Itsenäisyyspäiväjuhlista selvittyämme jatkoimme taas arkisia
puuhia. Tuulen puhallellessa säädyllisissä lukemissa siirryimme taas
genaakkeripurjehdukseen. Minä kömmin salonkiin kirjoittamaan blogitekstiä,
mutta sen verran keikutti, että tunti ruudun tuijotusta riitti. Sormetkaan
eivät tahtoneet osua oikeille nappuloille. (Huom! Puolikkaalla puolen litran
kuoharipullosta ei ollut osuutta asiaan!)
19.00 genaakerin skuutti irtosi taas puuskassa ja siirryimme
purjehtimaan isopurjeella ja genoalla – tällä kertaa pitkästä aikaa molemmat
purjeet samalla puolella. Ilta oli säkkipimeä ja taivas täynnä tähtiä. Kuu tuli
esiin 22.10.
Puolenyön jälkeen näytti siltä, että nousemme liikaa kohti
pohjoista ja päätimme vaihtaa halssia. Jouduimme kuitenkin palaamaan entiselle
halssille, sillä uusi halssi vei meitä aivan liikaa etelään. Näytti siltä, että
virtaa oli jonkin verran ja se vaikutti asiaan.
Kari purki ison reivin yöllä ja matka eteni leppoisasti
mutta hyvää vauhtia.
9.00 minun ollessani nukkumassa Kari näki tähän mennessä
ainoan delfiinin - pienen ja yksinäisen -
koko legillä. (Itse asiassa se jäi todellakin ainoaksi!!)
Kello 10 Kari laittoi ongen veteen ja puolentoista tunnin
päästä kela pärähti. Valitettavasti tällä kertaa saaliinamme oli pelkkää levää.
11.50 Käänsimme kelloja taas tunnin taaksepäin
ylitettyämme 45° pituuspiirin. Sen jälkeen
joimme päiväkahvit – ensimmäiset kahvit Neetissä viikkokausiin! Saatuani
energiaa kahvista siirryin taas salonkiin blogin ääreen. Tällä kertaa pystyin
kahden tunnin suoritukseen ja sitten riitti. Kevyessä tuulessa purjeet
paukkuivat ja Neeti keikkui vanhassa aallokossa ikävästi.
Vuorokauden saldo: 121 mailia, jäljellä 904 M
11.vuorokausi:
16.15 laskimme ison alas ja kohta sen jälkeen vaihdoimme
halssia ja aloimme taas veisata genoalla ja fokalla.
Päivälliseksi nautimme mahi-mahia, poroa, perunoita, papuja
ja varrasleipää
Taistelin blogitekstin valmiiksi ja saimme sen lähtemään
Timolle julkaistavaksi.
Yöllä jumpattiin säkkipimeässä purjeita ees sun taas: fokka
pois, 2-reivattu iso tilalle, sitten reivi pois ja parin tunnin päästä taas
reivattiin. Rahtialus ajoi keulan editse pohjoista kohti 1 mailin päästä kello
3.20.
04.45 tuuli nousi äkkiä 5-6 m/s -> 9-10 m/s ja Neeti
syöksyi tuuleen kuin raketti. Tuuliperäsin ei saanut pidetyksi kurssia. Iso
reivattiin taas kiireesti kakkoseen.
Vajaan tunnin päästä tuuli puhalteli edelleen reippaasti ja
puuskaisesti, joten rullasimme genoan kasaan. Sitten tulikin kiire! Alkoi
sataa. (Ensimmäiset sadepisarat sitten niiden muutamien Kanarialla Puerto de
Moganissa). Biminin purku ja pappakuomun paikalleen laittaminen reippaassa 11
m/s tuulessa ja keikkuvissa olosuhteissa ei ollut helppoa, mutta onnistuimme
kuitenkin.
Jatkoimme matkaa pelkällä reivatulla fokalla, sillä
takanamme oli uhkaavan näköisiä mustia pilviä. Ne kuitenkin pysyivät takanamme
ja haihtuivat aamun valjetessa pois. Sadekin lakkasi. Aallokko oli pelkkää
valtavaa sekavaa möykkyä.
