Biskaja


26.9.
Iltapäivällä satamaan saapui eskaaderi suuria purjealuksia, sekä perinnepaatteja että uusia. Ranskan merivoimien kadetteja kuulemma harjoittelemassa. Hienoja olivat alukset. Ranskalaiset olivat ylpeimpiä Pen Duick VI-aluksesta, jonka omistaja voitti vuonna 74 (?) maapallon ympäripurjehduksen yksinpurjehduksena.
27.9.
1. vuorokausi: Lähtö aamulla klo 8. Pilvistä, vastatuuli, moottoroiden pari ensimmäistä tuntia, sitten purjein epämukavasti kuoppaisella merellä. Parinkymmenen mailin päässä Camaretista oli taasen paha virtapaikka, josta Reedsin opas varoitteli kovasti. Tulimme sinne liian aikaisin, joten jouduimme aluksi vastavirtaan, mutta onneksi se oli jo laantumassa ja pääsimme etenemään asiallisesti.

Meritauti alkoi vaivata minua pari tuntia lähdön jälkeen, joten minulla ei ole alkumatkasta juurikaan kerrottavaa…Kari näki delfiinejä, mutta minulta ne jäivät näkemättä, koska en pystynyt paljon päätäni kääntämään.

Vuorokauden saldo 127 mailia, joista purjein 11,5 tuntia, loput moottoripurjehtien tai moottorilla.

2. vuorokausi: (28.9.) Aurinkoista, merivesi 19,9 astetta, ilma noin 17-18. Tuulta ei juuri laisinkaan. Muutaman tunnin pääsimme etenemään purjein. Maininki oli valtavan korkeata ja merivesi huikaisevan sinistä. (Viime kerralla olin kirjannut saman havainnon suunnilleen samalla alueella -  jännä juttu.)

Yritimme tankata kanisterista polttoainetta tankkiin, mutta se ei oikein onnistunut, koska maininki keikutti venettä niin paljon, että dieseliä loiskahti kannelle.

Aurinko laski klo 19:15. Sitä ennen saimme seurata lintujen taitolentonäytöksiä maininkien välissä ja harjoilla.

Saldo 141 mailia.

3. vuorokausi (29.9.): Pilvistä. Maata näkyvissä klo 11.30, noin 26 mailin päässä. Meriliikenne vilkastui. Alkumatkasta näimme 1 – 2 alusta vuorokaudessa ja AIS:ssa muutaman lisää, nyt saimme jopa väistellä kalastusalusta.

Päivän merkittävin tapahtuma oli lounas: Karin kommentin mukaan huonoin veneruoka ikinä! (Ranskalainen säilykepurkki, jotain hapankaalia ja mautonta makkaraa. Toivottavasti kalat eivät saaneet siitä vatsanpuruja, sillä laidan yli sen jouduimme kippaamaan.)

Delfiinit kävivät taasen meitä moikkailemassa.

La Coruñaa lähestyttäessä meitä vähän säikäytti valkoinen vaahtovana edessämme. Piti moneen kertaan katsoa kartasta, että olemme tosiaankin syvissä vesissä (pääsääntöisesti vettä oli yli neljä kilometriä). Mitä lienee, mutta erikoiselta se näytti.




Klo 21.30 rantauduimme Coruñaan, nautimme kuohuviinit yhden etapin saavuttamisen kunniaksi, söimme myöhäisen illallisen. Ja nukkumaan.

Matkaa kertyi kaikkiaan 344 mailia, aikaa kului kaksi vuorokautta ja 13,5 tuntia. Purjein pääsimme 15,5, tuntia, loppumatkan joutui Volvo meitä kuljettamaan, välillä tosin purjeiden avustamana.

Muista samaan aikaan lähteneistä isompi saksalainen oli ehtinyt satamaan muutaman tunnin ennen meitä, muista ei ole mitään tietoja.

 30.9.
Pilvinen aamu. Kävimme tankkaamassa ja siirryimme ”oikealle” vieraspaikalle.

Ilmoittautuminen marinaan kesti ja kesti. Ensin vastaanoton neitokainen lörpötteli pitkään puhelimessa omia asioitaan ja kun viimein pääsimme asioimaan hänen kanssaan, kiirettä ei pidetty. Entiseen malliin passitkin kysyttiin (ja otettiin valokopiot). Välillä piti kipsutella pitkin konttoria korkokengissä ja sipaista sirosti joku hius hihansuusta pois… siinä vaiheessa satuimme Karin kanssa vilkaisemaan toisimme ja molemmat saimme pinnistellä estääksemme itseämme purskahtamasta nauruun. No, hoituivathan ne asiat viimein.

Vasta sen jälkeen selvisimme aamiaiselle ja kylläpä se maistuikin. Kari paistoi pannulla voissa monta päivää vanhaa patonkia…ahh…

Suihku, Kari teki huoltohommia ja minä näitä kirjallisia töitä. WiFi ei tietenkään täällä laiturilla toimi, joten täytyy kömpiä satamakonttoriin laittamaan tämä juttu liikkeelle.


Camaret sur Mer jatkoa


25.9.

Yöllä satoi ja aamulla saimme oikein kunnon vesiromauksen. Onneksi olimme Neetissä pappakuomun alla.  Päivä siitä selkeni ja sitlooran pesun ja lounaan jälkeen läksimme kävelylle, tällä kertaa rantoja pitkin itään/koilliseen päin.

Polku kulki jyrkänteiden reunojen vieressä ja laskeutui välillä kivi- tai hiekkarannoille. Kiviranta oli valtavan suuri. Särkilahden ranta tuntui siihen verrattuna pikkuriikkiseltä. Mainingit pyörittelivät kiviä rantavedessa ja saivat aikaan jännittävän kolinan. Maisemat olivat taas upeita.

Kolme ja puoli tuntia tuli taas käveltyä mäkistä maastoa. Satamapäivinä pitää yrittää saada liikuntaa purjehduspäivien vastapainoksi.

Palatessamme huomasimme, että aallonmurtajan luona olleet hienot valkoisista kivistä kasatut ”keot” oli kaikki rikottu. Että pitää monenlaisia ilkimyksiä ollakin maalimassa. Ne kun olivat kovin kauniit. Onneksi olin ehtinyt ottaa niistä valokuvan.



26.9.


Nyt näyttää siltä, että huomenna (tiistaina) voimme lähteä Biskajan ylitykselle. Kävimme siis ostamassa evästä useamman päivän matkaa varten. Viimeksii meiltä meni Falmouthista La Coruñan kulmille kolme vuorokautta ja neljä tuntia. Nyt ennusteet näyttävät siltä, että joudumme keskellä Biskajaa täysin tyyneen ja muutenkin tuuli on enimmäkseen kevyttä. Jännä nähdä, kauanko matka kestää.

Kastuimme tänään kauppareissulla ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon. Aika hyvin...

Treffaamme illalla jo aiemmin mainitun ruotsalaisveneen ja saksalaisen Tuuli-nimisen veneen miehistöjen kanssa huomisen lähdön tiimoilta. Itse asiassa meitä lähtee ilmeisesti huomenna yhteensä viisi venettä Espanjaan päin, vielä toinenkin saksalainen ja yksi meille tuntematon.

Camaret sur Mer


22.9.

Kari teki aamulla huoltohommia ja roudasimme kanistereilla polttoainetta Nereidiin.

Aurinko paisteli pilvien lomasta, polvihousukeli.  Etsiskelimme venetarvikekauppaa. Sellainen löytyikin, mutta enimmäkseen siellä oli muuta tavaraa kuin ”oikeita” venetarvikkeita. Mukaan tarttui kuitenkin Rapala-lippis – oli pakko ostaa ; ) Tarvitsisimme uuden spiirapuomin, tämä nykyinen ei valitettavasti toimi purjeidemme kanssa.

Ruokakauppa, lounas ja lenkille. Kysyimme turisti-infosta ohjeita kävelyreitille, joka kiertelee pitkin rantoja. Saimme kartan ja läksimme kiertämään reittiä vastapäivään. Pahasti meni pieleen. Kartta oli tosi ”hatara”, kadunnimistä ei saanut mitään tolkkua. Suunnistimme auringon mukaan ja päädyimme kerran toisensa jälkeen poluilla umpikujaan. Aikanaan toki rantakin löytyi ja mukava polkuja oli tallailla…Päätimme kuitenkin seuraavana päivänä lähteä reittiä rannasta käsin oikein päin.

Kari paistoi illalliseksi meille supermarketista ostettua kalaa ja se maistui ihan kotoiselta ahvenelta!
23.9.
Läksimme lounaan jälkeen rantalenkille, jota kiersimmekin sitten yli kolme tuntia. Valtavan hienoja karuja maisemia, jyrkkiä kalliorinteitä, sota-ajan bunkkereita, muistomerkkejä. Löysin netistä Camaret sur Meristä hienon videon kylästä ja rannoilta: http://www.camaret-sur-mer.com/


Karin on pitkään tehnyt mieli simpukoita, joten menimme illalla ulos syömään. Moneen kertaan kävelimme rantakadun edes takaisin ja tavailimme ruokalistoja.

Kari sai hyvän simpukka-aterian (josta ei nyt ihan kauhean kylläiseksi tullut) ja minä (tyhmä ruokarajoitteinen) lohipastan, joka varmaankin olisi ollut ihan hyvää jos sattuisi pitämään creme fresh-maustetusta (=happamasta) ruuasta.

Paluumatkalla kävimme rannalla olevassa kirkossa, joka oli yllätykseksemme vielä auki. Tunnelmoimme siellä tovin, kuuntelimme kaunista musiikkia, joka soi hiljaa taustalla, sytytimme kynttilän ja aistimme vuosisataisen hartaan tunnelman. 


24.9.

Yöllä oli satanut -  emme kumpikaan tienneet sitä mitään. Tuulinen, puolipilvinen aamu (satamassa jopa 11 m/s etelän ja lounaan välistä). Tutkailimme tuuliennusteita ja Reeds-oppaan ohjeita Raz de Sein- kapeikon ohittamisesta. Ajoitus virtojen kannalta on kyseisessä paikassa erittäin tarkka. Toivomme, että huomenna pääsisimme Biskajan-ylitykselle. Satamassa on jo Guernseyllä tapaamamme ruotsalaisvene (3 nuorta purjehtijaa), joiden kanssa on ollut puhetta että lähtisimme yhtä matkaa. Tuli sellainen olo, että he kaipaisivat hiukan ”turvaa”.

Guernsey - Camaret sur Mer (Ranska)

19.9.
Yö oli kylmä, jouduin etsimään lisäpeittoa ja murehdin, että nytkö se meidän ”kesä” nyt loppuu. Päivä lämpeni kuitenkin. Notkuimme koko päivän kaupungilla siellä täällä ja kävimme lounaalla ”ulkona”. Fish and chips ja talon hampurilainen. Ei ollenkaan hassumpaa.

Shoppailimme hiukan aikamme kuluksi ja urheilukaupasta tarttui mukaamme melkoinen kassillinen vaatteita, edulliseen hintaan.

Illalla alkoi sataa ripsutella hiljaksiin, joten vietimme iltaa veneessä.

20.9.
Tuuliennusteet näyttivät siltä, että olisi hyvä aika jatkaa matkaa, joten siirryimme satama-altaasta laituriin ulkopuolelle korkean veden aikana.

Kauppareissu ja menoksi! Vihdoin!

Takatuulta oli noin 3-4- metriä, mutta maininki oli niin korkeata etteivät purjeet jaksaneet vetää yhtään, rempsottivat vain sinne tänne. Pari tuntia ”ryömimme” purjein, muuten jouduimme moottoroimaan. Yritimme vaikka minkälaisia purjevirityksiä, mutta turhaan.

21.9.
Saimme matkan aikana sekä myötä- että vastavirtaa koko rahan edestä. Nopeus vaihteli vastavirran 2 solmusta myötävirran 8,5 solmuun.
Lyhyemmällä matkalla on kyllä viisasta tarkastaa virtojen ”aikataulut”, kun lähtee liikkeelle, mutta pitemmällä legillä kaikki tulee joka tapauksessa eteen.

Vähän jännäsimme, miten osumme Ranskan luoteiskulmalle, jossa voi olla hurjimmillaan jopa 7 solmun vastavirta. Onnekkaasti osuimme myötävirran alkuun. Mainingit olivat valtavan korkeita, nopeus jopa 10,1 solmua! Vesi kohisi kuin koskenlaskussa ikään.

Näimme ensimmäisen delfiinin (tai mitä ne nyt täällä sitten ovatkaan) painelemassa vastavirtaan.

Meistä tuntui hiukan viileältä, ilma oli 18 astetta ja meri vain 13 (eilen vielä 17!). Puoliltapäivin, lähestyessämme Camaret sur Mer:iä, päivä lämpeni taas ja aloimme kuoriutua vaatekerroksistamme.

Kiinnityimme laituriin n. klo 14. Matkaa kertyi 131 mailia, joista siis kaksi tuntia koneella ja loput 23 moottorilla.



Satamassa oli hyvin tilaa, vain seitsemän vierasvenettä. Rannan satamakonttori ei ole enää näin syksyllä auki. Kävelimme hiljaista rantakatua Capetainerie:hen ilmoittautumaan. Vanha pappa, joka ei osannut montaakaan sanaa englantia (vähemmän kuin minä ranskaa!), otti h i t a a s t i ilmoittautumisemme vastaan. WiFi-koodin hän kirjoitti lapulle niin epäselvin ja vanhanaikaisin kirjaimin, että vietin illalla hyvän aikaa jumpatessani WiFi-yhteyttä toimimaan.



Iltakävelyllä käydessämme kaupunki oli taas vilkastunut. Täällä päin näköjään vietetään ”Fermee” kello kahdestatoista eteenpäin iltapäivään asti.

Aallonmurtajalle ja laitureille alkoi illan hämärtyessä ja veden noustessa kerääntyä kalastajia. Mustekalaa ja makrilleja näytti olevan saaliina.

Turvalliseen Suomeen tottuneina meitä hirvittävät rannassa olevat jalkakäytävät ja aallonmurtajat, joista on suora pudotus mereen, alavedellä varmasti ainakin kahdeksan metriä. Ei mitään kaiteita tai tikkaita tai muita, joita pitkin pääsisi kapuamaan kuivalle maalle, jos sattuisi putoamaan veteen.



Nukkumattia ei illalla tarvinnut paljon odotella!

Turistina Guernseyllä

16.9.

Yöllä satoi taas ja aamulla tuntui kolealta (19 astetta!), mutta aamupäivän aikana taivas selkeni ja saimme taasen siirtyä shortsikantaan.


Tulvavuoksen aika lähestyy ja yläveden aikaan olemme jo lähes rannan tasalla ja alavedellä taas syvällä, syvällä. Vaihteluväli on näet kymmenisen metriä. Maisema näyttää muuttuneen täysin saapumispäiväämme verrattuna.

Ylävesi
Vesi laskee
Alavesi
”Koski” sataman kynnyksellä kohisee ja tekee jopa aallokkoa veden laskiessa tai noustessa sen yli. Kauankohan kestäisi tottua tähän niin, ettei se joka kerta ällistyttäisi ja ihastuttaisi yhtä paljon?



Vesi nousee



Kari kävi juoksulenkillä ja minä paistattelin päivää ja kertailin espanjan kieltä sitloorassa.

Kävimme rannalla olevassa kirkossa (Town Church 1475), joka on niin lähellä Albion Pubin rakennusta, että asia on päässyt Guinnesin Ennätysten Kirjaan. Kirkossa on jännästi eri ”osastoja” ja jopa pieni tuoleilla kehystetty leikkinurkkaus lapsille ihan itse kirkkosalissa. Kauniit lasi-ikkunat, muisto- ja hautalaattoja, käsin kirjaillut istuin- ja jalkatyynyt…

Kaupungilla kuljeskellessamme olemme tehneet mielenkiintoisen havainnon: toisin kuin Saksassa, Hollannissa, Belgiassa tai Ranskassa täällä monilla ihmisillä on kännykät esillä kahviloissa, puistonpenkeillä tai kävellessä. Tulee ihan kotoinen olo.

17.9.

Saimme heti liikkeelle lähdettyämme sekä erittäin hyvää että suorastaan kettumaista asiakaspalvelua. Turisti-infossa meitä opastettiin iloisesti ja perusteellisesti Guernseyn nähtävyyksistä ja bussiliikenteest, ensimmäinen bussikuski oli pelkkää ystävällisyyttä, mutta se seuraava…

Aioimme nimittäin ajaa bussilla Guernseyn ympäri (1,5 tuntia, 1 punta/nenä), mutta ensimmäiseen bussiin ei olisi enää mahtunut istumaan, joten jäimme odottelemaan seuraavaa. Seuraavakin meni täyteen, mutta sitten olimmekin ensimmäiset jonossa.  (Luit oikein: jonossa. Täällä muodostetaan kunnollinen bussijono eikä mitään sekamelskaa kuten Suomessa.) Kapusimme siis ensimmäisinä kyytiin ja kysyin kuskilta, että kumpi puoli on merelle päin ja tämä vastasi piruuksissaan että mennessä toisella pois tullessa toisella. No, onneksi arvasimme sen oikean puolen.

Olimme hiukan ihmetelleet bussien pientä kokoa (noin 34 istumapaikkaa), mutta syy siihen selvisi kirkkaasti  matkan aikana. Tiet olivat hyvin hyvin kapeita ja mutkittelivat kivimuurien ja –aitojen välissä. Ei sinne isommilla olisi mitään asiaa.

Oli alaveden aika ja merenpohja paljastui kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Jäljellä on paljon saksalaisten miehityksen aikana tehtyjä rakennelmia. Talot olivat postimerkin kokoisine pihoineen somia ja hyvin hoidettuja. Olimme todella iloisia siitä, että tulimme lähteneeksi tälle ajelulle.


Sataman edustalle redille oli ilmestynyt neljä suurta risteilyalusta ja se kyllä näkyi katukuvassa. Väkeä vilisi kuin Vilkkilässä kissoja. Kiinnitimme huomiota siihen, ettemme kuulleet puhuttavan muita kieliä kuin englantia ja ranskaa.



18.9.

Guernsey ja Jersey olivat sodan aikana ainoat UK:n alueet, jotka Saksa valloitti. Guernseyn valloitus kesti viisi vuotta, kesäkuusta 1940 maaliskuuhun 1945. Ajoimme bussilla lentoaseman luona olevaan ”Germany Occupation Museum”:iin. Pääsymaksu oli edullinen, vain viisi puntaa / henkilö ja  sen väärtti. Museo oli kiinnostava, mukavasti koottu eikä liian iso. Voimme ehdottomasti suositella!

Kävelimme pilvisessä ja viileähkössä säässä kuuden kilometrin matkan takaisin satamaan. Kapean tien varrella oli vain yhden henkilön käveltävä jalkakäytävää, joten marssimme peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.



Missään emme ole nähneet yhtä paljon kiviaitoja, -muureja ja –taloja. Luonto on vehmasta ja puutarhat hienoja.












Talojen edustalla oli siellä täällä ”itsepalveluvihannesmyymälöitä” eli pieniä koppeja, joissa oli tomaattia, kurkkua yms. , hinnasto ja kassalipas. Kätevä tapa päästä eroon oman puutarhan ylituotannosta ja ehkä ansaita muutama puntakin.




Iltapäivällä ensimmäistä kertaa Skype-yhteys Suviin ja Lauriin. Hyvin pelitti.

Guernsey

13.9.
Herätys kello kuusi (taas lämpimään ja aurinkoiseen aamuun) ja suihkuun.

Lähtö klo 8 kohti Cap de la Hagueta, jossa on parhaimmillaan / pahimmillaan todella voimakkaat vuorovesivirrat, jopa 9,9 solmua. Nyt on vajaavuoksi ja laskimme olevamme siellä 1,7 – 4 solmun myötävirran aikaan. Jännä nähdä, olemmeko osanneet laskea oikein.

Tuulta ei ollut ensin laisinkaan eikä juuri virtaakaan. Klo 9.40 alkoi myötävirta ja Neetin nopeus (pienillä moottorikierroksilla) oli 7,5 – 8,5 solmua. Klo 10 viiletimme jo 8,5 – 9,5 solmun vauhtia. Cap de la Haguen kohdalla oli valtavan korkea ja ärhäkkä vasta-aallokko, vaikkei tuulta juuri ollutkaan. Nereidi pomppi ylös ja alas ja keula sukelsi välillä tosi syvälle.

Klo 10.30 alkoi ukkonen jytistellä kauempana ja sitä jytinää sitten riittikin. Klo 11.50 saimme purjeet ylös ja sitten sitä mentiinkin mukavasti erilaisin purjeyhdistelmin Guernseylle St. Peter Portin edustalle asti.

Sataman odotuslaiturissa vierähti vajaa tunti. Sataman laituriin tullessa oli vähän hankaluuksia voimakkaiden virtausten vuoksi, mutta saimme kuitenkin Neetin kunnialla kiinnitettyä.

Satama on vilkkaan kadun vierellä. Mukavan näköistä: vähän vanhempia aika kapeita taloja, paljon ravintoloita, hienot kukkalaatikot ikkunoiden alla ja palmuja.




Ruokailu ja iltakävely lähes trooppisen lämpimässä illassa pitkin kaupungin viehättäviä katuja. Kuten sanottu, rantakatu on vilkas. Jalankulkijan ei kuitenkaan tarvitse kauan odotella liikennevaloissa. Hyvin nopeasti napin painalluksen jälkeen tulee vihreä valo. Kiireesti saa sitten kyllä kipittää kadun yli, jos aikoo ehtiä…

14.9.
Aamuvarhaisen pilvisyyden jälkeen alkoi aurinko taas paistaa. Tuuli oli aika navakka, mutta ei kylmä.

Alaveden aikaan sataman kynnys on kokonaan kuivilla, ja veden noustessa ja varsinkin laskiessa kuulostaa siltä kuin olisimme kosken partaalla.



Kävimme aamukävelyllä ja venetarvikeliikkeessä ja ruokakaupassa ostamassa vähän evästä.
Nostimme automaatista rahaa ja hämmästyimme kovasti: Englannin puntien sijaan saimme Guernseyn puntia! (Kurssi on sama kuin Englannin punnalla.) Pohdimme, että tämä on sama juttu kuin jos Ahvenanmaalla olisi ollut markka-aikaan oma valuutta….



Öljynvaihto, purjepeiton korjaus ja blogijumppaa…voi hyvät ihmiset sentään kun ihminen ei osaa…

Kävimme vielä kalasatamassa etsimässä paikan jäteöljylle ja kalakaupassa ostamassa ilta-aterian tarpeet.

15.9. 
Yöllä sataa ripsutteli useita tunteja, aamu valkeni harmaana ja sitten taas aurinko ryömi esiin pilvien takaa ja tuli lämmin.

 Aamukävelyllä kalasataman luona linnoituksella, jonka vanhimmat osat ovat 1300-luvulta. Muurilla oli varoitus, että kanuunalla ammutaan kello 12 ja niinhän se olikin. En ollut tuohon paukaukseen aiemmin osannut kiinnittää huomiota, mutta nyt kun sitä osasiin odottaa, niin kuulinkin sen.

Venetelakan luona on suuri, noin 70 cm syvä allas, jossa lapset harjoittelevat optaripurjehdusta. Kouluttajat seisoivat vedessä kahluuhousuissa ja opastivat pienimpiä (4-5-vuotiaita) melomisessa ja heittelivät isommille pieniä keltaisia kumiankkoja noudettavaksi – meloen ja peräsintä heilutellen edeten, koska tuulta ei ollut. Lystiä näytti olevan.


Neljän viikon tilastoa:


Matkaa tehty 1384 mailia

Yövytty 12 satamassa ja yhdessä ankkuripaikassa

Merellä 7 yötä

Kokonaan laiturissa 7 päivää

Satamamaksuihin mennyt 307 €

Polttoaineisiin 445 € (nyt tankki täynnä ja kanistereissa 40 litraa.