeksi ja moottoroimme kohti määränpäätä. Jo muutaman tunnin kuluttua kohtasimme ensimäisen vastaantulijan. Purjevene matkalla kohti Madeiraa.

Iltapäivällä tuuli voimistui 3 – 4 sekuntimetriin tuulikulman ollessa 30 astetta. Nostimme vielä fokankin ylös, moottorin edelleen tehdessä työtään. Vasta noin kello 17 tuuli kääntyi sen verran, että sammutimme moottorin ja jatkoimme matkaa purjein.

Muutaman tunnin kuluttua havaitsimme AISissa muutaman laivan tulevan vastaan, toinen viiden,toinen 15 mailin päässä. Ensimmäinen sadepölläkkä tavoitti meidät samoihin aikoihin. Hiukan sen jälkeen huomasin, että plotteri oli hukannut tutkan kokonaan. Onneksi salasanat löytyivät helposti ja Wi-fi-yhteys tutkan ja plotterin kesken alkoi taas toimia.

Yöllä saimme nauttia täysikuusta. 04.20 tuuli oli voimistunut jo 8 – 10 sekuntimetriin, joten reivasimme isopurjeen 2-reiviin. Siitä suoriuduttuamme huomasimme, että rahtilaiva oli tulossa meitä vastaan osoittamatta minkäänlaisia väistämisaikeita. Väistimme itse noin kahden mailin päässä. Vuorokauden saldo 135 mailia, jäljellä 319 M.

2. vuorokausi: Tuuli voimistui aamun aikana ensin 10 sekuntimetriin, sitten jo 11 – 13,5 m/s. Isossa aallokossa värkkäilimme ison 3-reiviin. Koska matka ei ison aallokon, jopa 17 sekuntimetriin voimistuvan tuulen ja noin 30 - 50 asteen tuulikulman vuoksi ei juuri edennyt, otimme taas moottorin avuksi. Ennusteiden mukaan meidän olisi pitänyt olla nyt pläkässä… voisimme käyttää iltapäivälehtien lööppejä: PLÄKÄ PERUTTU! Sisällä veneessä oli melkoinen mekkala; aallot paukahtelivat laitaan, meteli oli melkoinen ja vene keikkui sinne tänne.

Naureskelimme keskenämme erään purjehtijaystävämme lausahdusta: ”Purjehdus on iso ilo.” No ei kyllä ihan aina kuitenkaan!

Iltapäivällä tuulen laannuttua hiukan (7 – 8 m/s) yritimme taas purjehdusta, mutta koska tuulikulma oli tiukka ja sorto aikamoinen, näytimme olevan menossa Afrikkaan. Tuulen edelleen moinattua 4 – 6 sekuntimetriin fokka pois ja 3-reivatulla isolla ja koneella 20 asteen tuulikulmassa kohti määränpäätä.
Illan pimettyä rahtialus ohitti meidät keulan editse.

Yöllä tuuli laantui edelleen ja neljän jälkeen aamuyöllä purimme 3- reivin ja reivasimme kakkoseen. Neljän sekuntimetrin tuulessa , 50 asteen tuulikulmassa yritimme taas purjehtia. Matka ei edennyt, siispä kone taas avuksi.

Vuorokauden saldo 117 mailia, tultu yhteensä 252 M, jäljellä 204 M.

3. vuorokausi: Tulihan se pläkä. Tuulta 0 – 2 m/s. Aurinko paistoi ja nautimme - vastoin kaikkia ennakko-odotuksiamme – matkanteosta bikini-uikkarivarustuksessa. Puolenpäivän maissa seurasimme jännittyneinä omin silmin ja AISissa kahden rahtialuksen kohtaamista. Toinen oli menossa itään päin ja toinen lounaaseen. Ne ohittivat toisensa vajaan mainlin päässä toisistaan. Vähän kauempana edessämme yksi alus oli matkalla länteen. Aika vilkasta liikennettä tällä legillä!
Tuulen käännyttyä iltapäivällä takatuuleksi laskimme ison alas ja viritimme fokan ja genoan veisausasentoon. Tuulen ollessa vain 5 m/s nopeus ei tyydyttänyt meitä, joten taas käytimme konetta apuna.

Viiden maissa AISissa oli yhteensä viisi alusta näkyvissä. Ilmiselvästi olimme nyt purjehtimassa laivareitin yli.

Illalla, minun yritellessäni nukkumista, Nereidi alkoi käyttäytyä omituisesti. Matka ei edennyt laisinkaan. Kari testaili moottoria eri kierroksilla epäillen potkurissa olevan levää tai jotain. Viimein, hänen katsoessaan ulos, veden pinnasta näkyi, että olimme jonkinlaisessa virtauksessa. Veden pinta kiehui ja kuohui omituisesti tuulta vastaan. Tilanne meni onneksi kohtalaisen nopeasti ohi.

Yöllä oli melkoista maininkia. Takatuulta oli 8 – 9 m/s. Muutaman kerran oikein ärhäkkä aalto keikautti Nereidiä, kerran niin kovin, että yhden salongin kaapin ovi aukesi ja siellä ollut muovilaatikko rämähti lattialle ja pelästytti sekä meripunkassa nukkuvan Karin että minut sitloorassa. Vettäkin satoi pariin otteeseen. Ja taas tuli säiliöalus – säädyllisen matkan päässä – vastaan, matkalla lounaaseen päin.

Aamuyöllä ukkosti ja salamoi jossain vähän kauempana. Tuuli voimistui ja pienentelimme purjeita.

Vuorokauden saldo 130 mailia, jäljellä 73 M, tultu yhteensä 382 M.

4. vuorokausi: Aamupäivän aikana tuulen vaihdellessa harrastimme purjesulkeisia. Isopurjeen reiv in purku ja sen lisäksi välillä fokka, välillä genoa, välillä koneen avustaessa, välillä purjein.

Lähestyessämme Portugalin rannikon reittijakoaluetta ällistelin nähdessäni AISissa yhtä aikaa seitsemän alusta. Eipä se vielä ollut mitään, myöhemmin näkyvissä oli yhteensä 18 laivaa ja yksi katamaraani.

Ensimmäistä, pohjoiseen menevää väylää ylittäessämme selvitimme hienosti purjein kahden laivan väistämisen kiertäen niiden perän kautta. Seuraavan kanssa tulikin sitten jo vähän kiire. Koneella avustaen selvisimme sen alta pois. Seuraavat väylät menivät onnekkaasti siitä huolimatta, että liikennettä oli todella paljon.

Kännykät alkoivat toimia ollessamme noin kymmenen mailin päässä rannikosta ja 28 mailin päässä Portimãosta.

Lähes katkeamaton valonauha reunisti rantaa moottoroidessamme lähes pläkässä Portimãon satamaan. Sisäänajo aallonmurtajien välistä oli helppo. Vastaanottolaituri on matala ja pitkä. Pari alusta oli siihen kiinnittyneenä. Varsin pimeä se kuitenkin oli, ei valon valoa koko laiturissa.

Kansivalon ja otsalamppujen valaistessa saimme Nereidin kunnialla kiinnitettyä laituriin kello 23.30.
Matkaa kertyi 458 mailia, josta noin puolet moottoroimme tai ainakin käytimme moottoria pienillä kierroksilla purjeiden apuna. Aikaa kului 3 vuorokautta, 14 tuntia ja 40 minuuttia.

Perillepääsyn kunniaksi nautimme pienet pullot kuohujuomaa ja muutaman romminapanterin. Sitten uni maistuikin! Nämä muutaman vuorokauden legit ovat melko rankkoja, kun emme vielä oikein osaa nukkua kunnolla sen enempää yöllä kuin päivälläkään. Pitemmillä legeillä nukkumiseenkin tulee jonkinlainen ”rutiini”.

Hyvin nukutun yön jälkeen nautimme kaikessa rauhassa aamupalan ja menimme sen jälkeen ilmoittautumaan. Venetodistus, vakuutustodistus ja passit piti esittää ja niistä otettiin valokopiot. Siinä kaikki. On niin helppoa olla Schengen-maan kansalainen Euroopassa!

Kävimme ensin jalkaisin katsomassa meille osoitettua laituripaikkaa. Tenkkapoo tuli vastaan yrittäessämme avata kulkukortilla laiturille johtavaa ovea. Vaikka miten vilauttelimme korttejamme, ovi ei auennut. Onneksi jonkin ajan kuluttua nuori amerikkalaisnainen tuli paikalle ja neuvoi meille kädestä pitäen ovenavaustekniikan. Pitää vetää korttia hitaasti tunnistimen edestä, kuunnella tarkkaan ja hiljaisen – todella hiljaisen – napsahduksen kuuluessa nykäistä ovi nopeasti auki. Meni pitkään, ennen kuin opimme kunnolla tekniikan emmekä vieläkään aina onnistu ensimmäisellä kerralla.

Paikkamme oli korkean 42-jalkaisen katamaraanin vieressä. Meistä tuntui, että se varjostaisi meitä (aurinkoa) pahan kerran, joten kävimme vielä kysymässä luvan siirtyä pykälää kauemmas katista. Sehän vain passasi.

Neeti uudessa kodissaan. Taustalla hotellikompleksia. 

Tuulta ei ollut, joten saimme Neetin helposti pilttuuseensa. Virtauksia tuntuu olevan melko lailla ja vuorovesikin on yli kolme metriä, joten virittelimme kiinnitysköysiä moneen suuntaan.

Marina on suuri ja koostuu kahdesta, hotellirakennelman toisistaan erottavasta satama-altaasta. Eteläisessä näyttää olevan paikallisten veneitä, pohjoisemmassa sekä paikallisia että vierasveneitä. Kovin paljon asuttuja veneitä näytä olevan, ehkä vähän toistakymmentä. Ranskalaisia, englantilaisia, hollantilaisia, belgialaisia nyt ainakin. Yksi suomalaisvenekin, nyt kyllä asumattomana, on laiturissamme. Se on Porto Santossa tapaamamme Markon entinen vene Fifth Element, jonka hän möi pois vähän aikaa sitten.

Sosiaalitilat ovat melko kaukana Nereidistä marinan konttorirakennuksen vieressä. Suihkut ovat siistit ja kuumaa vettäkin tulee! Itse laiturit ovat hiukan räjähtäneessä kunnossa. Laiturissamme toimii vain muutama valo, sähkötolpista ovat suojakuvut irtoilleet ja valojakin on vain muutamassa tolpassa. Meidän tolppamme on hukannut sähköt jo moneen kertaan.

WiFi toimii välillä oiken hyvin, olemme pystyneet välillä jopa katsomaan Yle Areenaa. Välillä taas ei data liiku laisinkaan.

Ensimmäisinä päivinä mieleemme hiipi pieni pettymys talvikotipaikkavalintamme suhteen. Marinan lähellä on joitakin venevuokraus- ym. palveluja ja Tivoli-hotellin rakennuksia, mutta ei mitään muita palveluita. Vieressä on myös suuri kenttä, joka Google Mapsin kuvan mukaan on täynnä henkilö- ja asuntoautoja. Nyt se kyllä ammottaa tyhjyyttään.

Pienen matkan päässä on Praia da Rocha, pitkä ja leveä hiekkaranta. Sen reunassa kulkee laudoitettu, osan matkaa valaistu kävelyreitti. Väylän varrella on useita ravintoloita, joista useat näyttävät nyt olevan suljettuina. Uimareita ei rannalla ole näkynyt ainoatakaan.

Rannan näköalatasanteen alla on pieni vaatimaton elintarvikeliike. Mitään tuoretta sieltä ei saa lukuun ottamatta sämpylöitä ja jotain pullaa. Ruokaostokset on hoidettava vajaan kolmen kilometrin päässä kaupungissa.

Vanhaa kaupunkia

Kaupunkiin on muutaman kilometrin matka. Alkumatka pitää kävellä joutomaiden halki eikä joka kohdassa ole kunnon valaistusta. Onneksi itse kaupunki on ihan mukava. Varsinkin vanha kaupunki kapeine katuineen ja mataline vanhoine kivitaloineen miellytti meitä kovasti.

Löysimme kauppahallin, jossa tulemme varmasti asioimaan usein. Lukuisien kojujen vihannes- ja hedelmätarjonta on erinomaista – ja edullista! Ostimme melkoisen määrän vihanneksia ja olin varautunut vähintää kymmenen euron laskuun. Hinta oli kuitenkin vain 4,60 €.

Olemme käyneet vasta keskustan Pingo Doce- supermarketissa, josta saanee kaikkea mitä nyt yleensä ruokakaupasta täällä päin on saatavissa. Keskustan lähistöllä on myös Lidl ja toinenkuin suuri supermarket tai kauppakeskus, mutta niihin emme ole vielä ehtineet.

Praia da Rochan yläpuolinen ranta toi lohtua ja lievensi suuresti pettymystämme ympäristöstämme. Jo äsken mainitun hiekkarannan kävelyreitin päästä (ja väliltäkin) nousee rappusia ylös jyrkänteen päälle. Siellä on näköalapaikkoja, ravintoloita, matkamuistomyymälöitä ja hotelli toisensa perään. Siistiä ja huoliteltua. Hotellit näyttävät kyllä olevan nyt lähes tyhjillään. Illalla rannalla kävellessämme näimme vain muutamassa ikkunassa valon.

Mastojen huiput pilkottavat hotellin takana.

Lauantaiaamuna, hakiessani perähytistä jotain , nenääni osui jokin omituinen tuoksi. Mainitsin asiasta Karille ja hän alkoi tutkia asiaa. Onneksi huomasin asian, sillä punkan alla oleva käynnistysakku oli aivan kuuma! Molemmissa (sekä hupiakkujen että käynnistysakun) latureissa paloi punainen valo. Sen varaus oli myöskin laskenut. Tuulettelimme ja akun hiukan jäähdyttyä Kari alkoi tutkia tilannetta. Ilmeisestikin vain kaksi vuotta sitten Mindelosta Kap Verdeltä ostettu akku on jo tullut tiensä päähän! Kari kantoi sen ulos laiturille ja alkuviikosta alamme metsästää uutta akkua.

Ajattelimme teettää täällä Nereidiin uuden pappakuomun ja mahdollisesti sprayhoodin. Otin tekstiviestitse yhteyttä Mike-nimiseen mieheen, jonka tekemisiä Fifth Elementsin Marko kovasti kehui. Mike lupasi palata maanantaina asiaan. Saa nähdä, millaisen tarjouksen saamme.

Salongin sohvien päällykset alkavat myös tulla tiensä päähän. (Ei kummakaan, ikää on kuitenkin jo 28 vuotta!). Pyydämme tarjouksen myös niiden uusimisesta.

Sää on ollut melko viileä. Viime yönä oli vain yhdeksän astetta lämmintä. Pieni Cascaisista ostettu sähköpatterimme on päässyt taas töihin ja Neetin oma lämppärikin on käynnistetty ainakin iltojen ajaksi. Vettä on satanut lähes joka päivä. Ei jatkuvasti, mutta pieniä kuuroja ja tihkusadetta on tullut. Kaupunkireissuilla meillä on ollut sadetakit mukana ja usein niitä on tarvittukin. Minulla on ollut polvihousut jalassa ja sadehousut repussa. Niitä olen sitten pukenut ja riisunut, sillä sadekuurojen välissä, auringon paistaessa, sadehousut ovat aivan liikaa. Päivälämpötilat ovat vaihdelleet noin 12 – 19 asteen välillä. Hellevaatteilla ei täällä nyt ole käyttöä.

Ensi viikolla jatkamme ympäristöömme tutustumista. Lisäksi liityin Algarve-Suomi-seuraan ja käymme sen toimistossa kyselemässä seuran toiminnasta ja toivottavasti saamassa hyviä vinkkejä Portimão-elämäämme ajatellen.