Neljän tunnin jumppien jälkeen kapteeni pääsi viimeinkin
ansaitsemilleen unille
Vuorokauden saldo 116 mailia, jäljellä 789 M.
12.vuorokausi alkoi vaihtamalla fokka reivattuun genoaan 8 –
11 m/s tuulessa. Sadepilviä näkyi takana, mutta ne eivät tavoittaneet Neetiä.
Välillä matka eteni tasaisesti, sitten aivan yllättäen joku ärhäkkä aalto
paiskasi Neetin kyljelleen, niin että sivukansi oli veden alla.
01.50 pilvisen alkuyön jälkeen kuu ilmestyi taivaalle.
Tuulta oli 10 – 13 m/s.
07.00 aamu valkeni aurinkoisena. Aloitimme päivän ottamalla
säätiedot ja lähettämällä muutaman sähköpostin. Oli myös kielikylpypäivän
vuoro.
10.00 tuuli oli laantunut 7 - 10 sekuntimetriin, joten
siirryimme vanhaan tuttuun veisaukseen, fokka tosin rullattuna melko pieneksi.
Meren pinnalla oli pitkiä keltaisia levävanoja. Kari laittoi ongen veteen, mutta
jo 15 minuutin päästä saaliiksi tuli levää ja onkiminen sai jäädä sillä kertaa
siihen.
Vuorokauden saldo 136 milia, jäljellä 546 M
13.vuorokausi alkoi lahjoittamalla ainoa ehjä pesuvatimme
Atlantille. Kari oli kannella pesemässä suolaroiskeita tuulilaseista, kuin
teräävä aalto keikautti Neetiä ja niinhän se vati meni menojaan.
Minä aloin valmistautua matkaoppaan tehtäviini ja tutustuin
purjehdusoppaidemme Barbados-osioihin. Valitettavasti kaikki kirjamme ovat 12
vuoden takaa, sillä emme saaneet Kanarialta ostetuksi uutta painosta (oli
loppunut). No, rannathan pysyvät suunnilleen samoina ja palvelut oletettavasti
vain paranevat…
Päivällinen: Pasta Carbonara nakeilla.
Ilta oli taas tähtikirkas.. Kuu pysytteli piilossa ja tuli
selällään olevana sirppinä esiin vasta puolenyön jälkeen.
Tuuli pysytteli kiusallisen sitkeästi idässä ja ajatti meitä
liikaa pohjoisteen. Vaihdoimme aamuyöllä halssia muutamaan otteeseen paremman
kurssin toivossa.
07.30 kaksi lintua kävi meitä moikkaamassa.
08.25 nostimme genaakkerin, jolla etenimme pari tuntia. Sen
jälkeen tuuli hyytyi ja käynnistimme koneen.
Vuorokauden saldo 111 mailia, jäljellä 438.
14.vuorokausi
13.30 lintu kalasteli Neetin vieressä ja näytti saavan
saalistakin.
13.55 nostimme genaakkerin ja lepsuttelimme kaksi ja puoli
tuntia 4 sekuntimetrin takatuulessa 3 – 4 solmun nopeutta. Sitten riitti ja
käynnistimme koneen.
Päivällinen: Tortilla de patatas juustolla.
Tuuli oli illan, yön ja aamun alle 2 sekuntimetriä ja
tuulensuunta kaikkea mahdollista. Meriveden lämpötila oli huikeat 32°!
Taivas oli taas tähtösiä täynnä ja kuu nousi 01.25.
07.15 näkyi purjevene vasemmalla 4 mailin päässä. Se
moottoroi 10.20 keulamme editse ja jatkoi matkaansa pohjoisemmaksi kuin me.
11.40 tuuli heräsi ja nostimme genoan.
Vuorokauden saldo 117 mailia, jäljellä 321 M.
