Tuli annettua väärää tietoa: näköjään veneet kuljetetaan Atlantin yli mastoineen päivineen! |
Torstaipäivänä hoitelimme monenlaisia asioita. Saimme
lähetetyksi reklamaation Ponta Delgadaan. Halusimme Neetiin vinssinsuojat ja
suojan tuuliperäsimelle Suomessa olomme ajaksi ja tarkoitus oli ommella ne
itse. Yllätykseksemme kanvaasia ei niin vain ollutkaan purjemaakareilla
myytävänä. Toiset eivät myyneet laisinkaan, toiset olisivat laittaneet
tilaukseen. Viimein yhdestä liikkeestä (Sellerie) löytyi riittävästi
kanvaasipaloja. Vielä naruostokset suojien kiinnitykseen ja pääsisin hommiin.
Koko lysti kustansi 22,50 €. Hiukka enemmän olisi mennyt venetarvikeliikkeestä
ostettuihin.
Ompelu sujui mukavasti aivan viime metreille asti. Aloin
hienostella ja kone alkoi katkoa neuloja. (Onneksi olin ostanut niitä jostain
ruokakaupasta muutama kuukausi sitten jemmaan!) Sitten kone alkoi retuilla.
Kankaan alapuolelle kasaantui melkoiset kasat alalankaa. Rassasimme ja
rassasimme konetta ja viimein vika löytyi: Neulojen katkeaminen (ja ehkä
neulanpätkä) olivat tehneet naarmuja sukkulapesään ja lanka takertui niihin.
Kari hio hienoakin hienommalla hiekkapaperilla naarmut pois ja sain homman
tehtyä loppuun.
Volvon mies tuli perjantaina melkein sovittuun aikaan
mukanaan palikat moottorin alle ja hoiteli homman vajaassa kolmessa tunnissa.
Ihanaa! Nyt voisimme alkaa tehdä lähtövalmisteluja.
Ponta Delgadasta tuli vastaus reklamaatiomme. Thomas
pahoitteli kovasti tapahtunutta. Hän kertoi että peräsimen tehnyt firma oli
parhaita Azoreilla ja pyysi lisää valokuvia. No, ainakaan vastaamme ei tullut
”ei” tai jäätävää hiljaisuutta. Lähetimme lisää kuvia.
Päätimme hoitaa lähtövalmistelut ja ruokahankinnat rauhassa
ja maksoimme marinan sunnuntaihin asti. Lauantaina lähetimme vielä reklamaation
moottoriasennuksesta Cascaisiin ja ohjausyksikkö- ja moottoriasennuksesta
Volvolle.
Pohdimme pitkään jatkosuunnitelmiamme. Meillä olisi vajaa
kuukausi aikaa seilailla ja seikkailla ennen Guadeloupelle menoa. Toisaalta
teki mieli kovasti käydä edes kuuluisilla ja ihanilla Tobago Caysin
ankkuripaikoilla. Toisaalta emme halunneet, että joutuisimme kiirehtimään tai
lähtemään huonoissa keleissä takaisinpäin. Pohjoiseen päin purjehdittaessa
vastatuulet ovat varsin mahdollisia ja tiukkojakin.
Päätimme siis jättää etelänpurjehdukset ensi talveen ja
suunnistaa hiljaksiin pohjoista ja Guadeloupea kohti.
Sunnuntaina hieno 14 mailin purjehdus takatuulessa pelkällä
Genoalla tuttuun Petit Anse d’Arletiin. Lahdella oli tällä kertaa ankkurissa
myös aika paljon pikkuveneitä sunnuntaita viettämässä. Mahduimme kuitenkin
sekaan.
Vihdoin avasimme kuohuviinipullon ja elämä hymyili taas! Oli
ihanaa olla taas vesillä! Herkuttelimme parsakaali-porkkanapaistoksella ja
possufileellä (todella harvinaista herkkua täällä!). Jälkiruuaksi nautimme
muutaman rommipunssin juhlapäivän kunniaksi.
Maanantaina ajoimme pienen matkan päähän kylän edustan
ankkuripaikalle. Halusimme käydä matkamuisto-ostoksilla kylällä emmekä
viitsineet laittaa perämoottoria dingiin. Kävimme tekemässä pikaiset ostokset,
vilkaisimme toria ja palasimme veneelle. Swelliä oli niin paljon, että hyvä
että penkillä pysyi. Ajoimme siis takaisin lähtöpaikkaamme.
Valitettavasti emme tahtoneet millään löytää ankkurille
pitoa. Monta yritystä ja manausta tarvittiin, ennen kuin Neeti suostui
asettumaan aloilleen. Swelliä oli täälläkin, mutta sentään vähemmän kuin kylän
edustalla.
Kalastajat tekivät taas ympärillämme ”taikojaan”. He ajoivat
ympäriinsä, heittelivät veteen palmunoksista katkomiaan tikkuja ja tähystelivät
ankarasti. Ilmeisesti joskus löytyi kalaparvi, sillä vene ajoi nopean pienen
ympyrän ja veteen laskettiin verkko. Miehet kiskoivat hetken päästä verkon
sisään ja jotain noin silakan kokoisia hopeakylkisiä kaloja näytti olevan
saaliina.
Jatkoimme matkaa Anse Noireen 3,8 mailin päähän. Ennen
lähtöä otimme fokan alas, sillä se oli tullessamme ollut todella jäykkä sekä
avautumaan että menemään kasaan. Käänsimme ylhäällä olevan sakkelin toisin
päin, kiskoimme purjeen paikalleen ja kaikki oli taas hyvin.
Anse Noire |
Anse Noire on pieni, noin 200 metriä leveä lahti. Molemmilla
reunoilla on hyvät snorklauspaikat ja
melko jyrkät rannat. Lahden perukassa on kivinen hiekkaranta, aivan
mustaa hiekkaa. Pitkä laituri on ollut aikanaan hieno, mutta nyt siitä puuttuu
lautoja siellä täällä. Rannalla on suuri talo aidattuine pihoineen.
Yksityisaluetta. Lisäksi on vaatimaton rakennus, josta voi vuokrata kanootteja
ja ostaa koruja, postikortteja ja muita artesaanituotteita.
Anse Noire |
Ihmettelimme kovasti, kun väkeä oli rannalla paljon, vaikkei
ankkurissa ollut kuin neljä venettä meidän lisäksemme. Lahden pohjukasta ei
lähtenyt minkäänlaista tietä sisämaahan päin. Sitten huomasimme, että rinnettä
nousevat portaat johtavat mäen päällä olevalle parkkipaikalle.
Anse Noir |
Seuraavana aamuna kapusimme rappuset ylös ja kävimme niemen
toisella puolella Anse Dufourissa. Sen hiekkaranta oli vaalea. Lahden perukassa
oli muutama ravintoja ja ilmeisestikin myös vaatimattomia majoitustiloja.
Auringonottajia ja uimareita oli jo heti aamupäivällä runsaasti.
Ankkuripaikka oli kaunis, rauhallinen ja mielenkiintoinen.
Menojalkaa kuitenkin alkoi kutkuttaa ja päätimme vaihtaa maisemaa. Tavoitteena
oli Trois Ilets aivan Fort de Francea vastapäätä. Tuuli oli täysin vastainen ja
moottoroimme. Kun näytti siltä, että määränpäämme ei ole näillä tuulilla kovinkaan
suojainen, päätimme katsoa löytyisikö Anse Mitanista sopivaa paikkaa. Ahtaalta
näytti, ja kun viimeksi emme erityisesti ihastuneet Anse Mitaniin, päätimme
suunnistaa Fort de Franceen. Noin 10 metrin sivutuulessa viiletimme fokalla
aivan sataman edustalle.
Suvi2,Nereidi ja joku pikku purjealus taustalla. |
Suvi2 oli ”vakiopaikallaan” aivan rannan läheisyydessä. Kolmannella yrityksellä kovassa hiivarissa saimme Neetin sopivasti muiden veneiden väliin aivan Suvi2: n eteen.
Iltapäivällä kävimme Suvissa vaihtamassa tuoreimmat kuulumiset. Sen jälkeen kävelimme jännittyneinä kirjastoon tutkimaan sähköpostejamme. Ei mitään Ponta Delgasta, Cascaisista tai Volvolta. Höh.
Sen sijaan Karille oli tullut viesti Point a Pitren
marinasta: Nereidille ei ole laituripaikkaa. Hetken haukoimme henkeämme. Mitä
ihmettä? Vahvistuskin oli jo tullut!!! Sitten välähti: Paperilla tekemämme
paikkahakemus oli vihdoinkin kaiveltu esiin jostain. Kukaan ei huomannut, että
sen jälkeen olimme tehneet paikka-anomuksen sähköpostitse ja saaneet paikan.
No, eipä mitään. Pistin sähköpostia asiasta ja kaikki on kunnossa.
Kangaskaupan väriloistoa |
Virvoitusjuoma- ja makeiskioski Martiniquen tapaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti