Le Marin (9.- 14.3.2018

Tämä purjevene ei ole edes suurin tällä telakalla!

K

Tämä matkustaja-alus on käynyt pahasti kivillä. 

Kuoharipullo otettiin pois jääkaapista. Ei juotavaksi, vaan odottamaan sitä, että Neetillä on kaikki kunnossa.

Peräsin valmistui perjantaina, mutta ei ajoissa. Siirsimme vesillelaskun lauantaille (95 euron lisälasku lauantaityöstä. Onneksi Kash Mir lupasi hyvittää sen laskun loppusummasta.)

Kari ja Jan kantoivat peräsimen pajalta ja saivat sen yllättävän helposti ja nopeasti asennetuksi paikalleen. Vielä praimerit ja maalit pintaan ja voilá - hienolta näyttää!

Vesillelaskuaikamme oli kello 10, nosturi tuli paikalle ennen yhtätoista. Kaikki meni hyvin kunnes Neeti oli vedessä. Moottori ei käynnistynyt! Mittaritauluun ei tullut virtaa!

Onneksi jälkeemme ei enää ollut tulossa veneitä veteen, joten saimme jäädä paikallemme tutkimaan tilannetta. Epäilimme heti, että Las Palmasissa tapahtunut ohjausyksikköongelma oli uusinut.

Kari tutki asiaa ja hänen irrotettuaan sulakkeen ja laitettuaan sen takaisin ohjausyksikköön kone käynnistyi ja sammui kuten kuuluukin. Seuraavalla yrityksellä ei mittaritauluun taaskaan tullut virtaa, kohta tuli ja kone käynnistyi taas. Ei sammunut mittaritaulusta. Käynnistyi, kävi epätasaisesti, sammui…

Kari tavoitteli Simo Winteriä onnistumatta. Tiesimme, että Simolla oli moottorinkorjaushommia myös Canacessa ja Veikon kautta saimme Simolle viestin pulmistamme. Hän tuli paikalle ja toteisi saman kuin mekin, toimii – ei toimi – toimii. Hänellä oli toinen ohjausyksikkö mukana ja sitä kokeiltiin. Se poltti sulakkeita. Ei siis auttanut muu kuin jäädä odottelemaan maanantaiaamua, jolloin telakka-alueella oleva Volvon huoltoliike avautuisi.

Kirjoitin varmuuden vuoksi koko ohjausyksikkötarinan ”oireineen” Las Palmasista asti ylös siltä varalta, että kone taas käynnistyisikin mekaanikon tullessa paikalle.

Varhain maanantaiaamuna pari telakan miestä auttoi meitä siirtämään Neetin veneiden laskupaikalta huoltoaseman eteen toisen veneen kylkeen.

Volvon liikkeessä kaveri ei kyseenalaistanut ongelmaamme lainkaan, etsi hyllystä uuden ohjausyksikön ja tuli jonkin ajan päästä vaihtamaan sen paikalleen. Kone käynnistyi heti! Olimme helpottuneita, varsinkin kun koko juttu menisi takuuseen. Tämän version pitäisi nyt olla uusi korjattu versio, jonka pitäisi toimia jatkossa. Johonkin paattiin oli kuulemma vanhoja yksiköitä vaihdettu viiteen kertaan.

Koneen rouskutellessa Kari kysäisi asentajalta koneesta kuuluvasta pienestä helinästä. Tämä alkoi katsella moottoria tarkemmin ja silmät alkoivat pyöriä päässä. Kyseli, missä kone olikaan asennettu ja puisteli päätään. Kävi ilmi, että monet mutterit, joilla moottori oli kiinnitetty paikalleen, olivat pyörineet auki. Ei ollut käytetty lukkoliimaa.

Pahempaa oli tulossa: moottori oli kiinnitetty kumitassuihin vain muutaman ruuvikierteen verran. Tassujen alle olisi pitänyt asentaa korokkeet. Ennemmin tai myöhemmin moottori olisi voinut irrota alustastaan. Kaveri ihmetteli asennusta ja sanoi, että jos hän olisi tehnyt moisen asennuksen, hänellä ei enää olisi työpaikkaa.

Jouduimme tilaamaan häneltä korjaustyön. Hän tosin epäili, että se ei menisi Volvon takuuseen, koska itse moottorissa ei ollut vikaa vaan asennustyössä. (Hänen varmistettuaan asian esimieheltään, valitettavasti näin asian laita oli.)

Hän soitti telakan laituripaikoista vastaavalle henkilölle ja kertoi, että tarvitsisimme laituripaikan. Meidän piti mennä tunnin kuluttua tämän Ann:en kanssa sopimaan asiasta.

Puolen tunnin päästä huoltoaseman pitäjä tuli huutamaan meille kuin hinaaja, että meidän pitäisi välittömästi siirtyä pois hänen huoltoasemansa edestä. Häiritsimme hänen bisnestään. Emme saaneet olla siinä edes sitä vähää aikaa, minkä laituripaikan saaminen olisi vaatinut. Kiinnityimme siis telakan ”Mangrove”-laituriin.

Tuossa tuokiossa paikalle pörähti dingillään telakan työntekijä (Camille) tivaamaan, kenen luvalla olimme kiinnittyneet. Selitimme tilanteen.

Jollailimme Ann:en juttusille ja asia oli selvä. Hän yritti tavoittaa Camillea onnistumatta. Sanoi, että Camille tulisi osoittamaan meille paikan ja auttamaan veneen kiinnittämisessä.

Odotimme. Ja odotimme. Söimme lounasta. Ei Camillea. Lopulta läksimme kumpparilla rantaan selvittämään tilannetta. Camille oli h-moilasena: hän ei ollut saanut Ann:ilta mitään ohjetta meidän laituripaikastamme. Hän lupasi selvittää asian. Palasimme Neetille ja jonkin ajan kuluttua hän palasi ja pääsimme ”oikeaan” laituriin. Sähköjohtoa piti tosin vetää jatkojohdoilla yli 40 metriä lähimpään sähköpistokkeeseen.

Iltapäivällä Volvon mies piipahti ja lupasi tulla seuraavana (tiistai) aamuna noin puoli yhdeksän maissa. Tuntui siltä, että se oli liian hyvää ollakseen totta – niin kuin tietysti olikin.

Aamulla laitoimme kaiken valmiiksi asentajaa varten: Perähytin toinen puolisko tyhjäksi, jotta moottorin takaosaan pääsee käsiksi. Portaat irti. Sovitun ajan tultua odotimme. Ja odotimme. Läksimme satamakonttorin eteen katsomaan sähköpostit (WiFi ei toimi laiturilla) ja kävimme katsomassa Volvon liikettä. Ovet olivat kiinni.

Puolenpäivän maissa läksin kauppaan ja mennessäni poikkesin Volvolle. Kaveri pahoitteli, ettei ollut ehtinyt meille eikä ollut tullut ottaneeksi yhteyttä. Lupasi tulla perjantaina. Hmm…

Värkkäilin Volvolle reklamaation asennuksesta. Kävimme kylillä ostamassa leipää ja matkan varrella kävimme kertomassa kuulumiset Suvi2:lle ja Canacelle. Hanna ja Veikko lupasivat tulla käymään Neetillä.

Juttua piisasi. On hienoa päästä juttelemaan muiden seilorisuomalaisten kanssa, jakaa kokemuksia ja saada hyviä neuvoja. Ja me tarvitsimme muutakin ajateltavaa kuin loputtomat ongelmamme.

Telakan Katti-kissa ei ole unohtanut meitä. Vaikka Neeti on vesissä ja ruokinta on loppunut, se juosta jolkuttaa innokkaasti luoksemme ja kiehnää jaloissa. (Valitettavasti en voi silittää sitä, sillä olen ärhäkän allerginen kissoille.)

Tämän päivän (torstai) ohjelmassa on kankaan etsiminen vinssisuojia ja tuuliperäsimen suojaa varten. Nyt kun olemme sähkössä ja aikaakin on, ajattelin ommella sellaiset. Heti aamutuimaan skannailimme dokumentteja reklamaatioita varten ja tulostimme käyntikortteja. Niitä tuntuu menevän yllättävän paljon!

Volvon asentaja arvioi että moottoriasennuksen korjaus veisi neljä tuntia. Meistä se tuntuu uskomattoman vähältä emmekä edes uskalla toivoa, että homma olisi valmis vielä perjantaina. Pettymyksiä on ollut niin useita, että mieluummin valmistaudumme henkisesti pitempään odotukseen ja riemuitsemme sitten, jos asiat etenevätkin niin kuin on suunniteltu. Toivomme parasta.

Jo toinen veneidenkuljetuslaiva vajaan viikon sisällä. Veneet nostetaan mastoineen kyytiin, mastot alas ja laiva kohti Välimerta.