15.vuorokausi alkoi leivontahommissa. Tein tämän reissun
ensimmäiset patongit. Tuore leipä pitkästä aikaa ei ollut hassumpaa, vaikka
suolaa olisikin voinut olla hiukkasen enemmän.
Kari oli laittanut leipoessani ongen veteen ja 15.55 meillä
oli taas mahi-mahi veneessä. Tällä kertaa 2,2, kilon painoinen.
Pian tämän jälkeen totesimme tuulen taas väsähtäneen ja
siirryimme konehommiin.
Päivällinen: hodarit
Tähän väliin, Barbadoksen lähestyessä, kerron purjehdusoppaasta
löytyneen tarinan entisajan merenkulusta:
Barbados on pieni saari, vain 21 mailia pitkä 14 leveä ja
lisäksi varsin matala. Korkein kukkula on vain noin 350 metriä korkea. Siksi
entisajan merenkulkijoiden oli varsin vaikea osua Barbadokselle silloisilla
merenkulun apuvälineillä. (Mikäs hätä meillä GPS-laitteinemme ja
plottereinemme!)
Tämän vuoksi Atlantin yli tulevissa aluksissa oli sika
mukana. Mikäli Barbadosta ei alkanut näkyä aluksen kapteenin odotusten
mukaisessa ajassa eikä suunnassa, otettiin sika avuksi. Sioillahan on
tunnetusti hyvä hajuaisti (tryffelisiat!), joten sika heitettiin laidan yli. Se
lähti tietenkin uimaan maata kohti ja siitä sai kapteeni suuntiman kohti
Barbadosta.
Auringon laskiessa saimme seurata yhtä elämäni hienoimmista
valonäytelmistä. Ne pilvet ja värit taivaalla ja meren pinnassa!!!
Yöllä tuulta oli 0 – 2 sekuntimetriä ja päivä valkeni
auringon ollessa ohuen pilviverhon takana. Rahtialus ohitti meidät perän takaa.
Meriveden lämpötila 32,5°.
05.50 näkyi AISissa purjealus 6 mailin päässä meistä
vasemmalle.
Aamupäivän aikana näimme taas muutamia lintuja.
Olin viritellyt ”näkymiä” plotteriin ja onnistunut
katkaisemaan WiFi-yhteyden tutkaan. Hetkisen ja toisenkin sain jumpata,
ennekuin tutka ja plotteri suostuivat taas juttelemaan keskenään. Avain
ratkaisuun oli: käynnistä plotteri uudelleen ja yritä sitten vasta yhdistää!
Kari tankkasi perätankkiin 60 litraa dieseliä. Hän oli
suunnitellut toimenpiteen huolellisesti eikä pisaraakaan läikähtänyt minnekään.
Vuorokauden saldo 115 mailia, jäljellä 206 M.
16.vuorokausi alkoi Kap Verden kohteliaisuuslipun laskulla
ja Barbadoksen lipun nostolla. Valitettavasti vain nykäisin Barbadoksen lipun
vähän liian ylös ja se jäi lippusolmusta jumiin rissaan. Mastokeikka edessä
jossain vaiheessa! Ehkäpä vaihdamme samalla uuden lippunarun harmattanin
värjäämän tilalle.
14.45 nostimme genaakkerin ylös. Merkintä muistikirjassani:
”Sinä 45 – 50 minuutin aikana, jolloin seurasin tuulta (5 – 6 m/s) ja saimme
genaakkerin ylös, tuuli ehti hyytyä!”
No, oli sitä kuitenkin 3- 4 sekuntimetriä, joten etenimme jotenkuten
kohti Barbadosta.
Päivällinen: mahi-mahikeitto
17.50 vaihdoimme halssia ja siitä tunnin päästä laskimme
genaakkerin alas ja jatkoimme konevoimin.
20.45 avasimme genoan ja pian lisäsimme fokan toiselle
puolelle sen kaveriksi.
Tähtinen taivas oli taas ilonamme. Kuunsirppi tuli esiin
neljän maissa yöllä. Merkintä muistikirjassani: ”Ennen kuun nousemista
ympäristö muuttuu säkkipimeästä tummanharmaaksi .” Yön pimeydessä jotkut linnut
ääntelivät äänekkäästi Neetin vierellä. Yksi rahtilaivakin tuli vastaan
matkallaan itään päin.
Ennen aamukuutta jumppailimme taas purjeita halssilta
toiselle todetaksemme, että alkuperäinen asettelu oli parempi.
08.25 lokki kalasteli Neetin vierellä ja näytti saavan
ruokaa.
10.00 tuli laiva vastaan, matkalla itään päin.
10.55 enää sata mailia jäljellä!
Vuorokauden saldo 115 mailia, jäljellä 95 M.
17.vuorokausi alkoi halssin vaihdolla.
Päivälliseksi söimme paistettua mahi-mahia
uunisiivuperunoiden kera.
Yöllä takaamme lähestyi 164-jalkainen purjealus Thor
Heyerdahl matkalla Palm Islandille
03.30 valonkajastusta edessäpäin. Barbados! Kari oli
nukkumassa, mutta en hennonut herättää.
Ennen aamunkoittoa vaihdoimme vielä muutaman kerran halssia.
08.15 ensimmäinen lentokonehavainto koko ylityksen aikana!
08.35 kyllästyimme lillumiseen, laskimme purjeet ja
käynnistimme koneen.
Lähestyessämme Bridgetownin satamaa yritin (vanhan
purjehdusoppaani ohjeen mukaisesti) lukuisia kertoja ottaa VHF:llä yhteyttä
satamaan saadaksemme ohjeita. Turhaan. Kukaan ei vastannut.
Satamassa näkyi kolme valtaisan suurta risteilyalusta ja
yksi suuri purjealus. Hirvitti lähteä tunkemaan niiden sekaan, mutta muukaan ei
auttanut. Onneksi yksikään niistä, kuten ei mikään rahtialuksistakaan, ollut
juuri lähdössä joten pääsimme turvallisesti sataman etelänurkkaan.
Neetin kiinnittäminen oli hankalaa, sillä muuri oli korkea –
matkustaja-aluksille mitoitettu. Saimme kuitenkin kiinnitysköydet paikalleen ja
kello 9.20 läksimme huojuvin ”merijaloin” astelemaan kohti
matkustajaterminaalia.
Matkustajia ja henkilökuntaa vilisi jo terminaalin ovella.
Ehkä olimme hiukan ”Hoo Moilasen” näköisiä siinä ihmisruuhkassa yli kahden
viikon kaksinolon jälkeen, sillä tuota pikaa ystävällinen virkailija tuli
kysymään, tarvitsemmeko apua. Kerrottuamme olevamme tulossa kirjautumaan sisään
Barbadokselle, hän opasti meidät terminaalirakennuksen toiseen kerrokseen.
Ensin Health ”jotain” eli Terveys, sitten Customs ja viimeksi Immigration. Hän
kertoi, että joutuisimme luultavasti odottelemaan, sillä satamaan oli juuri
tullut suuria matkustaja-aluksia (olimme kyllä sen huomanneet!) ja virkailijat
olivat hoitamassa tehtäviään siellä.
Koputtelimme Healthin oveen, mutta ketään ei ollut paikalla.
Odoteltuamme aikamme ajattelin, että voisin käyttää odotusajan hyödyllisesti ja
läksin etsimään rahaseinää terminaalista. Turha vaiva.
Palattuani huomasin Karin kadonneen yläparvekkeelta, joten
kiiruhdin Health-ovelle ja sen takaa Kari löytyikin. Konttori ei ollut suuren
suuri. Ilmastointi oli päällä ja melkoisen viileäksi säädetty. Yksi
seinänvierus oli täynnä maalarinteipillä suljettuja pahvilaatikoita. Muutama
niistä repsotti auki ja näytti sisältävän lomakkeita. Tuosta
arkistointijärjestelmästä ei olisi kovinkaan hauskaa etsiä jotain tiettyä
dokumenttia! Huoneen nurkassa oli tietokone, mutta siihen ei koskettu koko
aikana. Työpöydällä oli myös suuri kirja (saman näköinen kuin kirkonkirjat
ennen vanhaan) ja ilmeisestikin tämä virkailija kirjaa käsin tiedot lomakkeilta
siihen, kun asiakkaita ei ole paikalla.
Naispuolinen virkailija istua tönötti työpöytänsä takana ja
pyysi meiltä passeja, veneasiakirjoja ja uloskirjautumislomaketta edellisestä
satamasta. (Tässä vaiheessa on pakko todeta, että vaikka Barbados on aikoinaan
ollut Britannian alaisuudessa ja virallinen kieli on englanti, kieliongelmia
on. Barbadoksen englanti muistuttaa oppimaamme kouluenglantia yhtä vähän kuin
Skoonen ruotsi oppimaamme kouluruotsia!)
No, saimme kaivelluksi tarvittavat asiakirjat esiin. Samaan
aikaan virkailija kaiveli paperipinoistaan pari lomaketta ja niiden väliin
kalkkeeripaperin. (Olin luullut, että ne olivat jääneet historiaan jo aikaa
sitten!) Seuraavaksi hän etsi työpöytänsä sekamelskasta pienehkön muovipussin,
josta ankaran penkomisen jälkeen löytyi klemmari liittämään lomakkeet ja
kalkkeeripaperin yhteen. Tämän jälkeen hän kirjasi hartaasti ja huolella
tietoja venetodistuksestamme ja passeistamme lomakkeelle. Meille hän antoi
täytettäväksi ”terveyslomakkeen”. Siihen piti kirjata viisi edellistä satamaa
ja niistä lähtöpäivät – onneksemme meillä oli asiakirjakotelossamme lomakkeet
Mindelosta ja Salista. Sitä edeltävältä ajalta kelpasi hetkisen mietinnän
jälkeen ”Canarian Islands”.
Jouduimme myös vastaamaan YES tai NO kysymyksiin, onko
aluksessamme ollut lisääntyvässä määrin rottia tai hiiriä, onko kukaan kuollut
aluksessamme tai onko meillä tarttuvia tauteja…
Kaiken tämän jälkeen hän viimein leimasi paperit kaiveltuaan
toisesta pussukasta leimaustarvikket ja
kertoi, että seuraavaksi meidän pitäisi mennä tulliviranomaisen pakeille.
Joutuisimme kyllä odottelemaan, sillä satamaan oli tullut suuria
matkustaja-aluksia. Senhän jo tiesimmekin.
Tässä vaiheessa kysyin, voisimmeko lähtiessämme tulla
tekemään lähtöselvityksen kumiveneellä kaupungin rantaan ja kävellen. Toki se
kävisi, tai sitten voisimme kirjautua ulos lentoasemalla. Emmekö olleet
tullessamme kysyneet ohjeita VHF:llä Port Controlista? Kerrottuani, että
ainakin kymmenen kertaa, hän pyöräytti silmiään eikä kommentoinut asiaa sen
enempää.
Menimme kolkuttelemaan tullin ovea. Ketään ei ollut
paikalla. Istahdimme hetkeksi rappusille odottelemaan, mutta sitten alkoi
tuntua siltä, että olisi mukava saada jotain suuhunsakin. Läksimme siis
tutkimaan matkustajaterminaalin tarjontaa. Ei ravintolan ravintolaa, ei
nakkikioskia, ei mitään sinnepäinkään. Vaatteita, matkamuistoja, alkoholia,
mehuja, makeisia sipsejä… kaikkea muuta, muttei mitään tuoreen näköistäkään
meille valtameren ylittäneille! Ei auttanut muu kuin tyytyä kohtaloonsa ja
istahtaa taas portaille odottelemaan ja juoda mukaan ottamaani
appelsiinilimsaa.
Karille tuli huoli Neetistä hankalassa paikassaan ja hän
läksi katsomaan, onko kaikki kunnossa. Sillä välin tullivirkailija tulikin
konttoriinsa, mutta hänellä oli jo asiakas mukanaan. Kari ehti palata ja hyvän
tovin saimme odotella omaa vuoroamme.
Taas täytettiin lomakkeita. Itse asiassa täysin samanlainen
miehistöluettelo kuin edellisessäkin konttorissa. Lisäksi teimme selkoa
aluksessa olevista alkoholimääristä ja vastailimme kysymyksiin huumeista,
savukkeista ja ampuma-aseista. Olimme jo etukäteen päättäneet, että asioiden
helpottamiseksi emme ”ymmärrä” hätärakettipistooliamme ampuma-aseeksi emmekä
puhu siitä mitään.
Virkailija soitti vielä tarkistussoiton ”Health”-virkailijalle
ja varmisti, että olimme tosiaankin asioineet jo hänen kanssaan. Sen jälkeen
leimattiin taas lomakkeita asiaan kuuluvalla hartaudella ja saimme ohjeet mennä
tullin pakeille. Voisimme joutua odottamaan, sillä satamaan oli tullut juuri suuria
matkustaja-aluksia… no, sehän jo tosiaankin tiedettiin! Tässä konttorissa
vietimme noin 20 minuuttia.
Kolkuttelimme Immigrationin oveen. Turhaan. Istuimme
rappusille odottelemaan. Olimme istuneet jo hyvän tovin, kun meitä ihan ensin
opastanut virkailija tuli kysymään, miten asiamme etenevät. Kerrottuamme, että
muut on hoidettu, mutta odotamme Immigrationia, hän opasti meidän alakertaan!
Olimme jonotelleet väärän oven takana!
Onneksemme edellämme ei ollut ketään jonossa. Virkailija
kyseli meiltä miehistöluetteloa. Näytin omamme, joita meillä on valmiiksi
printattuna. Ei kelvannut. Hän antoi
meille heidän oman versionsa kyseisestä asiakirjasta – meidän piti täyttää
niitä kolme kappaletta! Vain parissa kohtaa oli
pieni eroavaisuus meidän miehistöluetteloomme tai edellisissä paikoissa
täytettyihin. Huh. Lisäksi piti täyttää meistä molemmista lomakkeet, joissa
kysyttiin kaikki mahdollinen passien myöntöpäivistä, kotiosoitteista, loman
tarkoituksesta ja asuinpaikastamme Barbadoksella alkaen. Erityinen huoli
virkailijalla oli siitä, että kumpikaan meistä ei lähtisi maasta lentäen vaan
veneellä.
Ja taas leimattiin niin maan perusteellisesti. Viimeksi
mainituista lomakkeista yhdet kappaleet meidän piti vielä viedä laivaturisteja
palvelevalle tullihenkilölle. Jonottelimme amerikkalaisten turistien takana
aikamme. Kun vuoromme tuli, tökkäsin hänelle lomakekopiot. Hän katsoi meitä
hämmentyneenä ja kysyi: ”Missä matkatavarat?” Kun kerroin, ettei ole
matkatavaroita, vaan olemme tulleet omalla veneellä, hän nappasi paperit
tiskiltä ja työnsi ne pöydän alle uhraamatta meille sen jälkeen katsettakaan.
Jos tämä tarina tuntui pitkältä lukea, voitte ehkä
kuvitella, miltä se tuntui käytännössä!
No, viimein olimme siis vapaat siirtämään Neetin
ankkuripaikalle. Olimme jääneet melko ahtaaseen rakoon matkustaja-aluksen ja
eteemme tulleen luotsialuksen väliin. Kari sai hangata hyvän tovin ennen kuin
saimme Neetin selville vesille ja suuntasimme kohti ankkuripaikkaa.
--- Surkea yhteys, lisään kuvat myöhemmin!---
--- Surkea yhteys, lisään kuvat myöhemmin!---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti