Tätä 7.12. Timolle julkaistavaksi lähettäessäni on takana 1267 mailia ja Babadoksen eteläkärkeen jäljellä 763M. Tarkempia tuuli- ja muita olosuhdetietoja kippari raportoi päästyämme barbadokselle.
Teksti on kirjoitettu pätkissä, sillä pystyn tuijottelemaan tietokoneen ruutua keikkuvassa salongissa vain rajallisen ajan kerrallaan. Lähtöpäivän aamuna Kari oli jo ani varhain ylhäällä ja valmisteli purjevarustusta satama-asennosta lähtökuntoon. Hyvissä ennen kello kahdeksaa läksimme suorittamaan uloskirjautumista. Muutama vieläkin innokkaampi venekunta oli jo jonottamassa. Kellon tullessa kahdeksan jonottelimme edelleen avoimen oven ulkopuolella siivoojan pestessä kaikessa rauhassa Policia Maritiman lattioita. Aikanaan siivous päättyi ja jono alkoi purkautua. Saimme virallisien leimoilla varustetun asiakirjan lähdöstämme ja venetodistuksen takaisin. Maksu oli 500 escudoa.
Sitten jonottelemaan Immigrationiin. Laskimme
kanssaveneilijöiden kanssa leikkiä tästä byrokratiasta ja olimme
ehkä hiukan turhautuneitakin. Totesimme kuitenkin, että tämä on
kestettävä, sillä ilman leimoja passissa voisimme olla pahassa
pulassa seuraavassa maassa.
Immigrationin virkailija otti passimme, tutki
tietojamme tietokoneelta ja veloitti 700 escudoa. Sanoi sitten asian
olevan selvän ja ojensi passimme Karille. Minulle tuli hätä –
entäs ne leimat?! Virkailija älysi itsekin virheensä ja tömäytti
leimat matkustusasiakirjoihimme. Meillä olisi nyt 24 tuntia aikaa
poistua maasta.
Meillä oli vielä viime hetken ostoksia
tehtävänä ja niiden kanssa saimmekin kulumaan koko aamupäivän.
Meidän piti käydä apteekissa hakemassa Karille lisää
vatsalääkkeitä (vatsa jo kunnossa, mutta vastaisen varalle) ja
minulle meritautipillereitä. Apteekki oli kuitenkin ovea myöten
täynnä, joten päätimme etsiä toisen apteekin. Helpommin sanottu
kuin tehty! Kanarialla ja Euroopassa apteekkeja on melkein joka kadun
kulmassa, mutta Mindelossapa ei olekaan. Kävelimme katuja ristiin
rastiin turhaan.
Päätimme palata apteekkiasiaan myöhemmin ja
tehdä välillä vihannesostokset. Banaania, kesäkurpitsaa,
porkkanoita. Inkivääriä emme onnistuneet löytämään yhdeltäkään
toripöydältä, mutta viimein yhdessä supermarketissa tärppäsi.
Escudomme loppuivat, ja yllättäen torilla eivät eurot
kelvanneetkaan. Tai yhdelle mummolle olisi kelvannut: Olisimme
ostaneet viisi tomaattia ja tarjosin 10 euron seteliä ja sanoin,
että hän voi antaa vaihtorahat escudoina. Olisin saanut takaisin
270 escudoa. Melkoinen hinta tomaateille! Kauppoja ei syntynyt. Kävimme välillä viemässä ostoksiamme
veneelle ja palasimme apteekin ovelle. Jono oli jo lyhentynyt, joten
Kari jäi jonoon ja minä kipaisin hakemassa automaatista käteistä.
Lääkeostosten jälkeen ostimme vielä torin laidalla vihanneksia kaupittelevalta mieheltä pari pussillista herkullisen näköisiä pieniä tomaatteja. Pikaisen lounaan jälkeen hoksasin, että marinan konttori olisi kiinni yhdestä kolmeen! Kello oli juuri yksi, joten Karille tuli kiire! Onneksi konttorissa oli jonoa ja ovi vielä auki. Kari sai kulkukorttimme palautettua ja asiamme marinan konttorin kanssa oli hoidettu. Hiukan harmitti, sillä kortillemme jäi satakunta litraa vettä. Sillä olisi voinut vaikka pesaista vielä sitlooraan ja ottaa pesuvettä muutamaan suureen pulloon.
Lääkeostosten jälkeen ostimme vielä torin laidalla vihanneksia kaupittelevalta mieheltä pari pussillista herkullisen näköisiä pieniä tomaatteja. Pikaisen lounaan jälkeen hoksasin, että marinan konttori olisi kiinni yhdestä kolmeen! Kello oli juuri yksi, joten Karille tuli kiire! Onneksi konttorissa oli jonoa ja ovi vielä auki. Kari sai kulkukorttimme palautettua ja asiamme marinan konttorin kanssa oli hoidettu. Hiukan harmitti, sillä kortillemme jäi satakunta litraa vettä. Sillä olisi voinut vaikka pesaista vielä sitlooraan ja ottaa pesuvettä muutamaan suureen pulloon.
Neetin molemmin puolin oli ollut tyhjää jo
muutaman päivän, mutta nyt sitten juuri lähtöaamuna molemmille
puolille oli tullut vene ostosreissujemme aikana. Toisella puolen oli
katamaraani, toisella puolen purjevene, jonka perämoottori oli
kiinnitetty veneen sivuun eikä perään. Tuuli oli aika reipas ja
meitä vähän jännitti, miten laiturista lähtö onnistuisi. Kari
valmisteli kaiken huolellisesti ja niin sitä päästiin laiturista
irti hipaisemattakaan naapuriveneitä. Niissä oli porukkaa kannella
valmiina apuun, mikäli tarvetta olisi. Ei ollut, ja niistä
nostettiin meille peukkuja ja toivoteltiin hyvää matkaa.
Ensin hiukan käytännön järjestelyistä:
Nukkuminen:
Jatkamme edelleen entiseen malliin eli mitään kiinteitä vahtivuoroja ei ole. Nukkumaan menee se, jota väsyttää. Nukkuja herää useimmiten ihan itse 1 – 3 tunnin unien jälkeen. Vahtivuorolainen herättelee nukkujan, mikäli tulee tarvetta purjemanöövereihin tai vahtivuorolainen ei kerta kaikkiaan enää pysy hereillä. Koska voimme – ja otammekin – myös päivätorkkuja, saamme tällä systeemillä aivan riittävästi unta.
Jatkamme edelleen entiseen malliin eli mitään kiinteitä vahtivuoroja ei ole. Nukkumaan menee se, jota väsyttää. Nukkuja herää useimmiten ihan itse 1 – 3 tunnin unien jälkeen. Vahtivuorolainen herättelee nukkujan, mikäli tulee tarvetta purjemanöövereihin tai vahtivuorolainen ei kerta kaikkiaan enää pysy hereillä. Koska voimme – ja otammekin – myös päivätorkkuja, saamme tällä systeemillä aivan riittävästi unta.
Ruokailu:
Aamupalan nautimme noin kello 6 – 7 välillä. (Aurinko nousee noin kello 7). Aamiaiseksi syömme joko muroja tai mysliä tai vaihtoehtoisesti teetä ja voileipiä. Aamupäivän aikana syödään hedelmiä tai muroja tai mysliä. Noin kello 12- 13. juomme päiväoluet (ei läheskään joka päivä) ja haukkaamme voileipää tai edellisen päivän tähteitä. Iltapäivällä hedelmiä ja usein teetä ja keksejä Päivällinen noin kello 16 – 17, ennen pimeän tuloa. (Aurinko laskee noin kello 18). Illalla tai yöllä vielä teetä.
Aamupalan nautimme noin kello 6 – 7 välillä. (Aurinko nousee noin kello 7). Aamiaiseksi syömme joko muroja tai mysliä tai vaihtoehtoisesti teetä ja voileipiä. Aamupäivän aikana syödään hedelmiä tai muroja tai mysliä. Noin kello 12- 13. juomme päiväoluet (ei läheskään joka päivä) ja haukkaamme voileipää tai edellisen päivän tähteitä. Iltapäivällä hedelmiä ja usein teetä ja keksejä Päivällinen noin kello 16 – 17, ennen pimeän tuloa. (Aurinko laskee noin kello 18). Illalla tai yöllä vielä teetä.
Jätehuolto:
Minut on nimitetty Bio ja Törky-yrityksen toimitusjohtajaksi (joka hoitaa myös käytännön työt). Jätehuoltomme on organisoitu seuraavasti:
Minut on nimitetty Bio ja Törky-yrityksen toimitusjohtajaksi (joka hoitaa myös käytännön työt). Jätehuoltomme on organisoitu seuraavasti:
- Biojätteet mereen
- Lasipurkit ja peltiset säilyketölkit mereen.
Herkuttelen mielessäni ajatuksella, kuinka onnelliseksi joku 4 – 5
kilometrin syvyydessä Atlantin pohjassa asusteleva otus tulee
saadessaan uuden asumuksen! Isommat pahvit ja litran tuoremehupurkit
litistettyinä välivarastoon (muovikassi vessan lavuaarissa).
- Limsa- ja vesipullot ja oluttölkit
rutistetaan mahdollisimman pieniksi ja laitetaan muovikassiin
sitlooran penkin alle
- Pillimehupurkit, käärepaperit, muovipussit,
jugurttipurkit (huuhdeltuina) ja muu muovi- ja pahvijäte
välivarastoon omaan kassiinsa. Sieltä otan ne käsittelyyn eli
solmin pehmeät muovit niin monelle umpisolmulle, että nyytti mahtuu
8 litran vesikanisterin suusta sisään. Kankeamman muovin ja pahvin
leikkelen niin pieniksi palasiksi, että nekin mahtuvat pulloon.
Yllättävän pieneen tilaan roskat saa nain tungettua!
Sähkö:
Vaikka meillä on aurinkopaneelit ja tuuligeneraattori, olemme joutuneet kuitenkin tekemään moottorilla sähköä pari tuntia joka yö (jostain syystä yöllä). Aurinko on ylhäällä noin 11 tuntia vuorokaudesta ja osan aikaa purjeen takana. Pilviäkin on ollut useana päivänä. Lisäksi tuuligeneraattori ja tutka varjostavat hiukan paneeleita. Kari harmittelee, ettei tullut vielä kerran harkittua niiden sijoittelua. Tuuligeneraattorin tuotto on lähes olematon, koska menemme koko ajan myötätuuleen ja suhteellinen tuuli laitteessa ei riitä sähköntuottoon. Karibialla meillä ei oletettavasti tule olemaan pulaa sähköstä, sillä ankkuripaikoilla tuulee aina.
Vaikka meillä on aurinkopaneelit ja tuuligeneraattori, olemme joutuneet kuitenkin tekemään moottorilla sähköä pari tuntia joka yö (jostain syystä yöllä). Aurinko on ylhäällä noin 11 tuntia vuorokaudesta ja osan aikaa purjeen takana. Pilviäkin on ollut useana päivänä. Lisäksi tuuligeneraattori ja tutka varjostavat hiukan paneeleita. Kari harmittelee, ettei tullut vielä kerran harkittua niiden sijoittelua. Tuuligeneraattorin tuotto on lähes olematon, koska menemme koko ajan myötätuuleen ja suhteellinen tuuli laitteessa ei riitä sähköntuottoon. Karibialla meillä ei oletettavasti tule olemaan pulaa sähköstä, sillä ankkuripaikoilla tuulee aina.
Kielikylpypäivät:
Päätimme Mindelossa, että ylityksen aikana Nereidissä puhutaan joka toinen päivä englantia. Poikkeuksena purjemanöövereihin liittyvät keskustelut, jotka varmuuden vuoksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi käymme suomeksi. Nämä päivät ovat olleet sekä ihan hauskoja että myös hyödyllisiä. Sanakirjasta tulee etsityksi puuttuvia sanoja ja kielioppiakin tulee kerratuksi. Todennäköisesti jatkamme näitä päiviä myös perille päästyämme.
Päätimme Mindelossa, että ylityksen aikana Nereidissä puhutaan joka toinen päivä englantia. Poikkeuksena purjemanöövereihin liittyvät keskustelut, jotka varmuuden vuoksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi käymme suomeksi. Nämä päivät ovat olleet sekä ihan hauskoja että myös hyödyllisiä. Sanakirjasta tulee etsityksi puuttuvia sanoja ja kielioppiakin tulee kerratuksi. Todennäköisesti jatkamme näitä päiviä myös perille päästyämme.
Dokumentointi:
Kari pitää lokikirjaa kuten kunnon kapteenin kuuluukin. Minä kirjaan tapahtumia ylös omaan muistikirjaani blogin kirjoituksen apuvälineeksi. SPOTin käynnistämme kerran vuorokaudessa kello 17 Suomen aikaa (kai – ajat alkavat mennä sekaisin!). Samalla kirjaamme ylös päivän aikana ja kokonaisuudessa kuljetun matkan, jäljellä olevan matkan ja koko matkan nopeuskeskiarvon. Mukava on myös vilkaista, milloin GPS arvelee meidän olevan perillä.
Kari pitää lokikirjaa kuten kunnon kapteenin kuuluukin. Minä kirjaan tapahtumia ylös omaan muistikirjaani blogin kirjoituksen apuvälineeksi. SPOTin käynnistämme kerran vuorokaudessa kello 17 Suomen aikaa (kai – ajat alkavat mennä sekaisin!). Samalla kirjaamme ylös päivän aikana ja kokonaisuudessa kuljetun matkan, jäljellä olevan matkan ja koko matkan nopeuskeskiarvon. Mukava on myös vilkaista, milloin GPS arvelee meidän olevan perillä.
1.vuorokausi:
Lähtö 27.11. klo 14.00. Satamasta ulos
ajettuamme nostimme reivatun isopurjeen ja avasimme genoan. Kari
laittoi tuuliperäsimen hommiin. Parin tunnin päästä tuuli kääntyi
täysin taakse, laskimme isopurjeen ja spiirasimme fokan toiselle
puolelle genoan kaveriksi. Ihmettelimme, kun tuuliperäsin ei oikein
toiminut kuten piti ja kuten se oli aiemmin toiminut. Kari pohti
asiaa aikansa ja hoksasi: Hieno rasta-hedelmäverkkomme häiritsi
tuuliperäsimen toimintaa. Ei siis auttanut muu kuin ottaa verkko
pois.
Iltahämärissä Sao Antaon kietoutuessa sumuun
loppui tuulikin. Aallokko oli kammottavan sekavaa.
Muutaman tunnin päästä tuuli heräsi taas ja
jatkoimme matkaa purjein. Suunnilleen samaan aikaan kanssamme läksi
kolme muutakin venettä, joista kaksi näkyi AISissa. Toinen oli
66-jalkainen, toinen 43-jalkainen. Kolmas oli kanssamme samassa
laiturissa ollut noin 40-jalkainen italialaispursi. Niiden kanssa
seilasimme likipitäen samaa vauhtia läpi yön. Aamuvarhaisella
66-jalkainen otti kurssin parempaan tuulikulmaan ja jätti meidät
taakseen. Aamulla kannelta löytyi lentokala ja mustekala.
Minulla oli hiukan huono ja tokkurainen olo.
Edellä mainittu johtui tietysti keikutuksesta. Jälkimmäinen
meritautipillereiden turruttavasta vaikutuksesta yhdistettynä uuteen
nukkumisaikatauluun tottumattomuuteen.
Kello 13 myös 43-jalkainen oli päässyt meistä
ohi. Aurinko oli pilviharson takana, tuuli noin 8 m/s. Vuorokauden
saldo 133 mailia, jäljellä 1880 M. Keskinopeus 5,6 solmua.
2.vuorokausi:
Purjehdimme väliin fokalla ja väliin
reivatulla genoalla 1-reivatun ison kaverina sivumyötäisessä
tuulessa. Meri oli todella kuoppainen ja laitoin ruokaa hellaan
köytettynä.
Päivällinen: Juustokeitto höystettynä
frittikasviksilla
Kuu nousi puolikkaana valaisemaan taivaltamme
kello 19 jälkeen ja meno oli muuttunut leppoisaksi.
Kielikylpypäivä. Kahdeksan maissa aamulla
takanamme oli näkyvissä purjevene.
Tein vihannesinventaarion ja valitettavasti
puolet tomaateista oli jo pilaantunut ja piti heittää laidan yli.
Lopuista tein tomaatti-sipulisalaatin. Minä edelleenkin vähän
tokkurassa.
Vuorokauden saldo 140 malia, jäljellä 1742 M
Keskinopeus MIndelosta 5,8 solmua.
3.vuorokausi:
Kello 11 olimme laittaneet vieheen perään ja
kello 14 siinä oli kiinni pieni mahi-mahi. Valitettavasti se
karkasi.
Jumppasimme vähän purjeiden kanssa ja Kari
purki pahasti kierteelle menneen ison skuuttiköyden. Matka jatkui
2-reivatulla isolla ja genoalla veisaten. Kello 16.30 allamme näytti
kartan mukaan olevan vettä yli 5000 metriä. Kala nappasi kiinni
vieheeseen ja aikansa taisteltuaan Kari nosti Neetiin 6-kiloisen
mahi- mahin. Siitä otettiin vain parhaat palat eli selkfileet, loput
annettiin takaisin Atlantille.
Päivällinen: Sweet & sour kasvikset ja
kasvisnuudelit.
17.30 käänsimme kelloja tunnin taaksepäin
ylitettyämme 30° pituuspiirin. Seuraava kääntö tulisi eteen 45°
pituuspiirin saavutettuamme. Purjevene näkyi 3 mailin päässä
takanamme.
Illalla ollessani ensimmäisillä torkuillani
Kari oli onnistunut tökkäämään plotterin näytön
kosketuslukkoon ja se oli mennyt jotenkin muutenkin jumiin.
Unenpöpperöisenä en tahtonut saada asiaan ensin mitään tolkkua,
mutta lopulta kaikki oli taas niin kuin pitikin. 01.50 laskimme
isopurjeen alas ja jatkoimme purjehtimista genoalla ja spiiratulla
fokalla. 05.10 näkyi purjevene 2 mailin päässä.
Aurinko nousi pilviselle taivaalle kello 06.16.
09.50 nostimme genaakkerin, mutta ensin tuli
monenlaisia mutkia tuli matkaan. Alla kapteenin kommentit
tilanteesta:
Noin yli vuosi sitten Euroopan rannoilla
taisimme viimeksi roikottaa genaakkeria mastossa. Siitä jäi vähän
huono maku puuskittaisen tuulen noustessa niemen kärjessä
reippaisiin lukemiin. Jotenkin olimme saaneet purjeen ja pussin
kierteille, sekä pussin nostimessa olevan kuminauhan takertumaan
ylös vantteihin. Siinä kevyt skipperi roikkui väliin tossut
ilmassa saadakseen rätin kannelle. Myöhemmin Moganissa oioimme ja
pussitimme purjeen järjestykseen. Nyt sitten kelin ollessa sopiva
otimme purjeen esiin. Eka nosto toppiin meni ok mutta olin
huolimattomasti laittanut nostimen vika paikkaan ja rätin pussi
nousi tuulimittarin kuppeihin ja pysäytti ne. Ei kun purje alas.
Siinä hötäkässä toinen skuutti meni perän alitse ja tietysti
takertui peräsimen etuosassa olevaan koloon. Näin oli aiemminkin
tapahtunut, joten tiesimme mitä kautta skuuttiköysi saadaan pois.
Vielä toiste saimme skuutin veneen alle. Kolmannella kerralla purje
saatiin kunnialla ylös ja teki töitä urakkatahdilla.
12.15 Rahtialus näkyvissä! Puolet banaaneista
laidan yli. Olimme ostaneet kuitenkin liian kypsiä.
12.50 Italialainen purjevene, jonka olimme
nähneet jo aiemmin, purjehti aivan keulamme editse. Se näytti
purjehtivan taktiikalla ”molemmat purjeet samalla halssilla”.
Matkaahan siinä kertyy, mutta vauhti on kovempi kuin takatuuleen
veisatessa.
Ja nyt minäkin alan olla kaikin puolin
kunnossa
Vuorokauden saldo: 112 M, jäljellä 1631 M.
Keskinopeus Mindelosta 4,5 solmua.
4.vuorokausi:
13.05 Lintu kaarsi Neetin vierestä ja lensi
matkoihinsa.
Päivällinen: Paistettu mahi-mahi ja keitetyt
perunat.
16.40 huomasimme, että italialaisvene oli
nostanut spinnun tai genaakkerin ja alkoi tavoittaa meitä.
18.00 vaihdoimme halssia ja tällä halssilla
pääsimme likipitäen oikeaan suuntaan.
18.15 Italialaispursi 0,5 mailin päässä
takana. Puolikuu valaisee taivaltamme.
03.30 Naapuri oli taas jäänyt taakse
näkymättömiin.
Aamulla virittelimme biminin ja aloitimme taas
kielikylpypäivän. Kari asettui peräpenkin päälle viritettyyn
riippumattoon nautiskelemaan matkanteosta. Pistimme Tuure Kilpeläistä
soimaan ja nautimme mahtavasta tunnelmasta. (Valitettavasti Tuuren
musiikki jäi korviini korvamadoksi päiväkausiksi. Onneksi sentään
kappaleet vaihtuivat välillä!)
12.00 Laskimme genaakkerin alas (liikaa tuulta)
ja viritimme genoan ja fokan virsikirjalle.
Vuorokauden saldo 113 M, jäljellä 1520 M.
Keskinopeus Mindelosta 4,7 solmua.
5.vuorokausi:
13.20 Lintu kävi Nereidiä moikkaamassa.
16.30 otimme satelliittipuhelinyhteydellä
tuuliennusteet ja lähetimme Sissille sähköpostia.
Päivällinen: Paistettu mahi-mahi ja
perunapaistos.
Illan tultua kuu valaisi taas kirkkaasti
taivaltamme.
21.30 Neeti villiintyi, ohjaus ei totellut.
Kipparin kommentit:
Olin yöllä koisaamassa kun Arja herätti minut
tuhannen syvästä unesta ja kertoi ettei tuliperäsin totellut
kääntöyrityksiä ja vene meni ihan omia polkujaan. Keulassa oli
purjeina genoa ja fokka spiirattuna toiselle halssille. Täysin
pökerryksissä kävelin tuuliperäsimen luo virittämään
tuulilapaa kääntökursille. Muuta ei tapahtunut kuin kauhea
purjeen pauke. Otin ruorin avuksi jolloin huomasin ruorin lukituksen
pettäneen, se kun on aina lukossa tulliperäsimen käytössä
ollessa. Taitanevat entiset omistajat olleet laiskoja ruorin
käyttäjiä kuten mekin nyt, kun menemme pitkiä legejä. Ruorilukko
on niin kulunut ettei se enää näytä pitävän. Kovassa puuskassa,
josta nytkin oli kyse, vähän hidasälyinen tuuliperäsimemme ei
välttämättä riittävän ajoissa ehdi reagoimaan tuulenpuuskaan.
Sitten kun kääntymistä auttaa vielä oma peräsin, niin purjeet
ovat kyllä täysin poissa tolaltaan.
Genaakkerin kanssa varuillaanolo ei ole
pahitteeksi etenkin jos seilaa lähes myötäisessä ilman spiiraa ja
jonkinnäköisessä aallokossa. Meillä meni genaakkeri kerran
rusetille pitkäpiuhaisen tuuliperäsimemme ansiosta. Siellä sitten
purje ehti hetken sekoilla kunnes skuuttiköydet hakkasivat toisiinsa
sillä seurauksella, että toisen skuutin lukko aukesi. Pikalukoilla
skuutit on nopeat napsaista purjeeseen, mutta ehkä taidan siirtyä
paalusolmuihin. Meillä on aikaa siihennii, sanoisi savon mies.
00.45 halssin vaihto
05.30 fokka spiirattuna genoan kaveriksi
07.20 halssin vaihto. Meillä halssin vaihto
virsikirjalta on oma operaationsa. Ensin pitää purkaa fokan
spiiraus ja rullata se sisään. Sen jälkeen rullataan genoa sisään,
koska emme pysty vaihtamaan halssia sen ollessa auki. Fokka on liian
lähellä. Sitten genoa auki toiselle halssille, jonka jälkeen fokan
spiiraus.
08.00 halssin vaihto. Aamu näytti aika
pilviseltä.
08.30 nostimme genaakkerin
Huokaistuamme hetken aamun purjejumppien jälkeen
tunsimme ansainneemme oluet. Nautimme Wuld-olutta, joka herättää
meissä hauskoja muistoja. Edellisellä reissulla ostimme Kanarialta
runsaasti tätä edullista – ja ihan hyvää – olutta. Jossain
vaiheessa Karibialla huomasimme, että purkit olivat alkaneet
ruostua. Ystävämme Mikko, jonka tapasimme jo Euroopan puolella ja
uudelleen Kanarialla, oli säästeliäänä miehenä ostanut tätä
halpaa olutta todella paljon. Kun Karibialla tavatessamme kerroimme
Mikolle purkkien ruostumisesta, tälle tuli hätä…
13.00 onki veteen
Vuorokauden saldo: 118 M, jäljellä 1404.
Keskinopeus Mindelosta 4,8 solmua.
6.vuorokausi:
Tasaista matkantekoa, ei mitään mainittavaa.
Päivällinen ; Tonnikalapizza
Onki sisään auringon laskiessa. Ei kalaa
tänään.
18.10 Kuu nousi melkein täytenä valaisemaan
tietämme.
21.30 Genaakkeripurjehdusyritys, tuulenpuuskassa
skuutin lukko aukesi ja päädyimme kuitenkin tavallisiin purjeisiin
tuulimittarin vilautellessa yli 8 m/s lukemia.
22.00 Genoa ylös
01.40 Yövahdissa aikamoisessa keikutuksessa
mietiskelin: ”Missä ne piiiitkät loivat Atlantin aallot oikein
ovat? Neeti kulkee kuin villihevosen selässä!
04.25 halssin vaihto, fokka genoan kaveriksi
08.40 enää 1300 mailia jäljellä!
09.30 tuuliennusteet ja sähköpostia Sissille
12.30 komeita aaltoja, jotkut murtuivat aivan
Neetin perän takana. Kari yritti kuvata niitä perätasolla istuen
(kiinni köytettynä). mutta eihän niitä sitten tietenkään enää
tullutkaan. Lintukin pyörähti taas meitä katsomassa.
Vuorokauden saldo: 139 mailia, jäljellä 1276 M
Keskinopeus Mindelosta 5 solmua.
7.vuorokausi:
13.10 viehe veteen, 14.25 kala kiinni. Tällä
kertaa saimme säädyllisen kokoisen eli 1,5- kiloisen mahi-mahin.
16.50 43-jalkainen purjealus ohitti meidät 3,8
mailin päässä.
Päivällinen: Tortillat nakeilla ja muilla
täytteillä.
Tässä vaiheessa havahduimme: MISSÄ OVAT
DELFIINIT? Emme ole nähneet ainoatakaan koko matkalla! Mahtoivatko
kaikki lähteä seuraamaan meitä ennen lähteneitä kisaveneitä vai
eivätkö ne pidä Neetin mustasta pohjasta?
19.00 Kuu pilkotti vain vähän pilvien raosta
tullakseen taas esiin koko komeudessaan klo 19.00.
Aamulla aloitimme taas kielikylvyn ja
sanamukaisesti ”kylvimme” oikein kunnolla peräpenkillä WC:ssä
suoritettujen pesujen sijasta.
Aallot sen kun vain paranivat aamupäivän
mittaan. Kirjoittelin blogia salongissa, mutta parin tunnin session
jälkeen oli viisainta siirtyä haukkaamaan happea. Kirjallisia töitä
tehdessäni Kari teki ankaraa ajatus- ja piirustustyötä
suunnitellessaan pukspröötin vahvistusrautoja.
11.10 mentiin jo melkoista haipakkaa tuulen
ollessa 9 – 10 m/s. Pienensimme genoaa. Vesikasveja kellui veden
pinnalla vanoina matkalla kohti Karibiaa. Mistähän kaukaa lienevät
lähteneet?
Vuorokauden saldo:
123 M, jäljellä 1155<m. Keskinopeus
Mindelosta 5 solmua.
8.vuorokausi:
13.25 taas lintu kävi meitä tervehtimässä.
Muita eläviä olentoja satunnaisia lentäviä lentokaloja lukuun
ottamatta ei edelleenkään ole näkynyt.
Päivällinen: Tähteitä: nakkeja,
perunapaistosta, papuja…
Tuure Kilpeläinen edelleen laulelee laulujaan
korvissani. Melkoinen jukeboksi!
18:50 tavattoman pimeätä. Auringonlaskun
jälkeen ei kuuta näkynytkään missään.
20.25 täysikuu ilmestyi taivaalle. Siitä
huolimatta minusta tuntui kovin kovin pimeältä. En nähnyt kunnolla
lukea sanakirjaa otsalampusta huolimatta ja nopeusnäytötkin
tuntuivat himmeiltä.
20:50 Kari nousi iltatorkuiltaan ja ihmetteli,
miksi minulla on aurinkolasit päässä. Olin mennyt omille
torkuilleni ennen auringon laskua ja herätessäni napannut ne
päähäni. Nyt selvisi syy minua ällistyttäneeseen pimeyteen. Olin
harrastanut kuutamopurjehdusta aurinkolasit päässä!
01.30 purjevene ohitti meidät perän takaa 1,5
mailin päässä. Samoihin aikoihin lentokala - iso sellainen -
lennähti sitlooraan Karin nenän eteen että tömähti.
08.30 merkintä: Nyt menee mukavasti: aallot
eivät paisko meitä vaan kuljettavat Neetiä. Neeti lipuu sulavasti
pitkin aaltoja nousten välillä aallonharjalle laskeutuakseen taas
alas.
09.30 tuuli yli 10 m/s, pienensimme sekä genoaa
että fokkaa
10.50 Taas lintu kävi moikkaamassa
12.00 blogin kirjoitusta, tunti riitti!
Vuorokauden saldo: 133 M, jäljellä 1023 M.
Keskinopeus Mindelosta 5,2 solmua.
9.vuorokausi:
kello 14.50 1012 / 1012 mailia eli
PUOLIMATKASSA! ”Ylimääräistä” matkaa oli tähän mennessä
kertynyt 11 mailia, ei sen enempää.
Päivällinen: kermainen mahi-mahikeitto.
17.05 tuhat mailia jäljellä!
21.10. Karin ollessa nukkumassa plotteri kerta
kaikkiaan jumahti. Se ei totellut enempää kosketusnäyttöä kuin
painikkeitakaan. Aikani nappuloiita paineltuani se sammutti itsensä
ja käynnistyi uudelleen. Lieneekö ollut liian kauan yhtä mittaa
päällä? Jälkipiirto oli onneksi tallentunut, mutta
keskinopeuslaskenta oli nollautunut.
Kirkas kuutamoyö ja taivas tähtösiä täynnä.
Itsenäisyyspäivän aamuna suoritimme ensin
purjesulkeiset. Olimme seilanneet samoilla purjeasetuksilla 3
vuorokautta 5 tuntia. Välillä keulapurjeita oli rullattu sisään
ja taas avattu, mutta olimme edenneet samalla halssilla. Nostimme
genaakkerin, mutta melkein saman tien tuuli kiihtyi taas yli 8
sekuntimetriin ja palasimme veisuuhommiin.
Aloimme valmistella itsenäisyyspäivän
vastaanottoa. Neetissä tarvitaan runsaasti henkilökuntaa näin
suuren juhlan valmisteluun, joten päätimme dokumentoida valmistelut
videolle. Siinäpä sitten menikin aikaa iltapäivän puolelle asti.
Meillä oli lystiä! Kelikylpypäivän siirsimme seuraavalle
päivälle.
Vuorokauden saldo: 121 M, jäljellä 904 M.
10.vuorokausi:
Lähetettyämme itsenäisyyspäivätervehdykset
satelliittipuhelinyhteydellä, pääsi kokki viimeinkin
valmistelemaan juhla-ateriaa.
Päivällinen: Alkupaloiksi Suomen lipuilla
koristellut ruiskuppi-cocktailpalat. Pääruokana poronkäristys á
la Nereidi ja perunamuusia ja tietysti puolukkahilloa. (Kiitos Tauno
ja Aira, vielä vähän jäi!) Juhlan kunniaksi ruokajuomana
nautimme puolen litran kuohuviinipullon. Jälkiruokaleivoksia ei
kokki ehtinyt valmistaa ennakkosuunnitelmista huolimatta,
kuvaussessiot lohkaisivat päivästä melko suuren osan.
Tähän onkin hyvä päättää tämä tarina.
Jatkoa luultavasti sitten Barbadokselta. Kuvat lisään aikanaan
WiFi-yhteyden äärestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti