 |
| Kummallisia hedelmiä Super-U:ssa |
Lauantaina läksimme Alpon ja Eevan opastuksella isoon
Super-U –ruokakauppaan noin kolmen kilometrin päähän. Iso se olikin, ja
valikoimiltaan paras ”valovuosiin”. Lihaakin oli tarjolla jos jonkinlaista,
jopa tuoretiskissä. Muutakin tavaraa ja tietysti elintarvikkeita oli joka
lähtöön.
Kun palasimme kauppareissulta, pari miestä suurella
kumiveneellä tuli kertomaan, että ankkurointialueelta pitäisi lähteä
viimeistään sunnuntaiaamuna jonkin tapahtuman vuoksi. Ihmettelimme, että miksei
dingilaiturille ollut laitettu jo monta päivää ennen tiedotteita asiasta. Nyt
itse kunkin piti lähteä etsimään uutta paikkaa veneelleen melko nopealla
aikataululla.
Olimme sopineet Alpon ja Eevan kanssa, että he tulisivat
iltapäivällä Neetiin syömään. Sovimme nyt, että lähtisimme muutaman mailin
päähän Schoelcherin ankkuripaikalle ja söisimme siellä. Tuumasimme, että on
viisainta lähteä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin kaikki muutkin veneet ovat
tunkemassa samaan paikkaan.
 |
| Shcoelcher |
Scholecherin ankkuripaikka oli yllättävän tasainen, vähemmän
swelliä kuin esimerkiksi Petit Anse d’Arletissa. Laskimme ankkurin 7 metriin
kylälaiturin lähistölle. Yllätyksekseni kylän ilmainen WiFi toimi jotenkuten
hetkittäin ankkurissa asti! (Kylällä välillä toimi ja toisinaan sitten taas
ei.)
 |
| Schoelcherin kirkko |
Kylä on pieni, oikein soma. Ranta on mukavan näköinen
istutuksineen ja kiveyksineen. Pitkin kylää on paljon patsaita. Kirkko on
kaunis. Se on varsin erilainen kuin muut täällä näkemämme. Varsin yksinkertainen
ja sisustuksessa on käytetty paljon puuta.
Pieni kauppakin kylältä löytyy ja pari ravintolaa.
Valitettavasti hauskimman näköinen oli kiinni joka kerta, kun kävimme kylällä.
 |
| Schoelcher |
Suvi2 läksi sunnuntaiaamuna kohti pohjoista. Me läksimme
vielä takaisin päin. Tarkoituksemme oli mennä ankkuriin Trois Ilets’iin Fort de
Francea vastapäätä. Luovimme kevyessä tuulessa ja Neeti kulki oikein mukavasti.
Trois Ilets ei meitä kuitenkaan kiinnostanut. Rannoilla oli
mangrovemetsää, maisema ei kauneudellaan päätä huimannut. Lisäksi
ankkuripaikalle tuli jonkin verran aallokkoa, joten päätimme jatkaa matkaa.
Seilasimme z’Abricotin marinaan ja tankkasimme vettä. Maksoi
kokonaiset 4,60 euroa. Emme tiedä paljonko tankkiin meni, en älynnyt kysyä enkä
saanut kuittia.
Purjehdimme vielä Fort de Franceen, jossa laskimme ankkurin
suunnilleen samaan paikkaan josta olimme muutama päivä sitten lähteneet.
Muutaman mailin matkasta (suoraan) Schoelcheristä Fort de Franceen saimme
kertymään luovimisineen ja muine mutkineen lähes 15 mailia. Mutta mukavaa oli,
hienoa purjehdusta.
 |
| Kirjasto |
Fort de Francessa ulotimme kävelyretkiämme aikaisempaa vähän
kauemmaksi, teimme tuliaisostoksia ja kävimme tietenkin nauttimassa kirjaston
hyvästä WiFi-palvelusta. Marssimme myös vielä Super-U -ostoksille.
 |
| Iltataivaan ihmeitä Fort de Francessa |
Sää on ollut edelleen lämmintä ja sadetta ei ole tullut
pitkään aikaan. Tuuli kääntyi yhtenä päivänä hetkessä 180 astetta ja yks’kaks
huomasimme Neetin keulan kääntyneen länteen. Olimme laskeneet ankkurin poijussa
olevan luotsiveneen perän lähelle ja tuulen kääntyessä Neeti alkoi lähestyä
uhkaavasti tätä alusta. Muutama metri jäi kuitenkin väliä eikä meidän tarvinnut
ryhtyä toimenpiteisiin. Muutaman tunnin päästä tuuli palasi taas normaaliin
suuntaansa.
Jotkut puut tiputtavat lehtiään ja dingilaiturinkin luona
puut ovat aivan keltaisia. Lehtipuhaltimien ääni on uusi ”luontoääni” täällä.
Tätä kirjoittaessani torstaina alkoi rannalta kuulua
valtavan kova auton äänitorvien ääni. Ne huusivat yhtenään. Piti oikein
tähystellä kiikareilla, että mistä on kyse. Arvelimme ensin, että metelillä
olisi jotain tekemistä pääsiäisen kanssa, pääsiäiskulkue ehkä. Mutta ei
sentään. Betoniautojahan ne olivat, toinen toisensa jälkeen, kymmeniä. Lieneekö
taas mielenosoitus?
Kävimme ostamassa ruokaa useaksi päiväksi ja
venetarvikeliikkeessä kirjautumassa ulos Martiniquelta. Tänään käymme vielä
etsimässä nettiravintolan (kirjasto aloitti jo pääsiäisen vieton). Huomisaamuna
jatkamme taas matkaa. Yövymme ensin St. Pierren ankkuripaikalla ja seuraavan
yön Dominicalla. Tuulista riippuen suuntaamme Guadeloupella joko Iles de
Saints:ille tai Marie Galantelle, jossa emme vielä ole käyneetkään.
---
Sen verran uutisia reklamaatioistamme, että Azoreiden
peräsimentekofirma on sitä mieltä, että he ovat tehneet peräsimen entisen
mallin mukaan ja samoilla vahvuuksilla. (Emme voi tietää, miten asian laita
on.) Vetäytyvät kaikesta vastuusta, väittävät että olemme osuneet johonkin.
Canasen Veka antoi meille neuvoja jatkoa ajatellen. (Kiitos!) Valitettavasti
venevakuutukseemme ei sisälly oikeusturvavakuutusta, joten sille polulle emme
voi lähteä. Yritämme varmaankin vielä neuvotella Thomaksen kanssa edes
osakorvauksesta.
Cascaisista ja Volvolta ei ole kuulunut mitään. Cascaisiin
laitoin ”hoputusviestin”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti