Huomasin, etten ole laisinkaan muistanut kertoa tämän
telakan palveluista:
Sähköstä ja vedestä maksetaan erikseen, emme vielä tiedä minkä
verran.
Wifi sisältyy hintaan. Sitä varten täytyy toimistosta hakea käyttäjätunnuksia
ja salasanoja, joilla Wifi toimii tunnin ajan. (Luulemme kyllä, että toimii
välillä paljon pitempäänkin.)
Suihku-ja WC-tilat ovat siistit, mutta pienet. Lämmintä
vettä ei tule laisinkaan.
Dingilaituri on hyvä, mutta melko ahdas.
Alueella on kolme venetarvikeliikettä. Yhtä ja toista
tarpeellista olemme niistä saaneet ostetuksi.
Yhden venetarvikeliikkeen yläkerrassa on ravintola, jossa on
kuulemma hyvä ruoka. Emme ole käyneet.
Telakalla on kaksi nosturia, suurempi 440 ja pienempi 80
tonnin.
Alue on aidattu, portit toimivat numerokoodeilla. Yöllä
vartija istuskelee toimiston edessä.
Tänään torstaina 8.3. peräsin on edelleen kesken. Sen piti
valmistua eilen. Ei. Tänään. Ei. Huomenna vesillelaskuaika on kello 14.
Saatamme saada sen aamulla tai sitten ei. (Luultavasti ei.) – Ja sitten se
pitää vielä asentaa paikalleenkin…
Tänään olivat hihat palaa taas kerran. Kävimme pajalla.
Peräsin oli työpöydällä, osittain jo hitsattuna. Sen päällä oli jonkun veneen
keulakaiteet. Chris (työntekijä) kertoi, että ensin oli hoputettu tekemään
peräsintä ja yht´äkkiä olikin tullut uusi komento alkaa korjata keulakaidetta.
Yritin soittaa Kash Mirille, mutta en saanut vastausta. Pistin tekstarin, jossa
kerroin, että tarvitsemme peräsimen tänään. Kysyin lisäksi, haluaako Kash Mir
maksaa viikonlopun ja alkuviikon telakkamaksut, jos peräsin ei valmistu. Sen
jälkeen peräsin oli taas otettu työn alla, mutta kuten sanottu – saa nähdä
miten käy!
Päivät ovat menneet hitaasti. Kuumaa on edelleenkin. Kevyt
tuuli oli monta päivää etelästä ja lounaasta, välillä jopa lännestäkin. Näytti
kummalliselta, kun veneet ankkurissa ja poijuissa olivat ihan ”väärin päin”.
Kävimme vilvoitellaksemme dingiajelulla ankkurointi- ja
poijualueella. Matalikkojen kohdalla vähän hirvitti, kun ei voinut yhtään
tietää, onko alla alle metri vai viisi metriä vettä. Ajelimme hiljaksiin, minä
tähystelin välillä keulassa ja tähystin syvemmän näköistä vettä. Hyvin
selvisimme.
Saimme viimeinkin Guadeloupen Point a Pitrestä vahvistuksen
laituripaikasta. Monta sähköpostiviestiä piti lähettää, ennen kuin paikka
heltisi. Sinne on tulossa lokakuussa 2018 Route de Rhum-veneitä ja saimme
laiturivarauksen niin, että lähdemme pois lokakuussa juuri ennen kisaveneiden
tuloa. (15.4. – 14.10.20118)
Nyt voimme alkaa vähitellen valmistautua Neetin ”hylkäämiseen”
(!!!) puoleksi vuodeksi. Kari osti jo automaattipilssipumpun ja asensi sen
paikalleen (Neeti tulee olemaan laiturissa). Olemme saaneet Suvi2:n Alpolta ja
Eevalta hyviä vinkkejä poissaolon ajaksi – heillä on kokemusta 18 kesältä,
joten otamme ohjeista vaarin.
Sain värkättyä englanninkielisen reklamaation rikki
menneestä peräsimestä. Odotamme vielä asiantuntijalausuntoa työn laadusta (pitäisi
tulla tänään) ja sen jälkeen saamme sen liikkeelle. Emme odota ihmeitä, mutta
yrittänyttä ei laiteta. Ja toivottavasti ainakin tekijöille menee tieto siitä,
että vähän vahvempaa tekoa valtameripaatin peräsimen pitää olla.
Laitoimme kuohuviinipullon jääkaappiin odottelemaan sitä
juhlahetkeä, kun Neeti on jälleen vedessä. Kauankohan se siellä saa virua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti