Cascais / viikko 50

Ja taasen on viikko vierähtänyt. Säät ovat vaihdelleet äärestä laitaan. Välillä aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja joinakin päivinä on satanut niin, ettemme ole juuri nenäämme ulos pistäneet. Monena päivänä on tuullut kovaa, satamassakin jopa 13 m/s. Merellä aallot ovat olleet valtavan suuria ja yläveden aikaan lyöneet mahtavasti aallonmurtajaan. Yritän saada videoklipin liitettyä tähän blogiin. Jää nähtäväksi, onnistuuko.

Ei onnistunut näillä yhteyksillä, mutta alla valokuva kuitenkin. Yritän joskus uudelleen.

Yhtenä sateisena päivänä läksimme käymään Estorilin CascaisShopping ostoskeskuksessa. Tällä kertaa bussimatkat sujuivat kommelluksitta. Kiertelimme kauppoja ja teimme pikkuostoksia. Alennusmyynneistä huolimatta monien liikkeiden hinnat tuntuivat aika korkeilta. Söimme lounaan suositussa pikaruokalassa. Ei erityisen herkullista, mutta vatsa täyttyi edullisesti (vähän yli 6 € / annos, sisältäen ruokajuomat eli oluet ja jälkiruokakahvit.)

Tällä viikolla saimme ommeltua Suomesta ostetusta muovikankaasta suojapussin pelastuslautalle. Lisäksi asensimme paikoilleen isopurjeen, johon olimme teettäneet 3-reivin. Homma sujui Ilman mitään häslinkiä – ällistyttävää!

Häslinkiä sen sijaan on ollut enemmän kuin riittävästi jääkaapin kanssa. Se hiukan jo retuili keväällä Suomessa, mutta toimi kuitenkin. Ostimme Suomesta kuitenkin varalle (ja otimme mukaan) uuden koneiston, joten emme nyt asiasta juurikaan harmistuneet. Harmitus alkoi vasta siinä vaiheessa, kun uusi koneisto ei asennuksen jälkeen alkanutkaan toimia! Kari tutki moneen kertaan sähköasennukset ja minä tavailin ruotsinkielistä manuaalia – tuloksetta. Karin käytyä vilkasta sähköpostikeskustelua laitteen myyjän kanssa selvisi viimein, että koneiston mukana olikin tullut 24 V ohjausyksikkö 12 V yksikön sijaan. Nyt myyjä yrittää etsiä meille 12 V yksikköä ja me olemme ilman toimivaa jääkaappia. Todennäköisesti menee yli joulun… No, eipä tässä nyt niin kovin kummoisia jouluruokia ollut tarkoituskaan värkkäillä. Muutenkin selviämme kyllä jonkin aikaa ilman jääkaappiakin, kun kaupat ovat kuitenkin järkevän matkan päässä. Lääkkeet saimme onneksi kylmään marinan konttorin jääkaappiin.

Tuntuu omituiselta kun ei ole isompia kiireitä jouluvalmisteluiden kanssa. Joulukortteja lähetimme kaksi kappaletta ja niihin jouduimme jonottelemaan merkkejä puolisen tuntia. Lapsille tilasimme verkkokaupasta joululahjat ja siinäpä se sitten melkein on ollutkin. Glögiä yritimme kaupasta etsiä tuloksetta eikä valmista torttutaikinaakaan näytä olevan saatavilla. Saa nähdä tuleeko värkättyä voitaikina ihan omin pikku kätösin…

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Cascais / viikko 49

Emme menneet Faroon vaan Lagosiin. Olin sotkenut asiat, kun Jussi kertoi heidän lentävän Faroon…

Päätimme ajaa Lagosiin pitkin moottoriteitä. Nopeasti ja mukavasti matka sujuikin. Lissabonin luona Tejo-joen ylittävän sillan luona oli pohjoiseen päin useiden kilometrien pituiset monen autokaistan levyiset jonot, mutta etelään päin pääsimme etenemään ilman viiveitä. Saimme ihailla monenlaisia portugalilaisia maisemia: välillä tasaista ja karuakin maisemaa, välillä erittäin vehmaita metsiä.

Lammaslaumoja oli useita ja muutama todella suuri nautakarjakin laidunsi tien vieressä. Haikarat olivat keksineet itselleen kerrostaloasumismuodon: joissakin suurjännitesähköpylväissä oli jopa kymmenkunta pesää.Lagosiin tultua teimme melkoisia kiemuroita ja käännöksiä, ennen kuin osuimme Tuulan ja Jussin hotellille.

Juhlistimme iloista tapaamistamme ja Suomen 99. itsenäisyyspäivää kuohujuomin ja kiinnittämällä Suomen lipun (Nereidin perälipun) hotellihuoneiston parvekkeen kaiteeseen.

Sää oli lämmin ja aurinkoinen, joten söimme myöhäisen lounaan terassilla Lagosin marinan vieressä. Jälkiruoan jälkeen nautimme vielä virkistävät juomat. Minulle tuli niin valtavan suuri, että pyysin Tuulaa avuksi…

Ilta sujui rattoisasti rupatellen ja syötyämme vielä herkullista salaattia ja juustoja olikin mukava keikahtaa nukkumaan.

Aamulla kävimme kävelyllä Lagosissa. Katsastimme kalahallin ja kuljeskelimme pitkin kapeita kujia kauniita rakennuksia ja näyteikkunoita katsellen. Kävelykaduissa oli se erikoisuus, että niihin oli kiinnitetty punaiset matot!

Paluumatkan Cascaisiin ajelimme pienempiä (=kapeita, mutkaisia, mäkisiä!) teitä pitkin. Hienoja maisemia. Portugali on kaunis maa.

Torstaina läksimme ajelemaan tutustuaksemme Obidosin linnaan. Valitsimme navigaattoriin ”ei moottoriteitä” ja niinpä Kari joutui taas ajamaan kieli keskellä suuta mutkaisia ja mäkisiä teitä.

Navigaattori (mokoma!!!!) ohjasi meidät ajamaan pienen Malveira-nimisen kaupungin läpi. Meille selvisi kantapään kautta, miten Portugalissa (tai ainakin Malveirassa) vietetään ”perisynnittömän sikiämisen päivää”. Liikenne oli täysin jumissa kapeilla kaduilla kaikkien halutessa autoillaan mahdollisimman lähelle markkinapaikkaa. Mikään auto ei liikkunut mihinkään suuntaan pitkiin aikoihin, välillä pääsi etenemään muutaman kymmenen senttiä tai metrin. Torvia toitoteltiin…

Yhtään ainutta poliisia tai muuta henkilökuntaa ei ollut missään ohjaamassa liikennettä. Olimme tässä jumissa puolitoista tuntia. Perisynnittömänä päivänä tuli ainakin meidän autossamme tehtyä jos ei nyt ihan perisyntiä niin kiroilusyntiä kuitenkin.

Ruuhkasta selvittyämme etsiskelimme Bombarralin lähistöltä Karin netistä löytämää viinitilaa. Koska – edelleenkin - osoitetiedot ovat Portugalissa varsin suurpiirteisiä, emme sitä löytäneet. jätimme asian sikseen.

Valtavat parkkipaikka-alueet Obidosin linnakkeen luona olivat täpötäynnä, joten Malveiran kokemuksesta oppineina pyörähdimme nopeasti ympäri ja ajoimme hiukan loitommaksi – ja tällä kertaa parkkitilaa löytyi vaikka kuinka.

1200-luvulta peräisin olevan linna ja linnoitus olivat todella viehättävät. Väkeä oli valtavasti liikkeellä, olihan vapaapäivä. Lisäksi alueella oli jonkunlainen ”joulumaa”, johon lapsiperheet jonottivat pääsylippuja satojen metrien pituisissa jonoissa. Totesimme, että palaamme tänne ehkä joskus tammikuussa kun kujilla on vähän väljempää.

Obidos

Paluumatka ajeltiin taas moottoriteitä pitkin. Autoa vuokratessa pohdiskelimme, että mitähän moottoritiemaksut mahtavat olla ja autoa palauttaessamme se selvisi. Meiltä meni maksuja lähes 50 euroa! Kallein pätkä oli parin tunnin moottoritiepätkä Lagosiin (20 €). Ei ole autoilu halpaa Portugalissa ei. Tai jos kärsivällisyys ja aika (noin tuplaten) riittävät pikkuteitä pitkin ajeluun, niin sitten näiltä maksuilta säästyy.

Autoista vielä sen verran, että täällä autojen värimaailma on aika yksitotinen. Musta, harmaa, valkoinen. Siinä se. Värikkäitä autoja on erittäin vähän.

Kävimme paikallisessa turisti-infossa kysymässä joulunajan tapahtumista Cascaisissa saamatta mitään kunnon vastausta – vain saman yleisesitteen. jonka olin jo hankkinut heti Cascaisiin tultuamme.

Itse löysimme lähipuistostamme ”joulumaan”. Aidattu maksullinen alue, jonne lapsiperheet vaeltavat. Ei kallis, mutta ehkä ei ihan meitä varten…

Kari sai vihdoin uudet silmälasinsa, noin puolitoista viikkoa myöhässä sovitusta. Kun jurputimme viiveestä, saimme 10 % alennuksen.

Muista viikon askareista mainittakoon sitlooran ”kattolamppu”, johon saamme virran tupakansytyttimestä. Tori- ja kauppareissut ja pitkät kävelylenkit kuuluvat edelleen ohjelmaan.

Bonsaipuita Estorilissa

Muutamana päivänä on ollut erittäin lämmintä, sitloorassa voi olla ilman paitaa. Koska on pilvetöntä, yöt ovat vastaavasti aika viileitä (noin 10 astetta) ja kosteita. Veden lämpötila on noin 13 astetta.

Olemme naureskelleet vaatetuseroille täällä. Paikalliset kulkevat talvisaappaissa, karvahuppuisissa toppatakeissa ja kaulahuiveissa, koska allakka kertoo, että nyt on talvi. Me (ja muut turistit) katsomme lämpömittaria ja aurinkoa ja sään salliessa siirrymme sandaaleihin, shortseihin ja t-paitoihin.

Aurinko nousi tänään 12.12. klo 7.46 ja laski 17.16. Helsingissä vastaavat ajat olivat 9.14 ja 15.13.  Saamme siis nauttia valoisasta ajasta noin 3,5 tuntia enemmän kuin helsinkiläiset. Ei harmita ei.

Cascais / viikko 48

Niin Neeti saatiin taas onnellisesti omaan elementtiinsä. Näppärästi satamahenkilökunnalta kävi moottorittoman veneen hinaaminen laituriin. Saimme vielä mieleisemme paikankin eli perän etelään päin (saadaksemme nauttia mahdollisimman hyvin auringon lämmöstä ja valosta!)

Tapasin kauppareissullani lenkillä olevan suomalaisen, joka on asunut täällä Cascaisissa jo puolitoista vuotta.

Keskiviikkona roudasimme kaupunkiasunnosta sinne kertyneitä tavaroita takaisin Nereidiin moneen otteeseen. Aamupäivällä vähän satoikin, mutta onneksi sitten aurinko tuli esiin.

Kotiinpaluumalja

Olimme ikionnellisia päästyämme taas ”kotiin”. Ei siellä kaupungissa asuminen hullumpaa ollut, pitkästyttävää vain televisiosta huolimatta. Eräänä iltana naureskelimme pitkään Karin kommentille tiskatessa: ”onneksi täällä ei ole tiskikonetta niin on edes jotakin tekemistä!” Veneessä oleskeltaessa näkymät ovat noin 360 astetta ja ympäristössä on aina jotain katseltavaa tai kuunneltavaa. Ja olemme kotona.

Puolenviikon maissa säätyyppi muuttui kovin sateiseksi ja tuuliseksi. Ukkostakin saimme. Kosteutta oli niin paljon, että veneen seinissäkin – varsinkin keulahytissä, jossa nukumme - oli aamulla kosteutta ihan pyyhkiä asti. Kari keksi kuitenkin, että veneen lämmityslaitteen puhaltimen päälle laittaminen sähköpatterin lisäksi auttaa pitämään kosteuden kurissa.



Viikonloppuna tuuli kovaa, satamassakin jopa 13 m/s. Aallot roiskivat komeasti aallonmurtajaa vasten. Turvassa ja mukavassa suojassa täällä kuitenkin ollaan.

Sadetta riitti toista vuorokautta yhtä soittoa. Täällä piti olla nuorelle väelle purjehduskisat, mutta näytti siltä, että ne jouduttiin perumaan sääolosuhteiden vuoksi. Sunnuntai-iltapäivänä taivas kirkastui ja saimme taas nauttia lämpimästä auringonpaisteesta. Tapasimme taas pari suomalaista (Kuopiosta!) rantakadulla.

Muutamia irtohavaintoja portugalilaisesta elämänmenosta:
   - Poliiseja riittää jopa ohjaamaan liikennettä tietyömailla ja muutekin poliisikunta on näkyvissä sekä jalkaisin että moottoripyörillä ja autoilla. Milloin viimeksi olette Suomessa nähneet jalkaisin liikkeellä olevan poliisin?
   - Netistä eri liikkeiden osoitteita etsiessä osoitetiedoissa ei mainita laisinkaan talonumeroa, vain kadun nimi. Saa siinä sitten vähän kävellä ja etsiä…
   - Pyykkinarut ikkunoiden alla näyttävän kuuluvat kerrostaloissa vakiovarusteisiin. Meillä Suomessa on monissa taloyhtiöissä pyykkien kuivaus parvekkeillakin kiellettyä!
   - Suomalaisittain ylenpalttinen ystävällisyys liikkeissä asioidessa. Meikeläinen menee sisään, sanoo hyvää huomenta ja alkaa selittää asiaansa. Vastaukseksi tulee ”Good morning. How are you?” Eihän siinä sitten auta muu kuin aloittaa uudelleen alusta kohteliaisuuksien kera. Joskohan tämän joskus oppisi!
   - Moottoritiet ovat maksullisia. Me ostimme autoa vuokratessa palvelun, jonka ansioista voimme ajaa suoraan tietulleista läpi pysähtymättä maksamaan. Autosta otetaan (ilmeisestikin) valokuva ja veloitus peritään rekisterinumeron ja valokuvien perusteella. Saa nähdä, millaisen laskun saamme aikaiseksi. (Taksilla lentoasemalta tullessamme meistä näytti, että maksu olisi ollut 70 c, mutta tiedä häntä.)

Maanantaina vuokrasimme auton. Mutkansa siinäkin oli, sillä Karin passi unohtui veneelle ja sitä piti palata hakemaan.

Ajelimme kuuluisan surffirannan kautta Sintraan, joka on kuuluisa historiallisista rakennuksistaan. Kännykän Here yritti ohjata meitä kinttupolkuja pitkin ja nalkutti ahkerasti, kun emme sitä totelleet. Löytyihän se Sintra aikanaan ja hienolta se näytti. Ihmisiä vilisteli pitkin ahtaita katuja kuin Vilkkilässä kissoja. Autoja siellä oli niin valtavasti, ettei parkkipaikkaa kapeilta kujilta löytynyt sitten millään. Päätimme, että palaamme sinne joskus julkisilla kulkuneuvoilla.

Sintrasta suuntasimme rannikolle Ericeiran kaupunkiin. Ajelimme pikkuteitä pitkin, jotka kiemurtelivat yllös ja alas rinteitä ja rotkojen vieruksia. Hienoja maisemia kerta kaikkiaan.

Ericeirassa nautimme välipalaa aurinkoisella penkillä katsellen mahtavia mainikeja ja niissä surffausta harjoittelevia ihmisiä.

Huomenna suuntamme Faroon viettämään itsenäisyyspäivää venekerhoystäviemme Tuulan ja Jussin kanssa.

Mahtavaa itsenäisyyspäivää sinne Suomeenkin!

Nereidin moottorista

Nereidin moottorista löytyi loppujen lopuksi niin paha vika, että sen korjaaminen ei ole enää järkevää. Tässä kapteenin selvitys asiasta:

Kesä 2016 aikana veneen testaus oli keskeisin juttu pitempää matkaa suunniteltaessa.  Kävimme Kuopiossa, jolloin mm. konetta jouduttiin testaamaan ihan urakalla. Kesän mittaan kävi ilmi, ettei moottori jaksanut ottaa enempää kuin2300 kr/min vaikka max kr/min on 3400. Tosin nopeus oli jo yli 7 kn mutta peräpäässä alkoi olla aika tumma sävy. Matkanopeus n.1700 kr/min oli tällöin 6 kn ja ihan ok.  Päättelin että potkurin mitoitus oli pielessä ja vaihdoin potkurin mitoituksen pienempään.  Näillä mentiin mutta hieman isoimmilla kierroksilla.  Täällä Cascaisissa kerroimme korjaamolla ongelmista: öljyvuoto turbon alapuolella sekä koneen epäpuhdas ”poltto”, se kun myötätuulessa alkoi käymään nenään.

Oletin asian korjaantuvan suuttimien tarkastamisella ja turbon öljyvuodon tsekkauksella. Löytyi jotain aivan muuta: koneen parista pytystä männän renkaita poikki, männän päissä öljyä, ahtimessa öljyä, sylinterissä halkeama ja vesivuoto. Öljyä ei ole koneeseen tarvinnut lisätä vaihdon välein ei myöskään vettä.  Ehkä nämä ongelmat tulivat nyt riittävän pitkän koneajon jälkeen esille ja hyvä niin. Koneeseen Tanskassa asennettu taittolapapotkurin mitoitus oli todennäköisesti ihan oikea, kuten turkulaisessa alan liikkeessä oltiin mieltä. Silloin olisi jokin kello pitänyt kilahtaa kipparin kaalissa, mutta ei… Niinpä nyt joudumme täällä asentamaan vanhan moottorin tilalle uudet Powerit. Pähkäilin koneen valintaa ja sain vahvistuksen myös Suomen suunnalta kallistua Volvon hankinnan kannalle. Keskeisin asia oli sen maailmanlaajuinen huoltoverkosto sekä koneen parempi sovittaminen vanhalle paikalle. Moottorin hinta on samaa luokkaa kuin Suomessa. Sen sijaan asennuskustannukset ovat edullisemmat, tuntihinta 40 €/h.

 Polttoainepuolella vaihdoimme uudet letkut säiliöltä koneelle. Samalla nyt tulevat koneen alle uudet kumityynyt, joiden löysyys aiheutti sydäntykytyksiä tuolla Ruotsin etelärannikolla.

Tänään kun vene oli vielä ylhäällä, vedin pohjaan uuden kerroksen maalia. Hyvin olivat ötökät pysyneet loitolla viimetalvisen pohjankäsittelyn jäljiltä. Teetätimme myöskin isopurjeeseen kolmannen reivin.

 Vene pudotetaan huomenna tiistaina vesiin odottamaan uuden myllyn tulemista ja asennusta paikalleen, joten taitaapi meidän haaveilema joulupurjehdus siirtyä tammipurjehdukseksi.

Cascais / viikot 46 ja 47

Nereidin moottorista oli löytynyt vikaa alun perin pientä öljyvuotoa turbon alta tutkittaessa, joten jouduimme etsimään tilapäisen asunnon maista. Marinan henkilökunnan kautta löysimmekin mukavan kahden huoneen ja keittiön asunnon aivan turistialueen keskeltä kohtalaisen järkevään hintaan. Asuntomme on sukkakaupan yläpuolella toisessa (kolmannessa?) kerroksessa ja parvekkeelta on mukava näkymä turistikadulle. Suomalaisesta näkökulmasta erikoista on, ettei asunnossa ole minkäänlaista keskuslämmitystä. Makuuhuoneessa on sähköpatteri ja olohuone/ruokailutilassa on lämpöpuhallin. Hyvin olemme kuitenkin selvinneet, vaikka lämpötila paksuseinäisessä asunnossa pysyttelee koko ajan alle 20 asteen.

Jouluvalot "kotikadulla"

Jouluvalot sytytettiin ”kotikatumme” varrella ja muuallakin kaupungissa. Modernia mutta kuitenkin hienon näköistä! Ensimmäisinä päivinä palattuamme sää oli lämmin ja aurinkoinen (= shortsif- ja t-paitakeli), mutta sitten viileni. Kylmimpänä aamuna mittari näytti vain viittä astetta - toki päivä sitten lämpeni 14 asteeseen. Sadekuurojakin olemme saaneet monena päivänä, mutta onneksi (ainakaan vielä) emme ole joutuneet kärvistelemään koko päivää vesisateessa.

Hiekkakrokotiili

Olemme laajentaneet reviiriämme ja käyneet muutaman kerran kävelyllä viehättävää rantareittiä Estoriliin päin ja päässeet katsomaan aloittelevien surffareiden harjoittelua rantamainingeissa. Sateisen sunnuntai-iltapäivän ratoksi kävimme tutustumassa merimuseoon, jonka mielenkiintoisinta antia oli filmi kuningas Carlosin tekemistä/kustantamista merellisistä tutkimusmatkoista.

Kävimme myös tutustumassa Estorilin moottorirataan. Ranta-aukiolla jaettiin esitteitä kisoista ja niinpä sunnuntaina päräytimme paikallisbussilla katsomaan entistä F1-rataa. Kisassa ajoi ”Kia-autoja” ja tavallisen näköisiä ralliautoja. Yleisöä oli niukahkosti, ehkä siksi että sää oli pilvinen ja tuuli hyytävän kylmä. Korviahuumaavassa metelissä ja kylmästä hytisten jaksoimme katsoa Kia-autojen ajon ja tavallisten autojen lähdön. Sitten lähdimme etsimään paluukyytiä läheisestä ostoskeskuksesta. Huonosta opastuksesta huolimatta onnistuimme löytämään bussipysäkin ostoskeskuksen alla olevasta tunnelista ja tyytyväisinä itseemme kapusimme bussiin. Tyytyväisyys karisi siinä vaiheessa, kun kuviteltu noin 15 minuutin matka oli venähtänyt puoleksi tunniksi ja meistä alkoi näyttää siltä, että auto ajoi takaisin päin. Niin asian laita olikin: bussi ajoi lenkkiä Cascaisin laitamille ja takaisin ostoskeskukseen! Ei auttanut muu kuin ottaa uusi kierros, tällä kertaa kännykän karttasovelluksesta silmä tarkkana seuraten, milloin olisimme lähinnä Cascaisin keskustaa. Kävelymatkaa bussista jäätyämme jäi 1,3 kilometriä, joten ei meille kovin hullusti käynyt. Harmitti kyllä!

Sen verran illalla laiskotti reissumme jälkeen, ettei minua huvittanut ruveta laittamaan ruokaa. Päätimme siis lähteä ulos syömään. Ravintola oli oikein viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä. Kari tilasi dourada-kalaa, joka oli kuulemma herkullista. Minä halusin paikallista herkkua ja tilasin grillattuja sardiineita Virhe: ne oli paistettu päineen ja sisuksineen kaikkineen ja taas jouduin toteamaan omat ruokarajoitteeni ja syömään vähän väkisin ja pyörittelemään ruokaa lautasella…

Olemme päässeet tutustumaan ”etelänmaiden” toimintakulttuuriin, kun tilasimme Karille uudet silmälasit. Ensin niiden piti olla valmiina ”perjantaina”, sitten ”tiistaina” ja nyt sitten ensi tiistaina. Saa nähdä! Onneksi entiset eivät sentään ole menneet rikki vaan ovat vielä käyttökelpoiset.

Sää lämpeni taas mukavasti viikonlopun mentyä ja maanantaina oli polvihousu- ja t-paitakeli. Kari maalasi veneen pohjan uusiksi, koska marinassa oli painepesurilla vedetty oikein voimalla pohja ”puhtaaksi”. Minä kävin lenkillä Lidlissä ostamassa fleecepussilakanat. Tapasin matkalla suomalaisen, joka on asunut Cascaisissa puolitoista vuotta. Jutellessamme kävi ilmi, että meillä on yhteisiä tuttujakin.

Huomenna tiistaina Nereidi lasketaan – ilman moottoria - veteen. Keskiviikkona pääsemme taas muuttamaan ”kotiin”. Tuntuu mukavalta!

Käynti Suomessa / viikot 43 / 45

Teimme kolmen viikon visiitin talviseen Suomeen. Melkoisen lenkin teimmekin: Helsinki – Askola – Leivonmäki – Kuopio – Perho - Veteli – Kokkola – Turku - Tampere – Helsinki. Onneksi on sukua siellä sun täällä ja kesämökki käytettävissä Kuopiossa, joten selvisimme yhdellä hotelliyöllä.

Mökillä viivyimme puolitoista viikkoa. Se oli elämys sinänsä. En ole koskaan aikaisemmin (viiteenkymmeneen vuoteen!) ollut siellä silloin, kun lumi on maassa ja järvi sula. Viiden kilometrin järvimatka oli miellyttävä kulkea uudella katetulla veneellä entisen avoveneen sijaan. Kaupungissa ja äitini luona käyminen sujui mukavasti. Nautiskelimme sydämen pohjasta luonnon rauhasta ja ihanasta rantasaunasta.

Sukulaisia oli mukava tavata ja vietimme myös aikaa Suvin ja Laurin kanssa, Se kruunasi koko reissun!

Toki oli myös hienoa palata –10 asteen pakkasesta +19 asteeseen kauniiseen Cascaisiin.

Elämää Cascaisissa / viikot 41 ja 42

Olemme tavanneet suomalaisia kolmeen otteeseen. Ensimmäisen kerran puistossa kaksi herraa, jotka kertoivat olevansa viikon kiertomatkalla Portugalissa ja ”vapaapäivällä”. No huh huh. Seuraavat olivat puistossa, jossa suomalaisnainen oli lastensa kanssa. Kertoi olevansa kyläilemässä Cascaisissa asuvan veljensä luona. Kolmannet olivat marinassa 59-jalkaisella kuunari Zagralla, matkalla etelään. Jotenkin sitä vain kaupungilla kulkiessaan höristelee korviaan, että josko kuulisi suomen kieltä.

Kaikki täällä ei ole ihan ”kultareunaista” kuitenkaan. Yli kaksi vuorokautta marinan WiFi oli täysin toimimattomassa kunnossa ja usein se tahmailee pahasti jos nyt ylipäänsä päästää sisään. Toinen harminaiheemme oli turisti-info, jota metsästimme ympäri kaupunkia monena päivänä. Lopputulos oli se, että ainoa turisti-info on pikkuriikkinen koppero, jossa nuori tyyppi istuu raollaan olevan oven takana luukut kiinni. Yhden kerran tavoitimme infon avattuna ja saimme sieltä Lissabonin kartan ja muita esitteitä lähiympäristöstä.

Iltaelämää vietimme tiistaina, kun kävimme kaupungilla katsomassa Mestareiden liigan jalkapallo-ottelua. Istuimme toriaukion ravintolan terassilla. Ravintoloita on vieri vieressä ja screenejä oli yhteensä seitsemän ja jokaisesta näkyi eri ottelu. Me tietenkin katsoimme Brygge-Porto-ottelua (Porto voitti 1-2) – ja kuuntelimme samalla, kun muutamat tanskalaisnuoret kannustivat Kööpenhaminan joukkuetta viereisessä pöydässä.

Kävimme junalla Lissabonissa. Matka kesti noin puoli tuntia. Olimme kyselleet marinasta venetarvikeliikkeen osoitteen tehdäksemme monenmoisia hankintoja (sataman venetarvikeliikkeen valikoima on melko rajallinen). Lissabonissa löysimme tunnin kävelyn jälkeen liikkeen, josta ostimme loppujen lopuksi vain pesuaineita ja lenkit pelastuslautan kiinnitykseen, ja saimme lisäksi vielä toisen liikkeen osoitteen. Josta löytyi lisää pesuainetta. Totesimme, että meillä Suomessa melkein jopa Bauhausissa tai Biltemassa on paremmat venetarvikevalikoimat! Joudumme todennäköisesti tilaamaan yhtä ja toista Saksasta SVB:ltä, koska Suomesta lentokoneella ei ehkä tällaista tavaraa viitsi kuljetella.

Samalla reissulla näimme marinan, joka oli ”ehdokkaana” talvipaikaksemme. Taivahalle kiitos, että päädyimme tänne Cascaisiin! Marina oli lähellä isoa meluisaa autotietä. Rannalla kulki leveä käytävä, jonka varrella ei ollut juuri mitään katsottavaa. Museoita olisi kyllä vaikka päiväkausia rampata, mutta kun olemme enemmänkin ulkoilijoita ja arvostamme erityisesti miellyttävää ulkoiluympäristöä.

Olimme ostaneet Cascaisissa vain menoliput lipunmyynnistä ja paluumatkan lippujen ostaminen ei sitten onnistunutkaan. Belemin asemalla oli vain automaatit, joihin ei kelvanneet sen enempää kolikot kuin meidän kummankaan pankkikortit. Yritimme ja yritimme, mutta turhaan. Viimein kapusimme junaan ilman lippuja ja käännyimme konduktöörin puoleen. Mutta ei. Junassa ei myydä lippuja (mitäköhän niillä konnareilla sitten on virkaa – menomatkalla heitä oli välillä jopa neljä samassa vaunussa!). Hän sanoi, että ostatte sitten Cascaisissa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että asemalaiturilta ei päässyt ulos ilman matkalippua, vaan konnari avasi meille oven. Ei kyllä jäänyt vahtimaan, ostimmeko ne liput ; )

Olimme päättäneet, että Lissabonin reissun jälkeen olisi viimein ulkoruokinnan vuoro. Kävelimme ties kuinka pitkään ympäriinsä etsimässä ”sopivaa” ruokapaikkaa - ja päädyimme samaiselle aukiolle, jossa olimme katsoneet jalkapalloa. Tilasimme riisiä ja mereneläviä kahdelle. Annos oli aika erikoinen: isossa kattilassa, oranssinpunaisessa liemessä, riisiä, erilaisia simpukoita ja katkarapuja. Eipä ollut minun juttuni ja Karikin oli sitä mieltä, että (jo aiemminkin mainittu) Erican elukkakeitto on paljon parempaa…

Kerrotaan nyt sitten vähän säästäkin: viilein aamu on ollut noin 16 asteen luokkaa. Yöt ovat kosteita, mutta ostimme heti toisena päivänä pienen sähköpatterin, jonka laitamme (pienelle) yöksi. Aamulla on miellyttävää, kun ikkunat eivät valu vettä! Yleensä päivälämpötilat ovat olleet vähän päälle 20 astetta pilvisinä päivinä, aurinkoisina paljon enemmän, jopa helteeksi asti. Vettä on ripsauttanut muutaman kerran. Lissabonin-päivänä oli tavattoman sankka sumu iltapäivään asti. Sateesta on sen verran ollut haittaa, että ne kauniit kivetyt kadut tuntuvat tavattoman liukkailta kosteina!

Kävimme myös tutustumassa paikallisen Lidlin (!!!!) valikoimaan. Kannatti kävellä noin 2,5 kilometriä / sivu todetaksemme että paistopisteessä on Fazerin tuotteita. Valitettavasti riisipiirakoita ei kuitenkaan ollut valikoimassa…

Loppuviikolla alkoi tuulla. Ankkuripaikka tyhjeni purjeveneistä ja satamaan tuli niitä lisää. Aallot iskivät komeasti aallonmurtajaan ja lennättivät vettä korkealle ilmaan pitäen välillä kovaa jyminää. Satama-altaassa olimme kuitenkin hyvässä suojassa eikä maininkikaan päässyt sinne veneitä keikuttamaan.

24.10. Nereidi nostettiin ylös telakalle muutamien matkan aikana ilmenneiden seikkojen korjauksien vuoksi. (kumiset polttoaineletkut kuparisten tilalle, polttoainejärjestelmän tarkastus, moottorin kumityynyjen vaihto). Pöydän veimme puusepälle kavennettavaksi (saadaksemme vähän enemmän ”ohitustilaa” salonkiin).

Menimme yöksi läheiseen hostelliin ja aamulla kello kolme taksi tuli hakemaan meitä lentoasemalle.

Viivymme Suomessa lähes kolme viikkoa eli palaamme Cascaisiin 14.11.