Lähtövalmisteluja on tehty monenlaisia. Testasimme muun
muassa sääkarttojen (grib-tiedostojen) tilaamisen läppäriin
satellittipuhelinyhteydellä. Oli tulla tenkkapoo. Saimme systeemin toimimaan
Hortassa huhti-toukokuun vaihteessa ystävämme Hannun (s/y Sissi) avustuksella.
Muisti on näköjään hatara. Kesti oman aikansa ja kiroilutti aika tavalla, ennen
kuin muistin, miten homma toimii. No, nyt osaamme taas ja kirjasin ohjeen
varmuuden vuoksi muistiinkin.
Nettihesari on peruttu ja päivitän viime hetkellä
puhelinliittymämme perusliittymiksi, joilla ei paljon kannata surffailla.
Jatkossa olemme pääsääntöisesti paikallisten ravintoloiden WiFi-yhteyksien varassa.
(Tuleekohan vieroitusoireita, kun emme voi enää aamuisin lukea Hesaria,
Iltasanomia ja Iltalehteä…)
Pesimme pari koneellista pyykkiä marinan
pesutuvassa. Kuivuri mokoma ei kuivannut laisinkaan. Kaivoimme kuivausajan
päätyttyä masiinasta lämpimät mutta yhtä märät vaatteet kuin sinne olimme
laittaneetkin. Onneksi sää oli tuulinen ja aurinkoinen, joten saimme kaiken
kuivumaan nopeasti. Jouduimme kylläkin käyttämään luovaa mielikuvitusta
saadaksemme kaikki lakanat, pyyhkeet ja vaatteet kuivumaan varsin niukalla
pyykkipoikavarannollamme.
Maanantai-iltana seurasimme jännityksellä, kun
suurehko puinen brittipurjealus saapui satamaan. Tuulta oli melko lailla eikä
tässä vanhassa aluksessa tietenkään ollut keulapotkuria. Läheltä piti, ettei
aluksen pitkä keulapuu osunut muihin veneisiin. Alus saatiin viimein paikalleen
toisen purjealuksen kylkeen marinan ja kyseisen aluksen oman kumiveneen avustaessa.
Kävimme illalla ulkona syömässä. Valitsimme lukuisista ravintoloista sen, jossa
oli paljon asiakkaita. Virhe! Ruoka oli tosin oikein hyvää, mutta palvelu
armottoman hidasta. Taidettiinpa meidän jälkiruokadrinksutilauksemme ihan
kokonaan unohtaakin. Tyytymättömyytemme palveluun oli kaiketi ilmeinen, koska
meille tarjottiin laskua maksaessamme vielä juomat ”on house”.
Tiistaiaamuna
kävelimme 40 minuutin matkan ylämäkeen suureen ruokakauppaan. Teimme viimeiset
täydennykset varastoihin ja tuoretuoteostokset. Sen verran monta kassillista
tavaraa vielä kertyi, että päräytimme taksilla alas rantaan.
Kävimme juuri pyytämässä marinasta dokumentin lähtemisestämme Kap Verden viranomaisia varten. Oli tulla hätä käteen, kun virkailija sanoi, että virallinen uloskirjautumispaikka on Santa Cruzissa. Värkkäili meille kuitenkin lomakkeen kahdella leimalla ja toivoi, että lanketti kelpaa. "If it doesn´t, don´t ever come back!"
Matkaa Kap Verden Sal-saarelle on noin 750 mailia. Etenemistämme
voi seurata tämän blogin oikeassa reunassa olevasta linkistä ”Sijaintimme
kartalla”. Päivitämme sijaintitietomme SPOTilla kaksi kertaa vuorokaudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti