Atlantin ylitys, päivä nro 10: yli puolet takana (27.11. – 6.12.2017)

Tätä 7.12. Timolle julkaistavaksi lähettäessäni on takana 1267 mailia ja Babadoksen eteläkärkeen jäljellä 763M. Tarkempia tuuli- ja muita olosuhdetietoja kippari raportoi päästyämme barbadokselle.

Teksti on kirjoitettu pätkissä, sillä pystyn tuijottelemaan tietokoneen ruutua keikkuvassa salongissa vain rajallisen ajan kerrallaan. Lähtöpäivän aamuna Kari oli jo ani varhain ylhäällä ja valmisteli purjevarustusta satama-asennosta lähtökuntoon. Hyvissä ennen kello kahdeksaa läksimme suorittamaan uloskirjautumista. Muutama vieläkin innokkaampi venekunta oli jo jonottamassa. Kellon tullessa kahdeksan jonottelimme edelleen avoimen oven ulkopuolella siivoojan pestessä kaikessa rauhassa Policia Maritiman lattioita. Aikanaan siivous päättyi ja jono alkoi purkautua. Saimme virallisien leimoilla varustetun asiakirjan lähdöstämme ja venetodistuksen takaisin. Maksu oli 500 escudoa.

Sitten jonottelemaan Immigrationiin. Laskimme kanssaveneilijöiden kanssa leikkiä tästä byrokratiasta ja olimme ehkä hiukan turhautuneitakin. Totesimme kuitenkin, että tämä on kestettävä, sillä ilman leimoja passissa voisimme olla pahassa pulassa seuraavassa maassa.

Immigrationin virkailija otti passimme, tutki tietojamme tietokoneelta ja veloitti 700 escudoa. Sanoi sitten asian olevan selvän ja ojensi passimme Karille. Minulle tuli hätä – entäs ne leimat?! Virkailija älysi itsekin virheensä ja tömäytti leimat matkustusasiakirjoihimme. Meillä olisi nyt 24 tuntia aikaa poistua maasta.

Meillä oli vielä viime hetken ostoksia tehtävänä ja niiden kanssa saimmekin kulumaan koko aamupäivän. Meidän piti käydä apteekissa hakemassa Karille lisää vatsalääkkeitä (vatsa jo kunnossa, mutta vastaisen varalle) ja minulle meritautipillereitä. Apteekki oli kuitenkin ovea myöten täynnä, joten päätimme etsiä toisen apteekin. Helpommin sanottu kuin tehty! Kanarialla ja Euroopassa apteekkeja on melkein joka kadun kulmassa, mutta Mindelossapa ei olekaan. Kävelimme katuja ristiin rastiin turhaan.

Päätimme palata apteekkiasiaan myöhemmin ja tehdä välillä vihannesostokset. Banaania, kesäkurpitsaa, porkkanoita. Inkivääriä emme onnistuneet löytämään yhdeltäkään toripöydältä, mutta viimein yhdessä supermarketissa tärppäsi. Escudomme loppuivat, ja yllättäen torilla eivät eurot kelvanneetkaan. Tai yhdelle mummolle olisi kelvannut: Olisimme ostaneet viisi tomaattia ja tarjosin 10 euron seteliä ja sanoin, että hän voi antaa vaihtorahat escudoina. Olisin saanut takaisin 270 escudoa. Melkoinen hinta tomaateille! Kauppoja ei syntynyt. Kävimme välillä viemässä ostoksiamme veneelle ja palasimme apteekin ovelle. Jono oli jo lyhentynyt, joten Kari jäi jonoon ja minä kipaisin hakemassa automaatista käteistä.

Lääkeostosten jälkeen ostimme vielä torin laidalla vihanneksia kaupittelevalta mieheltä pari pussillista herkullisen näköisiä pieniä tomaatteja. Pikaisen lounaan jälkeen hoksasin, että marinan konttori olisi kiinni yhdestä kolmeen! Kello oli juuri yksi, joten Karille tuli kiire! Onneksi konttorissa oli jonoa ja ovi vielä auki. Kari sai kulkukorttimme palautettua ja asiamme marinan konttorin kanssa oli hoidettu. Hiukan harmitti, sillä kortillemme jäi satakunta litraa vettä. Sillä olisi voinut vaikka pesaista vielä sitlooraan ja ottaa pesuvettä muutamaan suureen pulloon.

Neetin molemmin puolin oli ollut tyhjää jo muutaman päivän, mutta nyt sitten juuri lähtöaamuna molemmille puolille oli tullut vene ostosreissujemme aikana. Toisella puolen oli katamaraani, toisella puolen purjevene, jonka perämoottori oli kiinnitetty veneen sivuun eikä perään. Tuuli oli aika reipas ja meitä vähän jännitti, miten laiturista lähtö onnistuisi. Kari valmisteli kaiken huolellisesti ja niin sitä päästiin laiturista irti hipaisemattakaan naapuriveneitä. Niissä oli porukkaa kannella valmiina apuun, mikäli tarvetta olisi. Ei ollut, ja niistä nostettiin meille peukkuja ja toivoteltiin hyvää matkaa.

Ensin hiukan käytännön järjestelyistä:

Nukkuminen:
Jatkamme edelleen entiseen malliin eli mitään kiinteitä vahtivuoroja ei ole. Nukkumaan menee se, jota väsyttää. Nukkuja herää useimmiten ihan itse 1 – 3 tunnin unien jälkeen. Vahtivuorolainen herättelee nukkujan, mikäli tulee tarvetta purjemanöövereihin tai vahtivuorolainen ei kerta kaikkiaan enää pysy hereillä. Koska voimme – ja otammekin – myös päivätorkkuja, saamme tällä systeemillä aivan riittävästi unta.

Ruokailu:
Aamupalan nautimme noin kello 6 – 7 välillä. (Aurinko nousee noin kello 7). Aamiaiseksi syömme joko muroja tai mysliä tai vaihtoehtoisesti teetä ja voileipiä. Aamupäivän aikana syödään hedelmiä tai muroja tai mysliä. Noin kello 12- 13. juomme päiväoluet (ei läheskään joka päivä) ja haukkaamme voileipää tai edellisen päivän tähteitä. Iltapäivällä hedelmiä ja usein teetä ja keksejä Päivällinen noin kello 16 – 17, ennen pimeän tuloa. (Aurinko laskee noin kello 18). Illalla tai yöllä vielä teetä.

Jätehuolto:
Minut on nimitetty Bio ja Törky-yrityksen toimitusjohtajaksi (joka hoitaa myös käytännön työt). Jätehuoltomme on organisoitu seuraavasti:

- Biojätteet mereen

- Lasipurkit ja peltiset säilyketölkit mereen. Herkuttelen mielessäni ajatuksella, kuinka onnelliseksi joku 4 – 5 kilometrin syvyydessä Atlantin pohjassa asusteleva otus tulee saadessaan uuden asumuksen! Isommat pahvit ja litran tuoremehupurkit litistettyinä välivarastoon (muovikassi vessan lavuaarissa).

- Limsa- ja vesipullot ja oluttölkit rutistetaan mahdollisimman pieniksi ja laitetaan muovikassiin sitlooran penkin alle

- Pillimehupurkit, käärepaperit, muovipussit, jugurttipurkit (huuhdeltuina) ja muu muovi- ja pahvijäte välivarastoon omaan kassiinsa. Sieltä otan ne käsittelyyn eli solmin pehmeät muovit niin monelle umpisolmulle, että nyytti mahtuu 8 litran vesikanisterin suusta sisään. Kankeamman muovin ja pahvin leikkelen niin pieniksi palasiksi, että nekin mahtuvat pulloon. Yllättävän pieneen tilaan roskat saa nain tungettua!

Sähkö:
Vaikka meillä on aurinkopaneelit ja tuuligeneraattori, olemme joutuneet kuitenkin tekemään moottorilla sähköä pari tuntia joka yö (jostain syystä yöllä). Aurinko on ylhäällä noin 11 tuntia vuorokaudesta ja osan aikaa purjeen takana. Pilviäkin on ollut useana päivänä. Lisäksi tuuligeneraattori ja tutka varjostavat hiukan paneeleita. Kari harmittelee, ettei tullut vielä kerran harkittua niiden sijoittelua. Tuuligeneraattorin tuotto on lähes olematon, koska menemme koko ajan myötätuuleen ja suhteellinen tuuli laitteessa ei riitä sähköntuottoon. Karibialla meillä ei oletettavasti tule olemaan pulaa sähköstä, sillä ankkuripaikoilla tuulee aina.

Kielikylpypäivät:
Päätimme Mindelossa, että ylityksen aikana Nereidissä puhutaan joka toinen päivä englantia. Poikkeuksena purjemanöövereihin liittyvät keskustelut, jotka varmuuden vuoksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi käymme suomeksi. Nämä päivät ovat olleet sekä ihan hauskoja että myös hyödyllisiä. Sanakirjasta tulee etsityksi puuttuvia sanoja ja kielioppiakin tulee kerratuksi. Todennäköisesti jatkamme näitä päiviä myös perille päästyämme.

Dokumentointi:
Kari pitää lokikirjaa kuten kunnon kapteenin kuuluukin. Minä kirjaan tapahtumia ylös omaan muistikirjaani blogin kirjoituksen apuvälineeksi. SPOTin käynnistämme kerran vuorokaudessa kello 17 Suomen aikaa (kai – ajat alkavat mennä sekaisin!). Samalla kirjaamme ylös päivän aikana ja kokonaisuudessa kuljetun matkan, jäljellä olevan matkan ja koko matkan nopeuskeskiarvon. Mukava on myös vilkaista, milloin GPS arvelee meidän olevan perillä.

1.vuorokausi:

Lähtö 27.11. klo 14.00. Satamasta ulos ajettuamme nostimme reivatun isopurjeen ja avasimme genoan. Kari laittoi tuuliperäsimen hommiin. Parin tunnin päästä tuuli kääntyi täysin taakse, laskimme isopurjeen ja spiirasimme fokan toiselle puolelle genoan kaveriksi. Ihmettelimme, kun tuuliperäsin ei oikein toiminut kuten piti ja kuten se oli aiemmin toiminut. Kari pohti asiaa aikansa ja hoksasi: Hieno rasta-hedelmäverkkomme häiritsi tuuliperäsimen toimintaa. Ei siis auttanut muu kuin ottaa verkko pois.

Iltahämärissä Sao Antaon kietoutuessa sumuun loppui tuulikin. Aallokko oli kammottavan sekavaa.

Muutaman tunnin päästä tuuli heräsi taas ja jatkoimme matkaa purjein. Suunnilleen samaan aikaan kanssamme läksi kolme muutakin venettä, joista kaksi näkyi AISissa. Toinen oli 66-jalkainen, toinen 43-jalkainen. Kolmas oli kanssamme samassa laiturissa ollut noin 40-jalkainen italialaispursi. Niiden kanssa seilasimme likipitäen samaa vauhtia läpi yön. Aamuvarhaisella 66-jalkainen otti kurssin parempaan tuulikulmaan ja jätti meidät taakseen. Aamulla kannelta löytyi lentokala ja mustekala.

Minulla oli hiukan huono ja tokkurainen olo. Edellä mainittu johtui tietysti keikutuksesta. Jälkimmäinen meritautipillereiden turruttavasta vaikutuksesta yhdistettynä uuteen nukkumisaikatauluun tottumattomuuteen.

Kello 13 myös 43-jalkainen oli päässyt meistä ohi. Aurinko oli pilviharson takana, tuuli noin 8 m/s. Vuorokauden saldo 133 mailia, jäljellä 1880 M. Keskinopeus 5,6 solmua.

2.vuorokausi:

Purjehdimme väliin fokalla ja väliin reivatulla genoalla 1-reivatun ison kaverina sivumyötäisessä tuulessa. Meri oli todella kuoppainen ja laitoin ruokaa hellaan köytettynä.

Päivällinen: Juustokeitto höystettynä frittikasviksilla

Kuu nousi puolikkaana valaisemaan taivaltamme kello 19 jälkeen ja meno oli muuttunut leppoisaksi.

Kielikylpypäivä. Kahdeksan maissa aamulla takanamme oli näkyvissä purjevene.

Tein vihannesinventaarion ja valitettavasti puolet tomaateista oli jo pilaantunut ja piti heittää laidan yli. Lopuista tein tomaatti-sipulisalaatin. Minä edelleenkin vähän tokkurassa.

Vuorokauden saldo 140 malia, jäljellä 1742 M Keskinopeus MIndelosta 5,8 solmua.

3.vuorokausi:

Kello 11 olimme laittaneet vieheen perään ja kello 14 siinä oli kiinni pieni mahi-mahi. Valitettavasti se karkasi.

Jumppasimme vähän purjeiden kanssa ja Kari purki pahasti kierteelle menneen ison skuuttiköyden. Matka jatkui 2-reivatulla isolla ja genoalla veisaten. Kello 16.30 allamme näytti kartan mukaan olevan vettä yli 5000 metriä. Kala nappasi kiinni vieheeseen ja aikansa taisteltuaan Kari nosti Neetiin 6-kiloisen mahi- mahin. Siitä otettiin vain parhaat palat eli selkfileet, loput annettiin takaisin Atlantille.

Päivällinen: Sweet & sour kasvikset ja kasvisnuudelit.

17.30 käänsimme kelloja tunnin taaksepäin ylitettyämme 30° pituuspiirin. Seuraava kääntö tulisi eteen 45° pituuspiirin saavutettuamme. Purjevene näkyi 3 mailin päässä takanamme.

Illalla ollessani ensimmäisillä torkuillani Kari oli onnistunut tökkäämään plotterin näytön kosketuslukkoon ja se oli mennyt jotenkin muutenkin jumiin. Unenpöpperöisenä en tahtonut saada asiaan ensin mitään tolkkua, mutta lopulta kaikki oli taas niin kuin pitikin. 01.50 laskimme isopurjeen alas ja jatkoimme purjehtimista genoalla ja spiiratulla fokalla. 05.10 näkyi purjevene 2 mailin päässä.

Aurinko nousi pilviselle taivaalle kello 06.16.

09.50 nostimme genaakkerin, mutta ensin tuli monenlaisia mutkia tuli matkaan. Alla kapteenin kommentit tilanteesta:

Noin yli vuosi sitten Euroopan rannoilla taisimme viimeksi roikottaa genaakkeria mastossa. Siitä jäi vähän huono maku puuskittaisen tuulen noustessa niemen kärjessä reippaisiin lukemiin. Jotenkin olimme saaneet purjeen ja pussin kierteille, sekä pussin nostimessa olevan kuminauhan takertumaan ylös vantteihin. Siinä kevyt skipperi roikkui väliin tossut ilmassa saadakseen rätin kannelle. Myöhemmin Moganissa oioimme ja pussitimme purjeen järjestykseen. Nyt sitten kelin ollessa sopiva otimme purjeen esiin. Eka nosto toppiin meni ok mutta olin huolimattomasti laittanut nostimen vika paikkaan ja rätin pussi nousi tuulimittarin kuppeihin ja pysäytti ne. Ei kun purje alas. Siinä hötäkässä toinen skuutti meni perän alitse ja tietysti takertui peräsimen etuosassa olevaan koloon. Näin oli aiemminkin tapahtunut, joten tiesimme mitä kautta skuuttiköysi saadaan pois. Vielä toiste saimme skuutin veneen alle. Kolmannella kerralla purje saatiin kunnialla ylös ja teki töitä urakkatahdilla.

12.15 Rahtialus näkyvissä! Puolet banaaneista laidan yli. Olimme ostaneet kuitenkin liian kypsiä.

12.50 Italialainen purjevene, jonka olimme nähneet jo aiemmin, purjehti aivan keulamme editse. Se näytti purjehtivan taktiikalla ”molemmat purjeet samalla halssilla”. Matkaahan siinä kertyy, mutta vauhti on kovempi kuin takatuuleen veisatessa.

Ja nyt minäkin alan olla kaikin puolin kunnossa

Vuorokauden saldo: 112 M, jäljellä 1631 M. Keskinopeus Mindelosta 4,5 solmua.

4.vuorokausi:

13.05 Lintu kaarsi Neetin vierestä ja lensi matkoihinsa.

Päivällinen: Paistettu mahi-mahi ja keitetyt perunat.

16.40 huomasimme, että italialaisvene oli nostanut spinnun tai genaakkerin ja alkoi tavoittaa meitä.

18.00 vaihdoimme halssia ja tällä halssilla pääsimme likipitäen oikeaan suuntaan.

18.15 Italialaispursi 0,5 mailin päässä takana. Puolikuu valaisee taivaltamme.

03.30 Naapuri oli taas jäänyt taakse näkymättömiin.

Aamulla virittelimme biminin ja aloitimme taas kielikylpypäivän. Kari asettui peräpenkin päälle viritettyyn riippumattoon nautiskelemaan matkanteosta. Pistimme Tuure Kilpeläistä soimaan ja nautimme mahtavasta tunnelmasta. (Valitettavasti Tuuren musiikki jäi korviini korvamadoksi päiväkausiksi. Onneksi sentään kappaleet vaihtuivat välillä!)

12.00 Laskimme genaakkerin alas (liikaa tuulta) ja viritimme genoan ja fokan virsikirjalle.

Vuorokauden saldo 113 M, jäljellä 1520 M. Keskinopeus Mindelosta 4,7 solmua.

5.vuorokausi:

13.20 Lintu kävi Nereidiä moikkaamassa.

16.30 otimme satelliittipuhelinyhteydellä tuuliennusteet ja lähetimme Sissille sähköpostia.

Päivällinen: Paistettu mahi-mahi ja perunapaistos.

Illan tultua kuu valaisi taas kirkkaasti taivaltamme.

21.30 Neeti villiintyi, ohjaus ei totellut. Kipparin kommentit:

Olin yöllä koisaamassa kun Arja herätti minut tuhannen syvästä unesta ja kertoi ettei tuliperäsin totellut kääntöyrityksiä ja vene meni ihan omia polkujaan. Keulassa oli purjeina genoa ja fokka spiirattuna toiselle halssille. Täysin pökerryksissä kävelin tuuliperäsimen luo virittämään tuulilapaa kääntökursille. Muuta ei tapahtunut kuin kauhea purjeen pauke. Otin ruorin avuksi jolloin huomasin ruorin lukituksen pettäneen, se kun on aina lukossa tulliperäsimen käytössä ollessa. Taitanevat entiset omistajat olleet laiskoja ruorin käyttäjiä kuten mekin nyt, kun menemme pitkiä legejä. Ruorilukko on niin kulunut ettei se enää näytä pitävän. Kovassa puuskassa, josta nytkin oli kyse, vähän hidasälyinen tuuliperäsimemme ei välttämättä riittävän ajoissa ehdi reagoimaan tuulenpuuskaan. Sitten kun kääntymistä auttaa vielä oma peräsin, niin purjeet ovat kyllä täysin poissa tolaltaan.

Genaakkerin kanssa varuillaanolo ei ole pahitteeksi etenkin jos seilaa lähes myötäisessä ilman spiiraa ja jonkinnäköisessä aallokossa. Meillä meni genaakkeri kerran rusetille pitkäpiuhaisen tuuliperäsimemme ansiosta. Siellä sitten purje ehti hetken sekoilla kunnes skuuttiköydet hakkasivat toisiinsa sillä seurauksella, että toisen skuutin lukko aukesi. Pikalukoilla skuutit on nopeat napsaista purjeeseen, mutta ehkä taidan siirtyä paalusolmuihin. Meillä on aikaa siihennii, sanoisi savon mies.

00.45 halssin vaihto

05.30 fokka spiirattuna genoan kaveriksi

07.20 halssin vaihto. Meillä halssin vaihto virsikirjalta on oma operaationsa. Ensin pitää purkaa fokan spiiraus ja rullata se sisään. Sen jälkeen rullataan genoa sisään, koska emme pysty vaihtamaan halssia sen ollessa auki. Fokka on liian lähellä. Sitten genoa auki toiselle halssille, jonka jälkeen fokan spiiraus.

08.00 halssin vaihto. Aamu näytti aika pilviseltä.

08.30 nostimme genaakkerin

Huokaistuamme hetken aamun purjejumppien jälkeen tunsimme ansainneemme oluet. Nautimme Wuld-olutta, joka herättää meissä hauskoja muistoja. Edellisellä reissulla ostimme Kanarialta runsaasti tätä edullista – ja ihan hyvää – olutta. Jossain vaiheessa Karibialla huomasimme, että purkit olivat alkaneet ruostua. Ystävämme Mikko, jonka tapasimme jo Euroopan puolella ja uudelleen Kanarialla, oli säästeliäänä miehenä ostanut tätä halpaa olutta todella paljon. Kun Karibialla tavatessamme kerroimme Mikolle purkkien ruostumisesta, tälle tuli hätä…

13.00 onki veteen

Vuorokauden saldo: 118 M, jäljellä 1404. Keskinopeus Mindelosta 4,8 solmua.

6.vuorokausi:

Tasaista matkantekoa, ei mitään mainittavaa.

Päivällinen ; Tonnikalapizza

Onki sisään auringon laskiessa. Ei kalaa tänään.

18.10 Kuu nousi melkein täytenä valaisemaan tietämme.

21.30 Genaakkeripurjehdusyritys, tuulenpuuskassa skuutin lukko aukesi ja päädyimme kuitenkin tavallisiin purjeisiin tuulimittarin vilautellessa yli 8 m/s lukemia.

22.00 Genoa ylös

01.40 Yövahdissa aikamoisessa keikutuksessa mietiskelin: ”Missä ne piiiitkät loivat Atlantin aallot oikein ovat? Neeti kulkee kuin villihevosen selässä!

04.25 halssin vaihto, fokka genoan kaveriksi

08.40 enää 1300 mailia jäljellä!

09.30 tuuliennusteet ja sähköpostia Sissille

12.30 komeita aaltoja, jotkut murtuivat aivan Neetin perän takana. Kari yritti kuvata niitä perätasolla istuen (kiinni köytettynä). mutta eihän niitä sitten tietenkään enää tullutkaan. Lintukin pyörähti taas meitä katsomassa.

Vuorokauden saldo: 139 mailia, jäljellä 1276 M Keskinopeus Mindelosta 5 solmua.

7.vuorokausi:

13.10 viehe veteen, 14.25 kala kiinni. Tällä kertaa saimme säädyllisen kokoisen eli 1,5- kiloisen mahi-mahin.

16.50 43-jalkainen purjealus ohitti meidät 3,8 mailin päässä.

Päivällinen: Tortillat nakeilla ja muilla täytteillä.

Tässä vaiheessa havahduimme: MISSÄ OVAT DELFIINIT? Emme ole nähneet ainoatakaan koko matkalla! Mahtoivatko kaikki lähteä seuraamaan meitä ennen lähteneitä kisaveneitä vai eivätkö ne pidä Neetin mustasta pohjasta?

19.00 Kuu pilkotti vain vähän pilvien raosta tullakseen taas esiin koko komeudessaan klo 19.00.

Aamulla aloitimme taas kielikylvyn ja sanamukaisesti ”kylvimme” oikein kunnolla peräpenkillä WC:ssä suoritettujen pesujen sijasta.

Aallot sen kun vain paranivat aamupäivän mittaan. Kirjoittelin blogia salongissa, mutta parin tunnin session jälkeen oli viisainta siirtyä haukkaamaan happea. Kirjallisia töitä tehdessäni Kari teki ankaraa ajatus- ja piirustustyötä suunnitellessaan pukspröötin vahvistusrautoja.

11.10 mentiin jo melkoista haipakkaa tuulen ollessa 9 – 10 m/s. Pienensimme genoaa. Vesikasveja kellui veden pinnalla vanoina matkalla kohti Karibiaa. Mistähän kaukaa lienevät lähteneet?

Vuorokauden saldo:

123 M, jäljellä 1155<m. Keskinopeus Mindelosta 5 solmua.

8.vuorokausi:

13.25 taas lintu kävi meitä tervehtimässä. Muita eläviä olentoja satunnaisia lentäviä lentokaloja lukuun ottamatta ei edelleenkään ole näkynyt.

Päivällinen: Tähteitä: nakkeja, perunapaistosta, papuja…

Tuure Kilpeläinen edelleen laulelee laulujaan korvissani. Melkoinen jukeboksi!

18:50 tavattoman pimeätä. Auringonlaskun jälkeen ei kuuta näkynytkään missään.

20.25 täysikuu ilmestyi taivaalle. Siitä huolimatta minusta tuntui kovin kovin pimeältä. En nähnyt kunnolla lukea sanakirjaa otsalampusta huolimatta ja nopeusnäytötkin tuntuivat himmeiltä.

20:50 Kari nousi iltatorkuiltaan ja ihmetteli, miksi minulla on aurinkolasit päässä. Olin mennyt omille torkuilleni ennen auringon laskua ja herätessäni napannut ne päähäni. Nyt selvisi syy minua ällistyttäneeseen pimeyteen. Olin harrastanut kuutamopurjehdusta aurinkolasit päässä!

01.30 purjevene ohitti meidät perän takaa 1,5 mailin päässä. Samoihin aikoihin lentokala - iso sellainen - lennähti sitlooraan Karin nenän eteen että tömähti.

08.30 merkintä: Nyt menee mukavasti: aallot eivät paisko meitä vaan kuljettavat Neetiä. Neeti lipuu sulavasti pitkin aaltoja nousten välillä aallonharjalle laskeutuakseen taas alas.

09.30 tuuli yli 10 m/s, pienensimme sekä genoaa että fokkaa

10.50 Taas lintu kävi moikkaamassa

12.00 blogin kirjoitusta, tunti riitti!

Vuorokauden saldo: 133 M, jäljellä 1023 M. Keskinopeus Mindelosta 5,2 solmua.

9.vuorokausi:

kello 14.50 1012 / 1012 mailia eli PUOLIMATKASSA! ”Ylimääräistä” matkaa oli tähän mennessä kertynyt 11 mailia, ei sen enempää.

Päivällinen: kermainen mahi-mahikeitto.

17.05 tuhat mailia jäljellä!

21.10. Karin ollessa nukkumassa plotteri kerta kaikkiaan jumahti. Se ei totellut enempää kosketusnäyttöä kuin painikkeitakaan. Aikani nappuloiita paineltuani se sammutti itsensä ja käynnistyi uudelleen. Lieneekö ollut liian kauan yhtä mittaa päällä? Jälkipiirto oli onneksi tallentunut, mutta keskinopeuslaskenta oli nollautunut.

Kirkas kuutamoyö ja taivas tähtösiä täynnä.

Itsenäisyyspäivän aamuna suoritimme ensin purjesulkeiset. Olimme seilanneet samoilla purjeasetuksilla 3 vuorokautta 5 tuntia. Välillä keulapurjeita oli rullattu sisään ja taas avattu, mutta olimme edenneet samalla halssilla. Nostimme genaakkerin, mutta melkein saman tien tuuli kiihtyi taas yli 8 sekuntimetriin ja palasimme veisuuhommiin.

Aloimme valmistella itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Neetissä tarvitaan runsaasti henkilökuntaa näin suuren juhlan valmisteluun, joten päätimme dokumentoida valmistelut videolle. Siinäpä sitten menikin aikaa iltapäivän puolelle asti. Meillä oli lystiä! Kelikylpypäivän siirsimme seuraavalle päivälle.

Vuorokauden saldo: 121 M, jäljellä 904 M.

10.vuorokausi:

Lähetettyämme itsenäisyyspäivätervehdykset satelliittipuhelinyhteydellä, pääsi kokki viimeinkin valmistelemaan juhla-ateriaa.

Päivällinen: Alkupaloiksi Suomen lipuilla koristellut ruiskuppi-cocktailpalat. Pääruokana poronkäristys á la Nereidi ja perunamuusia ja tietysti puolukkahilloa. (Kiitos Tauno ja Aira, vielä vähän jäi!) Juhlan kunniaksi ruokajuomana nautimme puolen litran kuohuviinipullon. Jälkiruokaleivoksia ei kokki ehtinyt valmistaa ennakkosuunnitelmista huolimatta, kuvaussessiot lohkaisivat päivästä melko suuren osan.

Tähän onkin hyvä päättää tämä tarina. Jatkoa luultavasti sitten Barbadokselta. Kuvat lisään aikanaan WiFi-yhteyden äärestä.