Portimão / 10. - 18.12.2019

Toope, Tonttu ja muu Neetin väki toivottavat hyvää joulua!

Kello soi keskiviikkoaamuna jo kello kuusi. Halusimme päästä Faroon jo heti aamusta ja tähtäsimme kahdeksan jälkeen lähtevään junaan. Koska emme tienneet, miten kauan taksin saaminen kestäisi, olimme liikkeellä hyvissä ajoin.

Tivoli-hotellista tilattiin meille taksi ja se saapuikin jo kymmenen minuutin kuluttua. Aamu oli kylmä ja jo taksia odottaessamme hytisimme vilusta. Junan lähtöön oli sitten aikaa yli tunti ja sitä kuluttelimme tee- ja kahvikupposten ääressä kylmässä asemaravintolassa, yhtä kylmässä asemahallissa ja vielä kylmemmässä ulkoilmassa. Harmitti, ettei tullut laitetuksi kalsareita farkkujen alle!

Junassa onneksi sentään oli lämmitys ja reilun puolentoista tunnin junamatkan aikana saimme itsemme suunnilleen lämpimiksi. Maisemat matkalla olivat melko mitäänsanomattomat. Asutusta oli koko ajan näkyvissä, välillä kyliä ja välillä vain yksittäisiä asumuksia siellä täällä. Appelsiiniviljelmiä oli molemmin puolin rataa todella runsaasti. Muutama kukkula häämötti vähän kauempana, mutta rata kulki melko tasaisen maiseman halki.

Rautatieasemalta suunnistimme ensi töiksemme turisti-infoon saadaksemme kaupunkikartan. Info löytyi helposti ja sieltä saimme kaupunkikartan lisäksi ostetuksi oikein hyvän kartan koko Portugalista. (Praia da Rochan turisti-infossa ei ollut juuri mitään esitteitä saatavilla, eikä myöskään kyseistä karttaa kaupan.)

Faro on kaukana meren rannasta jokisuistossa eikä siellä ole satamaa suuremmille veneille. Aivan kaupungin keskustassa on satama-allas pienveneille. Junan ikkunasta näimme ohimennen purjeveneiden mastoja, mutta kävi ilmi, että ne olivat telakalla.

Vanhan kaupungin alue on melko suuri. Kadut ovat kauniisti kuvioituja ja erilaisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita on vieri vieressä. Tuli vähän sellainen olo, että nyt ollaan taas turistialueella. Väkeä oli kuitenkin liikkeellä aika vähän, ehkä osittain säänkin vuoksi.Vettä ripsutteli vähän väliä.

Ei kuitenkaan tarvinnut kuin poiketa muutaman kadun päähän, niin vastaan tuli toinen todellisuus. Rähjäisiä, osa asumattomia taloja joiden seinät ovat täynnä kaikenlaista sotkua. Tyhjillään olevia liikehuoneistoja.

Syrjäkadun kuppilan ovivahti

Ruokapaikkoja oli tarjolla vaikka kuinka paljon ja hyvän aikaa kiertelimme pitkin katuja, ennen kuin osasimme tehdä valintamme. Päästyämme sisälle ravintolan perälle iski hetkiseksi katumus: ei yhtään muuta asiakasta. Ruoka oli kuitenkin oikein hyvää ja palvelu tietenkin erinomaisen ystävällistä. Eikä hintakaan päätä huimannut!

Ruokapaikkamme somistusta

Jälkiruoaksi halusimme nauttia Irish Coffeet jollain terassilla rannan läheisyydessä, sillä aukinkokin oli tullut esiin. Taas käveltiin. Oli olutbaaria ja kahvilaa, mutta ei Irish Coffeeta saatavilla. Vihdoin löysimme oikean paikan ja nautimme auringonpaisteessa oikein hyvät – ja turistihintaiset – juomat.

Neljän jälkeen läksi paluujunamme. Oli mukava lepuuttaa jalkojaan, sillä olimme olleet jaloillamme suurimman osan päivästä. Aseman edessä oli onneksi vapaa taksi ja nopeasti pääsimme taas kotiin.

Lucian-päivänä kävimme kirkossa. Suomi-Algarve seura järjesti kauneimmat joululaulut-tilaisuuden Nossa Senhora do Amparo-kirkossa. Tai siis luulimme menevämme kauneimpiin joululauluihin, mutta itse asiassa kyseessä olikin joulujumalanpalvelus, jossa virsien sijaan laulettiin joululauluja. Väkeä – siis suomalaisia – oli paikalla yllättävän paljon, arviomme mukaan satakunta.

Joulukuusta kirkossa ei ollut, vaan suuri joulukuvaelma. Aurinkorannikolta tullut nuori pappi tutki sitä pitkään ja hartaasti ja kertoi tilaisuuden alussa, miksi oli niin tehnyt: Espanjassa on tapana ”piilottaa” jonnekin kuvaelmaan kakalla oleva paimen, jota lapset sitten innokkaasti yrittävät löytää. Tarinan mukaan yhdelle paimenista oli tullut kova hätä matkalla Jeesusta katsomaan, ja siksi tämä ”tapahtuma” on mukana espanjalaisissa joulukuvaelmissa. Tässä ei ollut, kertoi pappi.

Näitä löytyi paikallisen marketin hyllyltä. Turhaan tuli raahatuksi lentokoneella Suomesta asti!

Muutoin päivät ovat menneet normaaliin malliin: kauppareissuja, pyörälenkkejä, kävelylenkkejä, käsitöitä, sudokuja, radion kuuntelua ja TV:n katselua. Sunnuntai oli erityisen sateinen ja sen vietimmekin muutamaa pikku kävelylenkkiä lukuunottamatta urheiluohjelmien parissa: naisten kymppi, naisten ampumahiihtoa, jääkiekkoa ja miesten 15 kilometrin hiihto. Jännättävää riitti, mutta valitettavasti mitään mitalisadetta ei tällä kertaa tullut. Myös Al-Hol- hässäkkää on tullut seuratuksi mielenkiinnolla.

Vettä on satanut yhtä päivää lukuun ottamatta joka päivä. Onneksi täällä sateet tulevat ja menevät, joten aina jossain raossa voi uloskin lähteä. Sateisinakin päivinä päivälämpötilat ovat olleet useimmiten 16 – 17 asteen luokkaa.

Nyt on muutaman päivän ollut melko tuulista ja samaa on luvassa sunnuntaihin asti. Kävimme tänä aamuna (torstai) aallonmurtajalla ihastelemassa aaltoja. Se oli suljettu puomilla (joka oli kaatunut) ja poliisikin oli paikalla. Ei hän kuitenkaan meitä eikä muitakaan kieltänyt menemästä aallonmurtajalle. Voi olla, että jos tuulet jatkuvat ennusteiden mukaiseksi, aallonmurtajalle ei todellakaan ole asiaa. Yläveden aikana aallot voivat pyyhkiä sen yli. Tänään siellä käydessämme vesi oli jo laskussa ja aallot kävivät jo aika lähellä.

Marinaan saapui suomalainen kuunari Zangra. Näimme sen suihkureissullamme vastaanottolaiturissa ja kävimme vaihtamassa muutaman sanasen. Heillä ei ollut vielä tarkkaa suunnitelmaa jatkosta. Suunta on Välimerelle päin, mutta mahdollisesti alus nostetaan ensin telakalle pohjan puhdistusta varten.

Muutama hajahuomio:

Kadut ja tienvarret ovat täällä todella siistejä. Ei roskia. Mutta täällä onkin vielä toiminnassa Suomesta jo aikapäiviä sitten kadonnut ammattikunta eli kadunlakaisijat. Heitä kulkee pitkin katuja kärryineen ja hyvää työtä tekevätkin… tai sitten täällä ei heitellä roskia maahan!

Talvi on tullut tännekin. Lehtipuut pudottavat lehtiään maahan tai sitten lehdet kuivuvat paikalleen. Puut alkavat näyttää jo aika paljailta. Kukkivia kasveja ei ole kovinkaan paljon näkyvissä.
Jalkakäytävistä ja risteysalueista nyt puhumattakaan.

Jouluaattoon ei ole enää kauan, joten toivotamme kaikille rauhallista joulua!